Järjestötyö

Johdanto

Järjestöt ovat organisaatioita, jotka ovat keskittyneet tiettyjen ryhmien edun tai asian ajamiseen. Toiminta kohdistuu usein järjestön omien jäsenten asian ajamiseen, mutta tavoitteena voi olla myös laajempi yhteiskunnallinen hyöty. Järjestöt voivat ajaa esimerkiksi työnantajien tai työntekijöiden etua tai ammatillisia, tieteellisiä, kulttuurisia tai ympäristöasioita. Järjestöt työllistävät oman alansa asiantuntijoita esimerkiksi neuvonta- ja koulutustehtävissä sekä viestinnän, lain ja hallinnon työntekijöitä.

Tuotteet ja palvelut

Yhteiskunnallista vaikuttamista, edunvalvontaa, kansalaistoimintaa

Järjestöt ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja edunvalvojia. Suomessa toimii tuhansia erilaisia järjestöjä, joita ovat esimerkiksi työmarkkinaetujärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt ja ympäristöjärjestöt. Järjestön toiminnan tarkoituksena voi olla poliittiseen järjestelmään vaikuttaminen tai yhteiskunnallisten olojen parantaminen, mutta yhtä hyvin myös jonkin tietyn asian kuten terveyden edistäminen.

Järjestöt voivat olla valtakunnallisia organisaatioita, joilla on alueellisia piirejä ja paikallisia yhdistyksiä tai sitten vain pieniä paikallisia toimijoita. Järjestöihin kuuluu pieniä, epämuodollisesti toimivia ja harrastustoiminnan ympärille rakentuneita rekisteröimättömiä yhdistyksiä siinä missä suuria elinkeinoelämään keskeisesti vaikuttavia instituutioitakin. Suurimmilla järjestöillä voi olla satoja tuhansia jäseniä, pienimmillä vain muutamia.

Järjestöjen suurin toimiala työllistävyyden kannalta on sosiaali- ja terveysala. Muita suuria järjestöjen toimialoja ovat esimerkiksi koulutus ja tutkimus, kulttuuri, liikunta, harrastustoiminta, kehittäminen ja asuminen, ammatti- ja elinkeinotoiminta sekä kansalaistoiminta ja edunvalvonta.

Erilaisia järjestöjä yhdistää se, että ne ovat aina ihmisten yhteenliittymiä, jotka toimivat jonkin asian hyväksi. Järjestöllä on myös aina jonkinlainen organisaatio, joka voi olla epämuodollinen ja perustua vapaaehtoistyöhön ja verkostoihin sen sijaan, että sillä olisi oma toimisto palkattuine henkilökuntineen.

Järjestöt ovat yhdistyksiä

Järjestöllä ja yhdistyksellä tarkoitetaan ihmisten yhteenliittymää, joka toimii saman asian hyväksi. Käytännössä järjestöt ovat aina yhdistyksiä, mutta yhdistyksen nimenä voi olla myös esimerkiksi liitto, kerho tai seura. Yhdistyksiä ja järjestöjä voidaan kutsua myös kansalaisjärjestöiksi.

Lain kannalta sillä on kuitenkin merkitystä, minkä tyyppinen yhdistys on kyseessä. Yhdistyslaki koskee niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä, joiden toiminnan painopiste on aatteellisessa työssä. Aatteellisen yhdistyksen toiminnan tarkoituksena ei ole voiton tai taloudellisen edun hankkiminen siihen osallisille, toisin kuin taloudellisten yhdistysten.

Aatteellinen yhdistys on useiden henkilöiden tai oikeuskelpoisten yhteisöjen perustama yhteenliittymä yhteisen aatteellisen tarkoituksen toteuttamista varten. Yhdistyksen toiminta liittyy esimerkiksi yhteiskuntaan, hyväntekeväisyyteen, taiteeseen, tieteeseen, uskontoon tai politiikkaan. Yhdistys voi olla rekisteröity tai rekisteröimätön. Yhdistysrekisteriin merkitystä yhdistyksestä tulee oikeuskelpoinen.

Yhdistyksen säännöissä esitetty aatteellinen tarkoitus kuvaa sitä yhteistä asiaa, jota varten yhdistys perustetaan. Tarkoituksen toteuttamismuodoissa kerrotaan konkreettiset toimintatavat. Yhdistyksillä on usein myös tukitoimintoja, jolla ne keräävät varoja aatteelliseen toimintaansa.

