Turkistarhaaja

Johdanto

Turkistarhaajan työnä on huolehtia turkiseläinten hoidosta, kasvattamisesta ja nahkomisesta. Turkistarhaaja on yrittäjä, jonka tulot riippuvat suuresti hänen ammattitaidostaan tuottaa laadukkaita nahkoja. Laadukkaan nahan tuottaminen, eläinten ja ympäristön hyvä hoito sekä kiristyneet hoitoon liittyvät säädökset edellyttävät, että turkiseläimiä kasvatetaan parhaissa mahdollisissa oloissa.

Työtehtävät

Turkistarhaajan työpäivä koostuu pääosin ulkotöistä eläinten parissa. Turkiseläinten hoito, ruokinta sekä lisääntymisestä ja nahkonnasta huolehtiminen ovat turkistarhaajan työtehtäviä.

Tärkeimmät turkiseläimet ovat ketut ja minkit, mutta myös supeja ja hillereitä kasvatetaan. Turkiseläimiä kasvatetaan ja jalostetaan kuten muitakin kotieläimiä. Hyvä pentutulos, korkealaatuinen nahka ja tuotannon taloudellisuus ovat turkistuotannon tärkeimpiä asioita.

Turkiseläintuotannossa on runsaasti käsityövaltaisia työvaiheita. Toisaalta tietotekniikkaa käytetään entistä enemmän hyväksi esimerkiksi siitoseläinkirjanpidossa ja rehuvalioiden laadinnassa.

Turkistarhaajat ovat verkostoituneet monin tavoin. Työhön liittyvä neuvonta on järjestetty osittain omien järjestöjen toimesta. Valtaosa tarhoista hankkii rehun tarhaajien yhdessä omistamista rehukeittiöistä.

Nahat myydään pääosin tarhaajajärjestöjen ja tarhaajien omistaman huutokauppayhtiön toimesta ja tuotteiden menekkiä edistetään myös yhteispohjoismaisen organisaation avulla.

Lähes kaikki tuotetut raakanahat myydään yhteisissä huutokaupoissa kansainvälisille markkinoille ja jalostetaan turkistuotteiksi pääasiassa Kaukoidässä ja Etelä-Euroopassa. Jyrkät suhdannevaihtelut ovat alalle ominaisia. Hintamuutokset aiheuttavat jatkuvaa tarvetta arvioida tarhan tuotannon laajuutta, tyyppivalikoimaa ja laatua.

Alalla voidaan erottaa selkeitä työhuippuja ja hiljaisempia aikoja, joten turkistarhaajan on oltava joustava. Turkistarhaajan kiireisin työaika sijoittuu eläinten paritus- ja nahkonta-aikoihin.

 

 

Työpaikat

Turkistuotantoa harjoitetaan pää- ja sivuelinkeinona lähinnä perheyrityksissä turkistiloilla.

Työn vaatimukset

Turkistarhaus on tarkoin valvottua kotieläintuotantoa, joka edellyttää eläinten käyttäytymisen ja eläinbiologian tuntemisen lisäksi toimintaa säätelevien eläin- ja ympäristömääräysten tuntemista sekä ympäristönhaittojen minimoimista.

Tällöin korostuvat korkea ammattietiikka, sopeutumiskyky ja kuluttajien toiveiden ennakoimiskyky.

Eläintenhoito on luonteeltaan sitovaa. Siksi turkistarhaajalta edellytetään pitkäjännitteisyyttä, tunnollisuutta ja tarkkuutta.

Alalla selviytyminen edellyttää kykyä seurata kehitystä ja kansainvälisiä markkinanäkymiä sekä kykyä arvioida niiden vaikutuksia omaan toimintaan.

Vuorovaikutustaitojen merkitys osana ammattitaitoa on oleellinen verkostoituneessa toiminnassa.

Työ ei sovi rehu- tai eläinpölylle allergisille ihmisille.

 

 

Koulutus

Sopiva koulutus ammattiin on toisella asteella suoritettava maatalousalan perustutkinto, jossa voidaan suuntautua turkistalouteen. Tutkinto voidaan suorittaa myös näyttötutkintona ja oppisopimuksella.

Ammattitaidon kartuttua on mahdollista suorittaa näyttötutkintona tarhaajamestarin erikoisammattitutkinto.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Tarhaaja on yrittäjä, jonka ansiot riippuvat liiketoiminnan kannattavuudesta.

Pitkällä aikavälillä parhaiten ovat pärjänneet perheyritykset ja sivutoimisena toimivat tarhat, jotka ovat toimineet joustavasti vaihtelevissa suhdanteissa.

 

 

 

Työmarkkinatiedot
Maatalousala

Maatalous työllistää arviolta noin 58 000 yrittäjää, jotka ovat viljelijöitä ja yhtymien osakkaita. Palkansaajia on noin 17 000. Vakituisesti palkattujen työntekijöiden lisäksi tiloilla työskentelee runsaasti lyhytaikaista työvoimaa. Lähes 90 prosenttia tiloista on perheviljelmiä, jotka työllistävät lähinnä viljelijät ja heidän perheenjäsenensä. Maatalous työllistää välillisesti esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja kuljetusalalla.

Henkilömäärällä mitattuna viljatilat ovat maatalouden suurin työllistäjä, sitten lypsykarjatilat ja puutarhatalouteen keskittyneet tilat. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt, varsinkin kotieläintilojen, samalla kun tilojen koko on kasvanut ja työn tuottavuus parantunut koneellistumisen ja automaation myötä.

Maatalouden työllisten määrä vähenee edelleen lähitulevaisuudessa, mutta suuren eläkepoistuman vuoksi alalle avautuu uusia työpaikkoja. Maataloudessa työskentelevien keski-ikä on korkea, ja uusia tulijoita tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä yrittäjiä. Lisää työntekijöitä tarvittaisiin etenkin lomitukseen sekä puutarha- ja viheralan työtehtäviin.

Maatalouden työllisyyttä ylläpitää tarve kotimaisen ruoan tuotannolle sekä maaseudun pitäminen elinvoimaisena. Maatilojen tuloista yhä merkittävämpi osa saadaan kuitenkin muusta kuin maataloudesta, esimerkiksi maatilojen monitoimisuudesta, muusta yritystoiminnasta ja urakoinneista. Jälkimmäinen työllistää esimerkiksi kylvötöissä, säilörehunkorjuussa, puinnissa, energiapuun korjuussa ja metsähakkeen tuotannossa.

Lähinimikkeet

tarhaaja