Sosiaalialan työ

Johdanto

Sosiaalialan ammattilaiset tukevat ihmisten elämää ja hyvinvointia tarjoamalla ohjaus-, neuvonta-, hoiva-, huolenpito- ja kasvatuspalveluita. Työnkuvaan kuuluu myös ihmisten auttaminen erilaisissa kriisitilanteissa ja elämäntilanteiden hallinnassa. Sosiaalialan tehtäväalueita ovat esimerkiksi lastensuojelu, nuorisotyö, mielenterveys- ja päihdetyö, vanhustyö ja vammaistyö.

Tuotteet ja palvelut

Sosiaalipalveluilla turvataan hyvinvointia

Sosiaalialalla tehtävän työn tarkoituksena on turvata jokaiselle perustuslain mukainen oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Eri-ikäisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille suunnatuilla palveluilla pyritään turvaamaan sekä yksilön, perheen että koko yhteisön hyvinvointi.

Suomalaisessa sosiaalipolitiikassa korostetaan sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä, mikä edellyttää sosiaalisten näkökohtien huomioimista kaikissa yhteiskunnallisissa ratkaisuissa koulutus- ja työvoimapolitiikasta asuntopolitiikkaan.

Sosiaalipalvelut ovat lakisääteisiä hyvinvointipalveluita, joiden järjestämisestä kunnat ovat vastuussa. Kunnat joko tuottavat palvelut itse tai yhteistyössä toisen kunnan kanssa tai hankkivat ne ostopalveluina alan yrityksiltä ja järjestöiltä.

Yksityiset sosiaalipalvelut täydentävät kunnallista sosiaalihuoltojärjestelmää. Yksityiset palveluntuottajat ovat yrityksiä, järjestöjä ja säätiöitä. Ne voivat myydä palvelujaan joko kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille.

Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu sosiaalihuollon suunnittelu, ohjaus ja valvonta toimialueellaan. Valvira ohjaa puolestaan aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi sosiaalihuollon ohjauksessa ja valvonnassa.

Kunnallinen sosiaalihuolto järjestää sosiaalipalveluja kaikille väestöryhmille. Osa palveluista on kaikille kohderyhmille tarkoitettuja, osa taas tietyille kohderyhmille. Palveluja annettaessa huomioidaan aina asiakkaan yksilölliset tarpeet sekä äidinkieli ja kulttuuritausta.

Ehkäisevä sosiaalityö

Sosiaalityössä painotetaan ehkäisevää toimintaa ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ongelmien tunnistaminen ja niihin puuttuminen riittävän varhaisessa vaiheessa on tärkeää kaikkien väestöryhmien, mutta erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Ehkäisevän sosiaalihuollon toteuttamisessa tehdään yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen sekä koulutoimen ja muiden viranomaisten kanssa.

Sosiaalityö

Sosiaalityöllä edistetään ja ylläpidetään kaikkiin väestöryhmiin kuuluvien kansalaisten ja yhteisöjen hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Samalla pyritään tukemaan yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen omaehtoista toimintaa, vahvistamaan tuen tarpeessa olevien voimavaroja ja ehkäisemään sosiaalisia ongelmia.

Sosiaalityön vastuulla on kunnan sosiaalihuollon kokonaisuus sekä vaikeimmissa tilanteissa olevien yksilöiden ja perheiden auttaminen. Sosiaalityö kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin sekä heidän perheisiinsä, vanhuksiin ja vammaisiin sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviin.

Sosiaalityöntekijät työskentelevät kunnan sosiaalitoimistossa sekä sen toimipisteissä ja kouluissa. Sosiaalityön palveluja on tarjolla myös sosiaalihuollon avo- ja laitoshuollossa sekä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja laitoshoidon yhteydessä.

Sosiaalityöntekijät antavat asiakkaille neuvontaa ja ohjausta yksilökohtaisessa sosiaalityössä, minkä lisäksi he selvittävät asiakkaiden kanssa heidän ongelmiaan sekä järjestävät viranomaisverkostoissa muita tarvittavia tukitoimia. Sosiaalityötä tehdään myös yhteisöissä.

Sosiaalipäivystys

Sosiaalipäivystys on toimintaa, jolla varmistetaan, että sosiaalipalvelut ovat välittömästi saatavilla kiireellisiä toimenpiteitä vaativissa tilanteissa. Kiireellistä apua vaativia tilanteita ovat esimerkiksi hoivaa vaille jäänyt lapsi, nuori ongelmineen, vanhus, jonka kunto heikkenee äkillisesti, pikaista apua tarvitseva päihdeongelmainen ihminen sekä erilaiset vaara-, uhka- ja onnettomuustilanteet.

