Konservaattori

Johdanto

Konservaattorin tehtävänä on estää vanhojen esineiden tuhoutuminen hoitamalla, entistämällä, restauroimalla ja korjaamalla. Konservaattorit työskentelevät museoissa, kirjastoissa, arkistossa ja konservointiin erikoistuneissa yrityksissä. Työssä vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista ja oman erikoisalan seuraamista.

 

Työtehtävät

Konservaattori on käsityöläinen ja erikoisasiantuntija joka vastaa kulttuuriomaisuuden säilyttämisestä ja hoidosta. Konservaattori voi olla erikoistunut esineiden, paperien, maalaustaiteen, huonekalujen, tekstiilien, sisätilojen, rakennusten tai luonnontieteellisen alan konservointiin.

Konservaattorin tehtävänä on hidastaa esineiden ja rakennuksien luonnollista tuhoutumista sekä saasteiden ja sopimattomien olosuhteiden tai alun perin huonon valmistusmenetelmän aiheuttamaa tuhoutumista. Myös tulipalojen, vesivahinkojen, ilkivallan ja muiden onnettomuuksien jälkiä korjataan.

Usein konservointia täydennetään restauroinnilla, jolloin esineen tai rakennuksen entinen ulkonäkö tai rakenne pyritään palauttamaan. Myöhemmät lisäykset tai osa niistä poistetaan ja alkuperäistä tyyliä noudattaen tehdään tarpeelliset korjaukset.

Restaurointi vaatii perusteekseen historiallista tutkimusta. On myös otettava kantaa siihen, pyritäänkö alkuperäisyyttä jäljittelemään täysin vai sallitaanko ja jätetäänkö jotkin ajan kuluessa tehdyt muutokset ja onko restaurointi yleensä tarpeellista. Restauroinnissa käytettävä uusi materiaali on kyettävä töiden jälkeen erottamaan, ja kaikki restaurointitoimenpiteet on voitava tarvittaessa poistaa.

Konservointityön aluksi selvitetään konservoitavan esineen nykytila, alkuperäinen materiaali ja rakenne, vaurioituminen, materiaalimuutokset sekä käyttö- ja säilytysolosuhteet ja niissä tapahtuneet vaihtelut. Kohde dokumentoidaan valokuvaamalla ja kirjallisesti.

Kuntotutkimuksen perusteella päätetään konservointitoimenpiteistä. Rakennuksista kartoitetaan tuhohyönteis- ja lahovauriot ja selvitetään mm. rakenteiden painumista. Maalauksista todetaan vernissan kellastuminen ja joudutaan ehkä selvittämään aiemmat korjaukset ja päällemaalaukset röntgen-, ultravioletti- ja maalihiukkastutkimuksin. Tärkeiden taideteosten kohdalla voidaan käyttää kalliita analyyseja aina molekyylitasolle saakka.

Vasta kartoituksen jälkeen voidaan antaa konservointityön kustannusarvio sekä tehdä ratkaisu käytettävistä menetelmistä. Jokainen tehty toimenpide kirjataan tarkasti ylös. Tyypillistä konservaattorin työtä on esimerkiksi vanhan alttaritaulun tai seinämaalauksen korjaus.

Luonnontieteellisen alan konservaattorit käsittelevät erilaista luonnontieteellistä materiaalia, heillä pitää olla hyvät eläin- ja kasvitieteen pohjatiedot. Työssä on osattava käyttää hyväksi anatomisia valoksia, valokuvia, kirjallisuutta, luontovideoita sekä muuta oheismateriaalia eri lähteistä.

Varsinaisen konservoinnin lisäksi konservaattori osallistuu myös näyttely- ja säilytystilojen suunnitteluun sekä esineiden säilytystilojen seurantaan. Hän hoitaa myös esineiden pakkaamista ja kuljetusten suunnittelua ja valvontaa. Konservaattorit tekevät myös oman alansa koulutus- ja tiedotustehtäviä.

