Matemaatikko

Johdanto

Matemaatikko tekee laskelmia erilaisten tutkimusten tarpeisiin. Työpaikkoja on yliopistoissa ja oppilaitoksissa, eri toimialojen yrityksissä sekä kuntien ja valtion hallinnossa. Matemaatikkoja työskentelee myös opettajina ja asiantuntijoina. Ammatissa tarvitaan teorioiden tuntemusta, laskutaitoa ja matemaattista päättelykykyä. Työ edellyttää tarkkuutta ja hyvää keskittymiskykyä sekä suullista ja kirjallista esitystaitoa.

Työtehtävät

Matemaatikon työ on matemaattisten laskelmien tekemistä teknistä, luonnontieteellistä tai jotakin muuta tutkimusta varten. Monet matematiikan alalta valmistuneet työskentelevät opettajina tai erilaisissa asiantuntijatehtävissä.

Matematiikka jaetaan usein yleiseen ja sovellettuun matematiikkaan. Yleisessä matematiikassa tutkitaan matemaattisia rakenteita täsmällisin päättelysäännöin, jolloin työ kohdistuu matematiikkaan itseensä.

Sovellettuun matematiikkaan erikoistuneet matemaatikot työskentelevät yleensä matematiikan ulkopuolisten ongelmien parissa, jolloin työ on käytännönläheisempää. Tehtäviä on tarjolla eri toimialojen yrityksissä.

Matemaatikkoja toimii hyvin erilaisissa tehtävissä monilla aloilla. Esimerkiksi vakuutusmatemaatikot vastaavat vakuutusmaksujen laskentaperusteista, niiden tilastollisesta tarkastuksesta jne. Työnkuvaan kuuluu myös perehtyminen sen alan erityispiirteisiin ja lainalaisuuksiin, minkä ongelmiin etsitään ratkaisua.

Yliopistoissa matematiikan opettajat toimivat yleensä myös tutkijoina. Tutkija-opettajan tehtäviin kuuluu tutkimuksen ja opettamisen lisäksi mm. tenttien järjestämistä ja niiden korjaamista. Toimenkuvaan voi kuulua myös hallinnollisia tehtäviä.

Työssään matemaatikko soveltaa matematiikan teorioita ja menettelytapoja erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Apuna käytetään mm. operaatioanalyysiä, todennäköisyyslaskentaa, matemaattista tilastotiedettä sekä numeerisia analyysejä.

Käytännöllisiä työkaluja ovat perinteisten paperin ja kynän lisäksi laskukoneet sekä tietokoneet, laskentaohjelmistot, graafiset sovellukset ja tietoverkot.

Matemaatikon työympäristö on tutkimustehtävissä työhuone, opetustehtävissä luokka tai luentosali. Työ on yleensä melko sosiaalista, erityisesti opetustehtävissä. Työaika on tyypillisesti normaali virka- tai toimistotyöaika.

Työpaikat

Yliopistot. Lukiot. Peruskoulut. Muut oppilaitokset. Kuntien ja valtion hallinto. Teollisuus. Vakuutusyhtiöt. Pankit. Kaupan ala.

 

Työn vaatimukset

Matemaatikolta edellytetään teorioiden ymmärtämistä sekä ilmiöiden matemaattisen mallintamisen ja tarvittavan laskennan hallintaa.

Matemaatikon on ymmärrettävä tutkittavan ongelma-alueen ydin.

Sovelletussa matematiikassa korostuu se, minkälaiseen matemaattiseen muotoon tarkasteltava ongelma tulisi pukea, jotta sen ratkaisu vastaisi asetettuja käytännöllisiä tavoitteita.

Teollisuudessa ja elinkeinoelämässä työskenteleviltä vaaditaan yleensä monipuolisia sovelletun matematiikan, tilastotieteen ja tietojenkäsittelyn taitoja.

Ammatissa tarvitaan matemaattista päättelykykyä sekä loogista ja analyyttistä ajattelutapaa. Työssä tarvitaan myös tarkkuutta ja huolellisuutta. Hyvä keskittymiskyky on matemaatikolle eduksi.

Hyvä suullinen ja kirjallinen esitystaito ovat tarpeen.