Toimeentulotuki

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki tilanteissa, joissa henkilön tai perheen tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Toimeentulotuen maksaminen perustuu toimeentulotuesta annettuun lakiin. Kunta maksaa toimeentuloa hakemuksesta yleensä kuukaudeksi kerrallaan.

Sosiaalinen luototus

Sosiaalinen luotto voidaan myöntää perustellusta syystä henkilölle, jolla ei pienituloisuuden ja vähävaraisuuden vuoksi ole muulla tavoin mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa ja jolla on kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta. Tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista.

Lasten ja lapsiperheiden palvelut

Suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö sekä varmistaa, että vanhemmilla on aineelliset ja henkiset mahdollisuudet synnyttää ja kasvattaa lapsia. Yhteiskunta tasaa erilaisin, pääosin valtion takaamin tulonsiirroin sekä kunnan vastuulla olevin lasten hoitojärjestelyin lasten perheille aiheuttamia kustannuksia.

Lasten hoitojärjestelyjen tukeminen

Suomessa kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oikeus kunnan järjestämään hoitopaikkaan. Vaihtoehtoina ovat kunnan järjestämä päivähoito päiväkodeissa, perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito. Monet kunnat järjestävät myös valvottua leikkitoimintaa leikkikentillä ja ns. avoimissa päiväkodeissa. Kunta voi maksaa yksityisen hoidon tukea yksityiseen hoitopaikkaan.

Kasvatus- ja perheneuvonta

Kunnat järjestävät kasvatus- ja perheneuvontaa, joka on kasvatukseen ja perheasioihin liittyvää asiantuntija-apua. Lapsen myönteistä kehitystä edistetään sosiaalisen, psykologisen ja lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon keinoin. Kasvatus- ja perheneuvolaan hakeudutaan usein lapsen ongelmien vuoksi sekä perhe- ja parisuhdeongelmien vuoksi.

Perheasioiden sovittelu

Perheasioiden sovittelu on perheen auttamista ristiriitatilanteessa. Esimerkiksi avioerossa sovitaan erityisesti lapsen etua ajatellen lapsen huoltoon, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvistä asioista. Sovittelijana toimivat kunnan sosiaalitoimiston tai kasvatus- ja perheneuvolan työntekijät. Kunta voi myös ostaa palvelun esimerkiksi kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta tai muulta taholta.

Lastensuojelu

Lastensuojelun tarvetta ehkäistään tukemalla lapsiperheitä heidän kasvatustehtävässään yhteiskunnan tarjoamin palveluin sekä taloudellisen tuen keinoin. Tähän osallistuvat sekä neuvolat, päivähoito, koulut että nuorisotyö.

Avohuollon palveluissa ja tukitoimissa kunnan sosiaaliviranomaiset tukevat perhettä ja lasta tai nuorta, jos kasvuolot vaarantavat tämän terveyden ja kehityksen. Tukitoimet järjestetään yksilöllisesti tilanteen mukaan.

Tukitoimia ovat esimerkiksi taloudellisen tuen järjestäminen ja asunto-olojen puutteiden korjaaminen sekä tukihenkilön tai tukiperheen järjestäminen. Lapsi voidaan myös sijoittaa lyhytaikaisesti perheeseen tai laitokseen ilman huostaanottoa. Lisäksi voidaan järjestää kuntoutusta ja terapiaa, kasvatus- ja perheneuvontaa, kotipalvelua jne.

Huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oman käyttäytyminen vaarantavat tai uhkaavat vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä, eivätkä avohuollon toimenpiteet riitä.

Perhehoidossa henkilölle annetaan ympärivuorokautista hoitoa oman kodin ulkopuolella yksityiskodissa. Perhehoitoa järjestetään lastensuojelussa ja kehitysvammahuollossa sekä vanhuksille. Perhehoito järjestetään perhekodissa.

Nuorisotyö

Nuorisotyöllä pyritään tukemaan nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistämään aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistumista sekä parantamaan kasvu- ja elinoloja. Nuorisotyö on sekä korjaavaa että ennaltaehkäisevää. Nuorisotyötä tekevät yhteistyössä monet tahot. Nuorille järjestetään mm. vapaa- ja ajanviettomahdollisuuksia tilojen ja toiminnan muodossa sekä annetaan tukea ja neuvontaa.

