Ympäristönsuojelutarkastaja (ympäristötarkastaja) työskentelee kunnan palveluksessa ympäristönsuojelun tehtävissä. Työhön kuuluu muun muassa valvontaa, lausuntojen antamista ja käyntejä tarkastuskohteissa. Ammatissa tarvitaan lakien tuntemusta, tiedonhakutaitoja, tarkkuutta, kykyä itsenäiseen päätöksentekoon ja yhteistyötaitoja.
Ympäristönsuojelutarkastaja (ympäristötarkastaja) työskentelee kunnan palveluksessa ympäristönsuojelun monipuolisissa tehtävissä, joista keskeisin on valvonta. Työn luonne ja sisältö määräytyvät pitkälti ympäristölainsäädännön ja muun työhön liittyvän lainsäädännön kautta.
Ympäristönsuojelutehtävät painottuvat eri kunnissa eri tavoin ja niiden määrä vaihtelee kunnittain. Kunnille kuuluu paikallinen vastuu ympäristönsuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Ne käsittelevät myös pienten laitosten tarvitsemat ympäristöluvat.
Tärkeimmät lakisääteiset ympäristönsuojelutehtävät ja samalla ympäristönsuojelutarkastajan työkenttä ovat ympäristön tilan seuranta, ympäristönsuojelun ohjaus ja neuvonta, jätehuollon valvonta sekä ilmansuojelulaissa ja vesilaissa määrätyt tehtävät, meluntorjunta ja kemikaalivalvonta, luonnonsuojelun edistäminen ja maastoliikennelain mukaiset tehtävät sekä ympäristölupien käsittely ja valvonta.
Ympäristönsuojelutarkastajan työssä keskeistä on valvonta- ja täytäntöönpanotehtävät. Tehtäviin kuuluu lupien valvomista, käyntejä tarkastuskohteissa, valituksien tutkimista ja lausuntojen antamista sekä myös puhelinpalvelua tiettyinä ajankohtina.
Tarkastaja keskittyy yleensä johonkin tai joihinkin ympäristönsuojelun osa-alueisiin. Työ kohdistuu esimerkiksi jätehuollon ja maa-ainesten oton valvontaan, vesistökuormituksen tarkkailuun, vesistökunnostuksiin, tonttikohtaiseen jäteveden käsittelyyn ja ilmansuojeluun.
Ympäristönsuojelutarkastaja voi yleensä organisoida työnsä pitkälti itse. Ammattiin sisältyy sekä itsenäistä työskentelyä että muiden kanssa työskentelyä. Esimies on esimerkiksi ympäristösihteeri ja samassa työyhteisössä voi työskennellä mm. terveystarkastaja. Työssä ollaan tekemisissä paitsi muiden viranomaisten, myös yritysten, maanomistajien ja yksityishenkilöiden kanssa.
Työ tehdään virka-aikana. Usein käytössä on joustava työaika, työ tehdään esimerkiksi klo 8.00-16.00. Työvälineinä käytetään lakikirjoja, tietokonetta ja puhelinta. Työskentely tapahtuu sekä toimistossa että kentällä. Ympäristönsuojelutarkastaja liikkuu omalla toimialueellaan tarkastuskohteissa suhteellisen paljon. Työtilanteet ovat vaihtelevia.
Kunnat ja kuntayhtymät.
Ympäristönsuojelutarkastajan on hallittava oman vastuualueensa lainsäädäntö (esim. ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelulainsäädäntö) ja muut normit sekä osattava soveltaa niitä käytännön tilanteisiin.
Ammatissa tarvitaan tiedonhakutaitoja, kykyä punnita eri tilanteita, ratkaista ongelmia ja ennakoida erilaisten häiriöiden mahdollisuuksia.
Valvontatehtävät edellyttävät tarkkuutta ja huolellisuutta sekä pitkäjännitteisyyttä.
Ympäristötarkastajan on kyettävä tekemään päätöksiä.
Ammatissa tarvitaan kykyä itsenäiseen työskentelyyn sekä vuorovaikutustaitoja.
Kaksikielisissä kunnissa tarvitaan toisen kotimaisen kielen riittävää hallintaa.
Ammattiin edellytetään soveltuvaa yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoa tai muuta virkaan soveltuvaa koulutusta.
Yliopistojen teknillistieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa diplomi-insinöörin (DI) tutkinnon. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti.
Luonnontieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa tutkinnon filosofian maisteri (FM). Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti.
Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon, insinööri (AMK). Luonnonvara-alalla voi suorittaa esimerkiksi tutkinnot ympäristösuunnittelija (AMK) ja agrologi (AMK).
Virkaan edellytetään soveltuvaa korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu- tai opistotasoista tutkintoa.
Kuukausipalkka. Kunta-alalla palkkaus perustuu tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen. Palkka muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta, henkilökohtaisesta palkanosasta, työaikakorvauksista ja mahdollisista tulospalkkioista. Palkat määräytyvät kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaan.
YmpäristöalaYmpäristö- ja luontoalalla työskennellään valtion, kuntien, järjestöjen ja yritysten palveluksessa eri tehtäväalueilla. Ympäristöalan eri tehtävissä työskentelevien lukumäärän arvioiminen on vaikeaa.
Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ry:ssä on yli 4 500 luonnon- tai ympäristötieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta jäsentä. Alalla työskentelevien kokonaismäärä on kuitenkin suurempi, sillä asiantuntijoita ja työntekijöitä on järjestäytynyt eriliittoihin.
Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen alan oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin on työpaikkoja. Valtio ja kunnat palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle lähtevien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan.Ympäristöjärjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.
Luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat yritykset ovat pääasiassa yhden hengen tai perheyrityksiä. Alan työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus, sivutoimisuus ja monialayrittäjyys.
Ympäristöalan merkitys kasvaa entisestään ympäristöasioiden korostuessa. Uusien työpaikkojen luominen riippuu julkisella sektorilla uusien virkojen perustamisesta. Yrityksissä työllisyyteen vaikuttaa mm. alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, johon vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä. Ympäristöteknologia on yksi maailman nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista.
YmpäristönhuoltoYmpäristönhuollon ja kierrätyksen toimialoilla työskentelee yhteensä noin 11 000 henkeä.Ympäristönhuolto työllistää jätehuollon, kierrätyksen, jätevesihuollon sekä pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostuksen tehtäväalueilla pääasiassa alan yrityksissä, mutta myös kunnissa, kuntayhtymissä ja valtiolla. Työtehtävät vaihtelevat kenttätyöstä suunnitteluun, johtoon, neuvontaan, konsultointiin, tutkimukseen ja ympäristövalvontaan.
Alan työllisyyttä ylläpitävät toimintojen välttämättömyys yhteiskunnan kannalta sekä lakisääteisyys. Toiminnan on oltava jatkuvaa, sillä muuten ympäristön terveys ja luonto vaarantuvat. Kierrätyksessä työllisyyttä ylläpitävät raaka-aineiden ehtyminen ja energiaraaka-aineen tarve.
Työllisyysnäkymät ovat hyvät jätehuollossa, jätteiden kierrätyksen ja uusiokäytön tehtävissä sekä jäte- ja ympäristöneuvonnassa. Ammattitaitoisia ympäristötyöntekijöitä tarvitaan maa-alueiden ja vesistöjen kunnostukseen. Uusia työntekijöitä rekrytoidaan tarpeen mukaan.
luonnonsuojelutarkastaja
ympäristöasiantuntija
ympäristötarkastaja
