Terveystarkastaja

Johdanto

Terveystarkastaja on kunnan viranomainen, joka valvoo, että esimerkiksi hygieniamääräyksiä noudatetaan ja terveysvaarat poistetaan julkisista ja muista ympäristöistä. Työhön kuuluu tarkastuskäyntejä, näytteidenottoa ja neuvontaa. Ammatissa tarvitaan lakien tuntemusta, näytteidenottotaitoa ja vuorovaikutustaitoja.

Työtehtävät

Terveystarkastaja on kunnan viranomainen, joka tutkii terveysvaaroja esimerkiksi julkisissa paikoissa, yrityksissä ja asunnoissa. Työn tavoitteena on varmistaa, että esimerkiksi hygieniastandardeja ja elintarvikehygieniaa koskevia määräyksiä noudatetaan sekä poistaa terveysvaaroja.

Terveystarkastaja vastaa kunnassa osaltaan mm. terveydensuojelu- ja elintarvikehygieniaa koskevien lakien, kemikaalilain, tupakkalain sekä tuoteturvallisuuslain ja eläinsuojelulain ja niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisesta.

Terveystarkastaja valvoo elintarvikkeiden laatua käsittelyketjussa, johon kuuluu niiden tuotanto, valmistus ja kuljetus sekä myynti- ja elintarvikehuoneistot. Tehtäviin kuuluu tehdä myös käyttö- ja kulutustavara- sekä kemikaalivalvontaa.

Terveystarkastaja seuraa uima- ja talousvesien hygieenistä laatua sekä valvoo asuntojen ja yleisten kokoontumistilojen terveellisyyttä mm. tutkimalla rakennuksiin liittyviä home- ja kosteusongelmia.

Työhön kuuluu myös lausuntojen antamista jätevesien käsittely- sekä rakennuslupa-, kaava- ja ympäristölupa-asioissa. Terveystarkastajalle voi kuulua lisäksi jätehuollon ja eläinsuojelun valvontaan liittyviä tehtäviä. Terveystarkastaja voi valvoa ja selvittää myös melu- ja hajuvalituksia.

Terveystarkastaja tekee päivittäin tarkastuskäyntejä mm. elintarvike- ja muihin teollisuuslaitoksiin, elintarvikkeita myyviin myyntipaikkoihin sekä kouluihin, päiväkoteihin ja asuntoihin.

Aistinvaraisen tarkastuksen lisäksi työhön kuuluu ottaa näytteitä ja mitata erilaisin mittalaittein tarkastettavan kohteen fysikaalisia, biologisia ja kemiallisia ominaisuuksia kuten asuntojen sisäilman lämpötilaa, kosteutta ja ilmanvaihtoa. Terveystarkastaja tekee myös mikrobimittauksia.

Asiantuntijalausuntoja antaessaan terveystarkastaja joutuu perehtymään laajasti asiaa koskevaan tutkimusmateriaaliin. Työhön kuuluu ohjeiden, neuvojen ja muutosvaatimusten esittämistä.

Terveystarkastaja työskentelee käytännössä yksin ilman esimiehen suoranaista ohjausta. Työhön kuuluu kuitenkin raportointivelvollisuus. Työtä tehdään yhteistyössä mm. aluehallintoviraston sekä eri kunnallisten lautakuntien ja laboratorioiden kanssa.

Työympäristönä on työhuone, jossa työtä tehdään tietotekniikan avulla, sekä paikat, joissa käydään tekemässä tarkastuskäyntejä. Työhön kuuluu paljon liikkumista paikasta toiseen. Työ on enimmäkseen päivätyötä.

 

Työpaikat

Kunnat ja kuntayhtymät.

 

Työn vaatimukset

Terveystarkastajalta edellytetään alaa koskevien lakien ja säännösten hallintaa sekä kykyä soveltaa niitä käytäntöön.

Ammatissa on hallittava ympäristön mittaustekniikat ja analysointi sekä tunnettava niihin liittyvät asiat.

Ammatissa tarvitaan itsenäistä työskentelyotetta, vastuullisuutta ja aktiivista asioihin tarttumista.

Ratkaisut edellyttävät määrätietoista kannassaan pysymistä sekä joustavuutta ja kohtuullisuutta.

Ammatissa tarvitaan myös asiakaspalvelutaitoja.

Tietotekniikan käyttötaidot ovat työssä tarpeen.

Liikkuminen eri paikoissa edellyttää hyvää terveyttä.

Oman alan kehityksen seuraaminen on työssä tarpeen.

 

Koulutus

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella ympäristöteknologiaa ja suorittaa tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon insinööri (AMK).

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Kelpoisuusehdot

Terveydensuojelun valvontatehtäviä hoitavalla kunnallisella viranhaltijalla on oltava soveltuva korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu- tai teknillinen opistotason tutkinto.

