Hammaslääkäri

Johdanto

Hammaslääkäri on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan ja ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Suurin osa hammaslääkäreistä työskentelee terveyskeskuksissa tai yksityisvastaanotoilla. Hammaslääkärin työ edellyttää monipuolisia tietoja ja taitoja sekä kädentaitoja. Hammaslääkärin ja potilaan välisen luottamuksellisen suhteen luomisessa tarvitaan kykyä ymmärtää ja kuunnella.

Työtehtävät

Hammaslääkäri tutkii ja hoitaa suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Työn tavoitteena on suun terveydentilan kohentaminen, suu- ja hammassairauksien parantaminen sekä niiden ennaltaehkäisy ja vähentäminen.

Hammaslääkärin työn keskeinen lähtökohta on potilaan tutkiminen. Tutkimuksen perusteella hammaslääkäri määrittää taudin eli tekee diagnoosin sekä päättää potilaan hoidosta. Suun terveys vaikuttaa ihmisen yleisterveyteen. Toisaalta hammaslääkärin on selvitettävä, ovatko suun ongelmat mahdollisesti oireita muista sairauksista.

Yleisimpiä hammaslääkärin tehtäviä ovat mm. hampaiden paikkaaminen, suun alueen tulehdusten hoitaminen, hampaiden oikominen sekä hampaiden poistoon ja proteeseihin liittyvät työt.

Tärkeä osa hoitoa on opastaa potilaita huolehtimaan itse suunsa terveydestä. Hammaslääkäri sopii yleensä potilaan kanssa myös tulevista hoidoista eli määräaikaistarkastuksista potilaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Hammaslääkärin ammatti tarjoaa useita suuntautumisvaihtoehtoja. Noin viidennes hammaslääkäreistä on erikoistuneita. Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hammaslääketieteellinen diagnostiikka, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto sekä suu- ja leukakirurgia.

Kliiniseen hammashoitoon kuuluu jatkokoulutusta hammaslääketieteen eri osa-alueilla, joita ovat esimerkiksi kariologia ja juurenhoito, iensairauksien hoito, hammasprotetiikka ja purentafysiologia, lasten hammashoito, suupatologia ja radiologia.

Hampaiden oikomishoitoon erikoistuneet hammaslääkärit korjaavat hampaiston normaalia kehitystä ja toimintaa haittaavia purentahäiriöitä, hampaiston ahtautta ja hampaiden asentovirheitä. Lapsilla ja nuorilla purennan kehitystä voidaan jo ennalta ohjata suotuisaan suuntaan.

Suu- ja leukakirurgiaan sisältyvät vaativammat suun alueen leikkaukset, kuten hampaiden vaikeat poistot sekä suun alueen limakalvosairauksien hoito sekä esimerkiksi kielen ja leukanivelien kiputilojen hoito. Sairaaloissa toimivat suu- ja leukakirurgit tekevät myös laajempia kasvojen alueen leikkauksia, kuten syöpäleikkauksia sekä hoitavat leuka- ja kasvovammoja.

Terveydenhuollon erikoishammaslääkärikoulutuksen alueita ovat esimerkiksi hallinto, epidemiologia ja terveystaloustiede. Terveydenhuollon erikoishammaslääkärit toimivat lähinnä julkisella sektorilla hallinnollisissa tehtävissä.

Käytännössä erikoisalojen toimialat ovat joustavia ja yleishammaslääkäritkin voivat tehdä osin samoja toimenpiteitä kuin erikoishammaslääkärit. Yleishammaslääkärin on kuitenkin osattava päättää, milloin potilas tarvitsee erikoishammaslääkärin hoitoa ja on lähetettävä erikoishoitoon.

Terveyskeskushammaslääkärin tehtäviin kuuluu potilaiden hoidon lisäksi mm. kunnan väestön suun terveydenhuollon suunnittelua ja johtamista sekä terveyden edistämistä ja sen suunnittelua.

Vastaanotolla hammaslääkäri työskentelee useimmiten ns. nelikäsityössä hammashoitajan kanssa. Usein työryhmään kuuluu myös suuhygienisti. Kokonaisvastuu hoidosta on kuitenkin hammaslääkärillä. Usein hammaslääkäri toimii myös vastaanoton esimiehenä. Potilasta hoitaessaan hammaslääkäri työskentelee hyvin itsenäisesti.

Yleisimmin hammaslääkärin työpäivä koostuu potilaiden hoitamisesta sekä siihen liittyvistä kirjallisista töistä, kuten potilastietojen kirjaamisesta, hoitosuunnitelmien laatimisesta ja lähetteiden ja lausuntojen kirjoittamisesta.

Työ on pääasiassa päivätyötä, mutta asiakaspalvelu vaatii usein myös iltavastaanottoa. Lisäksi viikonloppuisin voi olla päivystyksiä. Hammaslääkäriltä edellytetään myös hätätapausten hoitoa sovittujen hoitoaikojen lisäksi.

 

Työpaikat

Hammaslääkärit työskentelevät pääasiassa terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa sekä yksityishammaslääkäreinä tai niiden palveluksessa.

Hammaslääkäreitä työskentelee myös mm. opetus- ja tutkimustehtävissä sekä puolustusvoimissa ja hoitolaitoksissa.

 

Työn vaatimukset

Hammaslääkäri on lääketieteellinen asiantuntija, joka on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan sekä ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Ammatti vaatii näiden alueiden tuntemusta ja osaamista.

