Ympäristökasvattaja

Johdanto

Ympäristökasvattaja tekee työtä kaiken ikäisten ihmisten ympäristötuntemuksen ja ympäristömyönteisyyden lisäämiseksi. Työ painottuu käytännön kasvatustyöhön. Tehtäviin kuuluu lasten, nuorten ja aikuisten opetusta, koulutusta ja neuvontaa. Ympäristökasvattajia työskentelee mm. luonto- ja ympäristökouluissa, järjestöissä ja hallinnossa. Ammatissa tarvitaan pedagogista osaamista, luonnontieteellistä asiantuntemusta ja ympäristökasvatuksen menetelmien hallintaa. Hyvät sosiaaliset taidot, luovuus ja kyky itsenäiseen työskentelyyn ovat työssä tarpeen.

Työtehtävät

Ympäristökasvattajan työn keskeisimpinä tavoitteina on parantaa eri-ikäisten ihmisten tuntemusta luonnosta ja ympäristöstä sekä lisätä ympäristömyönteisyyttä ja -vastuullisuutta. Muita keskeisiä tavoitteita ovat kestävien elämäntapojen edistäminen, ihmisten luontosuhteen herättäminen ja sen kehittymisen tukeminen ympäristökasvatuksellisten menetelmien avulla.

Ympäristökasvattajan työ painottuu käytännön kasvatustyöhön. Tehtäviin kuuluu lasten, nuorten ja aikuisten opetusta, koulutusta ja neuvontaa. Toinen tärkeä osa ympäristökasvattajan työtä on työn yleinen suunnittelu, kehittäminen ja arviointi sekä esimerkiksi työssä käytettävän opetusmateriaalin suunnittelu ja tuottaminen.

Ympäristökasvattajan työhön sisältyy usein hallinnollisia tehtäviä sekä erilaisten hankkeiden johtamista. Työhön voi kuulua myös esimerkiksi tapahtumien, näyttelyiden ja retkien ideointia ja järjestämistä.

Työ tehdään pitkälti itsenäisesti usein pienessä työyhteisössä. Ympäristökasvattaja toimii kuitenkin aktiivisessa yhteistyössä muiden ympäristöalan toimijoiden kanssa sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Työhön kuuluu sekä sosiaalista että yksin työskentelyä. Kasvatus- ja koulutustilanteet ovat hyvinkin sosiaalisia, sen sijaan esimerkiksi suunnittelu voi tapahtua yksin.

Työympäristöt vaihtelevat tehtävien mukaan. Suunnittelutyötä tehdään toimistossa, kasvatus- ja koulutustyötä mm. opetustilassa ja luontoretkiä ulkona luonnonympäristössä.

Ympäristökasvattaja käyttää työssään monipuolisesti erilaisia luonnontutkimusvälineitä, kuten kiikareita, luuppia ja mikroskooppia sekä esimerkiksi karttoja ja luontokirjoja. Työssä käytetään myös retkeilyvälineitä. Muita tärkeitä työvälineitä ovat tietokone oheislaitteineen.

Työajat noudattavat useimmilla ympäristökasvattajilla koulujen ja kouluvuoden työaikoja. Koulujen lomakuukausina työ painottuu suunnitteluun. Yleensä työhön kuuluu satunnaisesti tutustumis- ja seminaarimatkoja. Osa luontokoulunopettajana työskentelevistä ympäristökasvattajista kiertää yhden tai useamman kunnan alueella säännöllisesti kouluja ja päiväkoteja.

Ympäristökasvattajan ammattinimeke kattaa laajan joukon erilaisia tehtäviä erilaisine vaatimuksineen, joissa työskennellään hyvinkin erilaisilla koulutustaustoilla. Ympäristökasvatusta tekevät mm. luontokoulunopettajat, hallinnon ja järjestöjen ympäristökasvattajat sekä koulujen ja päiväkotien opettajat.

