Meriliikenne

Johdanto

Merikuljetukset ovat elintärkeitä maamme ulkomaankaupan tuonti- ja vientiliikenteelle johtuen maantieteellisestä sijainnistamme. Meritse kuljetetaan paljon esimerkiksi öljyä, paperia ja kartonkia sekä kappaletavaraa. Vuosittain myös miljoonat ihmiset matkustavat laivoilla Itämerellä. Rannikko- ja saaristosatamien välisessä liikenteessä kuljetetaan sekä tavaraa että matkustajia. Risteilyjä järjestetään myös sisävesiliikenteessä. Suurilla vesistöillä kuljetetaan edelleen raakapuuta myös uittamalla.

Tuotteet ja palvelut

Meret ovat tavaraliikenteen valtaväyliä. Laivoilla on mahdollista kuljettaa edullisesti suuria tavaramääriä satamasta toiseen. Eri kuljetusmuodot muodostavat toisiaan täydentäviä kuljetusketjuja, esimerkkinä rekoilla tehtävät tiekuljetukset ja rahtilaivat.

Maantieteellisesti Suomi on kaukana pohjoisessa sijaitseva "saarivaltio". Merenkulun ja merikuljetusten merkitys onkin kaupankäynnillemme ja sen toimitusketjuille erittäin keskeinen. Suomen viennistä noin 90 prosenttia ja tuonnista noin 70 prosenttia hoidetaan meritse.

Teollisuutemme tärkeimmät markkina-alueet sijaitsevat Euroopassa, jonne viennistä suuntautuu suurin osa. Vastaavasti suomalaisten varustamoiden tärkeimmät ulkomaanliikenteen toiminta-alueet ovat Itämeri ja Pohjanmeri suurimpine satamineen. Vienti suuntautuu hieman tuontia laajemmalle.

Suomalaisilla aluksilla kuljetetaan meritse vientiin esimerkiksi paperia ja kartonkia sekä kappaletavaraa. Tuonti koostuu pääasiassa öljystä, kivihiilistä ja koksista sekä kappaletavarasta. Suomen ulkomaanliikenteessä kuljetetaan Itämeren piirissä vuosittain noin 16,6 miljoonaa matkustajaa osittain samoilla aluksilla kuin tavaraa.

Kansainvälinen merenkulun osaaminen on osa asiakaspalvelukonseptia ja logistista ketjua, joka mahdollistaa Suomen teollisuuden, kansainvälisen kaupan ja yhteiskunnan hyvinvoinnin maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Kilpailijamaita pitempi kuljetusetäisyys päämarkkina-alueille, vaikeakulkuiset saaristoväylät, karikkoinen rannikko ja talven jääolosuhteet edellyttävät laadukkaita merikuljetuksia sekä logistista tehokkuutta. Suomen teollisuuden ja varustamoiden yhteistyöllä kuljetuksissa saavutetaan paras taloudellinen tulos.

Ilman omaa kauppalaivastoa maamme ulkomaankaupan kuljetuksista maksettavat rahdit koituisivat ulkomaisten yritysten hyväksi. On tärkeää, että kuljetukset voidaan jatkossakin hoitaa nopeasti, luotettavasti ja aikataulun mukaisesti ammattitaitoisella henkilökunnalla

Merimiesten tehtäväalueita

Merenkulkijoita työskentelee ulko- ja kotimaan liikenteessä lastialuksilla, matkustaja-aluksilla, autolautoilla, hinaajilla ja jäänmurtajilla. Merimiehiä työskentelee myös väyläaluksilla, yhteysaluksilla, merentutkimusaluksilla, öljyntorjunta-aluksilla ja luotsikuttereilla sekä merivoimien ja merivartioston aluksilla.

Merenkulkualalla työskentelee useita ammattiryhmiä. Aluksen miehitys vaihtelee jonkin verran riippuen alustyypistä ja liikennealueesta. Matkustaja-aluksilla miehistöä on enemmän kuin rahtialuksilla. Työntekijät voidaan jakaa työtehtävien mukaan kansi-, kone- ja taloushenkilöstöön. Lisäksi jako voidaan tehdä miehistö- ja päällystötehtäviin.

Aluksen jokaisella työntekijällä on oma henkilökohtainen vastuu- tai osaamisalueensa, mutta merenkulkualan ammateille on silti tyypillistä laaja-alainen osaaminen. Koska miehistöä on rajoitetusti, tarvittaessa jokaisen miehistön jäsenen on pystyttävä tekemään myös muita kuin oman erikoisalansa töitä.

Merikapteeni toimii aluksen päällikkönä. Hän johtaa aluksen toimintaa vastaten miehistöstä, lastista, aluksen merikelpoisuudesta, yhteyksistä viranomaisiin jne.

