Turkistenvalmistaja

Johdanto

Turkistenvalmistajien päätehtävänä on valmistaa turkkeja sekä muita turkistuotteita. Turkistenvalmistajat työskentelevät turkistehtaissa sekä turkkuri- ja turkisliikkeissä. Työssä tarvitaan kädentaitoja ja tarkkuutta sekä harkinta- ja arviointikykyä.

Työtehtävät

Turkistenvalmistajat valmistavat erilaisia turkistuotteita, kuten päällysvaatteita, turkiskauluksia ja turkishattuja. Turkiksista voidaan valmistaa myös iltapukuja. Minkkistoolat ja kettupuuhkat lienevät tunnetuimpia turkisjuhla-asusteita.

Nykyään turkiksia yhdistetään entistä enemmän muiden materiaalien, kuten villan, silkin tai nahan kanssa. Turkiksia ei enää käytetä pelkästään pukinemateriaalina vaan enenevässä määrin somisteina, asusteina ja oheistuotteina sekä kenkien, laukkujen ja huonekalujen materiaalina.

Turkistenvalmistaja voi ommella koko turkistuotteen koneellisesti tai hän tekee sen käsityömäisesti alusta loppuun.

Turkisteollisuudessa työtehtävät vaihtelevat. Turkistenvalmistaja voi keskittyä joidenkin turkistuotteiden valmistamiseen. Turkistenvalmistaja ompelee joitakin turkkien osia, jonka jälkeen turkin valmistamista jatkaa toinen ompelija.

Pienemmissä turkisateljeissa tai -liikkeissä turkistenvalmistajat työskentelevät turkkurin ohjeiden mukaan. He työskentelevät käsityömäisesti ja ompelevat käsin. Asiakkaille valmistetaan mittatilaustuotteina tehtäviä turkkeja tai sitten tehdään pieniä sarjoja. Turkkien korjaukset, muutokset ja puhdistus kuuluvat myös työtehtäviin.

Turkisleikkaajan työväline on turkisveitsi, jolla hän leikkaa turkiksen kaavojen mukaisesti. Turkiksen valmistuksessa voidaan käyttää monia eri työtapoja. Tavallisin nahkojen yhteen liittämistapa on yhdistää ne avattuina peräkkäin ja rinnakkain.

Minkki eli nertsityössä turkikseen tehdään pitkät pystysuuntaan kulkevat linjat, joissa ei näy yhdistelysaumoja. Työtapa on suurta ammattitaitoa vaativaa. Eräs työtapa on galoneeraus, jossa turkis leikataan osiin ja niiden väliin ommellaan jotain muuta materiaalia, esimerkiksi mokkaa tai neuletta.

Turkiskonettajat työskentelevät ompelukonetta muistuttavalla koneella, vuorittajat ompelukoneella. Turkiskonettajan työ on millimetrin tarkkaa työtä, sillä sauma ei saa näkyä päällispuolella. Vuorittaja ompelee vuorit pääosin käsin, mutta myös tavallisella ompelukoneella.

Työ on yleensä ryhmätyötä sekä pienessä turkisliikkeessä että teollisuudessa. Periaatteessa työ on päivätyötä, mutta kiireisinä aikoina tehdään ylitöitä

 

Työpaikat

Turkistenvalmistajat työskentelevät turkistehtaissa sekä turkkurin- ja turkisliikkeissä. Turkisalan yritykset ovat Suomessa melko pieniä, ja monet niistä ovat perheyrityksiä. Turkkurinliikkeissä työskentelee yleensä yrittäjän lisäksi muutama työntekijä.

 

Työn vaatimukset

Turkistenvalmistaja tarvitsee kädentaitoja sekä hyvää silmää. Suurin osa turkistyövaiheista vaatii tarkkuutta sekä itsenäistä harkinta- ja arviointikykyä.

Arvokas materiaali antaa työskentelylle oman hohdokkuutensa, mutta aiheuttaa myös sen, että virheisiin ei juuri ole varaa. Nahat pyritään käyttämään mahdollisimman tarkasti hyväksi.