Järjestöjen rahoitus tulee avustuksina kunnilta ja valtiolta, RAY:ltä, Veikkaukselta ja Fintotolta sekä EU:n ohjelmista, säätiöiltä ja kotimaisilta rahastoilta. Toimintamenoja katetaan myös järjestöjen toiminnan tuotoilla kuten palvelu- ja asiakasmaksuilla sekä varainhankinnalla kuten lahjoituksilla ja yritysyhteistyöllä sekä jäsenmaksuilla.

Kolmannen sektorin piirteitä

Järjestöistä puhuttaessa on käytetty termiä kolmas sektori, jolloin niiden toiminnan katsotaan erottuvan yritysmaailman ja julkisen sektorin (valtion ja kuntien) sekä perheiden toiminnasta. Tällöin järjestöt on nähty taloudellista voittoa tavoittelemattomina organisaatioina, joiden toiminta on vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Järjestöjen lisäksi kolmanteen sektoriin luetaan myös säätiöt ja osuuskunnat.

Kolmannen sektorin toimijoilla on yhteiskunnassa useita tehtäviä. Ne edistävät demokratiaa esimerkiksi valvomalla viranomaisten toimintaa, avaavat julkisia keskusteluja yhteiskunnasta, toimivat keskustelufoorumeina, mahdollistavat osallistumisen ja ehkäisevät syrjäytymistä toimintojensa kautta sekä edistävät kansalaiskasvatusta ja puolustavat vähemmistöjen oikeuksia.

Järjestöjen erottaminen muiden sektoreiden toimijoista ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Ensinnäkin voidaan pohtia sitä, miten itsenäinen järjestöjen asema on suhteessa valtioon, yrityksiin, markkinoihin ja politiikkaan.

Järjestöjen rahoitus tulee pitkälti avustuksina kunnilta ja valtiolta. Julkisen sektorin tuet saattavat asettaa järjestöille ehtoja toimintojen ja talouden tehostamiseen. Yritykset puolestaan ovat usein järjestöjen rahoittajia, jolloin voi syntyä intressikytkentöjä. Poliittiset puolueet taas vaikuttavat monien järjestöjen taustavoimina.

Järjestöt ovat usein myös julkisen palvelurakenteen tekijöitä, jolloin ne tarjoavat erilaisia palveluja esimerkiksi kunnille. Palveluja tarjoavat esimerkiksi sosiaalialan järjestöt, terveysalan järjestöt ja liikuntajärjestöt. Palveluiden myynti on liiketoimintaa, mutta aatteellisen yhdistyksen toiminnan tarkoituksena ei saa olla voiton tai taloudellisen edun hankkiminen siihen osallisille. Toimintakuluja sillä kuitenkin voidaan kattaa.

Järjestöt ovat myös työnantajia, sillä useiden järjestöjen toiminta on palkattujen ammattilaisten käsissä sen sijaan, että kyse olisi puhtaasti vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta ja hyväntekeväisyystyöstä. Vapaaehtoisia kuitenkin työskentelee monissa järjestöissä, ja joissakin he hoitavat koko toiminnan.

Järjestötoimintaa monin tavoittein

Järjestöt voidaan jaotella sen mukaan, mitä tarkoitusta ne palvelevat. Ne voivat ajaa esimerkiksi työnantajien, työntekijöiden tai ammatillisten, tieteellisten, uskonnollisten, poliittisten, kulttuuristen tai urheiluun liittyvien yhteisöjen etua.

Elinkeinoelämä- ja työnantajajärjestöt

Elinkeinoelämä- ja työnantajajärjestöjen toiminnalla edistetään niiden jäsenten etuja ja ammatillisia asioita. Jäseniä ovat eri toimialojen yritykset tai organisaatiot. Toimintaan kuuluu tietyn toimialan yritysten tai muiden toimijoiden toimintaedellytysten, toimintaympäristön ja liiketoiminnan edistäminen ja kehittäminen.

Elinkeinoelämä- ja työnantajajärjestöt harjoittavat tiedottamista ja viestintää sekä suhdetoimintaa. Lisäksi ne edustavat omia toimialojaan työmarkkinaneuvotteluissa ja osallistuvat työ-, virkaehto- ja tulosopimusten laatimiseen sekä edustavat esimerkiksi toimialaansa valtionhallinnon elimissä.

Tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi työnantajajärjestöt (Elinkeinoelämän keskusliitto EK, PALTA, Kaupan liitto jne.), teollisuuden, kaupan alan jne. toimialajärjestöt (esimerkiksi Taloushallintoliitto), Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja muut maataloustuottajien etujärjestöt, Keskuskauppakamari ja kauppakamarit sekä Valtion työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kirkon työmarkkinalaitos.

Ammattialajärjestöt

Ammattialajärjestöjen toiminta kohdistuu pääasiassa tietyn ammatin, ammattialan tai alan kehittämiseen. Näiden järjestöjen toimintaan kuuluu tiedottamisen, viestinnän ja suhdetoiminnan ohella ammattikuntansa tai ammattialansa toimintanormien laadintaa ja valvomista sekä edustamista esimerkiksi valtionhallinnon elimissä.

Ammattialajärjestöjä ovat esimerkiksi lääkäreiden, juristien, tilintarkastajien, insinöörien ja arkkitehtien yhdistykset sekä tieteellistä, akateemista tai kulttuuritoimintaa harjoittavien asiantuntijoiden yhdistykset. Tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto, Suomen Lakimiesliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Ammattiliitot

Ammattiliittojen (ammattijärjestöjen, ammattiyhdistysten) toiminnalla pyritään puolustamaan ja parantamaan yleensä oman ammattialan, toimialan tai saman koulutuksen hankkineiden työntekijöiden työehtoja, kuten työsuhteita, työoloja ja palkkausta. Ammattiliitot neuvottelevat työehtosopimukset työnantajajärjestöjen kanssa.

Ammattiliittojen keskusjärjestöjä ovat Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava. Ammattiliittoja, jotka kuuluvat näihin jäsenjärjestöinä, ovat esimerkiksi palvelualojen ammattiliitto PAM, Rakennusliitto ja terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehy.

Muiden järjestöjen toiminta

Maassamme toimivista järjestöistä suurin osa on keskittynyt yleisten yhteiskunnallisten asioiden tai jäsentensä kiinnostuksen kohteina olevien asioiden tai harrastusten edistämiseen toiminnallaan.

Seurakunnat ja uskonnolliset järjestöt ovat uskonnollisia organisaatioita ja yhdistyksiä, jotka tarjoavat uskontonsa harjoittajille palveluja uskontokuntansa mukaisissa paikoissa.

Poliittiset järjestöt ovat keskittyneet julkisten hallintoelinten päätöksiin vaikuttamiseen sekä tiedotus- ja suhdetoimintaan. Tällaisia ovat poliittiset puolueet ja esimerkiksi niiden nais-, nuoriso- ja opiskelijajärjestöt.

Tutkimusta ja kulttuuria palvelevat järjestöt ovat organisaatioita ja säätiöitä, jotka ovat keskittyneet edistämään tieteellistä tutkimusta ja kulttuuria.

Järjestöt voivat myös pyrkiä edistämään jotakin yhteiseksi koettua asiaa tai tiettyjen ihmisryhmien tai erityisryhmien asioita tai kiinnostuksen kohteita. Toiminta on tällöin esimerkiksi tiedottamista, mielipidevaikuttamista, tukitoimintaa, varojen keräystä tai harrastustoiminnan ohjausta. Tällaisia järjestöjä on lukuisia, joista tässä yhteydessä mainitaan vain muutamia esimerkkejä toimialoittain tai toiminnan painopisteen mukaan.

Maassamme toimii useita nuorisojärjestöjä. Erityisryhmien asioita puolestaan ajavat ja niiden asemaa parantavat monet järjestöt, joita ovat esimerkiksi vammais-, potilas-, eläkeläis- ja etnisten ja vähemmistöryhmien järjestöt. Suomessa toimii myös nais- ja miesasiajärjestöjä.

Maassamme vaikuttaa myös humanitaarisia ja rauhanjärjestöjä, ystävyysseuroja ja kansalaisaloite- ja protestiliikkeitä. Näiden lisäksi on isänmaallisia järjestöjä kuten sotaveteraani- ja maanpuolustusjärjestöjä.

Suomessa toimii myös ympäristönsuojeluun ja luonnonsuojeluun sekä eläinsuojeluun keskittyneitä järjestöjä.

