Kengitysseppä on hevosten kavionhoidon ja kengittämisen ammattilainen joka työskentelee ammatinharjoittajana. Kengityssepän on osattava käsitellä kaikenlaisia hevosia erilaisissa kengitystilanteissa. Työ vaatii rauhallisuutta ja määrätietoista otetta sekä hyvää fyysistä kuntoa. Kengityssepät neuvovat muissakin hevosten hoitoon liittyvissä asioissa.
Kengitys on osa hevosen säännöllistä kavionhoitoa. Kengittämällä pystytään korjaamaan virheellisiä kaviomuotoja ja liikevirheitä, ja siten vaikuttamaan hevosen liikkeisiin ja koordinaatioon. Kengityssepän asiakkaat ovat hevosten omistajia ja valmentajia, jotka ovat ratsu- tai ravitallin pitäjiä tai talliyritysten asiakkaita.
Kengitysseppä arvioi ensin hevosen jalka-asentoja ja liikkeitä sekä valitsee hevoselle sopivan materiaalin ja kenkätyypin. Kengitettäessä on tunnettava hevosen jalan anatomia ja fysiologia, erilaiset jalka-asennot, liikeradat, kaviomuodot ja kaviosairaudet.
Kengitysseppä valmistaa hevosen perus- ja erikoiskenkiä teräksestä. Kengän valmistamisessa käytetään hitsausta, taontaa, porausta ja hiontaa. Kengitysseppä vuolee kavion, muotoilee kenkää ja kiinnittää sen hevosen kavioon.
Kengitysseppä neuvoo myös hevosen käsittelyssä, kavionhuollossa sekä sairauksien ja vammojen ehkäisyssä. Kengityssepän rooli hevostenhoidon asiantuntijana on merkittävä, sillä hän saattaa olla ainoa hevosalan ammattilainen, joka vierailee hevosharrastajien tallilla.
Kengityssepän on jatkuvasti osattava tarkkailla eläinten käyttäytymistä ja vointia, jotta mahdolliset sairastumiset ja muut toimenpiteitä vaativat tapahtumat voidaan huomata. Kengitysseppä tunnistaa hevosten yleissairauksia, osaa antaa ensiapua ja ohjata tarvittaessa eläinlääkärin hoitoon.
Kengitysseppä voi myös avustaa eläinlääkäriä erilaisissa tutkimuksessa ja hoitotoimenpiteissä.
Kengitysseppä tekee tavallisimmat työvälineensä sekä huoltaa ja teroittaa ne. Työvälineitä ovat muun muassa pihdit, lyömäveitset, vuolupuukot sekä erilaiset metallipajan työvälineet.
Yleensä kengitysseppä tekee työtään asiakkaan tallilla. Hän kuljettaa mukanaan kengityskaluston ja tarpeiston. Jotkut kengityssepät työskentelevät omasta kengityspajastaan käsin.
Kengityssepän työ on itsenäistä, työajat ovat ammatinharjoittajan itsensä pitkälle valitsemia. Hevosten kilpailu- ja muu toiminta vaikuttavat työaikoihin.
Kengitysseppä työskentelee yleensä ammatinharjoittajana (yrittäjänä). Isot ravitallit.
Kengitysseppä tarvitsee kädentaitoja ja ongelmanratkaisutaitoja sekä hyvää fyysistä kuntoa.
Eläinten parissa työskentely vaatii rauhallisuutta ja määrätietoista otetta. Kengityssepän on osattava käsitellä kaikenlaisia hevosia erilaisissa kengitystilanteissa.
Kengittäjän ja hevosen turvallisuus edellyttää rauhoittamiskeinojen taitamista. Hevosia lähestyttäessä, käsiteltäessä ja ruokittaessa on osattava toimia hätiköimättä.
Työ vaatii hätätilanteissa kykyä nopeaan mutta rauhalliseen toimintaan.
Yrittäjänä toimivan kengityssepän on hallittava monipuolisesti yritystoimintaan liittyvät asiat. Kyky ensiluokkaiseen asiakaspalveluun on tärkeää.
Hevostalous on kansainvälinen ala, joten kielitaito on eduksi.
Kengityssepän työ on fyysisesti raskasta, ja siihen sisältyy hankalia työasentoja. Tietyissä työvaiheissa käytetään suojalaseja ja kuulosuojaimia.