Pienissä erikoisliikkeissä työskentely vaatii laaja-alaista osaamista, sillä turkistenvalmistajan on hallittava useita turkisten valmistamiseen liittyviä työtehtäviä.

Työ tehdään ryhmätyönä, mikä vaatii ryhmätyötaitoja.

Materiaalit ja mallit vaihtuvat usein, ja työtavat niiden mukana.

Työ on enimmäkseen istumatyötä, ja se voi rasittaa myös silmiä.

Alalla työskentelyn esteenä voi olla taipumus allergiaan, jota aiheuttaa lähinnä eläinten karvat, parkitusaineet ja pöly. Teollisuudessa työskentely voi olla meluista.

 

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon vaatetukseen suuntautuen.

Vaatetusalaa voi opiskella myös käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksissa. Tutkinto on artesaani.

Turkistenvalmistajaksi voi valmistua myös oppisopimuskoulutuksella.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa turkkurin ammattitutkinto ja turkkurimestarin erikoisammattitutkinto.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Teollisuudessa palkkaus noudattaa tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimusta.

Ateljeissa palkkaus perustuu yleensä Pukimo- ja turkisliiton sopimukseen.

 

 

Työmarkkinatiedot
Käsityöala

Käsityöala työllistää suoraan arviolta noin 10 000 ammattilaista, jotka ovat esimerkiksi muotoilijoita ja kultaseppiä. Työllistävimpiä käsityöaloja ovat huonekalujen valmistus, puusepän ja muiden puutuotteiden valmistus sekä metallin takominen ja metallituotteiden valmistus.

Käsityöala työllistää lisäksi välillisesti esimerkiksi opetus- ja neuvontatehtävissä, käsityötuotteita myyvissä liikkeissä, erilaisia tarvikkeita ja aineita valmistavissa yrityksissä sekä matkailualalla. Käsityötoimialat työllistävät suoraan ja välillisesti yhteensä arviolta yli 15 000 henkeä.

Käsityöläiset työskentelevät pääasiassa käsityöalan yrittäjinä, useimmat omissa toiminimiyrityksissään ammatinharjoittajina. Käsityötuotteiden valmistuksen lisäksi alan yritysten palveluihin kuuluvat usein esimerkiksi tuotteiden korjaus ja suunnittelu, käsityön ohjaus ja opetus sekä käsityöhön liittyviä elämyspalveluita kuten työnäytteitä matkailuun liittyen. Käsityöläiset tekevät toisinaan ammatinharjoittamisen ohessa muuta työtä.

Käsityöala on pienyritysvaltainen toimiala. Suurin osa alan yrityksistä työllistää yhdestä kahteen ammattilaista, palkattua henkilökuntaa on vain suurimmilla yrityksillä. Pienyritysvaltaisinta toiminta on keraamisten tuotteiden valmistuksessa sekä kellojen ja kultasepäntuotteiden korjauksessa ja vaatteiden valmistuksessa. Alalla toimii myös sivutoimisia ja osa-aikaisia yrittäjiä.

Käsityöläinen joutuu pitkälti itse luomaan oman työpaikkansa. Työllistymiseen vaikuttavat ammattitaito sekä kyky myydä omia tuotteita ja palveluja. Menestystekijöitä ovat korkea laatu, yrittäjän oma persoona ja yrityksen kyky erottautua kilpailijoista sekä kestävät materiaalit, toimitusvarmuus, tuote- ja palvelukehitys ja muotoiluosaaminen. Toiminnan kannattavuuteen ja työllisyyteen vaikuttavat kuluttajien ostokäyttäytyminen ja verotus.

Käsityöalan yritykset toimivat tyypillisesti erilaisissa verkostoissa tehden yhteistyötä joko keskenään tai muiden toimialojen kanssa, joita edustavat esimerkiksi matkailuelinkeino ja tapahtumajärjestäjät. Alihankintatyötä tehdään toisille käsityöalan yrityksille.

Lähinimikkeet

ompelija