 

Palkkaus

Terveystarkastajan palkkaus määräytyy kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Palkka muodostuu tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta. Joissain tapauksissa maksetaan myös tulospalkkiota.

 

Työmarkkinatiedot
Eläinlääkintätyö

Laillistettuja eläinlääkäreitä on Suomessa noin 2 630 (v. 2017). Noin puolet heistä toimii kliinisessä eläinpotilaiden kanssa tehtävässä työssä ja noin puolet esimerkiksi virkamiehinä, asiantuntijoina, tutkijoina tai opettajina.

Eläinlääkärit työskentelevät yrittäjinä ja ammatinharjoittajina tai toisen palveluksessa yksityisillä eläinlääkäriasemilla, kunnissa ja kuntayhtymissä sekä valtiolla ja EU:ssa. Eläinlääkäreitä toimii myös monenlaisissa elintarvike- ja lääketeollisuuden tehtävissä.

Työllisyyttä pitää yllä jatkuva tarve huolehtia tuotanto- ja lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoidosta, eläinsuojelusta, tarttuvien eläintautien vastustamisesta sekä elintarvikevalvontaan ja -hygieniaan ja ihmisen elinympäristön terveellisyyden valvontaan liittyvistä tehtävistä.

Eläinlääkäreiden työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä. Lisääntyneet koulutusmäärät ovat kuitenkin heikentäneet työllisyystilannetta aiemmista vuosista. Eläinlääkäreitä työskentelee myös esimerkiksi sijaisuuksissa. Tulevaisuudessa ammatissa toimivien lukumäärän arvioidaan kasvavan entisestään.

Klinikkaeläinhoitajia (eläintenhoitajia) työskentelee kunnan- tai kaupungineläinlääkäreiden vastaanotoilla, yksityisillä eläinklinikoilla ja eläinsairaaloissa. Työpaikkoja on vähemmän kuin tutkinnon suorittaneita, joten kaikille ei riitä työpaikkoja eläinlääkintätyössä.

Ympäristöala

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa. Työpaikkoja on lisäksi ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa. Ala työllistää myös järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Ala työllistää esimerkiksi ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kunnilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä. Ympäristöalan ja luontoalan järjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden työllisyystilanteeseen vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka riippuu talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Ympäristönhuolto

Ympäristönhuollossa työskennellään jätteiden keräyksen, kuljetuksen, vastaanoton, käsittelyn ja kierrätyksen sekä jätevesihuollon tehtävissä. Ala työllistää lisäksi pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostuksessa. Työpaikkoja on myös ympäristövalvonnassa, jäte- ja kierrätysneuvonnassa, tutkimuksessa ja alan teknologiaa kehittävissä ja tuotteita valmistavissa yrityksissä.

Ympäristönhuollossa työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa, koska työpaikat sijaitsevat eri sektoreiden työnantajilla. Ala työllistää pääasiassa jätehuolto- ja vesihuoltoyrityksissä sekä kunnissa ja kuntayhtymissä. Työpaikkoja on myös valtion hallinnossa ja tutkimuslaitoksissa sekä alan järjestöissä.

Työpaikkoja on niin ikään ympäristöliiketoiminnassa, joka liittyy eri toimialojen yritysten ympäristön pilaantumista estävään tai luonnonvaroja säästävään tuotantoon. Esimerkiksi kone- ja metallituoteteollisuus valmistaa materiaali- ja energiatehokkuutta edistäviä koneita ja laitteita. Palvelualoilla tuotetaan tutkimus-, konsultointi- ja suunnittelupalveluja. Rakentamisessa edistetään puolestaan energiatehokkuutta.

Työllisyyttä ylläpitää alan välttämättömyys yhteiskunnan toimivuuden kannalta sekä lakisääteisyys. Toiminnan on oltava jatkuvaa, sillä muuten ympäristön ja ihmisten terveys sekä luonto vaarantuvat. Kierrätyksessä työllisyyttä ylläpitää tarve säästää raaka-aineita uusien tuotteiden valmistuksessa sekä jätteen hyödyntäminen energiantuotannossa.

Työllisyysnäkymät ovat hyvät jätehuollossa, jätteiden kierrätyksen tehtävissä sekä jäte- ja ympäristöneuvonnassa. Ammattitaitoisia ympäristötyöntekijöitä tarvitaan maa-alueiden ja vesistöjen kunnostukseen. Yritykset, kunnat ja muut alan toimijat rekrytoivat uusia työntekijöitä ja asiantuntijoita tarpeen mukaan.

Lähinimikkeet

ympäristöinsinööri
ympäristötarkastaja
ympäristönsuojelutarkastaja
insinööri
insinööri (AMK)
elintarviketarkastaja