Kengityssepän työ ei sovi eläimille allergisille.
Toisella asteella voi suorittaa hevostalouden perustutkinnon, jossa voi suuntautua hevostenhoitajaksi. Tutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona.
Alalla voi suorittaa kengityssepän ammattitutkinnon.
Yrittäjänä toimivan kengityssepän ansiot perustuvat liiketoiminnan kannattavuuteen.
Työsuhteessa sovelletaan Maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta.
Käsityöala
Käsityöala on maamme väkilukuun suhteutettuna merkittävä työllistäjä työllistäen suoraan noin 14 000 henkeä, esimerkiksi muotoilijoita, kultaseppiä jne.Lisäksi käsityöala työllistää välillisesti esimerkiksi käsityötuotteita myyvissä liikkeissä ja matkailualalla. Yhteensä käsityötoimialat työllistävät maassamme noin 21 000 henkeä.
Käsityöläiset työllistyvät pääasiassa käsityöalan yrittäjinä, useimmat omissa toiminimiyrityksissään ammatinharjoittajina. Käsityöala on pienyritysvaltainen toimiala, jolla toimii arviolta noin 9 000-10 000 yritystä. Suurin osa alan yrityksistä työllistää yhdestä kahteen ammattilaista. Palkattua henkilökuntaa on vain suurimmilla yrityksillä.
Käsityötuotteiden valmistuksen lisäksi käsityöalan yritysten palveluihin kuuluvat usein esimerkiksi tuotteiden korjaus ja suunnittelu, käsityön ohjaus ja opetus sekä käsityöhön liittyviä elämyspalveluita, esimerkiksi työnäytteitä matkailuun liittyen.
Käsityöläinen joutuu pitkälti itse luomaan oman työpaikkansa. Työllistymiseen vaikuttavat sekä ammattitaito että kyky myydä omia tuotteita ja palveluja. Käsityöläiset tekevät toisinaan ammatinharjoittamisen ohessa muuta työtä, joka voi olla esimerkiksi oman alan opetustyötä.
Käsityöalan yritykset toimivat tyypillisesti erilaisissa verkostoissa tehden yhteistyötä joko keskenään tai muiden toimialojen kanssa, joita edustavat esimerkiksi matkailuelinkeino ja tapahtumajärjestäjät. Alihankintatyötä tehdään toisille käsityöalan yrityksille.
Maatalousala
Maatalous on maaseudun tärkeä työllistäjä. Maatalous työllistää suoraan noin 90 000 henkeä, joista noin 80 000 on yrittäjiä tai heidän perheenjäseniään. Palkattuja työntekijöitä on noin 10 000. Maatalous työllistää alkutuotannon lisäksi myös välillisesti koko elintarvikeketjussa, erityisesti elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja kuljetusalalla.
Henkilömäärällä mitattuna viljatilat ovat maatalouden suurin työllistäjä, sitten lypsykarjatilat ja puutarhatalouteen keskittyneet tilat. Maatilojen,varsinkin kotieläintilojen, sekä maataloudessa työskentelevien lukumäärä on vähentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti samaan aikaan kun tilojen koko ja työn tuottavuus on kasvanut.
Työntekijöitä tarvittaisiin lisää lomitukseen sekä puutarha- ja viheralan työtehtäviin.Urakointi työllistää mm. kylvötöissä, säilörehunkorjuussa, puinnissa sekä mm. energiapuun korjuussaja metsähakkeen tuotannossa.
Maataloudessa työskentelevien lukumäärä vähenee edelleen. Toisaalta maataloudessa työskentelevien keski-ikä on korkea, ja uutta työvoimaa tarvitaan korvaamaan eläkkeelle siirtyviä yrittäjiä. Maaseudun väestön ikärakenteesta johtuen työvoiman saatavuus heikkenee.
Pääasiallisen toimeentulon antavien maatilojen määrä vähenee edelleen, ja yhä merkittävämpi osa maatilojen tuloista saadaan muusta kuin maataloudesta. Uusia työmahdollisuuksia tuovat maatilojen monitoimisuus, urakoinnit, alihankinnat ja muu yritystoiminta.
hevostenvalmentaja
hevostenhoitaja