Yrityksissä ollaan usein tekemisissä muiden alojen ihmisten kanssa, jolloin tarvitaan kykyä ymmärtää ja sopeutua myös epämatemaattiseen ajatteluun.

Matemaatikon on seurattava, mitä omalla alalla tapahtuu.

Jatkuva teoreettinen ajattelu voi aiheuttaa stressiä.

 

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella matematiikkaa luonnontieteellisellä koulutusalalla. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti.

Opettajiksi aikovien on suoritettava myös pedagogiset opinnot.

Matematiikan opettajat opettavat usein myös jotakin muuta ainetta kuin matematiikka, esimerkiksi kemiaa, fysiikkaa tai tietotekniikkaa. Saadakseen pätevyyden näiden aineiden opettamiseen, tutkintoon on sisällytettävä riittävä määrä näiden aineiden opintoja.

Talouden ja hallinnon aloille pyrkivien olisi hyvä opiskella esimerkiksi kansantaloustiedettä tai aineita, jotka perehdyttävät johonkin valtionhallinnon sektoriin. Muille sovellusaloille suositellaan sivuaineeksi jotakin luonnontiedettä.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Palkkaus vaihtelee mm. sen mukaan, työskennelläänkö kunnan, valtion vai yksityisen sektorin palveluksessa. Myös työtehtävien laajuus, vastuualue ja vaatimustaso sekä koulutus vaikuttavat palkkaukseen. Tutkijoilla ja opettajilla on kunnilla ja valtiolla kuukausipalkka. Yrityksissä palkkaus perustuu henkilökohtaiseen työsopimukseen.

 

Työmarkkinatiedot
Kemia

Kemistejä työskentelee yksityisellä sektorilla eniten lääketeollisuudessa ja muun kemianteollisuuden palveluksessa. Julkisella sektorilla kunnat ja kuntayhtymät työllistävät kemistejä esimerkiksi opetustehtävissä sekä terveydenhuollossa esimerkiksi laboratorioissa ja sairaalakemisteinä.

Luonnontieteelliseltä koulutusalalta valmistuneet kemistit työskentelevät erilaisissa asiantuntija-, tutkimus- ja kehitystehtävissä sekä opetustehtävissä. Työpaikkoja on esimerkiksi kemian-, lääke-, bio- ja metsäteollisuudessa sekä yliopistoissa, valtion tutkimuslaitoksissa, sairaaloissa ja kunnilla.

Teknisiin tieteisiin kuuluvasta kemian tekniikasta valmistuneet työskentelevät pääasiassa tutkimuksen ja tuotekehityksen tehtävissä. Suurimmat työnantajat ovat teknologiateollisuus ja kemianteollisuus sekä yliopistot ja valtion tutkimuslaitokset.

Kemisteillä esiintyy työttömyyttä, koska suuret koulutusmäärät heikentävät työllisyystilannetta. Kilpailu työpaikoista on kovaa, ja työnhakijoita on enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Työpaikkoja vapautuu lähinnä eläkkeelle jäämisten tai toisiin tehtäviin siirtymisten myötä. Määräaikaiset työsuhteet ovat kemian alalla yleisiä. Kemian alalla työskentelee myös esimerkiksi laboratorioanalyytikkoja ja laborantteja.

Opetusala

Opetusala työllistää yhteensä noin 100 000 opetusalan ammattilaista, joita ovat esimerkiksi luokanopettajat, aineenopettajat, lehtorit, erityisopettajat, rehtorit, lastentarhanopettajat, opetuksen ja koulutuksen asiantuntijat sekä tutkijat.

Opettajien työpaikat ovat peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa, vapaassa sivistystyössä kansalais- ja työväenopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sekä varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa. Kunnat ja kuntayhtymät ovat suurin työnantaja opetusalalla, mutta opettajia työskentelee myös yksityisellä opetusalalla ja valtiolla.

Opettajat työllistyvät yleisesti ottaen hyvin koulutustaan vastaavaan työhön, mutta työllistyminen riippuu omasta koulutuksesta. Varsinkin lastentarhanopettajien, erityisopettajien, harvinaisempien kielten ja matemaattisten aineiden opettajista on pulaa. Työntekijöiden tarpeessa ja työllisyydessä on alueellisia eroja.