Kulttuurijärjestöt toimivat esimerkiksi musiikin, elokuvan tai kuvataiteen edistämiseksi. Harrastustoimintaa edistäviä yhteisöjä on muodostunut esimerkiksi käsitöiden, puutarhanhoidon ja autojen ympärille. Liikunnan harrastamista ja urheilun edistämistä harjoittavat urheilun ja liikunnan keskusjärjestöt, lajiliitot ja urheiluseurat.

Muita järjestöjä ovat edellisten lisäksi esimerkiksi koulujen tuki- ja vanhempainyhdistykset, kuluttajien neuvontajärjestöt sekä asukas-, kiinteistö- ja kotiseutuyhdistykset.

Tehtäväalueita järjestöjen toiminnassa

Järjestöissä työskennellään monilla eri tehtäväalueilla, mutta järjestön koko vaikuttaa suuresti organisaation rakenteeseen, tehtäväalueisiin ja työnjakoon. Suurimmissa järjestöissä on omat osastonsa eri toiminnoille. Niissä voi työskennellä jopa yli 200 kokoaikaista työntekijää, kun taas pienessä järjestössä voi olla vain yksi toimintaa hoitava henkilö. Pienemmissä organisaatioissa työnkuvat ovat yleensä laajempia.

Järjestöjen työntekijöistä asiantuntijoina työskentelee noin 61 prosenttia ja johtajina noin 14 prosenttia, mikä on suurempi osuus kuin julkisella sektorilla ja yrityksissä. Työntekijöiden määrä puolestaan on vähäisempi kuin muilla sektoreilla, noin 24 prosenttia.

Asiantuntijatehtävät työllistävät järjestöissä niiden toimialan mukaisen koulutuksen hankkineita ihmisiä. Heillä voi olla esimerkiksi yhteiskuntatieteellisen alan, kaupan alan, tekniikan alan, maatalousalan, lääketieteen, terveydenhuoltoalan, sosiaalialan tai nuorisoalan koulutus. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi toiminnan suunnittelua ja kehittämistä, projektien vetämistä ja tutkimusta sekä neuvontaa, kouluttamista ja vaikuttamista.

Asiantuntijatehtäviin liittyy myös järjestön palveluiden tarjonta ja myynti. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöissä toimintaan kuuluu usein asiakkaille tarjottavia terapia- tai muita palveluja, joissa nimenomaan alan asiantuntijat työskentelevät. Myös nuorisotyössä työskennellään asiakastehtävissä, samoin liikunnan työtehtävissä. Järjestöt työllistävät palveluntuotannossa usein laajemmalle asiakaskunnalle kuin jäsenilleen.

Hallintotyössä työskennellään johtotehtävissä ja esimiestehtävissä. Työnä on asemasta riippuen järjestön tai jonkin sen osa-alueen toiminnan johtaminen, suunnittelu, seuranta ja kehittäminen. Keskeistä on organisoida oman vastuualueen toiminta mahdollisimman hyvin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suuri osa työstä liittyy päätöksentekoon, päätöksien valmisteluun, toimeenpanoon ja valvontaan. Tehtäväalueita ovat myös edunvalvonta, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja aatteellinen toiminta, avustusten hankinta, yhdistysten ja jäsenten palvelu, avustusten tilitys, hallituksen sihteerinä toimiminen ja taloudesta vastaaminen.

Taloushallintoa ja henkilöstöhallintoa voidaan hoitaa samassa yksikössä riippuen järjestön koosta. Pienissä järjestöissä nämä tehtävät liittyvät yleensä hallintoon ja johtamiseen. Taloushallinnon toimintoja ovat esimerkiksi palkanlaskenta, laskujen maksu ja kirjanpito. Talouteen liittyvien arkisten toimintojen ja lakisääteisten tehtävien hoitamisen lisäksi taloushallinto tuottaa johdolle tietoa toiminnan ohjauksen ja suunnittelun tarpeisiin.

Henkilöstöhallinto vastaa henkilöstöön liittyvistä käytännön tehtävistä sekä lakisääteisistä asioista. Henkilöstöhallinnon tehtäviin kuuluvat esimerkiksi henkilöstösuunnittelu ja -hankinta, työsuhdeasiat, työn organisointi, henkilöstön kehittäminen esimerkiksi koulutuksin sekä työhyvinvointiin, motivaatioon ja työsuojeluun liittyvät asiat.

