Biotekniikan insinööri

Johdanto

Biotekniikan insinöörit työskentelevät tuotanto-, kehitys- ja asiantuntijatehtävissä. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi kokeiden järjestäminen, laadunvalvonta ja hallinnolliset tehtävät. Työpaikkoja on mm. teollisuudessa, biotekniikan yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Ammatissa tarvitaan mm. luonnontieteiden tuntemusta, tutkimus- ja tuotantomenetelmien hallintaa ja vuorovaikutustaitoja.

Työtehtävät

Biotekniikan insinöörit työskentelevät monipuolisissa tuotanto-, kehitys- ja asiantuntijatehtävissä. Biotekniikan sovelluksilla pyritään mm. kasvattamaan viljelykasvien satomääriä, kehittämään uusia lääkkeitä ja puhdistamaan ympäristöä.

Tuotekehittelyssä insinöörin tehtäviin kuuluu laboratorio- ym. kokeiden suunnittelu yhdessä asiakasyritysten kanssa sekä kokeiden toteutus ja raportointi. Kehitystyö voi kohdistua esimerkiksi lääkkeisiin, terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin, biohajoaviin muoveihin ja ympäristönpuhdistusmenetelmiin.

Teollisessa tuotannossa biotekniikan insinöörit työskentelevät prosessin käyttö- ja ohjaustehtävissä. Työnkuvaan kuuluu myös tuotteen jälkikäsittelyyn, laadunvalvontaan ja laitteiden ylläpitoon liittyviä tehtäviä sekä tuotannon suunnittelua.

Biotekniikan insinöörejä työskentelee myös teollisuuden hallinto- ja markkinointitehtävissä sekä julkisen sektorin hallinnollisissa tehtävissä ja opetustehtävissä.

Biotekniikan insinöörin työn sosiaalisuus riippuu pitkälti työpaikasta ja toimenkuvasta. Tuotekehittelyä tehdään tyypillisesti työryhmissä. Työhön kuuluu myös palavereja ja seminaareihin osallistumista.

Biotekniikka perustuu eliöiden elintoimintojen, solujen ja niissä esiintyvien molekyylien toimintojen hyödyntämiseen. Työ pohjautuu kemian, biokemian ja perinnöllisyystieteen menetelmiin ja sovelluksiin sekä teollisiin tuotantomenetelmiin. Modernin biotekniikan tärkein menetelmä on geenitekniikka.

Työskentely tapahtuu työhuoneessa, tuotantotiloissa ja laboratoriossa. Laboratoriotyössä käytetään apuna erilaisia välineitä, mittalaitteita ja kemikaaleja. Työssä käytetään apuna myös tietotekniikkaa.

Hallinnollisissa tehtävissä työaika on tyypillisesti normaali toimistotyöaika tai virka-aika. Teollisuudessa työ voi olla vuorotyötä. Biotekniikan insinöörin työhön kuuluu matkustamista esimerkiksi asiakkaiden luokse ja seminaareihin sekä kotimaassa että ulkomaille, jolloin työtä saatetaan tehdä myös viikonloppuisin.

 

Työpaikat

Lääketeollisuus. Elintarviketeollisuus. Kemianteollisuus. Biotekniikan yritykset. Laitevalmistajat. Tutkimuslaitokset. Valtio. Kunnat. Yliopistot. Oppilaitokset.

 

Työn vaatimukset

Biotekniikan insinööri tarvitsee eri luonnontieteen alojen tuntemusta sekä teorioiden ja tutkimusmenetelmien hallintaa.

Ammatissa on hallittava myös biotekninen tuotanto. Hyvä perehtyneisyys tuotannonalaan on tarpeen.

Työssä tarvitaan myös taloudellista ajattelua.

Johto- ja asiantuntijatehtävissä korostuu kokonaisuuksien hallinta sekä organisointitaidot.

Insinöörit tarvitsevat myös vuorovaikutustaitoja ja yhteistyökykyä. Työtä tehdään mm. eri alojen asiantuntijoista koostuvan ryhmän jäsenenä.

Työ on yhä useammin kansainvälistä, jolloin korostuu taito hoitaa asioita suullisesti ja kirjallisesti vierailla kielillä.