Yliperämiehen tehtävänä on aluksen sisäisen toiminnan suunnittelu ja operatiivinen johtaminen. Työ painottuu etenkin aluksen lasti- ja painolastioperaatioiden suunnitteluun ja johtamiseen. Yliperämies on aluksen päällikön varamies.

Perämies kuljettaa alusta (navigoi) ja hoitaa meriradioliikennettä. Lisäksi hän mm. johtaa ja suunnittelee lastinkäsittelyä ja kunnossapitotöitä.

Konepäällikkö tai konemestari vastaa aluksen koneiston ja laitteiden toiminnasta.

Vahtikonemestari on konehuoneen päivystävä vahtipäällikkö, joka huolehtii myös laivan koneiston huollosta ja korjauksista. Pienissä aluksissa hän voi työskennellä konepäällikkönä.

Vahtiperämies toimii merellä komentosillan vahtipäällikkönä sekä avustaa aluksen päällikköä satamatoiminnoissa. Hän voi toimia myös pienen aluksen päällikkönä.

Pursimies toimii laivalla kansimiehistön työhön osallistuvana työnjohtajana tai kansikorjausmiehenä.

Matruusin työtehtäviin kuuluu mm. toimiminen tähystäjänä ja ruorimiehenä sekä turvallisuuskierrosten suorittaminen ja erilaisia kunnossapito-, korjaus- ja puhdistustöitä.

Konemiehen ja korjausmiehen toimenkuvaan kuuluvat mm. laivan koneistojen ja laitteiden huolto-, kunnossapito- ja puhdistustyöt.

Laivasähköasentajan tehtävät painottuvat laivan sähköntuotantojärjestelmän ja sähkölaitteiden huoltamiseen, kunnossapitoon ja korjaamiseen.

Merimiehen ura aloitetaan vahtimiehenä, jolloin tehdään yleensä yksinkertaisempia merimiestöitä. Vahtimiehestä on mahdollisuus edetä matruusin, kansikorjausmiehen ja pursimiehen tehtäviin.

Matkustajalaivojen miehistöstä suuri osa on taloushenkilöstöä, joka huolehtii mm. matkustajien ravitsemis- ja majoituspalveluista, asiakaspalvelusta ja hyttien siivouksesta. Myös rahtilaivoilla on taloushenkilöstöä.

Merenkulkualan ammattien erityispiirteitä

Meriliikenteessä edellytetään laivahenkilöstöltä korkeaa ammattitaitoa ja työhön sitoutumista. Ihmisten, aluksen ja ympäristön turvallisuudesta huolehtiminen korostuvat merenkulussa. Nykyaikaiset alukset vaativat työntekijöiltä huipputeknologian ymmärtämistä ja osaamista.

Merimiestyö vaatii sopeutumista erityisoloihin, eli merenkäyntiin, vuorotyöhön ja merenkulkuperinteiden mukaiseen organisoituun työympäristöön.

Alus on pieni yhteiskunta joka toimii yötä päivää. Aluksella ei ole mahdollisuuksia tavalliseen yksityiselämään. Työtovereiden kanssa on tultava toimeen myös vapaa-aikana. Työympäristö on yhä useammin monikulttuurinen, sillä henkilökunnassa saattaa olla edustettuna useita eri kansallisuuksia.

Laivassa olo- ja loma-ajan vuorottelussa on suomalaisissa aluksissa useimmiten käytössä ns. 1:1-järjestelmä, jossa yksi jakso on työtä ja samanpituinen jakso lomaa. Jakson pituus vaihtelee muutamasta viikosta jopa kuuteen kuukauteen. Laivoilla työskennellään usein viikko tai kaksi yhtäjaksoisesti. Merimiesammatit soveltuvat hyvin eri puolilla maata asuville työ- ja lomajaksojen vuorottelun vuoksi.

Alusten purkaminen ja lastaaminen ulkomaan satamissa ja kansainvälinen kanssakäyminen eri yhteyksissä kuuluu työn arkipäivään. Vapaa-aikanakin merenkulkijan on tultava toimeen eri kielillä erilaisissa kulttuureissa ja toimintaympäristöissä.

Hyvää kielitaitoa, erityisesti englannin kielen taitoa edellyttävät myös monet merenkulkuun liittyvät säädökset, lastiasiakirjat, käyttöohjeet ja meriradioliikenteen hoitaminen. Suomalaisessa merenkulussa myös ruotsin kielen asema on vahva. EU:n piiristä töitä etsivän merenkulkijan olisi syytä osata myös paikallisia kieliä, koska eri maat edellyttävät laivahenkilöstöltään yhteistä kieltä.

