Energiateollisuus

Johdanto

Energiateollisuus tuottaa sähköä, kaukolämpöä ja kaukokylmää. Näiden tuotannon, hankinnan, siirron ja myynnin lisäksi toimialan yritysten palveluihin kuuluvat energiaverkkojen ja voimalaitosten suunnittelu ja rakentaminen sekä käyttö ja kunnossapito. Korkeatasoista osaamista tarvitaan tuotanto- ja kunnossapitotehtävien ohella myös asiakaspalvelussa sekä myynti- ja johtotehtävissä.

Tuotteet ja palvelut

Energiateollisuus tuottaa energiaa, joka on välttämätön voimavara yhteiskunnalle sähkön ja lämmön muodossa. Suomessa energian kulutusta lisäävät kylmä ilmasto ja pimeät vuodenajat, jotka lisäävät rakennusten lämmittämisen ja valaisemisen tarvetta. Myös maamme pitkät kulkuetäisyydet, teollisuuden rakenne ja korkea elintaso lisäävät energiankulutusta.

Sähköä tarvitaan lähes kaikkeen. Teollisuus tarvitsee sähköä koneiden ja laitteiden pyörittämiseen. Liikenteessä junat, metrot ja raitiovaunut liikkuvat sähkön voimalla, samoin rakennuksissa hissit ja liukuportaat. Myös katujen valaiseminen tapahtuu sähkön avulla.

Kodeissa käytetystä energiasta noin puolet menee lämmitykseen, noin viidennes käyttöveden lämmitykseen ja noin kolmasosa valaistuksen ja sähkölaitteiden tarpeisiin. Sähköä kuluttavat esimerkiksi jääkaapit, liedet, pesukoneet, saunan kiukaat, tietokoneet, televisiot ja matkapuhelinten lataus.

Teollisuus käyttää noin puolet maassamme vuosittain kulutetusta sähköstä. Varsinkin metsäteollisuus ja metallien jalostus tarvitsevat paljon energiaa toimintaansa. Kotitalouksien ja maatalouden osuus on yhteensä hieman alle kolmannes, palveluiden ja rakentamisen osuus on yhteensä hieman yli viidennes energian kulutuksesta.

Sähkön tuotanto ja hankinta

Sähköä tuotetaan voimalaitoksissa, joista se siirretään kantaverkon ja paikallisten jakeluverkkojen kautta käyttöpaikkoihin eli asiakkaille. Energiateollisuuden asiakkaita ovat kaikkien toimialojen yritykset, valtio, kunnat, järjestöt ja kotitaloudet.

Sähköä tuotetaan maassamme käyttäen useita energianlähteitä ja tuotantomuotoja. Lähes kolmannes sähköstä tuotetaan yhteistuotantona lämmöntuotannon yhteydessä, jolloin polttoaineen energiasisältö saadaan mahdollisimman tarkkaan hyödynnetyksi.

Monipuolinen ja hajautettu sähkön tuotanto lisää sähkön saannin varmuutta. Tärkeimmät energialähteet ovat ydinvoima (33 %), vesivoima (19 %), kivihiili (15 %), maakaasu (10 %), biomassa (17 %) ja turve (4 %). Muita energialähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, jäte ja öljy. Uusiutuvan energian osuus sähkön tuotannosta on 36 prosenttia.

Sähköä tuotetaan entistä enemmän myös lähellä kulutusta. Jokainen voi itse ryhtyä sähköntuottajaksi hankkimalla vaikkapa oman tuulimyllyn pihalleen tai aurinkopaneelit talon katolle. Lämmityksen tarpeisiin saatavilla on maa- ja ilmalämpöpumppuja.

Sähköä hankitaan myös tuomalla sitä Ruotsista, Venäjältä, Virosta ja Norjasta. Vastaavasti sähköä viedään Viroon, Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. Keskimäärin Suomesta viedään sähköä muihin Pohjoismaihin vuosittain yhtä paljon kuin tuodaan, mutta vuosittainen vaihtelu on suurta. Hyvinä vesivuosina Norjan ja Ruotsin vesivoimaloissa tuotettua sähköä tuodaan paljon Suomeen.