Isoissa museoissa voi olla 5-6 konservaattoria, joista yksi on esimerkiksi paperikonservaattori ja muut taidekonservaattoreita. Työ on luonteeltaan hyvin itsenäistä. Työssä ollaan tekemisissä myös asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi yksityisten ammatinharjoittajien asiakkaita ovat mm. metsästäjät ja vapaa-ajan kalastajat, joiden merkittävimmät saaliit ovat konservaattorin työn kohteina.

Omassa ateljeessaan konservaattorilla on useimmat työvälineet valmiina, mm. päivänvalolamput, jolla värien arviointia helpotetaan, lämpöpöydät, alkoholihöyrytin, mikroskooppi, lämpölastat ja lusikat eli spatulat, vetokaappi myrkkyhöyryjen poistamiseksi, ruiskuhuone sekä eri asentoihin käänneltävä piirustuspöytä.

Omat hankaluutensa aiheuttaa, jos maalaus on korjattava sijaintipaikallaan, jolloin on rakennettava työtelineet ja työskenneltävä vaikeissa asennoissa. Kaikki erikoistyökalut on tuotava paikalle ja valaistus on järjestettävä. Työ on periaatteessa päivätyötä, mutta työpäivät saattavat venyä.

 

Työpaikat

Konservaattorit työskentelevät museoissa, arkistoissa, kirjastoissa ja konservointilaitoksissa. Työpaikkoja on myös taidesäätiöissä ja alan yrityksissä. Osa toimii itsenäisinä ammatinharjoittajina.

 

Työn vaatimukset

Konservaattorin ammatti vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja oman erikoisalan seuraamista.

Konservaattori tarvitsee historian tuntemusta sekä kykyä kuvitella esineiden alkuperäinen luonne.

Jonkinasteinen erikoistuminen konservaattorin työssä on välttämätöntä, sillä kukaan konservaattori ei voi hallita koko alaa riittävän hyvin.

Erilaisia materiaaliryhmiä ja työn kohteita ovat esimerkiksi huonekalut, kulttuurihistorialliset ja arkeologiset esineet, kehykset ja kultaus, paperi ja valokuvat, rakennuspinnat, puurakennukset, taideteokset, tekstiilit, turkikset ja täytetyt eläimet. Kaikki nämä vaativat omia pitkälle kehitettyjä tekniikoitaan.

Useat valmiit työt ovat uniikkitaiteeseen verrattavia. Konservaattori tarvitsee paitsi taiteellista lahjakkuutta, mittasuhteiden tajua ja värisilmää, myös teknistä kykyä soveltaa eri materiaaleja ja aineita.

Tarvittavia ominaisuuksia ovat pitkäjännitteisyys, kärsivällisyys ja tarkkuus. Työ vaatii perfektionismia, täydellisyyden tavoittelua. Se on kuitenkin pystyttävä yhdistämään sujuvaan työn rytmitykseen ja pitäviin aikatauluihin.

Konservaattori on oma työnjohtajansa, jonka on itse osattava vaatia itseltään tulosta. Ammatti sopiikin erityisen hyvin omissa oloissaan viihtyvälle, mutta se vaatii myös itsenäistä työkuria ja täsmällisyyttä.

Yhteistyökyky on tarpeen, sillä konservaattori on työssään tekemisessä monien eri ammattiryhmien kanssa.

Koulutus

Konservaattoriksi voi kouluttautua Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Tutkintonimike on konservaattori (AMK).

Luonnontieteellisen alan konservaattorin tutkinnon voi suorittaa Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.

Toisella asteella voi suorittaa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon, jossa voi suuntautua mm. entisöintiin. Tutkinto on artesaani. Perustutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuksella ja näyttötutkintona.

Näyttötutkintona voidaan suorittaa myös restaurointikisällin ammattitutkinto ja restaurointimestarin erikoisammattitutkinto.


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Konservaattorin palkkaus vaihtelee työpaikan, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Palkkaus perustuu työehtosopimukseen joka määräytyy työnantajasektorin mukaan.