Toimistoissa hoidetaan organisaation toiminnan kannalta keskeisiä tehtäviä, jotka liittyvät sen talouteen, hallintoon ja asiakaspalveluun. Toimistohenkilöstö hoitaa monet päivittäiset käytännölliset toiminnot sekä vastaa lakisääteisten tehtävien hoitamisesta. Tehtäviä ovat esimerkiksi raporttien laadinta, tiedon hankinta, tapaamisten ja kokousaikojen varaus sekä asiakirjahallinto ja asiakaspalvelu.

Viestinnässä työskentelee viestinnän ammattilaisia, jotka kertovat järjestöstä ja sen toiminnasta sekä tekevät tunnetuksi järjestön ajamaa asiaa. Viestintää tehdään esimerkiksi järjestön verkkosivuilla, jäsenlehtinä, tiedotteina jäsenille, medialle, poliittisille päättäjille jne. sekä pitämällä tiedotustilaisuuksia ja järjestämällä kampanjoita mediassa. Viestintä voi olla tiedottamista, mielipidevaikuttamista tai neuvontaa.

Lakimiehet tai järjestölakimiehet työskentelevät järjestöjen palveluksessa työtehtävinään paitsi järjestön etujen valvonta, myös jäsenistön oikeudellinen neuvonta, toimeksiantojen hoitaminen tuomioistuimissa ja oikeudellinen koulutus.

Järjestöissä työskennellään myös esimerkiksi tietotekniikan tehtävissä, lähettitehtävissä ja turvallisuustehtävissä. Vapaaehtoisten työ on keskeinen osa monien järjestöjen toimintaa niiden kaikissa tehtävissä hallinnollisesta työstä tiedottamiseen, neuvontaan, varainkeruuseen ja tapahtumien järjestelyihin.

 

Työpaikat

Järjestöt.

Yhdistysrekisterissä on noin 135 000 yhdistystä, joista noin 100 000 on toimivia.

 

Ammatit

Toiminnanjohtaja. Toimitusjohtaja. Johtaja. Apulaisjohtaja. Järjestöpäällikkö. Pääsihteeri. Puheenjohtaja. Toimialajohtaja. Osastopäällikkö. Aluejohtaja. Talousjohtaja. Talouspäällikkö. Taloushallintopäällikkö. Henkilöstöjohtaja. Henkilöstöpäällikkö. Markkinointipäällikkö. Tietohallintopäällikkö. Toimistopäällikkö.

Johtava asiantuntija. Asiantuntija. Tutkimuspäällikkö. Tutkija. Tutkimusassistentti. Tilastopäällikkö. Johtava ekonomisti. Ekonomisti. Controller. Koulutuspäällikkö. Kouluttaja. Valmentaja. Ohjaaja. Opettaja. Palvelupäällikkö. Suunnittelija. Kehittäjä. Koordinaattori.

Sihteeri. Assistentti. Johdon assistentti. Taloussihteeri. Kirjanpitäjä. Yhteyssihteeri. Henkilöstöassistentti. Henkilöstösihteeri. Järjestötyöntekijä. Aluetyöntekijä.

Järjestölakimies. Lakimies. Asiamies. Toimitsija.

Viestintäjohtaja. Viestintäpäällikkö. Tiedotuspäällikkö. Tiedottaja. Viestintäkoordinaattori. Viestintäassistentti. Viestintäsihteeri. Graafinen suunnittelija. Graafikko. Taittaja. Valokuvaaja. Piirtäjä. Toimittaja. Verkkotoimittaja. Web-toimittaja. Mikrotukihenkilö.

Vastaanottovirkailija. Vahtimestari. Toimistovahtimestari. Puhelinvaihteenhoitaja. Postittaja. Varainkerääjä.

Järjestöissä työskennellään myös monilla muilla ammatti- ja tehtävänimikkeillä. Esimerkiksi asiantuntijatehtävissä työskentelee järjestön toimialasta riippuen nuorisotyöntekijöitä, nuorisosihteereitä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, veroasiantuntijoita, sopimusasiantuntijoita, elinkeinopoliittisia asiantuntijoita, agronomeja, ympäristöasiantuntijoita, energianeuvojia ja tekniikan asiantuntijoita.