Elatustuki

Elatustuella turvataan alle 18-vuotiaan elatus tilanteessa, jossa hän ei saa riittävää elatusta molemmilta vanhemmiltaan. Esimerkiksi muualla asuva vanhempi on jättänyt maksamatta elatusavun, jolloin kunta maksaa elatustukea ja huolehtii erääntyneiden elatustukien perimisestä elatusvelvolliselta.

Vanhusten palvelut

Vanhuspolitiikan tavoitteena on ikääntyvien toimintakyvyn ja itsenäisen elämän edistäminen siten, että mahdollisimman moni voisi elää omassa kodissaan ja tutussa ympäristössä. Toimintakykyä ylläpidetään kuntouttavalla toiminnalla sekä sosiaali- ja terveyspalveluilla. Sosiaalihuollon asumispalveluita ja laitoshoitoa on tarjolla niille, jotka eivät enää suoriudu elämästään kotona.

Kotihoito

Kotihoito on kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa. Kotihoidossa asiakasta autetaan tämän omassa kodissa arkipäivän toiminnoista selviytymiseksi sairauden tai alentuneen toimintakyvyn vuoksi. Palveluja ovat esimerkiksi ateriapalvelut ja kuljetuspalvelut, vaatehuolto ja siivouspalvelut sekä erilaiset tekniset järjestelyt, jotka edistävät turvallisuutta ja selviytymistä. Kotisairaanhoidossa terveydenhuollon palveluja annetaan potilaan kotona.

Päivätoiminta

Päivätoiminnalla ehkäistään vanhusten yksinäisyyttä ja parannetaan osallistumismahdollisuuksia. Tavoitteena on tarjota virikkeitä, liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Päivätoimintaa järjestävät kunnat, seurakunnat ja järjestöt.

Asumispalvelut

Ikäihmisten kotona asumista tuetaan asunnon muutostöillä, jotka edesauttavat itsenäistä selviytymistä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi kynnysten poistot, WC- ja pesutilojen saneeraukset, tukien asennukset ja oviaukkojen levennykset. Muutostöihin voi saada kunnilta avustusta. Palveluasuminen on tarkoitettu vanhuksille, jotka eivät enää pysty asumaan omassa kodissaan. Asunto sekä tarvittavat palvelut järjestetään tällöin palvelutalossa, yksityisissä palveluasunnoissa jne.

Laitoshoito

Laitoshoito voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista tai osavuorokautista sisältäen tarpeellisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen. Lyhytaikainen laitoshoito tähtää kotona selviytymisen edistämiseen ja hoitavan omaisen jaksamisen tukemiseen. Pitkäaikaista laitoshoitoa järjestetään henkilöille, joille ei voida järjestää ympärivuorokautista hoitoa kotona tai palveluasunnossa. Laitoshoitoa järjestetään vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastoilla, hoitokodeissa jne.

Omaishoidon tuki

Vanhuksen hoitajana voi toimia myös omainen tai läheinen, jolle maksetaan omaishoidon tukea.

Vammaispalvelut

Vammaispolitiikan tavoitteita ovat vammaisten henkilöiden tasa-arvoinen kohtelu, elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn sekä omatoimisuuden tukeminen. Vammaiselle henkilölle laaditaan henkilökohtainen palvelusuunnitelma tarvittavien palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi.

Toiminnan painopisteitä ovat osallistumisen esteiden poistaminen, palvelut ja kuntoutus. Asunnon muutostöiden lisäksi järjestetään mm. kuntoutusohjausta, apuvälineitä ja omaishoidon tukea tai avustusta henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen. Vaikeavammaisille henkilöille järjestetään kuljetus- ja tulkkipalveluita sekä palveluasumista.

Palvelujen ja tukitoimien järjestämisessä kunnilla on keskeinen vastuu. Kuntien tehtävänä on myös ehkäistä ja poistaa vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia esteitä ja haittoja, jotta he voivat toimia yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä. Kunnat hankkivat palveluja myös yksityisiltä palveluntuottajilta ja kansalaisjärjestöiltä.

Päihdepalvelut

Päihdepolitiikan tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä ja siitä aiheutuvia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjien ja heidän läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta.

Päihdepalveluja on saatavana sosiaali- ja terveydenhuollon yleisinä palveluina, päihdehuollon erityispalveluina sekä erityistason sairaanhoitona. Palvelut voivat olla sosiaalista tukea, katkaisuhoitoa, ryhmäterapiaa, perheterapiaa ja kuntoutusta.