Työmarkkinatiedot
Museoala

Museoala työllistää kaikkiaan yli 2 700 henkeä (v. 2014). Ammatillisesti hoidetuissa museoissa työskentelee noin 2 000 vakinaista työntekijää. Museoissa työskennellään myös määräaikaisissa työsuhteissa sekä osa-aikaisesti ja tuntityöntekijöinä.

Museoalan ammattilaisista noin puolet työskentelee kuntien palveluksessa, valtio ja yksityiset museot työllistävät kumpikin noin neljänneksen.

Vakinaisista työntekijöistä noin puolet on suorittanut alan korkeakoulututkinnon tai ammattitutkinnon. Korkeakoulutusta vaativissa vakinaisissa asiantuntijatehtävissä työskentelevät ovat esimerkiksi museonjohtajia, museoamanuensseja ja tutkijoita.

Vakinaisen työsuhteen saaminen on vaikeaa, koska uusia työpaikkoja perustetaan vain vähän ja vaihtuvuus alalla on vähäistä. Uusia työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin siirtymisten tai eläkkeelle jäämisten vuoksi. Vastavalmistuneet sijoittuvat usein aluksi määräaikaisiin työtehtäviin, ja vakituista virkaa joutuu yleensä odottamaan useita vuosia.

Museoalalla työskentelevien lukumäärän arvioidaan pysyvän lähitulevaisuudessa samalla tasolla. Museoiden toimintaedellytyksiin ja työllisyyteen vaikuttavat museoille myönnettävät valtionosuudet.

Käsityöala

Käsityöala on maamme väkilukuun suhteutettuna merkittävä työllistäjä työllistäen suoraan noin 11 000 henkeä, esimerkiksi muotoilijoita, kultaseppiä jne. Lisäksi käsityöala työllistää välillisesti esimerkiksi käsityötuotteita myyvissä liikkeissä ja matkailualalla sekä opetus- ja neuvontatehtävissä. Käsityötoimialojen työllistävää kokonaisvaikutusta on vaikea arvioida, mutta todennäköisesti se on kuitenkin yli 15 000 henkeä.

Käsityöläiset työllistyvät pääasiassa käsityöalan yrittäjinä, useimmat omissa toiminimiyrityksissään ammatinharjoittajina. Käsityöala on pienyritysvaltainen toimiala, jolla toimii arviolta noin 9 000 yritystä kun mukaan otetaan sivutoimiset yritykset. Suurin osa alan yrityksistä työllistää yhdestä kahteen ammattilaista. Palkattua henkilökuntaa on vain suurimmilla yrityksillä.

Käsityötuotteiden valmistuksen lisäksi käsityöalan yritysten palveluihin kuuluvat usein esimerkiksi tuotteiden korjaus ja suunnittelu, käsityön ohjaus ja opetus sekä käsityöhön liittyviä elämyspalveluita, esimerkiksi työnäytteitä matkailuun liittyen.

Käsityöläinen joutuu pitkälti itse luomaan oman työpaikkansa. Työllistymiseen vaikuttavat sekä ammattitaito että kyky myydä omia tuotteita ja palveluja. Toiminnan kannattavuuteen ja työllisyyteen vaikuttavat mm. kuluttajien ostokäyttäytyminen ja verotus. Käsityöläiset tekevät toisinaan ammatinharjoittamisen ohessa muuta työtä, joka voi olla esimerkiksi oman alan opetustyötä.

Käsityöalan yritykset toimivat tyypillisesti erilaisissa verkostoissa tehden yhteistyötä joko keskenään tai muiden toimialojen kanssa, joita edustavat esimerkiksi matkailuelinkeino ja tapahtumajärjestäjät. Alihankintatyötä tehdään toisille käsityöalan yrityksille. 

Lähinimikkeet

eläinkonservaattori
esinekonservaattori
huonekalukonservaattori
rakennuskonservaattori
paperikonservaattori
taidekonservaattori
tekstiilikonservaattori

 

Konservaattori