Merimiestoimen saamisen edellytyksenä on kansainvälisten säädösten edellyttämä pätevyyskirja. Ammatilliset pätevyys- ja terveysvaatimukset on määritelty varsin tarkasti kansainvälisin sopimuksin ja kansallisella lainsäädännöllä.

Alan ammateissa vaaditaan mm. tietyn tasoista näkö- ja kuulokykyä sekä kansi- ja yleistoimitehtävissä myös virheetöntä värinäköä. Kaikki laivatyöhön ensimmäistä kertaa pyrkivät joutuvat merimieslääkärin suorittamaan alkutarkastukseen ja ammateissa toimiessaan säännöllisin väliajoin uusintatarkastukseen.

Merenkulkualaa säätelevät useat kansainväliset sopimukset ja säädökset. Niissä korostuvat meri- ja ympäristöturvallisuudesta huolehtiminen sekä merenkulkijoiden korkea osaamistaso. Kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty mm. aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä sekä vahdinpidosta.

Työpaikat

Varustamoiden rahtialukset, matkustaja-alukset, säiliöalukset, jäänmurtajat, hinaajat jne. Varustamot. Satamat. Satamaoperaattorit. Laivanrakennusteollisuus. Telakat. Luotsausliikelaitos. Merenkulkuhallinto. Koulutusorganisaatiot. Tutkimuslaitokset.

Ammatit

Merikapteeni. Laivan kapteeni. Aluksen päällikkö. Yliperämies. Perämies. Vahtiperämies. Ylikonemestari. Konepäällikkö. Konemestari. Vahtikonemestari. Sähkömestari. Vahtimies. Matruusi. Pursimies. Konemies. Koneenhoitaja. Kansimies. Korjausmies. Laivasähkömies. Laivasähköasentaja. Laivuri. Kalastusaluksen laivuri. Kalastusaluksen kuljettaja. Alusliikenneohjaaja. Luotsi. Talousesimies. Talousapulainen. Hovimestari. Baarimestari. Laivakokki. Kokki. Kokkistuertti. Kylmäkkö. Laivatarjoilija. Tarjoilija. Hyttisiivooja.

Koulutus

Merenkulkualan koulutusta järjestetään merenkulkuoppilaitoksissa toisen asteen koulutuksena sekä ammattikorkeakoulutasoisena koulutuksena Kotkassa, Turussa, Raumalla ja Maarianhaminassa.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa merenkulkualan perustutkinnon.

Tutkinnon voi suorittaa kansi- ja konekorjaukseen suuntautuen, jolloin tutkintonimike on korjaaja. Kansipäällystöön suuntautuen tutkintonimike on vahtiperämies. Konepäällystöön suuntautuen tutkintonimike on vahtikonemestari. Sähkökäyttöön suuntautuen tutkintonimike on laivasähköasentaja.

Laivojen taloushenkilöstölle kuten laivakokeille ja -tarjoilijoille soveltuva koulutus on toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa suoritettava hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto.

Laivojen taloushenkilöstöltä edellytetään lisäksi merenkulkualan turvallisuuskoulutusta (Basic Safety Training), jonka saa merenkulkualan oppilaitoksista. Rahtialusten taloushenkilöstö toimii usein ns. yleistoimessa, jolloin edellytetään myös kansivahtimiehen pätevyyttä.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella merenkulkua suuntautuen merikapteeniksi. Tutkintonimike on merenkulkualan ammattikorkeakoulututkinto merikapteeni (AMK).

Ammattikorkeakoulussa voi opiskella merenkulkua myös merenkulkualan insinööriksi suuntautuen. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Työllisyys

Meriliikenteen eli merenkulun työpaikat ovat varustamoiden laivoissa sekä erilaisissa maatoiminnoissa. Merisektori työllistää yhteensä noin 48 400 henkilöä. Heistä noin 11 800 työskentelee varustamoissa ja muissa merenkulkuun liittyvissä elinkeinoissa, 6 500 satamatoiminnoissa ja 1 500 muissa meriklusteria palvelevissa toiminnoissa (v. 2017).

Suomen Merimies-Unioni SMU ry:hyn kuuluu noin 9 500 jäsentä, joista työelämässä on noin 6 200. He työskentelevät merenkulkuun liittyvissä tehtävissä meri- ja sisävesiliikenteessä tai maissa. Merimiesammateissa toimitaan alusten kansiosastolla, koneosastolla tai talousosastolla, johon kuuluvat ravintolat, keittiöt, myynti ja muut palvelut.

Meriliikenteen työllisyystilanne on hyvä. Osaaville työntekijöille on jatkuvaa tarvetta, jota lisää monen ammattilaisen jääminen eläkkeelle lähivuosina. Ala tulee työllistämään tulevaisuudessakin vakaasti. Merimiesammatit ovat kansainvälisiä, joten ala työllistää suomalaisia merimiehiä kaikkialla maailmassa.