Palvelut järjestetään ensisijaisesti avohuoltona. Laitoshoitoa järjestetään katkaisuhoitoasemilla, kuntoutuslaitoksissa ja eräissä terveydenhuollon yksiköissä. Nuorten päihteiden käyttöön erikoistuneita nuorisoasemia on joissakin suurimmissa kaupungeissa, samoin erityisiä huumehoitoon erikoistuneita yksiköitä. Myös järjestöillä on merkittävä osuus päihteiden ongelmakäyttäjien hoidossa.

Ohjausta, neuvontaa, tukea ja huolenpitoa

Sosiaalialan työtehtävät ovat ohjausta, neuvontaa, tukea, hoivaa, huolenpitoa ja kasvatusta. Viranomaistyöhön voi kuulua myös lain edellyttämiä vastentahtoisia toimenpiteitä ja päätöksentekoa.

Sosiaalitoimistossa työskentelevät sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat antavat neuvontaa ja ohjausta sekä järjestävät asiakkaalle tämän tarvitsemia tukitoimia.

Sosiaalityöntekijät työskentelevät hallinto-, johto-, suunnittelu- ja tutkimustehtävissä sekä vaativassa yhteisö- ja asiakastyössä. He ovat pääasiallisessa vastuussa asiakasprosessin kulusta.

Sosiaaliohjaajien työ painottuu asiakasprosessissa asiakkaan arjessa tehtävään lähityöhön sekä sen suunnitteluun ja arviointiin. Sosiaaliohjaajat työskentelevät sosiaalityöntekijöiden työparina ja moniammatillisissa tiimeissä.

Kotipalvelun työntekijöitä ovat esimerkiksi kodinhoitajat, kotiavustajat, perushoitajat ja lähihoitajat.

Vanhuspalvelujen ammattilaisia ovat esimerkiksi sairaanhoitajat, kotisairaanhoitajat, kotipalvelutyöntekijät, lähi- ja perushoitajat, sosiaalityöntekijät, fysioterapeutit, kuntohoitajat, kuntoutusohjaajat, askartelunohjaajat ja toimintaterapeutit.

Kehitysvammahuollossa toimii useita eri terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaisia, joita ovat esimerkiksi kehitysvammaisten ohjaajat, sosiaaliohjaajat, sosiaalityöntekijät ja lähihoitajat.

Lastensuojelun asiakasprosessin asiakassuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta vastaa sosiaalityöntekijä. Lastensuojelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma toteutetaan pari- ja yhteistyössä lastensuojelun perhetyöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa. Laitosten henkilöstöä ovat hoitajat ja ohjaajat, joilla on lähihoitaja- tai sosionomi (AMK) -koulutus.

Päihdehuollossa sosiaalialan ammattilaisia ovat esimerkiksi sosiaaliterapeutit, sosiaalityöntekijät, päihde- tai sosiaaliohjaajat sekä lähihoitajat.

Sosiaalialan työtä tehdään asiakaskohtaisesti moniammatillisissa verkostoissa. Asiakastyötä tehdään sekä toimistoissa että asiakkaiden luona.

Sosiaalialan ammateissa tärkeitä ominaisuuksia ovat hyvät vuorovaikutustaidot, yhteistyökyky, pitkäjännitteisyys ja stressinsietokyky. Työntekijältä odotetaan joustavuutta, rohkeutta, kykyä itsenäiseen ajatteluun ja realistiseen arviointiin sekä vastuuntuntoa. Lisäksi vaaditaan kielitaitoa, eri kulttuurien tuntemusta, tietotekniikan käyttötaitoja sekä jatkuvaa kouluttautumista ja kiinnostusta ja halua vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

 

Työpaikat

Sosiaalialan työnantajia ovat kunnat, seurakunnat, yksityiset palveluntuottajat ja järjestöt sekä valtion hallinto.

Sosiaalialan työpaikkoja ovat julkisen ja yksityisen sektorin avo- ja laitoshuollon yksiköt. Työpaikkoja on esimerkiksi kuntien sosiaalitoimistoissa, kasvatus- ja perheneuvoloissa, lasten- ja nuorisokodeissa, nuorisoasemilla, kouluissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa, vanhainkodeissa, mielenterveystoimistoissa, a-klinikoilla jne.