Opetusalalla esiintyy myös työttömyyttä esimerkiksi aikuiskoulutuksessa ja yliopistoissa. Työttömyys vaihtelee kausittain siten, että kesällä ja joulun aikaan on enemmän työttömyyttä. Työllistymisessä vaikeinta on uran alku. Esimerkiksi luokanopettajilla vakinaisen viran tai toimen saaminen voi olla hankalaa. Opetusalalla toimitaan myös määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa.

Opettajia siirtyy lähivuosina paljon eläkkeelle, mikä luo runsaasti työpaikkoja uusille opettajille. Työllisyyteen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, esimerkiksi pienenevät tuntikehykset, tuntiopettajista säästäminen ja oppilasryhmien koon kasvattaminen. Opettajat ovat kysyttyjä työntekijöitä myös muilla aloilla.

Finanssiala

Finanssiala työllistää yhteensä noin 47 000 henkeä pankeissa, vakuutusyhtiöissä, eläkeyhtiöissä, rahoitusyhtiöissä, sijoitusrahastoyhtiöissä ja arvopaperinvälittäjien palveluksessa (v. 2014). Pankit ovat toimialan suurin työllistäjä, vakuutusyhtiöt toiseksi suurin.

Seuraavien viiden-kymmenen vuoden aikana alalta eläköityy tuhansia työntekijöitä, joiden tilalle kaivataan uutta työvoimaa. Tämä tarjoaa koulutustaan miettiville nuorille hyvän työllistymismahdollisuuden. Alalle pääsyn jälkeen finanssiyhtiöt tarjoavat hyvät urapolkumahdollisuudet ja alan sisäistä koulutusta.

Alalla tarvitaan tulevaisuudessa työntekijöitä, joilla on varsinkin hyvät asiakaspalvelutaidot, liiketoimintaosaamista, kansainvälisyystaitoja sekä kyky hyödyntää uutta teknologiaa. Finanssiala on entistä kansainvälisempi, sillä rahoitus- ja vakuutusmarkkinat ovat globaalit. Yhä useammat alan yritykset ovat monikansallisia. Rekrytointikriteereissä painottuu tämän vuoksi muun muassa kielitaito.

Alalla työskennellään liiketalouden ja kauppatieteen tutkintojen lisäksi myös monilla muilla koulutustaustoilla tehtävistä riippuen, esimerkkeinä oikeustiede ja tietotekniikka.

Fysiikka

Fyysikoita työskentelee yksityisellä sektorilla eniten teollisuudessa esimerkiksi teknologiateollisuuden ja energiateollisuuden yrityksissä. Fyysikot työskentelevät tyypillisesti tutkimuksen ja tuotekehityksen tehtävissä, uusien materiaalien tutkimuksen parissa tai suunnittelu-, kehitys-, hallinto- ja johtotehtävissä.

Julkisella sektorilla eniten työllistävät yliopistot, joissa fyysikot työskentelevät tutkijoina ja opettajina. Valtiolla fyysikoita työskentelee esimerkiksi tutkimuslaitoksissa. Kunnat työllistävät opettajan pätevyyden hankkineita fyysikoita opettajina peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Opettajia työskentelee myös ammattikorkeakouluissa.

Teollisuuden yritykset rekrytoivat fyysikoita tarpeen mukaan. Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa vakinaisista viroista, esimerkiksi tutkijan paikoista on kova kilpailu. Yliopistoissa työskennellään usein määräaikaisissa työsuhteissa. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajien työllisyysnäkymät ovat yleisesti ottaen hyvät.

Työpaikkoja vapautuu lähinnä eläkkeelle jäämisten tai muihin tehtäviin siirtymisten myötä. Varsinkin vastavalmistuneet työskentelevät usein määräaikaisissa työsuhteissa tai tekevät pätkätöitä. Kansainvälisenä alana fysiikka työllistää myös ulkomailla.

Lähinimikkeet

filosofian maisteri
opettaja
teollisuusmatemaatikko
tutkija
tutkija-opettaja
vakuutusmatemaatikko

 

Matemaatikko