Lavastaja

Johdanto

Lavastaja suunnittelee näytelmän lavastuksen ja valvoo sen toteutusta. Lavastajan on löydettävä oma näkemyksensä tekeillä olevasta esityksestä ja osattava toteuttaa sen aikakauteen ja tyylilajiin liittyvät ratkaisut. Lavastajia työskentelee teattereissa sekä televisio- ja elokuvatuotannoissa. Työ vaatii mm. taiteellista näkemystä ja visuaalista hahmotuskykyä sekä ryhmätyötaitoja.

Työtehtävät

Lavastajan tehtävänä on suunnitella näytelmän toiminnalliset puitteet ja valvoa lavastuksen toteutusta. Lavastajista osa on erikoistunut teatterityöhön, osa elokuva- ja televisiotyöhön. Puheteatteri, tanssi ja ooppera vaativat jokainen erilaisia näyttämöratkaisuja. Eri näytelmät vaativat niin ikään toisistaan poikkeavia lavastuksia.

Lavastaja kehittelee näkemystään näyttämötekstin sisältämistä avainajatuksista ja pohtii ideoita niiden toteuttamiseksi. Lavastuksesta keskustellaan yhdessä ohjaajan kanssa. Ohjaajan näkemyksestä riippuu, mihin esityksellä pyritään.

Lavastajan on löydettävä oma näkemyksensä tekeillä olevasta esityksestä ja osattava toteuttaa omalla työllään esityksen aikakauteen ja tyylilajiin liittyvät ratkaisut. Lavastuksen lopputulokseen vaikuttavat paitsi taiteelliset näkemykset, myös tekniset ja taloudelliset seikat sekä käytettävissä oleva aika.

Suunnitelmien pohjalta lavastaja työstää kuvallisia luonnoksia tai pienoismallin sekä piirtää työpiirustukset toteutusta varten. Suurissa teattereissa ja televisiostudioissa lavasteet rakentaa lavastajan piirustusten ja ohjeiden mukaan lavastuspaja, verstas, jossa työskentelee puuseppiä, metallimiehiä, maalareita ja verhoilijoita.

Elokuvan lavastus tehdään erilailla kuin teatterin, vaikka yhteisiä elementtejä onkin. Elokuvassa studioiden ulkopuolella olevat ympäristöt ja maisemat merkitsevät aina vain enemmän. Niiden löytäminen ja sovittaminen elokuvaan kuuluu myös lavastajan toimenkuvaan.

Elokuvaproduktioissa työryhmät kootaan aina kohtausten laajuuden ja käytettävissä olevien voimavarojen mukaan. Näin kaikki, myös lavastajat, joutuvat tekemään mitä tilanne vaatii.

Lavastajalta voidaan pyytää etukäteen arviota lavastuskustannuksista, sillä teatteriesitykseen on käytettävissä vain rajallinen määrä rahaa. Budjetti jaetaan näyttelijöiden palkkojen, puvustuksen, lavastuksen jne. kesken. Määräsummista ei voida paljonkaan poiketa pienentämättä samalla muiden osuutta.

Lavastusratkaisuunsa lavastajalla on tekijänoikeudet. Sitä ei voida ilman hänen lupaansa lainata muihin esityksiin, vaikka itse lavasteet ovatkin teatterin omaisuutta.

Pukusuunnittelu ei kuulu lavastajan työtehtäviin, mutta jotkut lavastajat ovat hankkineet lisäkoulutuksella ammattitaitoa myös puvustukseen, ja päinvastoin.

Työtä tehdään vaihtelevissa ympäristöissä, teatterissa, lavastuspajalla, elokuvan tai ohjelman kuvauksia varten ulkotiloissa ja sisätiloissa. Suunnittelua tehdään myös kotona. Teatterin tekeminen on ryhmätyötä. Lavastajan lisäksi tuotantoryhmään kuuluvat yleensä ohjaaja, näyttelijät, pukusuunnittelija, puvustonhoitajat, valosuunnittelijat, kampaaja, maskeeraaja ja tarpeiston väki.

Työtilaisuuksia tarjoavat jonkin verran myös näyttelyosastojen rakentaminen messuilla ja konferensseissa sekä museonäyttelyiden suunnittelu. Lisäksi lavastustaiteilijoita toimii oman alansa opetustehtävissä.

Lavastajan ammatissa työajat vaihtelevat. Työhön kuuluu matkustamista varsinkin elokuva- ja televisiotuotannoissa.

 

Työpaikat

Lavastajia työskentelee teattereissa sekä televisio- ja elokuvatuotannoissa. Vakituisia kuukausipalkkaisia työsuhteita on laitosteattereissa, eli suurissa ja vakiintuneissa, enimmäkseen julkisesti rahoitetuissa teattereissa. Näitä ovat monet kaupunginteatterit, työväenteatterit ja Kansallisteatteri.

Televisiossa Yleisradiolla on kuukausipalkkaisia lavastajia. Muutamassa suurehkossa tv-yhtiössä lavastustyö on ulkoistettu, eli se hoidetaan freelance-työnä ohjelmakohtaisin erikoissopimuksin.

Freelance-lavastajat ovat jonkin verran perustaneet toiminimiä, jolloin he toimivat yrittäjinä.

 

Työn vaatimukset

Lavastajalta vaaditaan taiteellista näkemystä ja visuaalista hahmotuskykyä sekä kiinnostusta teatteriin ja kirjallisuuteen.

Mahdollisimman laajasta yleissivistyksestä on etua. Kulttuurihistorian tunteminen aina antiikista asti tekee mahdolliseksi eri aikakausien eli epookkien ymmärtämisen ja niitä asianmukaisesti heijastavien näyttämökuvien luomisen.

