Kasvitieteilijä

Johdanto

Kasvitieteilijä tekee biologista perustutkimusta, jonka kohteena ovat kasvit ja sienet. Tutkimus kohdistuu kasvikunnan rakenteisiin soluista yhdyskuntiin. Toimenkuva voi olla painottunut myös koulutus- tai asiantuntijatehtäviin. Kasvitieteilijöitä työllistävät mm. ympäristöhallinto, konsulttiyritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Ammatti edellyttää biologian tuntemusta, luonnontieteellistä ajattelutapaa, teknisten apuvälineiden hallintaa ja kiinnostusta luontoa kohtaan.

Työtehtävät

Kasvitieteilijä harjoittaa monipuolista biologista perustutkimusta, jonka kohteena ovat ekosysteemissä yhteyttäjinä ja hajottajina toimivat kasvit ja sienet.

Tutkimus kohdistuu kasvikunnan rakenteisiin sen kaikissa ilmenemismuodoissa, solun osista solukoihin, elimiin, yksilöihin, populaatioihin ja yhdyskuntiin. Kasvitieteilijä tutkii näitä rakenteen, toiminnan tai kehityksen kannalta.

Kasvit ja sienet ovat myös monien lähitieteenalojen tutkimuskohteita. Kasvitiede antaa perustutkimuksensa tulokset näiden käyttöön, ja käyttää itse puolestaan hyväkseen niiden tutkimustuloksia.

Kasvitieteilijät tekevät hyvin erilaista työtä riippuen tutkimuksen tavoitteista. Työpaikasta riippuen kasvitieteilijän toimenkuva voi olla painottunut myös koulutustehtäviin tai ympäristöalan suunnittelu-, valvonta- ja muihin asiantuntijatehtäviin.

Työyhteisön jäsenten määrä riippuu työpaikan koosta. Työympäristö vaihtelee steriilistä laboratoriosta luontoon. Työssä käytetään runsaasti apuna erilaisia tutkimusvälineitä.

Kasvitutkimukseen liittyvissä biologian ammateissa työajat eivät yleensä ole kovin säännölliset. Kesäisin kenttätutkimus vaatii matkustelua ympäri Suomea.

 

Työpaikat

Ympäristöhallinto. Yliopistot. Tutkimuslaitokset. Konsultti- ja tutkimusyritykset. Kunnat. Järjestöt. Liitot.

 

Työn vaatimukset

Kasvitieteilijältä vaaditaan biologian tuntemuksen lisäksi luonnontieteellistä ajattelutapaa sekä tilastojen hallintaa. Kiinnostus luontoon on perusvaatimus.

Tällä biologian erikoisalueella toimiminen on ajoittain pikkutarkkojen yksityiskohtien parissa työskentelyä.

Erilaiset tekniset apuvälineet on hallittava.

Pitkäjännitteisyys ja kyky toimia sekä itsenäisesti että ryhmässä ovat tarpeen.

Työalueeseen kuuluvista asioista on kerättävä tietoa eri tietolähteistä oma-aloitteisesti.

Oman alan kehityksen seuraaminen on tarpeen.

 

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella kasvibiologiaa. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

 

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Kelpoisuusehdot

Tutkimus- ja opetusvirkoihin on omat vaatimuksensa.

Palkkaus

Palkkaus vaihtelee työnantajan ja työtehtävän mukaan. Erikoisosaaminen ja tietyn tehtäväkentän hallinta nostavat palkkatasoa.

 

 

Työmarkkinatiedot
Biologia

Biologeja työskentelee kuntien palveluksessa biologian opettajina, yliopistoissa tutkijoina ja opettajina sekä valtiolla tutkimuslaitoksissa ja ympäristöhallinnossa. Yksityinen sektori työllistää esimerkiksi konsultti- ja tutkimusyrityksissä. Työpaikkoja on jonkin verran myös alan järjestöissä.

Biologian alalla esiintyy työttömyyttä, ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Biologien työllisyys vaihtelee riippuen omasta erikoistumisalasta ja opintojen sivuaineista. Tutkimusvirkoja on suhteellisen vähän tarjolla, mutta opetusvirkoja enemmän. Alalla on paljon määräaikaisia työsuhteita, jotka ovat yleisimpiä yliopistoissa. Vastavalmistuneet tekevät usein pätkätöitä. Oppilaitoksista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla.

Opetusala työllistää biologian opettajan pätevyyden hankkineita, jotka työskentelevät yleensä biologian ja maantiedon opettajan virassa. Kilpailu työpaikoista on kuitenkin koventunut myös opetusalalla. Opetusalalla toimitaan virkojen lisäksi määräaikaisissa työsuhteissa sekä tehdään sijaisuuksia. Työpaikkoja tulee avoimiksi opetusalalla ja tutkimustehtävissä lähinnä eläkkeelle jäämisten yhteydessä.

Ympäristöala

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa. Työpaikkoja on lisäksi ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa. Ala työllistää myös järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Ala työllistää esimerkiksi ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kunnilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä. Ympäristöalan ja luontoalan järjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden työllisyystilanteeseen vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka riippuu talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Lähinimikkeet

biologi
filosofian maisteri
tutkija
kasvibiologi