Etenkin tuotekehitystyö edellyttää luovaa ajattelua.

Ammatissa on tarpeen oman alan kehityksen jatkuva seuraaminen.

 

Koulutus

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella biotekniikkaa. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Biotekniikka voi opiskella yliopistoissa useissa eri tiedekunnissa.

Bio- ja ympäristötieteissä ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Maatalous- ja metsätieteissä sekä elintarvike- ja ravitsemustieteissä ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Teknisissä tieteissä ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Kuukausipalkka. Yksityisellä sektorilla palkkaus perustuu henkilökohtaiseen työsopimukseen. Palkkaus on erittäin vaihteleva, ja siihen vaikuttavat mm. ammattitaito, erityistaidot kuten kielitaito, työkokemuksen pituus ja asema yrityksessä.

Kunnilla noudatetaan Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta. Palkkaan vaikuttavat tehtävän vaativuus sekä henkilökohtainen työsuoritus.

Valtiolla palkkaus määräytyy Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Palkkaan vaikuttavat tehtävän vaativuus sekä henkilökohtainen työsuoritus.

 

 

Työmarkkinatiedot
Biologia

Biologeja työskentelee kuntien palveluksessa biologian opettajina, yliopistoissa tutkijoina ja opettajina sekä valtiolla tutkimuslaitoksissa ja ympäristöhallinnossa. Yksityinen sektori työllistää esimerkiksi konsultti- ja tutkimusyrityksissä. Työpaikkoja on jonkin verran myös alan järjestöissä.

Biologian alalla esiintyy työttömyyttä, ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Biologien työllisyys vaihtelee riippuen omasta erikoistumisalasta ja opintojen sivuaineista. Tutkimusvirkoja on suhteellisen vähän tarjolla, mutta opetusvirkoja enemmän. Alalla on paljon määräaikaisia työsuhteita, jotka ovat yleisimpiä yliopistoissa. Vastavalmistuneet tekevät usein pätkätöitä. Oppilaitoksista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla.

Opetusala työllistää biologian opettajan pätevyyden hankkineita, jotka työskentelevät yleensä biologian ja maantiedon opettajan virassa. Kilpailu työpaikoista on kuitenkin koventunut myös opetusalalla. Opetusalalla toimitaan virkojen lisäksi määräaikaisissa työsuhteissa sekä tehdään sijaisuuksia. Työpaikkoja tulee avoimiksi opetusalalla ja tutkimustehtävissä lähinnä eläkkeelle jäämisten yhteydessä.

Kemia

Kemistejä työskentelee yksityisellä sektorilla eniten lääketeollisuudessa ja muun kemianteollisuuden palveluksessa. Julkisella sektorilla kunnat ja kuntayhtymät työllistävät kemistejä esimerkiksi opetustehtävissä sekä terveydenhuollossa esimerkiksi laboratorioissa ja sairaalakemisteinä.

Luonnontieteelliseltä koulutusalalta valmistuneet kemistit työskentelevät erilaisissa asiantuntija-, tutkimus- ja kehitystehtävissä sekä opetustehtävissä. Työpaikkoja on esimerkiksi kemian-, lääke-, bio- ja metsäteollisuudessa sekä yliopistoissa, valtion tutkimuslaitoksissa, sairaaloissa ja kunnilla.

Teknisiin tieteisiin kuuluvasta kemian tekniikasta valmistuneet työskentelevät pääasiassa tutkimuksen ja tuotekehityksen tehtävissä. Suurimmat työnantajat ovat teknologiateollisuus ja kemianteollisuus sekä yliopistot ja valtion tutkimuslaitokset.

Kemisteillä esiintyy työttömyyttä, koska suuret koulutusmäärät heikentävät työllisyystilannetta. Kilpailu työpaikoista on kovaa, ja työnhakijoita on enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Työpaikkoja vapautuu lähinnä eläkkeelle jäämisten tai toisiin tehtäviin siirtymisten myötä. Määräaikaiset työsuhteet ovat kemian alalla yleisiä. Kemian alalla työskentelee myös esimerkiksi laboratorioanalyytikkoja ja laborantteja.