Suomessa on vuosia eteenpäin pula laivakoneinsinööreistä eli eritason pätevyyksiä omaavista laivakonemestareista. Kansipäällystöä, merikapteeneja ja perämiehiä tarvitaan eläkkeelle jäävien tilalle. Miehistön osalta kokeneesta kansi- ja konemiehistöstä on jatkuvasti pulaa. Matkustaja-alusten catering-henkilökuntaa on saatavilla riittävästi. Maailmanlaajuisesti on pulaa kansi- ja konepäällystöstä.

Meriklusteri työllistää merenkulun lisäksi telakoilla ja muun meriteollisuuden palveluksessa, lastinkäsittelylaitteiden valmistajilla, satamissa, satamaoperaattoreilla ja muissa merenkulkuun liittyvissä toiminnoissa. Meriklusterin työllistävä vaikutus ulottuu yhteiskuntaan laajalti, esimerkiksi logistiikka- ja matkailualoille.

Kehitysnäkymät

Meriliikenteessä raaka-aineiden, tavaroiden ja energian kuljetukset ovat lisääntyneet. Maailmantalouden suhdanteiden vaihtelut vaikuttavat kuljetusten tarpeeseen. Meriliikenteen kehitykseen vaikuttavat erityisesti kilpailu kansainvälisillä kuljetusmarkkinoilla, merikuljetusrahtien hintakehitys, polttoöljyn hinta, miehistökustannukset, merenkulkupolitiikka ja ympäristömääräykset. 

Suomen maantieteellinen sijainti tekee meriliikenteestä maallemme elintärkeää, sillä yli 90 prosenttia tuonnista ja viennistä kulkee meritse. Matkustajalauttojen osuus viennistä on suuri erityisesti kappaletavaroissa. Suomalaista merenkulkua ylläpitää osaltaan tarve säilyttää kansallinen huoltovarmuus, mihin tarvitaan omaa kauppalaivastoa, osaavaa henkilökuntaa ja korkeatasoista ammatillista koulutusta. 

Merikuljetukset ovat yhä enemmän valtamerien konttilinjoja, jotka kulkevat suurten keskussatamien kautta. Suomalainen linjaliikenne on enimmäkseen lastin ja matkustajien kuljettamista Itämeren ja Pohjanmeren satamiin laivojen ollessa enimmäkseen säiliöaluksia, kuivalastialuksia ja matkustajalauttoja. Risteilijämäärät ovat kasvaneet erityisesti aasialaisten turistien löydettyä Itämeren alueen. 

Teknisen kehityksen myötä alusten navigointi-, ohjaus- ja valvontalaitteet tulevat entistä teknisemmiksi ja monimutkaisemmiksi. Automaatiota ja tietotekniikkaa käytetään yhä enemmän esimerkiksi laivojen lastaamiseen ja lastin purkamiseen sekä laivojen koneiden toiminnan seuraamiseen ja ohjaamiseen. 

Automaatio ja tietotekniikka vähentävät miehistön määrää, mutta merenkulkijan on hallittava entistä laaja-alaisemmin laivatyötä. Aluksilla käytettävä monipuolinen teknologia edellyttää sekä laajaa osaamista että erikoistunutta teknistä tietämystä ja osaamista. 

Merikuljetukset ovat ympäristöystävällisin kuljetusmuoto, koska suuria määrä kerrallaan tavaraa kuljettava laiva on energiatehokas kuljetusväline. Suomalainen kauppalaivasto on maailman ympäristöystävällisin, koska se käyttää vähäpäästöisiä tai päästöttömiä polttoaineita kuten biodieseliä tai nesteytettyä maakaasua. Parantunut energiatehokkuus pienentää polttoaineen kulutusta. 

Suomalaiset merenkulkijat ovat talvimerenkulun asiantuntijoita. Suomi on myös maailman johtava maa jäänmurtajien teknologiassa ja rakentajana johtuen osittain siitä, että maailman ainoana maana kaikki satamamme ovat normaaleina talvina jäiden peittämät. 

Meriliikenteen ohjauksella parannetaan merenkulun turvallisuutta, edistetään alusliikenteen sujuvuutta ja tehokkuutta sekä ennaltaehkäistään onnettomuuksia ja niistä mahdollisesti syntyviä ympäristöhaittoja. Merikuljetuksiin liittyy ympäristöriskejä suurten kuljetusmäärien vuoksi, esimerkiksi Suomenlahdella lisääntyvät öljykuljetukset kasvattavat ympäristöonnettomuuksien riskiä. 

Lähialat

Kuljetusala. Majoitus- ja ravitsemusala. Kone- ja metalliala. Matkailuala.

Meriliikenne