Ekologi

Johdanto

Ekologi on biologi, joka tutkii eläinten ja kasvien riippuvuutta elollisesta ja elottomasta ympäristöstä. Ammattiin kuuluu usein paljon kenttätyötä. Työpaikasta riippuen toimenkuva voi olla painottunut myös koulutustehtäviin tai ympäristöalan asiantuntijatehtäviin. Ekologeja työskentelee mm. ympäristöhallinnossa, tutkimusyrityksissä ja yliopistoissa. Ekologeilta edellytetään laajaa tietoutta biologian ja yhteiskunnan eri alueilta, kiinnostusta luontoon ja maastokelpoisuutta.

Työtehtävät

Ekologi on biologi, joka tutkii eläinten ja kasvien riippuvuutta elollisesta ja elottomasta ympäristöstä. Työn tavoite voi olla saada tietoa esimerkiksi siitä, miten eläinten, kasvien ja ympäristön vuorovaikutus toimii tai mistä johtuvat eläinten kannanvaihtelut.

Verrattuna moniin muihin biologian alan ammatteihin, ekologien työ on hyvin luonnonläheistä ja kenttätyötä tehdään paljon. Ekologinen tutkimus voi tosin perustua myös teoria- tai evoluutiopohjaiselle tutkimukselle.

Ekologit tutkivat luonnossa mm. uhanalaisia eläimiä ja kasveja sekä niiden elinympäristöä ja siinä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi ekologit kartoittavat luonnonalueita ja raportoivat havainnoistaan viranomaisille.

Ekologiseen tutkimukseen liittyy tarve tutkia yhä kauaskantoisemmin elinympäristömme pilaantumista sekä uhanalaisten eliölajien suojelua. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän ympäristöasioiden kytkentää yhteiskunnallisiin asioihin.

Työpaikasta riippuen ekologin toimenkuva voi olla painottunut myös koulutustehtäviin tai ympäristöalan suunnittelu-, valvonta- ja muihin asiantuntijatehtäviin. Työnkuvaan voi kuulua myös neuvotteluja tai anomusten laatimista rahoituksen ja kustantajien hankkimiseksi.

Kollegoiden määrä riippuu työpaikasta ja työyhteisön koosta. Ekologien työympäristöt vaihtelevat työhuoneista luontoon. Työ on enimmäkseen päivätyötä, mutta erilaisten projektien kohdalla työajoista voi joutua joustamaan. Vastaavasti on rauhallisempia kausia, jolloin työ koostuu pitkälti tiedonhankinnasta. Kenttätutkimus vaatii matkustelua.

 

Työpaikat

Ympäristöhallinto. Yliopistot. Tutkimuslaitokset. Konsultti- ja tutkimusyritykset. Kunnat. Järjestöt. Liitot.

 

Työn vaatimukset

Ekologilta edellytetään laajaa tietoutta biologian monilta osa-alueilta sekä yhteiskunnan eri alueilta. Tällaisia ovat mm. sosiologia, matemaattiset aineet, tietotekniikka erityisesti paikkatietojärjestelmien osalta, maa- ja metsätalous sekä lainsäädäntö.

Laaja kiinnostus ympäristöasioihin on tarpeen.

Pitkäjännitteisyys ja kyky toimia sekä itsenäisesti että ryhmissä ovat tarpeellisia ominaisuuksia.

Tieteellinen tutkimus edellyttää loogista ja luonnontieteellistä ajattelutapaa sekä tutkimusmenetelmien ja tilastojen hallintaa.

Ekologin työssä kenttäjaksoja on suhteellisen paljon, joten maastokelpoisuus sekä kiinnostus elää luonnonolosuhteissa ovat tarpeen.

Ekologin on seurattava oman alansa kehitystä.

 

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella ekologiaa. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

 

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Kelpoisuusehdot

Tutkimus- ja opetusvirkoihin on omat vaatimuksensa.

Palkkaus

Palkkaus vaihtelee työnantajan ja työtehtävän mukaan. Erikoisosaaminen ja tietyn tehtäväkentän hallinta nostavat palkkatasoa.

 

 

Työmarkkinatiedot
Biologia

Biologeja työskentelee kuntien palveluksessa biologian opettajina, yliopistoissa tutkijoina ja opettajina sekä valtiolla tutkimuslaitoksissa ja ympäristöhallinnossa. Yksityinen sektori työllistää esimerkiksi konsultti- ja tutkimusyrityksissä. Työpaikkoja on jonkin verran myös alan järjestöissä.

Biologian alalla esiintyy työttömyyttä, ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Biologien työllisyys vaihtelee riippuen omasta erikoistumisalasta ja opintojen sivuaineista. Tutkimusvirkoja on suhteellisen vähän tarjolla, mutta opetusvirkoja enemmän. Alalla on paljon määräaikaisia työsuhteita, jotka ovat yleisimpiä yliopistoissa. Vastavalmistuneet tekevät usein pätkätöitä. Oppilaitoksista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla.