 

Ammatit

Sosiaalityöntekijä. Johtava sosiaalityöntekijä. Sosiaaliohjaaja. Sosiaaliterapeutti. Sosiaalijohtaja. Sosiaalialan laitoksen johtaja. Palvelutalon johtaja. Lastenkodin johtaja. Kehitysvammaisten ohjaaja. Kehitysvammaistenhoitaja. Henkilökohtainen avustaja. Kodinhoitaja. Kotityöpalvelutyöntekijä. Kotipalvelun ohjaaja. Kotityöpalveluyrittäjä. Lähihoitaja. Koulukuraattori. Koulunkäyntiavustaja. Kasvatusohjaaja. Kuntoutusohjaaja. Kuntoutuksen ohjaaja. Kuntoutussosiaalityöntekijä. Pakolaistyöntekijä. Viittomakielen ohjaaja. Viittomakielen tulkki. Lastensuojelulaitoksen vastaava ohjaaja. Asumispalvelun tai -yksikön vastaava ohjaaja. Palveluohjaaja. Ohjaaja. Palvelutalon hoitaja. Vanhustyön ohjaaja. Psykologi. Lastenvalvoja. Perheterapeutti. Sosiaaliasiamies. Sosiaalisihteeri. Talous- ja velkaneuvoja. Aluesihteeri. Etuuskäsittelijä. Lastentarhanopettaja.

Sosiaalialalla voidaan työskennellä myös muilla ammatti- ja tehtävänimikkeillä.

 

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Tutkintonimike on lähihoitaja.

Tutkinnossa voidaan suuntautua mm. kuntoutukseen, lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen, mielenterveys- ja päihdetyöhön, sairaanhoitoon ja huolenpitoon, vammaistyöhön sekä vanhustyöhön.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa myös nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto, jolloin tutkintonimike on nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa myös lapsi- ja perhetyön perustutkinnon. Tutkintonimike on lastenohjaaja.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös kehitysvamma-alan, päihdetyön, perhepäivähoitajan, lasten ja nuorten erityisohjaajan, romanikulttuurin ohjaajan ja asioimistulkin ammattitutkinnot sekä kehitysvamma-alan, näkövammaistaitojen ohjaajan, puhevammaisten tulkin, työvalmennuksen, vanhustyön ja romanikulttuurin ohjaajan erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella sosiaalialaa. Tutkintonimike on sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto sosionomi (AMK).

Vanhustyötä opiskellen voi suorittaa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon geronomi (AMK).

Kuntoutusohjausta ja -suunnittelua opiskellen tutkintonimike on sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto kuntoutuksen ohjaaja (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voidaan opiskella myös kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä. Tutkintonimike on humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto yhteisöpedagogi (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös viittomakielen tulkkausta. Tutkintonimike on humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto viittomakielentulkki (AMK).

Yliopistoissa voidaan opiskella sosiaalitieteitä suuntautuen esimerkiksi sosiaalityöhön. Alempi korkeakoulututkinto on valtiotieteiden kandidaatti tai yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on valtiotieteiden maisteri tai yhteiskuntatieteiden maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella myös esimerkiksi kasvatustieteitä ja psykologiaa.

 

Työllisyys

Sosiaalipalvelut työllistävät kunnissa noin 126 000 ammattilaista, esimerkiksi lähihoitajia, sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä. Yksityiset sosiaalipalvelut työllistävät noin 70 000 ammattilaista yrityksissä ja järjestöissä. Näiden tarjoamia palveluita ovat esimerkiksi vanhuspalvelut, lasten ja nuorten palvelut sekä vammaisten palvelut, joita kunnat hankkivat ostopalveluina.

Sosiaaliala on työllistänyt koko ajan enemmän viime vuosina. Eniten työllisten määrä on lisääntynyt alan yrityksissä, sillä nopeasti kasvavalle alalle on tullut runsaasti sosiaalipalveluyrityksiä, itsenäisiä yrittäjiä ja ammatinharjoittajia. Alan ammattilaiset ovat perustaneet esimerkiksi palvelutaloja, ryhmäkoteja, päivähoitopaikkoja sekä perhe- ja laitoshoitoa tarjoavia hoitopaikkoja. Myös järjestöt työllistävät merkittävästi.

Sosiaalialan työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä, mutta vaihtelee eri puolilla maata. Korkeakoulutetuista sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Ammattikorkeakouluista valmistuneet sosionomit (AMK) työllistyvät hyvin, mutta työelämään siirtymisen alkuvaiheessa voi olla lyhytaikaista työttömyyttä. Myös alalle kouluttautuneiden lähihoitajien työllistyminen on ollut hyvää. Määräaikaiset työsuhteet ovat kuitenkin sosiaali- ja terveysalalla yleisiä.