 

Koulutus

Järjestöissä työskennellään monilla tehtäväalueilla useilla koulutustaustoilla, joista tässä esitellään vain joitakin. Asiantuntijavaltaisella järjestösektorilla yli puolella on jokin korkeakoulututkinto.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa liiketalouden perustutkinnon merkonomi. Perustutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuksella ja näyttötutkintona.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella liiketaloutta ja suorittaa liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon tradenomi (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella kauppatieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on kauppatieteiden maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella myös hallintotieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on hallintotieteiden maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella esimerkiksi sosiaalityötä. Ylempi korkeakoulututkinto on yhteiskuntatieteiden maisteri.

Johto-, hallinto- ja asiantuntijatehtävissä voidaan toimia myös muilla korkeakoulututkinnoilla, joita ovat esimerkiksi psykologian maisteri, filosofian maisteri, kasvatustieteen maisteri, lääketieteen lisensiaatti, oikeustieteen maisteri ja diplomi-insinööri.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella sosiaalialaa ja suorittaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattikorkeakoulututkinnon sosionomi (AMK). Yhteisöpedagogiaa opiskellen voi suorittaa humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinnon yhteisöpedagogi (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella myös viestintää. Oppiaineiden nimet ja tutkintonimikkeet vaihtelevat yliopistoittain ja tiedekunnittain. Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat valtiotieteiden maisteri, yhteiskuntatieteiden maisteri, filosofian maisteri ja taiteen maisteri.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella viestintää ja suorittaa kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon medianomi (AMK).

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon. Tutkintonimike on media-assistentti. Perustutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuksella ja näyttötutkintona.

Työllisyys

Suomessa toimii paljon erilaisia järjestöjä, jotka vaihtelevat suurista valtakunnallisista järjestöistä pieniin paikallisiin järjestöihin. Järjestöt työllistävät sekä palkattua henkilökuntaa että vapaaehtoisia. Järjestöjen määrä työnantajina on lähes kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä.

Järjestöt ovat keskimäärin melko pieniä työpaikkoja, sillä arviolta noin 40 prosenttia kolmannen sektorin palkansaajista työskentelee korkeintaan 10 hengen työpaikassa. Lähes 80 prosenttia järjestöistä on alle 50 hengen toimipaikkoja. Suuria yli 250 työntekijän toimipaikkoja on vain kolme prosenttia.

Suurimmassa osassa valtakunnallisista järjestöistä työskentelee alle 50 palkattua työntekijää. Paikallisyhdistyksistä vain noin neljäsosassa on palkattua henkilökuntaa, ja heitä on keskimäärin viisi henkilöä. Suurin osa paikallisyhdistyksistä toimii täysin vapaaehtoisvoimin.

Kolmannen sektorin työpaikkoja luonnehtii yleisesti ottaen työyhteisön pieni koko, työtehtävien asiantuntijapainotteisuus ja henkilöstön naisvaltaisuus. Asiantuntijoina työskentelee noin 60 prosenttia henkilöstöstä. Kolmannen sektorin työntekijöistä noin 85 prosenttia on naisia.

Järjestöissä työskennellään usein määräaikaisissa työsuhteissa tai työllistettyinä esimerkiksi projekteissa. Noin joka viidennes työntekijöistä on määräaikaisia. Järjestöt työllistävät myös osa-aikaisesti.

Järjestöt palkkaavat henkilöstöä tarpeidensa mukaan. Työllistämisedellytyksiin vaikuttavat esimerkiksi työllistämiseen käytettävissä olevat määrärahat sekä järjestön saamien tukien ja avustusten määrä. Järjestöjen työllisyyttä pitää yllä niiden toimiminen yhteiskunnallisten palvelujen tuottajina ja kansalaistoiminnan aktiivisuus. Kansainväliset järjestöt työllistävät sekä Suomessa että ulkomailla.

 

Kehitysnäkymät

Järjestöjen kehitysnäkymiin vaikuttavat monet tekijät. Tällaisia ovat mm. järjestöjen asema julkisten palvelujen tarjoajina sekä siihen liittyvä lainsäädäntö ja verotus, järjestöjen saamien taloudellisten avustusten määrä, niiden kyky työllistää ja ihmisten kiinnostus kansalaistoimintaa kohtaan.

Julkinen sektori, pääasiassa kunnat, tarvitsevat järjestöjä kasvavan palvelutarpeen ja omien resurssiensa leikkausten vuoksi. EU on vaikuttanut tähän osaltaan periaatteellaan tuottaa julkisia palveluja lähempänä kansalaisia.