Suunnittelu- ja konsultointiala

Teknologiateollisuuteen kuuluva suunnittelu- ja konsultointiala työllistää Suomessa yli 50 000 ammattilaista, joiden lisäksi ulkomailla tytäryrityksissä työskentelee noin 12 000 ammattilaista (v. 2016). Suunnittelun ja konsultoinnin asiantuntijapalveluita tarvitaan erityisesti teollisuudessa, talonrakentamisessa ja yhdyskuntarakentamisessa.

Suunnittelu- ja konsultointialan yritykset toimivat globaaleilla markkinoilla, joihin vaikuttavat maailmantalouden suhdanteiden vaihtelut. Ne heijastuvat viennin määrinä sekä palveluiden kysyntänä yrityksissä osaajien tarpeeseen.

Suunnittelu- ja konsultointialan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Varsinkin eläkkeelle jäävien tilalle tarvitaan uusia työntekijöitä. Kasvunäkymät ovat hyvät erityisesti teollisuuden suunnittelussa.

Koko teknologiateollisuus työllistää Suomessa yhteensä noin 285 000 ammattilaista. Henkilöstömäärän arvioidaan pysyvän lähivuosina samalla tasolla. Ulkomailla tytäryrityksissä työskentelee hieman yli 250 000 ammattilaista.

Teknologiateollisuuden yritykset rekrytoivat vuosittain lähes 30 000 osaajaa, joista noin puolella on korkeakoulututkinto ja puolella ammatillinen tutkinto. Eniten teknologiayritykset palkkaavat tekniikan ja tietotekniikan osaajia.

Teknologiateollisuuden yrityksissä tarvitaan monenlaista osaamista. Henkilöstöä tarvitaan mm. tuotannon, huollon, kunnossapidon, ylläpidon ja asiakastuen sekä myynnin ja markkinoinnin tehtäviin. Osaamistason noususta johtuen korkeakoulututkinnon (yliopisto- tai AMK-tutkinto) suorittaneiden määrän arvioidaan kasvavan suhteessa eniten. Määrällisesti suurin tarve on ammatillisen tutkinnon suorittaneista.

Ympäristöala

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa. Työpaikkoja on lisäksi ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa. Ala työllistää myös järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Ala työllistää esimerkiksi ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kunnilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä. Ympäristöalan ja luontoalan järjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden työllisyystilanteeseen vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka riippuu talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Bioenergia-ala

Bioenergia-ala työllistää noin 20 000 henkilöä (v. 2017). Eniten työllistävät turpeen ja metsähakkeen tuotanto. Alkutuotannon lisäksi ala työllistää esimerkiksi kuljetuksessa, energiantuotannossa ja tuotekehityksessä. Työpaikkoja on maaseudulla ja kaupungeissa eri puolilla maata. Maa- ja metsätaloudessa tehtävät bioenergiaan liittyvät työt voivat olla myös sivutoimisia, osa-aikaisia ja kausittaisia.

Alan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Uusia työntekijöitä tarvitaan pitkällä aikavälillä eläkkeelle lähtevien tilalle sekä alan kasvutavoitteiden täyttämiseksi. Suurin tarve on ollut metsähakkeen tuotannossa ja kuljetuksessa, joissa tarvitaan koneen- ja autonkuljettajia. Työllisyystilanne on hakeyrityksissä paras talvisin, kesät ovat hiljaisempaa aikaa.

Metsähakkeen kysyntä ja käyttö ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet monista syistä. Sellutehtailta tulee jatkossakin suuri määrä puunkuorta, joka kilpailee energiapuun kanssa. Sähkön tuotanto on vähentynyt voimalaitoksissa alhaisen markkinahinnan ja kannattavuuden vuoksi. Tämä on ajanut bioenergiayrityksiä vaikeuksiin erityisesti Keski-Suomessa, eikä investointeja uskalleta tehdä tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi.

Bioenergia-alan työllisyyttä edistävät ilmastonmuutoksen hillitseminen ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla sekä pyrkimys energiaomavaraisuuden lisäämiseen ja tuontienergian käytön vähentämiseen. Metsähakkeen käyttöä lisäämällä voidaan luoda lisää uusia työpaikkoja bioenergian hankintaan, kuljetukseen ja energiantuotantoon. Työntekijöiden määrän arvioidaan kasvavan etenkin biojalostuksessa, jossa biopolttoaineita tuotetaan metsistä saatavilla raaka-aineilla.