 

 

Työpaikat

Luonto- ja ympäristökoulut. Kunnat. Valtio. Järjestöt. Yhdistykset. Yritykset. Ammatissa toimitaan myös yksityisyrittäjinä tai freelancereina. Myös erilaiset hankkeet työllistävät ympäristökasvattajia.

Työn vaatimukset

Ympäristökasvattajan työssä vaaditaan erityisesti pedagogista osaamista sekä laaja-alaista ympäristöasioiden ja luonnon tuntemusta.

Ympäristökasvatuksen ja sen menetelmien hallinta on tärkeää.

Ympäristökasvattajan työssä tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutustaitoja ja yhteistyökykyä.

Luovuus, idearikkaus, kädentaidot ja itsenäinen työote ovat hyödyllisiä ominaisuuksia.

Ympäristökasvatuksen haasteet ovat suuret, minkä vuoksi alalla toimii paljon ns. kutsumustyöläisiä.

 

Koulutus

Ympäristökasvattajan työhön soveltuva koulutus on esimerkiksi kasvatustieteen korkeakoulututkinto, johon on yhdistetty ympäristö- ja luonnontieteen sekä ympäristökasvatuksen opintoja. Vaihtoehtoisesti ympäristö- tai luonnontieteen korkeakoulututkinto, johon on yhdistetty pedagogisia opintoja.

Yliopistojen kasvatustieteiden tms. tiedekunnassa voi suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon kasvatustieteen maisteri ja alemman korkeakoulututkinnon kasvatustieteen kandidaatti.

Yliopistojen luonnontieteellisellä koulutusalalla voi opiskella bio- ja ympäristötieteitä, biokemiaa, kemiaa, geologiaa, fysikaalisia tieteitä ja maantiedettä. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri ja alempi luonnontieteiden kandidaatti.

Yliopistojen maatalous-metsätieteellisellä koulutusalalla voi opiskella maataloustieteitä, metsätieteitä ja ympäristötieteitä. Suoritettavia tutkintoja ovat maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ympäristö- ja luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinnon, joka soveltuu ammattiin yhdessä pedagogisten ja ympäristökasvatuksellisten opintojen kanssa. Tutkintoja ovat agrologi (AMK), iktyonomi (AMK), ympäristösuunnittelija (AMK), hortonomi (AMK) ja metsätalousinsinööri (AMK).

Näyttötutkintona voi suorittaa ympäristöalan erikoisammattitutkinnon ympäristökasvatuksen osaamisalueelta. Ympäristöalan erikoisammattitutkinto on tarkoitettu asiantuntija- tai työnjohtotehtävissä toimiville ja ympäristöalan yrittäjille.

Eri järjestöt ovat järjestäneet ympäristökasvatukseen liittyviä kursseja ja muuta täydennyskoulutusta.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Tunti-, kuukausi- tai suorituspalkkaus riippuen työpaikasta ja työsuhteesta.

Työmarkkinatiedot
Ympäristöala

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa sekä ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa sekä järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Esimerkiksi Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ry:ssä on yli 4 800 jäsentä, jotka toimivat työelämässä pääasiassa ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon parissa.

Ympäristöliiketoiminta puolestaan liittyy ympäristön pilaantumista estävään tai luonnonvaroja säästävään tuotantoon. Ympäristöliiketoiminnan päätoimisia tuottajia ovat vesi- ja jätehuollon yritykset. Yhteensä nämä päätoimialat työllistävät noin 5 400 henkilöä.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen alan oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kuntasektorilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä, mihin taas vaikuttavat varsinkin julkisen sektorin säästöt. Ympäristöjärjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden kykyyn työllistää vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka taas riippuu mm. talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöhuolto työllistää tasaisemmin esimerkiksi jätehuollossa. Ympäristöteknologia on yksi maailman nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat yritykset ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Lisäaineistot

luontokouluopettaja
luontokoulunopettaja
ympäristökouluopettaja
ympäristökoulunopettaja
ympäristökouluttaja
kestävän kehityksen kasvattaja
ympäristöneuvoja
ympäristöasiantuntija
opettaja
kouluttaja

Ympäristökasvattaja