Sähköverkko

Sähköverkon tehtävänä on siirtää voimaloissa tuotettu sähkö sähkön käyttäjille, joita on Suomessa noin kolme miljoonaa. Sähköverkko voidaan jakaa kantaverkkoon, alueverkkoihin ja jakeluverkkoihin.

Kantaverkkoa käytetään pitkillä siirtoyhteyksillä. Sen voimajohtojen pituus on yhteensä noin 14 600 kilometriä. Kantaverkoista jatkuvat alueverkot, jotka siirtävät sähköä alueellisesti. Jakeluverkot käyttävät kantaverkkoa joko alueverkon kautta tai liittyvät suoraan kantaverkkoon. Koteihin sähkö tulee jakeluverkoista. Teollisuus, kauppa, palvelut ja maatalous saavat sähkönsä joko jakelu-, alue- tai kantaverkosta.

Sähköverkkoon kuuluu myös generaattoreita, jotka tuottavat energiaa sähköverkkoon. Sähköasemat ovat puolestaan verkon solmupisteitä, joissa erijännitteiset voimajohdot yhtyvät. Jakelumuuntamot muuntavat korkeat siirtojännitteet sähkön käyttäjille soveltuvaksi pienjännitteeksi.

Suomen sähköverkko on osa yhteispohjoismaista sähköjärjestelmää ja sähkömarkkinoita. Sähköyhteyksiä on Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.

Sähkökauppa

Suomessa asiakkaat voivat valita keneltä sähkönmyyjältä sähköenergiansa ostavat. He voivat myös kilpailuttaa hankintansa. Sähkön vähittäismyyjinä toimivat pääasiassa paikalliset ja alueelliset sähkölaitokset. Sähkönmyyjä hankkii sähkön tukkumarkkinoilta, joilla hinta muodostuu sähköpörssissä.

Sähkön kokonaishinta muodostuu sähköenergian hinnasta joka puolestaan koostuu sähkön hankintaan ja myyntiin liittyvistä osatekijöistä, kanta-, alueverkko- ja jakeluverkkosiirroista sekä sähkö- ja arvonlisäveroista. Sähkön myyjät ovat velvollisia ilmoittamaan asiakkailleen myymänsä sähkön alkuperätietoja. Myyjien tulee myös antaa ympäristötietoja myymästään sähköstä.

Palveluntuotanto

Palveluntuotanto muodostuu infrastruktuurin eli voimalaitosten ja sähköverkon valvonnasta, huoltotyöstä, suunnittelusta ja rakentamisesta. Energiainfrastruktuurin vakaus ja sähkön saannin varmuus perustuu jatkuvaan kunnossapitoon.

Palveluntuotantoa tarjoavat sähköyhtiöt sekä yhä useammin erilliset palveluntuotantoyritykset. Ne tarjoavat esimerkiksi verkon urakointia, asennuksia, valvomopalveluita, energianmittausta, laitevalmistusta, automaatiota, tietojärjestelmiä ja koulutusta.

Palveluntuotantoyritysten asiakkaita ovat energiayhtiöiden lisäksi teollisuusyritykset, kaukolämpöyhtiöt ja teleoperaattorit. Yritykset huoltavat sähköverkkojen lisäksi usein myös esimerkiksi televerkkoja ja katuvalaistusta.

Kaukolämpö

Kaukolämpö on maamme yleisin lämmitysmuoto jota käytetään lähes kaikissa kaupungeissa ja taajamissa. Noin 2,7 miljoonaa suomalaista asuu kaukolämpötaloissa. Lähes kaikki asuinkerrostalot sekä valtaosa julkisista ja liikerakennuksista on kaukolämmitettyjä.