Hammaslääkärin työ on vastuullista ja itsenäistä ja vaatii suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta. Työ on intensiivistä, sillä jokaiseen potilaaseen on keskityttävä yhtä tarkasti.

Työssä tarvitaan myös kädentaitoja.

Ihmisläheinen palveluasenne on työssä tarpeen. Ammatissa on tultava hyvin toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot ovat tarpeen luottamuksellisen potilas-lääkärisuhteen saavuttamiseksi.

Ammatissa on tärkeää osata kuunnella potilasta sekä selvittää hänelle eri hoitovaihtoehdot ja niiden kustannukset. Yhä useammat haluavat olla mukana päättämässä omasta hoidostaan.

Ryhmätyötaitoja tarvitaan työskenneltäessä hammashoitotiimissä.

Hammaslääkärit tarvitsevat työssään myös taloudellisia ja liikkeenjohdollisia taitoja.

Hammaslääkärin työ on fyysisesti ja henkisesti varsin kuormittavaa, vaativaa ja vastuullista ihmissuhdetyötä, johon liittyy monesti myös aikapaine.

Hammaslääkärien työskentelyasennot ovat vaikeita ja usein staattisia, vaikka ergonomiaan onkin kiinnitetty huomiota. Työhön liittyy myös kemiallisia ja fysikaalisia riskejä.

Koska hoitomenetelmät, tekniikat ja materiaalit kehittyvät jatkuvasti, on hammaslääkärin huolehdittava täydennyskoulutuksestaan säilyttääkseen ammattitaitonsa.

 

Koulutus

Hammaslääketiedettä voi opiskella Helsingin, Oulun, Turun ja Itä-Suomen (Kuopion kampus) yliopistoissa. Ylempi korkeakoulututkintotutkinto on hammaslääketieteen lisensiaatti.

Erikoishammaslääkäriksi voi valmistua suorittamalla hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon jälkeen erikoishammaslääkärin tutkinnon. Ennen erikoistumiskoulutukseen hakeutumista on työskenneltävä vähintään kaksi vuotta hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä.

Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto ja hammaslääketieteellinen diagnostiikka, joihin erikoistuminen vie kolme vuotta, sekä suu- ja leukakirurgia, johon erikoistumisaika on kuusi vuotta.

Hammaslääkärit ja erikoishammaslääkärit voivat suorittaa myös tieteellisen jatkotutkinnon hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Kelpoisuusehdot

Hammaslääkäri on laillistettu ammattihenkilö. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksesta laillistuksen ammattiin.

Hammaslääketieteen lisensiaatti saa oikeuden toimia itsenäisenä hammaslääkärinä suoritettuaan peruskoulutuksen jälkeen yhdeksän kuukautta kestävän käytännön palvelun toisen hammaslääkärin valvonnassa.

 

Palkkaus

Kunnan palveluksessa olevien hammaslääkäreiden palkkaus muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta, henkilökohtaisesta osasta ja toimenpidepalkkioista. Kunnissa noudatetaan Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta.

Yksityisvastaanotolla tulot muodostuvat potilaspalkkioista, jotka koostuvat käynti-, toimenpide- ja todistuspalkkioista.

 

 

Työmarkkinatiedot
Hammashuoltoala

Hammaslääkäreitä on työelämässä noin 4 600 (v. 2017). Heistä noin puolet työskentelee terveyskeskuksissa. Seuraavaksi yleisintä on työskentely ammatinharjoittajana, sitten toimiminen työsuhteessa yksityisellä sektorilla.

Hammaslääkäreistä erikoishammaslääkäreitä on noin 600. Heistä noin kaksi kolmesta työskentelee yksityissektorilla ja kolmasosa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa.

Hammaslääkäreiden työllisyystilanne on hyvä, eikä työttömyyttä käytännössä juuri esiinny. Hammaslääkäreistä on pulaa erityisesti terveyskeskuksissa. Monella hammaslääkärillä on päätoimensa ohella myös sivutyö, joka on tavallisimmin vuokralaishammaslääkärinä toimiminen kliinisessä työssä.

Hammashuoltoalan työllisyyttä ylläpitää jatkuva tarve edistää suun terveyttä sekä ehkäistä ja hoitaa hammassairauksia. Hammaslääkäreiden lukumäärän arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa, koska väestön ikääntyminen lisää palveluiden kysyntää ja työmääriä. Uusia hammaslääkäreitä tarvitaan myös eläkkeelle jäävien tilalle. Sama koskee erikoishammaslääkäreitä.

Suuhygienistit työllistyvät useimmiten terveyskeskusten hammashoitoloihin, sairaaloihin, muihin hoitolaitoksiin ja yksityisille hammaslääkäriasemille. Suuhygienistejä toimii myös yrittäjinä omilla vastaanotoillaan. Suuhygienistien työllisyystilanne on pääasiassa hyvä, mutta vaihtelee jonkin verran alueellisesti.

Hammashoitajat (lähihoitajat) työskentelevät terveyskeskusten hammashoitoloissa, sairaaloissa, muissa hoitolaitoksissa ja yksityisillä hammaslääkäriasemilla. Heidän työllisyystilanteensa on yleisesti ottaen hyvä.

Hammasteknikot työskentelevät usein yrittäjinä tai toisen palveluksessa hammaslaboratoriossa, joihin myös hammaslaborantit enimmäkseen työllistyvät. Työllisyystilanne on hyvä.

Lähinimikkeet

erikoishammaslääkäri
hammaslääketieteen lisensiaatti
hammaslääketieteen tohtori

 

 

Hammaslääkäri