Professori

Johdanto

Professori on yliopiston ylimmän tason opetus- ja tutkimusviran haltija. Professorin keskeiset tehtävät ovat tieteellinen tutkimus sekä siihen perustuvan opetuksen antaminen. Työhön sisältyy myös muita asiantuntijatehtäviä sekä hallinnollisia tehtäviä. Vaatimukset professorin virkaan ovat hyvin korkeat. Myös tutkimuslaitoksissa työskentelee professoreita.

 

 

 

Työtehtävät

 

Professorin työssä keskeistä on tieteellisen työn johtaminen ja ohjaaminen, vaativimman tutkimustyön tekeminen sekä tutkimuksen edellytyksistä huolehtiminen.

Yliopistossa professorin tehtävänä on myös toimiminen oman alansa opetuksen ylimpänä kehittäjänä, vaativimman opetuksen antaminen sekä jatko-opiskelijoiden ohjaaminen. Professorit hoitavat myös hallinnollisia johtotehtäviä sekä vaativimpia asiantuntijatehtäviä.

Akatemiaprofessoreiden tehtävä painottuu tutkimukseen ja sen johtamiseen sekä tieteellisen jatkokoulutuksen antamiseen. Tutkimuslaitoksissa taas professorien tehtäväkuvaan kuuluu tutkimusta ja hallintoa.

Työympäristönä ovat oma työhuone, luentosali sekä muut opetukseen soveltuvat tilat. Työyhteisöön kuuluu laitoksen tutkimus- ja opetushenkilökuntaa sekä opiskelijoita.

Työajan jakautuminen eri tehtäviin määritellään työsuunnitelmassa. Työsuunnitelmassa on määritelty muun muassa opetustehtäviin suunnattava professorin työpanos.

Yliopistoissa professoreilla on virkaehtosopimukseen perustuva 1 600 tunnin vuotuinen työaika, joka tosin useimmissa tapauksissa ylittyy runsaasti. Tutkimuslaitoksissa professorien työaikaa koskevat pääasiassa normaalit määräykset.

 

 

Työpaikat

Yliopistot. Valtion tutkimuslaitokset. Suomen Akatemia. Taiteen keskustoimikunta.

 

Työn vaatimukset

Professorin työ on erittäin monipuolista, vaativaa ja haasteellista.

Tehtävien hoidossa on tunnettava erinomaisesti oma tutkimusalansa myös kansainvälisesti.

Lisäksi on tunnettava yliopiston hallinto ja siihen liittyvät asiat.

Hyvät opetustaidot ovat tarpeen.

Vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitojen lisäksi tarvitaan kykyä itsenäiseen työskentelyyn.

Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa professorikunnan nimittämiseen kiinnitetään poikkeuksellisen suurta huomiota.

Professorin virat ovat tavoitelluimpia virkoja yliopistoissa. Professoriksi tullaan yleensä runsaan 40 vuoden ikäisenä. Professoreiden keskimääräinen ikä on runsaat 50 vuotta.

 

 

 

Koulutus

Professorit ovat suorittaneet oman alansa ylimmän tutkinnon, esimerkkinä filosofian tohtori, taiteen tohtori tai tekniikan tohtori.

Ennen näiden tutkintojen suorittamista on suoritettava yliopistossa ylempi korkeakoulututkinto, esimerkiksi filosofian maisterin tutkinto.

 


Opintopolku, koulutushaku Ulos

Kelpoisuusehdot

Professorin kelpoisuusvaatimukset ovat käytännössä hyvin vaativat. Professorin viran täyttämisestä säädellään lainsäädännöllisesti. (Laki ja asetus korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä.)

Yliopistoissa professorien muodollisena kelpoisuusvaatimuksena on tieteellinen tai taiteellinen pätevyys. Sitä arvioidaan muun muassa tieteellisillä julkaisuilla sekä kyvyllä johtaa tieteellistä tutkimusta, todettu opetustaito ja tarpeellinen käytännöllinen perehtyminen viran alaan.

Tutkimuslaitoksissa professorien kelpoisuusvaatimukset poikkeavat jonkin verran yliopistojen vaatimuksista.

Yliopistojen professorinimityksiä koskee erillislainsäädäntö. Virat täytetään pääasiassa avoimen kilpailun perusteella, jossa korostuvat asiantuntijalausunnot sekä hakijoiden vertailu tehtävien ja kelpoisuusvaatimusten perusteella. Eräissä tapauksissa käytetään ns. kutsumismenettelyä.

 

 

Palkkaus

Professoreiden palkkaus määräytyy pääasiassa yliopistojen palkkausjärjestelmän perusteella. Yliopistoissa palkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta sekä henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta.

 

Työmarkkinatiedot
Opetusala

Opetusala työllistää yhteensä noin 100 000 opetusalan ammattilaista, joita ovat esimerkiksi luokanopettajat, aineenopettajat, lehtorit, erityisopettajat, rehtorit, lastentarhanopettajat, opetuksen ja koulutuksen asiantuntijat sekä tutkijat.

Opettajien työpaikat ovat peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, aikuiskoulutusta järjestävissä oppilaitoksissa, vapaassa sivistystyössä kansalais- ja työväenopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sekä varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa. Kunnat ja kuntayhtymät ovat suurin työnantaja opetusalalla, mutta opettajia työskentelee myös yksityisellä opetusalalla ja valtiolla.

Opettajat työllistyvät yleisesti ottaen hyvin koulutustaan vastaavaan työhön, mutta työllistyminen riippuu omasta koulutuksesta. Varsinkin lastentarhanopettajien, erityisopettajien, harvinaisempien kielten ja matemaattisten aineiden opettajista on pulaa. Työntekijöiden tarpeessa ja työllisyydessä on alueellisia eroja.

Opetusalalla esiintyy myös työttömyyttä esimerkiksi aikuiskoulutuksessa ja yliopistoissa. Työttömyys vaihtelee kausittain siten, että kesällä ja joulun aikaan on enemmän työttömyyttä. Työllistymisessä vaikeinta on uran alku. Esimerkiksi luokanopettajilla vakinaisen viran tai toimen saaminen voi olla hankalaa. Opetusalalla toimitaan myös määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa.

Opettajia siirtyy lähivuosina paljon eläkkeelle, mikä luo runsaasti työpaikkoja uusille opettajille. Työllisyyteen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, esimerkiksi pienenevät tuntikehykset, tuntiopettajista säästäminen ja oppilasryhmien koon kasvattaminen. Opettajat ovat kysyttyjä työntekijöitä myös muilla aloilla.

Lisäaineistot

Opetusala. Julkaisu. Työministeriö 2002.
Opetusala. Video. Työministeriö 2000.

Lähinimikkeet

akatemiaprofessori
tutkimusprofessori
tutkimusjohtaja
tohtori
filosofian tohtori
taiteen tohtori
tekniikan tohtori