Kaukolämmitys hyödyntää lämpöenergiaa, joka syntyy sähköntuotannossa. Kaukolämpöä tuotetaan pääosin lämpöä ja sähköä tuottavissa lämmitysvoimalaitoksissa ns. yhteistuotantona. Kaukolämpöä saadaan myös teollisuuden ylijäämälämpönä ja kaatopaikkojen biokaasujen poltosta. Pienillä paikkakunnilla kaukolämpö tuotetaan vain lämpöä tuottavissa lämpökeskuksissa pääasiassa uusiutuvia polttoaineita käyttäen.

Lämpö siirretään asiakkaille kaukolämpöverkon avulla, jossa virtaava kuuma vesi luovuttaa lämmönsiirtimen välityksellä lämpöä talon lämmitys- ja lämpimän käyttöveden verkkoihin.

Kaukojäähdytys

Kaukojäähdytystä käytetään rakennusten, teollisuuden prosessien ja elintarviketeollisuuden valmistus- ja säilytystilojen viilentämiseen. Kaukolämpöyritykset tarjoavat kaukojäähdytystä mm. Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Lahdessa.

Kaukojäähdytys muistuttaa toimintaperiaatteiltaan kaukolämmitystä, mutta siinä asiakkaalta siirretään ylimääräinen lämpö energiayrityksen kaukojäähdytysveteen. Jäähdytystarve aiheutuu mm. rakennusten sisäisistä lämmönlähteistä kuten koneista, tietokoneista ja muista sähkölaitteista.

Kaukojäähdytysenergia voidaan tuottaa useammalla tavalla, joita ovat mm. vapaajäähdytys, joka hyödyntää luonnon omia energiavaroja sekä absorptiojäähdytyskoneet, joiden käyttöenergiana on teollisuuden hukkalämpö tai voimalaitoksen sähkön tuotannossa syntyvä lämpö.

Energia-alalla töitä kunnossapidosta asiakaspalveluun

Energiateollisuus työllistää työntekijöitä ja toimihenkilöitä monilla tehtäväalueilla. Alalla painottuu vahva tekninen osaaminen, mutta tarjolla on myös muita tehtäviä. Energia-ala on kansainvälinen ala, jolla tarvitaan myös kaupallista osaamista, asiakaspalvelutaitoja ja kielitaitoa.

Energiantuotanto tapahtuu erilaisissa voimalaitoksissa kuten vesivoimaloissa ja ydinvoimaloissa pitkälti automatisoidusti. Työ on pääasiassa prosessien ohjausta ja valvontaa. Nimikkeitä ovat esimerkiksi käyttöinsinööri, vuoropäällikkö ja konemestari.

Rakentaminen ja kunnossapito kohdistuvat sekä voimalaitoksiin että sähkö- ja kaukolämpöverkostoihin. Huolto- ja asennustöihin osallistuvat mm. automaatioasentajat, sähköverkostoasentajat, kaukolämpöasentajat ja työnjohtajat.

Verkon ylläpidon ja hallinnan tehtäviin kuuluu rakentamisen ja verkon kunnossapidon valvontaa sekä sähkö- tai kaukolämpöverkon suunnittelua. Nimikkeenä on esimerkiksi suunnittelija tai suunnitteluinsinööri.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen tehtäviin kuuluu tuotteiden, palvelujen ja tuotannon suunnittelua ja kehittämistä. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi kehitysinsinööri tai tutkija. Teknologiat ja toimintaympäristö kehittyvät koko ajan, mikä edellyttää alan kehityksen jatkuvaa seuraamista.

Ympäristötyö voi kohdistua esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen, energiatehokkuuden parantamiseen tai kuluttajavalistukseen. Tehtävänimikkeenä voi olla esimerkiksi ympäristöasiantuntija.

Myynnin ja markkinoinnin tehtävät liittyvät sähkön ja kaukolämmön sekä -kylmän markkinoihin ja sähkökauppaan. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi myyntisihteeri, markkinointipäällikkö tai analyytikko.

Palvelutehtäviin kuuluu asiakaspalvelua pääasiassa puhelimitse. Palveluasiat vaihtelevat laskutuksesta sähkösopimuksiin ja sähkötarjouksiin. Nimikkeenä voi olla mm. palveluneuvoja tai asiakaspalvelupäällikkö.