Energiapolitiikalla voidaan vaikuttaa työllistävyyteen esimerkiksi metsähakkeella tuotetun sähkön tukien sekä turpeella tuotetun lämmön verotuksen kautta. Turpeen tuotannon ja kuljetusten työllistävyys voivat heikentyä, jos veronkiristykset sekä uusien tuotantoalueiden lupien saamisen vaikeudet jatkuvat.

Bioteknologia

Bioteknologian tai biotekniikan työllisten määrän arviointia vaikeuttaa työntekijöiden sijoittuminen eri toimialoille sekä sen määrittely, ketkä työskentelevät biotekniikan tehtävissä. Teollisen biotekniikan arvioidaan työllistävän noin 42 000 henkilöä, kun mukaan lasketaan sen mahdollistajat, tuottajat ja loppukäyttäjät.

Biotekniikan työpaikoista suurin osa on elintarviketeollisuudessa. Työpaikkoja on myös kemianteollisuudessa, metsäteollisuudessa, energiateollisuudessa ja lääketeollisuudessa sekä bioalan yrityksissä.

Bioalan yritykset tutkivat, kehittävät ja valmistavat esimerkiksi terveydenhuollon biomateriaaleja, diagnostiikkaan liittyviä testejä tai toimivat bio- tai lääketeollisuuden palveluyrityksinä. Sovellukset voivat liittyä myös elintarviketeollisuuteen, maa- ja metsätalouteen tai ympäristöalaan.

Kunnat työllistävät esimerkiksi elintarvikelaboratorioissa, ympäristölaboratorioissa sekä jäte- ja vesihuollossa, valtio poliisin ja tullin laboratorioissa, yliopistot ja tutkimuslaitokset tutkimus- ja opetustehtävissä.

Työpaikoista on yleisesti ottaen kova kilpailu, sillä alalle on koulutettu eri koulutustasoilla enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Bioalan ja bioteollisuuden yritykset sekä julkisen sektorin toimijat rekrytoivat tarpeen mukaan. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä erityisesti yliopistoissa, sillä esimerkiksi tutkimusprojektit ovat rahoituksesta riippuvaisia määräaikaisia hankkeita.

Alan kehitysnäkymät ovat maailmanlaajuisesti hyvät. Kemianteollisuudessa prosessit ovat tulevaisuudessa entistä enemmän biotekniikkaa, mikä edesauttaa työllisyyttä. Työpaikkoja voi syntyä eniten pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Alan työllisyyteen vaikuttaa kuitenkin panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kansainvälisenä alana bioteknologia tarjoaa osaajille hyvät mahdollisuudet työskennellä myös ulkomailla.

Biokemia

Biokemian alalla suurin työllistäjä on yksityinen sektori, jossa työpaikkoja on eniten lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, kemianteollisuuden ja bioalan yrityksissä. Yliopistot ja valtio työllistävät mm. tutkimuslaitoksissa, -laboratorioissa ja hallinnossa. Kunnat työllistävät esimerkiksi sairaaloissa, laboratorioissa ja hallinnossa.

Työllistyminen biokemian tehtäviin voi olla vaikeaa, sillä alalle on koulutettu enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy varsinkin vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat alalla yleisiä.

Työpaikkoja vapautuu lähinnä eläkkeelle jäämisten tai muihin tehtäviin siirtymisten myötä. Alalta ei kuitenkaan ole jäämässä eläkkeelle suurta määrää työntekijöitä. Biotekniikkaan liittyvät työtehtävät saattavat tulevaisuudessa työllistää nykyistä enemmän.

Eri nimikkeillä työskentelevien biokemistien lisäksi alalla työskentelee myös esimerkiksi bioanalyytikkoja ja laborantteja.

Lähinimikkeet

bioteknologian insinööri
diplomi-insinööri
filosofian maisteri
huoltoinsinööri
neuvontainsinööri
insinööri
insinööri (AMK)
käyttöinsinööri
laatuinsinööri
maatalous- ja metsätieteiden maisteri
osastoinsinööri
suunnitteluinsinööri
tuotantoinsinööri

 

 

Biotekniikan insinööri