Kalastusbiologi

Johdanto

Kalastusbiologi tekee kalastukseen ja kalanhoitoon liittyvää tutkimustyötä. Lisäksi tehtäviin kuuluu suunnitella kalavesien hoitoa sekä kalatalouden kehittämistä. Kalastusbiologeja työskentelee mm. ympäristöhallinnossa ja tutkimuslaitoksissa. Ammatissa vaaditaan mm. kiinnostusta luontoon, tieteellistä ajattelutapaa ja pitkäjännitteisyyttä.

Työtehtävät

Kalastusbiologi tutkii kalastuksen ja kalanhoidon biologisia edellytyksiä. Työ voi kohdistua esimerkiksi kalojen biologiaan, kalavesien hoitoon tai kalastuksen säätelyyn.

Kalastusbiologi tekee näihin liittyviä käytännön kokeita sekä suunnittelee kalavesien hoitoa ja kalatalouden kehittämistä. Kalatalouden hallinnossa tehtäviin kuuluu suunnitella aluetason kalataloutta.

Työssä käytetään tutkimusvälineitä sekä alan kirjallisuutta. Tutkijan työstä vain pieni osa on maastotyötä, ja sitä tehdään lähinnä kesällä. Maastotyö teetetään yleensä tutkimusapulaisilla. Suunnittelijat työskentelevät toimistoympäristössä.

Työaika on pääsääntöisesti normaali toimistotyöaika, mutta joskus tutkimustyö voi joissakin tutkimusprojekteissa olla ympärivuorokautistakin.

 

Työpaikat

Ympäristöhallinto. Yliopistot. Tutkimuslaitokset. Konsultti- ja tutkimusyritykset. Kunnat. Järjestöt. Liitot.

 

Työn vaatimukset

Kalastusbiologin on tunnettava biologiaa ja oltava kiinnostunut luonnosta ja kalastuksesta.

Tieteellinen tutkimustyö edellyttää luonnontieteellistä ajattelutapaa.

Kalastusbiologin työ edellyttää itsenäistä työskentelyotetta ja pitkäjännitteisyyttä.

Työryhmissä työskentely edellyttää myös yhteistyötaitoja.

Oman alan kehityksen seuraaminen on ammatissa tarpeen.

Kielitaitoa tarvitaan erityisesti kansainväliseen tieteelliseen kirjallisuuteen perehdyttäessä.

 

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella kala- ja kalastusbiologiaa. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

 

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Palkkaus

Kuukausipalkka.

 

 

Työmarkkinatiedot
Biologia

Biologeja työskentelee kuntien palveluksessa biologian opettajina, yliopistoissa tutkijoina ja opettajina sekä valtiolla tutkimuslaitoksissa ja ympäristöhallinnossa. Yksityinen sektori työllistää esimerkiksi konsultti- ja tutkimusyrityksissä. Työpaikkoja on jonkin verran myös alan järjestöissä.

Biologian alalla esiintyy työttömyyttä, ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Biologien työllisyys vaihtelee riippuen omasta erikoistumisalasta ja opintojen sivuaineista. Tutkimusvirkoja on suhteellisen vähän tarjolla, mutta opetusvirkoja enemmän. Alalla on paljon määräaikaisia työsuhteita, jotka ovat yleisimpiä yliopistoissa. Vastavalmistuneet tekevät usein pätkätöitä. Oppilaitoksista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla.

Opetusala työllistää biologian opettajan pätevyyden hankkineita, jotka työskentelevät yleensä biologian ja maantiedon opettajan virassa. Kilpailu työpaikoista on kuitenkin koventunut myös opetusalalla. Opetusalalla toimitaan virkojen lisäksi määräaikaisissa työsuhteissa sekä tehdään sijaisuuksia. Työpaikkoja tulee avoimiksi opetusalalla ja tutkimustehtävissä lähinnä eläkkeelle jäämisten yhteydessä.

Kalatalousala

Kalatalousala työllistää yhteensä noin 2 800 henkilötyövuoden edestä yrittäjiä ja työntekijöitä. Kalastus työllistää noin 360, vesiviljely noin 400, kalanjalostus noin 1 000, tukkukauppa noin 460 ja vähittäiskauppa noin 600 henkilötyövuoden edestä.

Kaikki kalatalousalalla työskentelevät eivät ole päätoimisia, sillä alalla on paljon sivutoimisia työntekijöitä ja kausiluonteisia töitä. Alalla työskentelevien lukumäärä on siksi edellä mainittuja lukuja suurempi. Kalatalous tuottaa kotimaisia elintarvikkeita sekä ylläpitää työpaikkoja myös alueilla, joilla on tyypillisesti vähän työpaikkoja.

Ammattikalastajat kalastavat merialueilla ja sisävesillä, mutta pelkästään kalastuksesta elantonsa saa vain osa kalastajista. Monilla ammattikalastajilla on jokin toinen ammatti esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa. Ammattikalastajista monet jäävät eläkkeelle lähivuosina, ja uusia tulijoita tarvittaisiin heidän tilalleen.

Vesiviljelijät (kalankasvattajat, kalanviljelijät) tuottavat sekä ruokakalaa että kalan ja ravun poikasia luonnonvesiin istutettavaksi ja ruokakalalaitoksille jatkokasvatusta varten. Kalanviljely on monelle sivutoimi tai toinen elinkeino. Ammattilaisten määrä säilynee nykyisellään. Vesiviljelyssä on kuitenkin varsinkin sesonkeina pulaa työntekijöistä.

Kalatalousalan työllistävyyteen vaikuttaa kotimaisen kalan kysyntä. Työllisyyteen vaikuttaa yleisesti myös alalla työskentelevien ikärakenne. Eläköitymisen myötä vapautuviin työpaikkoihin ja kaikkiin alan koulutuksiin ei ole ollut riittävästi tulijoita.

Kalatalousala työllistää myös järjestö- ja hallintotehtävissä sekä tutkimustehtävissä. Esimerkiksi kalatalousneuvojia, konsulentteja ja kalastusbiologeja palkataan lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle.

Ympäristöala

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa. Työpaikkoja on lisäksi ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa. Ala työllistää myös järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Ala työllistää esimerkiksi ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kunnilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä. Ympäristöalan ja luontoalan järjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden työllisyystilanteeseen vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka riippuu talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Lähinimikkeet

biologi
filosofian maisteri
maatalous- ja metsätieteiden maisteri

 

Kalastusbiologi