Energiateollisuuden yritykset työllistävät myös hallintotehtävissä. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi henkilöstöpäällikkö, tietohallintopäällikkö, viestintäpäällikkö, juristi tai assistentti.

Työpaikat

Voimalaitokset. Sähköyhtiöt. Kaukolämpöyhtiöt. Verkostourakointiyhtiöt. Insinööritoimistot. Suunnittelutoimistot. Energia-alan asiantuntijoita työskentelee myös valtion, kuntien ja energia-alan järjestöjen palveluksessa.

Ammatit

Energiateollisuudessa työskennellään monilla eri ammatti- tai tehtävänimikkeillä, jotka vaihtelevat yrityksittäin ja tehtäväalueittain. Alla esitetään joitakin tyypillisimpiä nimikkeitä.

Rakentaminen ja kunnossapito: Sähköverkostoasentaja. Verkostoasentaja. Sähkölaitosasentaja. Sähköasentaja. Automaatioasentaja. Kaukolämpöasentaja. LVI-asentaja. Koneenasentaja. Hitsaaja. Työnjohtaja. Kaukolämpöverkon suunnittelija. Konesuunnittelija. Resurssisuunnittelija. Sähköinsinööri. Automaatioinsinööri. Kaukolämpöinsinööri. Tuulivoimainsinööri. Koneinsinööri. LVI-insinööri. Projektipäällikkö. Työpäällikkö. Asennuspäällikkö. Kunnossapitoinsinööri. Kunnossapitopäällikkö.

Tuotanto- ja voimalaitostehtävät: Voimalaitospäällikkö. Voimalapäällikkö. Tuotantopäällikkö. Käyttöpäällikkö. Käyttöinsinööri. Vuoropäällikkö. Vuoroinsinööri. Prosessi-insinööri. Valvomoinsinööri. Koneinsinööri. Sähköinsinööri. Automaatioinsinööri. Kaukolämpöinsinööri. Tuulivoimainsinööri. LVI-insinööri. Työnjohtaja. Käyttömestari. Käytönvalvoja. Konemestari. Alikonemestari. Vuorokonemestari. Kattilanhoitaja. Koneenhoitaja. Reaktoriohjaaja. Turbiiniohjaaja. Rakennuspäällikkö. Ympäristöpäällikkö.

Verkon ylläpito ja hallinta: Kaukolämpöverkon suunnittelija. Suunnittelija. Verkostosuunnittelija. Suunnitteluinsinööri. Verkkopäällikkö.

Tutkimus ja kehitys: Kehitysinsinööri. Kehityspäällikkö. Tutkimusinsinööri. Tutkimuspäällikkö. Tutkija.

Ympäristö: Ympäristöjohtaja. Ympäristösuunnittelija. Ympäristöasiantuntija. Ympäristöinsinööri. Laatuinsinööri. Turvallisuusasiantuntija. Projektipäällikkö.

Palvelu: Palveluneuvoja. Asiakaspalvelupäällikkö. Tiiminvetäjä. Asiakaspalvelusihteeri. Asiakaspalveluhenkilö. Energiatehokkuusneuvoja. Asiakaspalveluteknikko. Perintäneuvoja.

Myynti ja markkinointi: Tuotepäällikkö. Myynti-insinööri. Myyntipäällikkö. Markkinointi-insinööri. Markkinointipäällikkö. Markkinointikoordinaattori. Myyntiliiketoiminnan johtaja. Myyntineuvottelija. Asiakaspalvelija. Myyntisihteeri. Analyytikko. Salkunhoitaja. PR-päällikkö. Meklari. Pörssimeklari. Sähkönmyyjä.

Hallinto: Henkilöstöpäällikkö. Henkilöstön kehittämispäällikkö. Koulutuspäällikkö. Tietohallintopäällikkö. Tietojärjestelmäasiantuntija. Tietoturvapäällikkö. Tietojärjestelmäasiantuntija. Järjestelmäasiantuntija. Toimistopäällikkö. Assistentti. Koulutusassistentti. Sihteeri. Viestintäjohtaja. Viestintäpäällikkö. Tiedotuspäällikkö. Tiedottaja. Juristi.

