Järjestölakimies

Johdanto

Järjestölakimiehet toimivat erilaisten järjestöjen palveluksessa. Järjestölakimiehen pääasiallisina työtehtävinä on jäsenistön oikeudellinen neuvonta, toimeksiantojen hoitaminen tuomioistuimissa sekä oikeudellinen koulutus. Alan asiantuntijatyö edellyttää laintuntemuksen lisäksi oma-aloitteisuutta sekä kykyä itsenäiseen päätöksentekoon, ryhmätyötaitoja ja esiintymistaitoa.

Työtehtävät

Järjestölakimiehet työskentelevät lähinnä erilaisissa edunvalvontajärjestöissä, suurin osa ammattijärjestöjen palveluksessa. Myös työnantajaliittojen palveluksessa on runsaasti lakimiehiä. Järjestöjen johto- ja esimiestehtävissä toimivillakin on yhä useammin lakimieskoulutus.

Järjestölakimiehen työ on asiantuntijatyötä, joka edellyttää erityisesti työ- ja sopimusoikeuden hallintaa. Järjestöissä työskentelevien lakimiesten pääasialliset työtehtävät ovat jäsenistön oikeudellinen neuvonta, toimeksiantojen hoitaminen tuomioistuimissa sekä oikeudellinen koulutus.

Järjestölakimiesten toimenkuvaan kuuluu usein myös työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluihin osallistuminen. Lisäksi he hoitavat paljon työ- ja virkaehtosopimusten soveltamiseen liittyviä erimielisyysasioita.

Järjestöjen koko vaihtelee parista henkilöstä kymmeniin työntekijöihin. Työtä tehdään tyypillisesti omassa työhuoneessa. Työssä käytetään apuna kirjallisia aineistoja, puhelinta ja tietokonetta. Työaika on usein epäsäännöllinen, ja työn vuoksi joutuu matkustamaan.

 

Työpaikat

Järjestöt: ammattiliitot, työnantajaliitot ja muut etujärjestöt.

 

Työn vaatimukset

Järjestölakimies tarvitsee laintuntemuksen lisäksi pedagogisia taitoja, koska tehtäviin kuuluu kouluttamista.

Ammatti edellyttää kykyä itsenäiseen ja oma-aloitteiseen työskentelyyn sekä päätöksentekoon.

Työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja, ryhmätyötaitoja ja neuvottelutaitoja.

Kielitaitoa tarvitaan yhä enemmän.

Työssä on jatkuvasti seurattava lainsäädännön kehitystä.

Ammatissa on etua hyvästä paineensietokyvystä.

 

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella oikeustieteitä ja suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, joka on oikeustieteen maisteri.

Oikeustieteen maisterin on mahdollista pätevöityä varatuomariksi suorittamalla vuoden kestävä tuomioistuinharjoittelu eli ns. auskultointi.

Oikeustieteellisiä jatkotutkintoja ovat oikeustieteen lisensiaatin ja oikeustieteen tohtorin tutkinnot.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Palkkaus vaihtelee. Siihen vaikuttavat mm. tehtäväasema, työn vaativuus, työkokemus ja mahdolliset lisäopinnot.

 

 

 

Työmarkkinatiedot
Lakiala

Lakimiehinä työskentelee yli 12 000 henkilöä esimerkiksi tuomareina, syyttäjinä, asianajajina tai lakimies-nimikkeellä. Suurin osa lakimiehistä työskentelee yksityisellä sektorilla, jossa tyypillisin työnantaja on asianajotoimisto. Julkisella sektorilla eniten työllistää valtio, mutta työpaikkoja on myös kunnilla ja kaupungeilla. Muita työnantajia ovat esimerkiksi yliopistot, järjestöt ja kirkko.

Lakimiesten työllisyystilanne on hyvä. Lähes kaikki tutkinnon suorittaneet sijoittuvat pääasiassa koulutustaan vastaavaan työhön. Lakialalla on myös määräaikaisia työsuhteita, jotka ovat tavallisimpia valtion palveluksessa. Lyhytaikaista työttömyyttä esiintyy lähinnä opiskelunsa juuri päättäneillä.

Lakiala työllistää vakaasti. Eläköityminen lisää uusien ammattilaisten kysyntää, samoin oikeudellisen asiantuntijatyön lisääntynyt tarve esimerkiksi talouden ja hallinnon tehtäväalueilla sekä kaupan, pankkien, rahoituslaitosten ja vakuutusyhtiöiden palveluksessa.

Lakialalla työskentelee myös oikeusnotaareita, joiden työllisyystilanne on kohtalainen. Työtilanne on paras pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Alalla työskentelee myös esimerkiksi sihteereitä ja assistentteja toimistotehtävissä ja asiakaspalvelussa.

Järjestötyö

Suomessa toimii paljon erilaisia järjestöjä, jotka vaihtelevat suurista valtakunnallisista järjestöistä pieniin paikallisiin järjestöihin. Järjestöt työllistävät sekä palkattua henkilökuntaa että vapaaehtoisia. Järjestöjen määrä työnantajina on lähes kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä.

Järjestöt ovat keskimäärin melko pieniä työpaikkoja, sillä arviolta noin 40 prosenttia kolmannen sektorin palkansaajista työskentelee korkeintaan 10 hengen työpaikassa. Lähes 80 prosenttia järjestöistä on alle 50 hengen toimipaikkoja. Suuria yli 250 työntekijän toimipaikkoja on vain kolme prosenttia.

Suurimmassa osassa valtakunnallisista järjestöistä työskentelee alle 50 palkattua työntekijää. Paikallisyhdistyksistä vain noin neljäsosassa on palkattua henkilökuntaa, ja heitä on keskimäärin viisi henkilöä. Suurin osa paikallisyhdistyksistä toimii täysin vapaaehtoisvoimin.

Kolmannen sektorin työpaikkoja luonnehtii yleisesti ottaen työyhteisön pieni koko, työtehtävien asiantuntijapainotteisuus ja henkilöstön naisvaltaisuus. Asiantuntijoina työskentelee noin 60 prosenttia henkilöstöstä. Kolmannen sektorin työntekijöistä noin 85 prosenttia on naisia.

Järjestöissä työskennellään usein määräaikaisissa työsuhteissa tai työllistettyinä esimerkiksi projekteissa. Noin joka viidennes työntekijöistä on määräaikaisia. Järjestöt työllistävät myös osa-aikaisesti.

Järjestöt palkkaavat henkilöstöä tarpeidensa mukaan. Työllistämisedellytyksiin vaikuttavat esimerkiksi työllistämiseen käytettävissä olevat määrärahat sekä järjestön saamien tukien ja avustusten määrä. Järjestöjen työllisyyttä pitää yllä niiden toimiminen yhteiskunnallisten palvelujen tuottajina ja kansalaistoiminnan aktiivisuus. Kansainväliset järjestöt työllistävät sekä Suomessa että ulkomailla.

 

Lähinimikkeet

juristi
järjestön lakimies
lakimies
oikeustieteen maisteri

 

 

 

 

 

 

 

Järjestölakimies