Ympäristönsuojelutarkastaja

Johdanto

Ympäristönsuojelutarkastaja työskentelee kunnan palveluksessa ympäristönsuojelun tehtävissä. Työhön kuuluu muun muassa valvontaa, lausuntojen antamista ja käyntejä tarkastuskohteissa. Ammatissa tarvitaan lakien tuntemusta, tarkkuutta, kykyä itsenäiseen päätöksentekoon ja yhteistyötaitoja.

Työtehtävät

Ympäristönsuojelutarkastaja (ympäristötarkastaja) työskentelee kunnan palveluksessa ympäristönsuojelun monipuolisissa tehtävissä, joista keskeisin on valvonta. Työn luonne ja sisältö määräytyvät pitkälti ympäristölainsäädännön ja muun työhön liittyvän lainsäädännön kautta.

Ympäristönsuojelutehtävät painottuvat eri kunnissa eri tavoin ja niiden määrä vaihtelee kunnittain. Kunnille kuuluu paikallinen vastuu ympäristönsuojelun edistämisestä ja valvonnasta. Ne käsittelevät myös pienten laitosten tarvitsemat ympäristöluvat.

Tärkeimmät lakisääteiset ympäristönsuojelutehtävät ja samalla ympäristönsuojelutarkastajan työkenttä ovat ympäristön tilan seuranta, ympäristönsuojelun ohjaus ja neuvonta, jätehuollon valvonta sekä ilmansuojelulaissa ja vesilaissa määrätyt tehtävät, meluntorjunta ja kemikaalivalvonta, luonnonsuojelun edistäminen ja maastoliikennelain mukaiset tehtävät sekä ympäristölupien käsittely ja valvonta.

Ympäristönsuojelutarkastajan työssä keskeistä on valvonta- ja täytäntöönpanotehtävät. Tehtäviin kuuluu lupien valvomista, käyntejä tarkastuskohteissa, valituksien tutkimista ja lausuntojen antamista sekä myös puhelinpalvelua tiettyinä ajankohtina.

Tarkastaja keskittyy yleensä johonkin tai joihinkin ympäristönsuojelun osa-alueisiin. Työ kohdistuu esimerkiksi jätehuollon ja maa-ainesten oton valvontaan, vesistökuormituksen tarkkailuun, vesistökunnostuksiin, tonttikohtaiseen jäteveden käsittelyyn ja ilmansuojeluun.

Ympäristönsuojelutarkastaja voi yleensä organisoida työnsä pitkälti itse. Ammattiin sisältyy sekä itsenäistä työskentelyä että muiden kanssa työskentelyä. Esimies on esimerkiksi ympäristösihteeri ja samassa työyhteisössä voi työskennellä mm. terveystarkastaja. Työssä ollaan tekemisissä paitsi muiden viranomaisten, myös yritysten, maanomistajien ja yksityishenkilöiden kanssa.

Työ tehdään virka-aikana. Usein käytössä on joustava työaika, työ tehdään esimerkiksi klo 8.00-16.00. Työvälineinä käytetään lakikirjoja, tietokonetta ja puhelinta. Työskentely tapahtuu sekä toimistossa että kentällä. Ympäristönsuojelutarkastaja liikkuu omalla toimialueellaan tarkastuskohteissa suhteellisen paljon. Työtilanteet ovat vaihtelevia.

Työpaikat

Kunnat ja kuntayhtymät.

Työn vaatimukset

Ympäristönsuojelutarkastajan on hallittava oman vastuualueensa lainsäädäntö (esim. ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelulainsäädäntö) ja muut normit sekä osattava soveltaa niitä käytännön tilanteisiin.

Ammatissa tarvitaan tiedonhakutaitoja, kykyä punnita eri tilanteita, ratkaista ongelmia ja ennakoida erilaisten häiriöiden mahdollisuuksia.

Valvontatehtävät edellyttävät tarkkuutta ja huolellisuutta sekä pitkäjännitteisyyttä.