Teatteritaiteen tekeminen on ryhmätyötä, joten lavastajalta edellytetään joustavuutta, ja hänen on kyettävä toimimaan yhdessä koko muun tuotantoryhmän kanssa.

Ammatissa työskentelevän on oltava valmis jatkuvaan oppimiseen ja ammattitaitonsa kehittämiseen. Hyvä lavastaja opiskelee alaansa niin kirjallisuuden kautta kuin tutkimalla muiden tekemiä esityksiä mahdollisimman laajasti. Alan seuraaminen ulkomailla avartaa näkemystä.

Monet elokuvat tehdään nykyään kansainvälisinä yhteistuotantoina, joten työryhmän jäsenten on pystyttävä kommunikoimaan toistensa kanssa. Tämä asettaa vaatimuksia kielitaidolle.

Lavastajan on kestettävä myös kritiikkiä, sillä työ on näkyvää.

Koulutus

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella voi opiskella elokuva- ja televisiolavastusta sekä näyttämölavastusta. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Ammattiteattereiden palveluksessa palkkaus perustuu teatterialan työehtosopimukseen. Elokuva- ja tv-tuotannoissa palkkaus perustuu elokuva- ja tv-tuotantoa koskevaan työehtosopimukseen.

 

 

Työmarkkinatiedot
Elokuva-ala

Elokuvien tuotanto hoidetaan tuotantoyhtiöiden kautta. Tuotantoyhtiöissä on jonkin verran vakinaisia työpaikkoja, mutta tuotanto on pitkälti alihankintaa, jossa eri alojen ammattilaiset tekevät tuotantoyhtiön tilauksesta tietyn osan tuotannosta. Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä.

Elokuvatuotannoissa tehdään pääasiassa projektiluonteista ja tuotantokohtaista työtä. Elokuvanteko kokoaa ammattilaiset määräajaksi yhteen tuotantotiimiksi, jolloin tuotantoyhtiön palkkalistoilla olevien lukumäärä moninkertaistuu tuotannon ajaksi. Yksi kotimainen elokuva työllistää yleensä 50-300 henkilöä määräajaksi.

Toimiminen freelancena, ammatinharjoittajana, yrittäjänä tai alihankkijana on elokuva-alalla yleistä. Kilpailu alan työtilaisuuksista on kovaa, eikä kaikille alalle kouluttautuneille riitä töitä. Elokuva-alan oppilaitoksista on valmistunut alan taiteellisiin ja tuotannollisiin tehtäviin enemmän kuin alalla on työpaikkoja tarjolla. Työttömyyskausia voi seurata myös työn projektiluonteisuuden vuoksi. Elokuva-ala houkuttelee silti yhä uusia tulijoita.

Elokuva-ala työllistää myös elokuvien markkinointia ja levitystä hoitavissa levitysyhtiöissä, esitystoiminnassa elokuvateattereissa sekä elokuvatallenteiden myyntiä ja vuokrausta harjoittavissa yrityksissä. Kokopäiväisiä töitä on lähinnä hallinnollisissa sekä markkinointi- ja myyntitehtävissä. Ala työllistää myös huomattavan määrän osa-aikaisia esimerkiksi lipunmyynnissä. Elokuvafestivaalien järjestäminen ja toteutus työllistää projektiluonteisesti.

Elokuva-ala työllistää myös alan järjestöissä sekä opetus- ja tutkimustehtävissä. Yleisesti ottaen vaihtuvuus alan työpaikoissa on vakituisten työsuhteiden osalta vähäistä. Työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisten vuoksi.

Teatteri- ja tanssiala

Teatteriala työllistää eri tehtävissä yhteensä noin 3 800 henkilötyövuoden edestä, joista vakinaisen henkilöstön osuus on noin 2 600. Osa-aikaisuudet ja vierailijatehtävät työllistävät tilapäisesti vuosittain noin 1 200 henkilötyövuodella (Teatterin tiedotuskeskuksen TINFO Teatteritilastot 2012).

Alan eri oppilaitoksista valmistuu vuosittain enemmän uusia teatterintekijöitä kuin ala pystyy työllistämään. Etenkin pysyvä työllistyminen on vaikeutunut merkittävästi. Nykyään työllistytään yhä enemmän vierailijatehtävissä freelance-pohjalta. Tämä tarkoittaa käytännössä usein myös pätkätöitä, joiden lomassa on apurahatyöskentelyä tai työttömyyttä.

Näyttelijät työskentelevät useammin freelanceina kuin vakinaisissa työsuhteissa. Freelanceina työskentelevillä työn määrä vaihtelee eri aikoina. Näyttelijöiden työttömyys on useimmiten vajaatyöllisyyttä.

Tanssitaiteilijoilla ei juuri ole vakinaisia työsuhteita, lähes kaikki tanssitaiteilijat työskentelevät freelanceina. Tanssitaiteilijat tekevät tyypillisesti myös koreografin ja tanssinopettajan työtä yhtäaikaisesti tai peräkkäisissä työsuhteissa tanssijan työn kanssa. Tanssijoilla esiintyy työttömyyttä, tanssinopettajilla ei juurikaan.

Teatterialan teknisissä ja toimihenkilötehtävissä työllisyys on ollut suhteellisen vakaata, suuntauksena on kuitenkin siirtyminen vakinaisista määräaikaisiin ja pätkätöihin. Teatteri-ilmaisun ohjaajat työllistyvät useimmiten soveltavan teatterin alueelle.

Valtion ja kuntien määrärahat vaikuttavat teattereiden toiminta- ja työllistämisedellytyksiin. 

Lähinimikkeet

skenografi
taiteen kandidaatti
taiteen maisteri

 

 

Lavastaja