Energiateollisuudessa voidaan työskennellä myös muilla tehtävänimikkeillä.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinnon. Tutkintonimike on automaatioasentaja tai sähköasentaja.

Energia-alalla voidaan työskennellä myös muilla toisen asteen tutkinnoilla esimerkkeinä kone- ja metallialan perustutkinto sekä talotekniikan perustutkinto.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös mm. kaukolämpöasentajan, sähköasentajan, sähköverkkoasentajan, automaatioasentajan ja voimalaitoksen käyttäjän ammattitutkinnot sekä kaukolämpöyliasentajan, automaatioyliasentajan, sähköyliasentajan ja sähköverkkoalan erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK). Soveltuvia suuntautumisvaihtoehtoja ovat esimerkiksi energiatekniikka, sähkötekniikka, automaatiotekniikka ja talotekniikka.

Yliopistoissa voi opiskella teknisiä tieteitä. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri. Opinnoissa voi suuntautua esimerkiksi energiatekniikkaan, sähkötekniikkaan ja elektroniikkaan sekä automaatiotekniikkaan.

Muihin energiateollisuuden tehtäviin soveltuva koulutus riippuu siitä, millä tehtäväalueella työskennellään. Esimerkiksi hallinnon, markkinoinnin ja myynnin tehtäviin soveltuvia tutkintoja ovat mm. kauppatieteiden maisteri, oikeustieteen maisteri, tradenomi (AMK) ja merkonomi.

Työllisyys

Energiateollisuus työllistää noin 16 000 henkilöä eri puolilla maata (v. 2017). Henkilöstö työskentelee Energiateollisuus ry:n jäsenyritysten palveluksessa sähkö-, verkko- ja kaukolämpöyhtiöissä sekä näille palveluja tuottavissa yrityksissä. Työpaikkoja on myös kunnallisissa energiayhtiöissä.

Alan työllisyyttä ylläpitää sähkön ja lämmön saannin turvaamisen välttämättömyys kaikissa oloissa. Yhteiskunnan toimintojen kannalta energiateollisuus on elintärkeä, minkä vuoksi ala on vakaa työllistäjä myös taloudellisesti huonompina aikoina.

Energia-alan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Työntekijöitä tarvitaan enimmäkseen eläkkeelle jäävien tilalle sekä uusien liiketoimintojen aloittamisten vuoksi. Uusia työntekijöitä tarvitaan kaikilla tehtäväalueilla: sähkön ja lämmön tuotannossa, hankinnassa, siirrossa, verkon rakentamisessa ja ylläpidossa sekä sähkön myynnissä, asiakaspalvelussa, energiatehokkuusneuvonnassa ja monissa asiantuntijatehtävissä.

Ala työllistää hyvin myös tulevaisuudessa. Energiayhtiöt palkkaavat vuosittain noin 800 uutta osaajaa eläkkeelle siirtyvien tilalle. Työntekijöitä tarvitaan lisää erityisesti ikääntyvän sähkönjakeluverkon huolto- ja rakennustöihin. Voimalaitosten, voimaloiden ja verkostojen rakentaminen työllistää suoraan tuhansia henkilöitä. Välilliset työllistämisvaikutukset ovat huomattavat esimerkiksi bioenergian tuotannossa ja kuljetusalalla.

Kehitysnäkymät

Energia-alaan vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ovat ympäristöasioiden korostuminen, EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan säädökset, kansallinen lainsäädäntö ja tavoitteet, uusiutuvan energian lisääntyvä käyttö, fossiilisen energian käytön vähentäminen, pyrkimys energiaomavaraisuuden nostamiseen sekä energian saatavuuden ja kilpailukykyisen hinnan varmistaminen.