Ympäristötarkastajan on kyettävä tekemään päätöksiä.

Ammatissa tarvitaan kykyä itsenäiseen työskentelyyn sekä vuorovaikutustaitoja.

Kaksikielisissä kunnissa tarvitaan toisen kotimaisen kielen riittävää hallintaa.

Koulutus

Ammattiin edellytetään soveltuvaa yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoa tai muuta virkaan soveltuvaa koulutusta.

Yliopistojen teknillistieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa diplomi-insinöörin (DI) tutkinnon. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti.

Luonnontieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa tutkinnon filosofian maisteri (FM). Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon, insinööri (AMK). Luonnonvara-alalla voi suorittaa esimerkiksi tutkinnot ympäristösuunnittelija (AMK) ja agrologi (AMK).


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Kelpoisuusehdot

Virkaan edellytetään soveltuvaa korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu- tai opistotasoista tutkintoa.

Palkkaus

Kuukausipalkka. Kunta-alalla palkkaus perustuu tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen. Palkka muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta, henkilökohtaisesta palkanosasta, työaikakorvauksista ja mahdollisista tulospalkkioista. Palkat määräytyvät kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaan.

Työmarkkinatiedot
Ympäristöala

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa. Työpaikkoja on lisäksi ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa. Ala työllistää myös järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Ala työllistää esimerkiksi ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kunnilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä. Ympäristöalan ja luontoalan järjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden työllisyystilanteeseen vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka riippuu talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Ympäristönhuolto

Ympäristönhuollossa työskennellään jätteiden keräyksen, kuljetuksen, vastaanoton, käsittelyn ja kierrätyksen sekä jätevesihuollon tehtävissä. Ala työllistää lisäksi pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostuksessa. Työpaikkoja on myös ympäristövalvonnassa, jäte- ja kierrätysneuvonnassa, tutkimuksessa ja alan teknologiaa kehittävissä ja tuotteita valmistavissa yrityksissä.

Ympäristönhuollossa työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa, koska työpaikat sijaitsevat eri sektoreiden työnantajilla. Ala työllistää pääasiassa jätehuolto- ja vesihuoltoyrityksissä sekä kunnissa ja kuntayhtymissä. Työpaikkoja on myös valtion hallinnossa ja tutkimuslaitoksissa sekä alan järjestöissä.

Työpaikkoja on niin ikään ympäristöliiketoiminnassa, joka liittyy eri toimialojen yritysten ympäristön pilaantumista estävään tai luonnonvaroja säästävään tuotantoon. Esimerkiksi kone- ja metallituoteteollisuus valmistaa materiaali- ja energiatehokkuutta edistäviä koneita ja laitteita. Palvelualoilla tuotetaan tutkimus-, konsultointi- ja suunnittelupalveluja. Rakentamisessa edistetään puolestaan energiatehokkuutta.

Työllisyyttä ylläpitää alan välttämättömyys yhteiskunnan toimivuuden kannalta sekä lakisääteisyys. Toiminnan on oltava jatkuvaa, sillä muuten ympäristön ja ihmisten terveys sekä luonto vaarantuvat. Kierrätyksessä työllisyyttä ylläpitää tarve säästää raaka-aineita uusien tuotteiden valmistuksessa sekä jätteen hyödyntäminen energiantuotannossa.

Työllisyysnäkymät ovat hyvät jätehuollossa, jätteiden kierrätyksen tehtävissä sekä jäte- ja ympäristöneuvonnassa. Ammattitaitoisia ympäristötyöntekijöitä tarvitaan maa-alueiden ja vesistöjen kunnostukseen. Yritykset, kunnat ja muut alan toimijat rekrytoivat uusia työntekijöitä ja asiantuntijoita tarpeen mukaan.

Lähinimikkeet

luonnonsuojelutarkastaja
ympäristöasiantuntija
ympäristötarkastaja