Opetusala työllistää biologian opettajan pätevyyden hankkineita, jotka työskentelevät yleensä biologian ja maantiedon opettajan virassa. Kilpailu työpaikoista on kuitenkin koventunut myös opetusalalla. Opetusalalla toimitaan virkojen lisäksi määräaikaisissa työsuhteissa sekä tehdään sijaisuuksia. Työpaikkoja tulee avoimiksi opetusalalla ja tutkimustehtävissä lähinnä eläkkeelle jäämisten yhteydessä.

Maatalousala

Maatalous työllistää arviolta noin 58 000 yrittäjää, jotka ovat viljelijöitä ja yhtymien osakkaita. Palkansaajia on noin 17 000. Vakituisesti palkattujen työntekijöiden lisäksi tiloilla työskentelee runsaasti lyhytaikaista työvoimaa. Lähes 90 prosenttia tiloista on perheviljelmiä, jotka työllistävät lähinnä viljelijät ja heidän perheenjäsenensä. Maatalous työllistää välillisesti esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja kuljetusalalla.

Henkilömäärällä mitattuna viljatilat ovat maatalouden suurin työllistäjä, sitten lypsykarjatilat ja puutarhatalouteen keskittyneet tilat. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt, varsinkin kotieläintilojen, samalla kun tilojen koko on kasvanut ja työn tuottavuus parantunut koneellistumisen ja automaation myötä.

Maatalouden työllisten määrä vähenee edelleen lähitulevaisuudessa, mutta suuren eläkepoistuman vuoksi alalle avautuu uusia työpaikkoja. Maataloudessa työskentelevien keski-ikä on korkea, ja uusia tulijoita tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä yrittäjiä. Lisää työntekijöitä tarvittaisiin etenkin lomitukseen sekä puutarha- ja viheralan työtehtäviin.

Maatalouden työllisyyttä ylläpitää tarve kotimaisen ruoan tuotannolle sekä maaseudun pitäminen elinvoimaisena. Maatilojen tuloista yhä merkittävämpi osa saadaan kuitenkin muusta kuin maataloudesta, esimerkiksi maatilojen monitoimisuudesta, muusta yritystoiminnasta ja urakoinneista. Jälkimmäinen työllistää esimerkiksi kylvötöissä, säilörehunkorjuussa, puinnissa, energiapuun korjuussa ja metsähakkeen tuotannossa.

Metsäala

Metsätalous työllistää yhteensä noin 22 700 henkilöä, joista toimihenkilöitä on noin 4 700, työntekijöitä noin 8 000 ja yrittäjiä ja heidän perheenjäseniään noin 10 000 (v. 2017). Yrittäjät toimivat omissa metsissään metsänhoito- ja puunkorjuutöitä tekevinä metsätalousyrittäjinä ja metsänomistajina sekä puunkorjuu-urakoitsijoina.

Metsätalouden työllisyyteen vaikuttavat erityisesti hakkuumäärät metsäteollisuuden sahatavaran ja paperin tuotannon tarpeisiin. Talouden suhdanteet heijastuvat tuotantoon ja vientiin, mikä vaikuttaa hakkuiden määriin. Energian tuotantoon liittyvän energiapuun ja hakkuutähteiden korjuun työllisyyteen vaikuttavat kilpailevien fossiilisten polttoaineiden hintojen kehitys ja talvien lämpimyys. Kausittain työllistävät myrskytuhojen korjaamiset.

Metsätaloudessa ammattitaitoisista työntekijöistä on pulaa. Puunkorjuuseen ja metsänhoitotöihin ei aina ole ollut saatavissa riittävästi työntekijöitä. Tulevaisuudessa metsäkoneenkuljettajien ja puutavara-autonkuljettajien tarve kasvaa entisestään. Metsureiden tarpeeseen vaikuttaa eniten metsänhoitotöiden määrä.

Metsätaloudessa esiintyy myös työttömyyttä, sillä joillakin alueilla työnhakijoita on paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Metsätalouden töille on ominaista suuri kausivaihtelu. Elo-huhtikuussa hakkuita tehdään eniten, touko-heinäkuussa vain noin puolet tästä. Työllisyyttä tasoittaa metsänhoitotöiden huippusesongin sijoittuminen touko-kesäkuuhun. Metsätalouden toimihenkilöillä työllisyys on tasaisempaa.

Eläköitymisen myötä metsätaloudessa voi syntyä työvoimapula, jos metsäalan houkuttelevuutta ei saada lisättyä, sillä alan oppilaitoksista ei valmistu riittävästi uusia tulijoita alalle. Metsäalan asiantuntemusta tarvitaan myös perinteisten tehtäväalojen ulkopuolella esimerkiksi ympäristönhoidossa ja luontomatkailun palvelujen parissa. Metsätalous työllistää kansainvälisenä alana myös ulkomailla.

Lähinimikkeet

biologi
eläintieteilijä
filosofian maisteri
kasvitieteilijä
tutkija