Ilmastonmuutoksen torjunta on ympäristöasioista tärkein. Energiantuotannon päästöjen haitallisia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia voidaan vähentää korvaamalla fossiilisia polttoaineita kuten öljyä ja kivihiiltä biopolttoaineilla sekä uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä ja kaukolämmöllä.

EU on asettanut jäsenmailleen tavoitteet, joiden mukaan uusiutuvan energian käyttöä lisätään, kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ja energiatehokkuutta parannetaan. Suomen hallituksen tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus yli 50 prosenttiin loppukulutuksesta ja kotimaisen energian osuus yli 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä sekä saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2045 mennessä lähinnä metsien hiilinielun avulla.

Energiapolitiikalla pyritään myös energian riittävään ja häiriöttömään saatavuuteen sekä kilpailukykyisiin hintoihin. Kotimaisten energialähteiden ja osaamisen hyödyntäminen parantaa maamme energiaomavaraisuutta ja kauppatasetta, kun riippuvuus energian tuonnista ja sen hintavaihteluista vähenee.

Suomessa energian tuotantolaitokset ovat tehokkaita ja ajanmukaisia. Sähköverkon uusimisessa siirrytään yhä enemmän maakaapelointeihin. Palveluntuottajat tarjoavat esimerkiksi uusiutuvia energialähteitä hyödyntävää tuotantoa, hajautetun tuotannon laitteistojen hallintaa sekä sähköautojen lataus- ja mittausjärjestelmien kehittämistä.

Sähköntuotanto toteutuu myös tulevaisuudessa monimuotoisesti hyödyntämällä päästöttömiä tuotantomuotoja kuten ydin-, bio-, vesi- ja tuulivoimaa. Energiateollisuuden tavoitteena on hiilineutraali sähkön ja kaukolämmön tuotanto vuoteen 2050 mennessä. Hiilidioksidia otetaan tekniikan kehittyessä talteen ja varastoidaan.

Tulevaisuudessa sähkönkulutuksen odotetaan kasvavan. Tähän vaikuttavat esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden korvautuminen sähköllä liikenteessä, teollisuudessa ja lämmityksessä sekä sähkölaitteiden lisääntyminen ja väestön kasvu.

Asiakkaan asema energiamarkkinoilla kasvaa, koska sähköyritysten välillä vallitsee kova kilpailu asiakkaista. Sähköenergian hinta on pysynyt alhaisena, mutta sähkönsiirron hinta ja sähkövero ovat nousseet. Asiakkaille tarjotaan ympäristömerkittyä sähköä, vihreää sähköä, joka on tuotettu ympäristöystävällisemmin. Sähkön myyjien tulee ilmoittaa sähkön alkuperä ja antaa tietoa ympäristövaikutuksista.

Tuotannon, laitteiden ja rakennusten energiatehokkuus paranee, mikä vähentää energian tarvetta ja päästöjä. Energian käyttöä voidaan tehostaa palvelujen ja teollisuuden sähkön käytössä, rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä kaukolämmön ja lämpöpumppujen avulla, kotitalouksissa ja siirtymällä vähemmän kuluttaviin sähköautoihin.

Energiateollisuus edistää energiayhtiöiden investointeja energian tuotantoon ja energiaverkkoihin. Uuden energiateknologian tutkimus- ja kehitystoimintaan panostetaan voimakkaasti. Esimerkiksi älykäs sähköverkko antaa tarkempaa tietoa sähkön käytöstä sekä mahdollisuuden tehostaa energian käyttöä ja hyödyntää tehokkaammin sähköverkon siirtokapasiteettia.

Energia-alalle suunnatuilla tuilla voidaan edistää esimerkiksi älykkäiden energiapalveluiden tutkimusta, tuotekehitystä ja kaupallistamista sekä energiatehokkuutta parantavia ja päästöjä vähentäviä investointeja. Näille on globaalisti kasvavaa kysyntää.

Lähialat

Bioenergia-ala. Sähköala. Elektroniikka- ja sähköteollisuus. Kone- ja metallituoteteollisuus. Rakennusala. Ympäristöala.

Energiateollisuus