Työllisyysnäkymät ovat sosiaalialalle kouluttautuneille hyvät, sillä uusia työntekijöitä tarvitaan tulevaisuudessa paljon. Tarvetta lisää monen työntekijän jääminen eläkkeelle lähivuosina varsinkin kuntien palveluksesta. Myös kasvavat palvelutarpeet väestön ikääntyessä lisäävät uusien työntekijöiden tarvetta.

Kehitysnäkymät

Kunnat vastaavat sosiaalipalvelujen saatavuudesta tulevaisuudessakin. Kuntien yhteistyö palvelujen järjestämisessä on lisääntynyt ja yhteistyötä kehitetään edelleen. Kuntien talouden kehitys vaikuttaa niiden kykyyn järjestää itse tai yhteistyössä toisten kuntien kanssa sosiaalipalveluita sekä hankkia niitä ostopalveluina.

Heikossa taloudellisessa tilanteessa kunnat pyrkivät säästöihin. Sosiaaliturvan menot ovat kasvaneet viime vuosina johtuen erityisesti työttömyyden kasvusta sekä vanhuuteen liittyvistä lisääntyneistä sosiaaliturvamenoista.

Yksityisiä sosiaalipalveluja tarjoavien yritysten, järjestöjen ja säätiöiden osuus sosiaalipalvelujen tuotannosta on koko ajan kasvanut 2000-luvun aikana. Ne täydentävät kunnallisia palveluja ja tarjoavat niille vaihtoehtoja. Yleisimpiä yksityisiä sosiaalipalveluja ovat esimerkiksi ikääntyneiden palveluasuminen, kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille, lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito sekä lasten päivähoito.

Sosiaalisia haasteita ja samalla haasteita verorahoitteisen hyvinvointivaltion rahoituspohjalle asettavat myös kansainvälistyminen, taloudellisen kilpailun koveneminen ja työpaikkojen siirtyminen halvempien kustannusten maihin. Haasteena on myös keskeisten hyvinvointipalveluiden ylläpitäminen laadukkaina ja kattavina kasvavissa kustannus- ja yksityistämispaineissa.

Sosiaalialaan vaikuttaa myös väestön ikärakenteen muutos ja sen seuraukset. Ikääntyvän väestön myötä palveluntarve kasvaa voimakkaasti samalla kun hyvinvointivaltion rahoituspohja kaventuu.

Köyhyyden ja eriarvoistumisen lisääntyessä syntyy uhka huono-osaisuuden kasaantumisesta, syrjäytymisestä ja huono-osaisuuden periytymisestä sukupolvelta toiselle. Suurena haasteena jatkuvan muutoksen yhteiskunnassa on terveiden elämäntapojen ja elämänhallinnan tukeminen.

Sosiaalihuollon laitoshoitoa on vähennetty ja avohoidon palveluja on lisätty. Tavoitteena on tukea ihmisten itsenäistä selviytymistä tutussa ympäristössä omissa kodeissaan tai palveluasunnoissa mahdollisimman pitkään. Avohuollon palvelumuotoja kehitetään edelleen.

Sosiaalialan, terveydenhuollon, koulujen sekä työvoima- ja muiden viranomaisten verkostoitumisella voimavarat ja tietämys kootaan yhteen ja asiakkaalle pyritään varmistamaan paras mahdollinen palvelu.

Tietotekniikka ja digitalisaatio luovat teknologiaa, jota voidaan hyödyntää myös vanhusväestön arjessa. Tällaisia laitteita ovat matkapuhelinten ohella esimerkiksi taulutietokoneet eli tabletit, joiden avulla voidaan käyttää vaikka verkkopankkipalveluja sekä etsiä ja hankkia myös esimerkiksi kotiapua.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -strategian tavoitteena on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta, jossa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti, varmistetaan kaikkien osallisuus sekä edistetään jokaisen terveyttä ja toimintakykyä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) on puolestaan sosiaali- ja terveysministeriön pääohjelma, jonka avulla johdetaan ja uudistetaan sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut asiakasta kuunnellen.

Painopistettä siirretään ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen sekä ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä.

Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan, samoin ikäihmisten palvelujen rakennetta ja sisältöä. Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan niin ikään. Johtamisella tuetaan puolestaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia. Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi.

 

Lähialat

Nuorisotyö. Lasten päivähoito. Terveydenhuolto. Kirkollinen työ. Opetusala. Kulttuuriala. Liikunta-ala.

 

 

Lisäaineistot

 

 

 

Sosiaalialan työ