Järjestöt tuottavat palveluja varsinkin kunnille, jolloin asiakkaita ovat eri-ikäiset ihmiset. Eniten tuotetaan sosiaali- ja terveyspalveluja, kuten lasten ja nuorten asumistoimintaa, palvelutaloja ja turvakotitoimintaa. Kasvavia palvelualoja ovat esimerkiksi liikunta, kulttuuri ja vapaa-aika.

Järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden, säätiöiden ja osuuskuntien, tärkeinä tehtävinä on nähty myös sosiaalisen pääoman tuottaminen yhteiskuntaan, kansalaisyhteiskunnan foorumina toimiminen ja omalta osaltaan myös demokraattisen poliittisen järjestelmän toimivuuden turvaaminen.

Samalla kuitenkin järjestöjen taloudelliseen asemaan vaikuttavat tiukentuva kilpailulainsäädäntö ja verotulkinnat, jotka saattavat heikentää järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Hankintalaki määrää kilpailuttamaan julkiset hankinnat, kun ne ylittävät tietyn kynnysarvon. Järjestöt kilpailevat hankinnoista yritysten kanssa sekä myös keskenään. Kysymykseksi on noussut esimerkiksi järjestöjen saamien tukien vaikutus markkinoihin verrattuna yrityksiin, jotka myyvät palvelujaan esimerkiksi vain palkkatuella.

Kilpailu palveluiden tuottamisesta voi järjestöjen välillä johtaa palvelujen hinnan laskemiseen toiminnan kannalta kannattamattomaksi. Verotuksen suhteen järjestön toiminta ratkaisee yleishyödyllisyyden ja mahdollisen verovapauden, eivätkä yhdistyksen säännöt.

Järjestöjen rahoitus tulee kunnilta ja ulkopuolisilta toimijoilta, kuten RAY:n tuet sosiaali- ja terveysjärjestöille ja Veikkauksen tuet esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin järjestöille. Näiden tukien säilymisellä on ratkaiseva merkitys useimpien järjestöjen toiminnan kannalta. Tämä koskee lähes kaikkia järjestöjä, joista monet eivät tuota palveluja myyntiin, jolloin taloudellinen tuki vaikuttaa niiden kykyyn pyörittää toimintaansa ja siten myös työllistää.

Järjestöjen toiminta kansalaisten tai tiettyjen ihmisryhmien edunvalvojana suhteessa valtioon, kuntiin ja yritysmaailmaan sekä avustusten saamisen edellytykset nostavat esiin kysymyksen intressien yhteensovittamisesta. Vaikka yhteistyön tekeminen järjestöjen ja muiden sektoreiden toimijoiden välillä on yleishyödyllistä, järjestöjen pitää tarvittaessa olla avoimesti eri mieltä rahoittajiensakin kanssa.

Tehtävien siirtyminen julkiselta sektorilta järjestöille näkyy järjestöissä työskentelevien määrän kasvuna. Sosiaalijärjestöjen työllistävyys on lisääntynyt kaikkein eniten. Kaikessa palvelutuotannossa tarvitaan ammattimaisia työntekijöitä järjestön toiminnan jatkuvuuden, palvelun laadun ja vastuukysymysten vuoksi.

Järjestöissä työskenteleviltä vaaditaan järjestön toimialan ja asiantuntemuksen lisäksi johtamistaitoja, talouden ja hallinnon tuntemusta, projektiosaamista ja verkostoitumistaitoja sekä suhdetoiminnan ja vaikuttamisen osaamista. Myös vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa toimiminen on hallittava.

Yhtenä haasteena on ihmisten kiinnostuneisuuden herättäminen ja osallistumisen ylläpitäminen kansalaistoimintaan. Järjestöjen talkootyöhön ja luottamustehtäviin voi olla hankalaa saada sitoutuneita ihmisiä, koska ne voivat viedä aikaa joskus huomattavankin paljon. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen voi siten vähentää vapaa-aikaa. Suomi on kuitenkin jo järjestöjen määrän perusteella kansalaistoiminnassa vilkas maa.

 

Lähialat

Hallinnollinen työ. Henkilöstöhallinto. Taloushallinto. Toimistotyö. Viestintäala. Tiedotustyö. Toimitustyö. Opetusala. Mainos- ja markkinointityö. Lakiala. Sosiaaliala. Terveydenhuoltoala. Maatalousala. Metsätalous. Ympäristöala.