Museoala

Johdanto

Museoiden tehtävänä on ylläpitää ja lisätä kansalaisten tietoutta kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museo tuo kulttuurin kaikkien ulottuville. Kulttuurihistorialliset museot, taidemuseot, luonnontieteelliset museot ja valtakunnalliset erikoismuseot palvelevat kävijöitään ympäri vuoden. Kotiseutumuseot ovat avoinna lähinnä kesäisin. Museoiden osuus matkailun tuotoista on merkittävä.

Tuotteet ja palvelut

Museot tallentavat, tutkivat, hoitavat ja välittävät tietoa ihmisestä ja hänen elinympäristöstään. Esineellisen kulttuuriperinnön lisäksi tehtäviin kuuluu myös kulttuuriympäristön hoito ja tutkimustyö.

Museoalan ilmettä on viime vuosikymmeninä muuttanut museoiden määrän lisääntymisen ohella niiden erikoistuminen. Kulttuurihistoriallisten, taide- ja luonnontieteellisten museoiden rinnalle on perustettu erilaisia erikoismuseoita. Erikoismuseoita ovat mm. valokuvataiteen, rakennustaiteen, design-, saamelais-, urheilu- ja tekniikan museot.

Museotyö vaikuttaa voimakkaasti siihen minkälainen näkemys tulevilla sukupolvilla on tämän päivän materiaalisesta todellisuudesta. Alalla työskentelevillä on suuri vastuu tehdessään valintoja siitä, mikä on tärkeää ja olennaista säilyttää tulevaisuutta varten sekä miten kohteet saadaan säilymään.

Tutkimustyö

Museoissa kaikki perustuu tutkimukseen. Alan ammattilaiset tekevät rakennushistoriallista, arkeologista, kansatieteellistä ja historiallista tutkimusta. Dokumentointi ja inventointi ovat museon perustehtäviä. Esimerkiksi rakennusten dokumentointia tehdään ennen niiden purkamista tai kunnostamista. Nykyajan ilmiöitä dokumentoidaan samoin kuin katoavaa perinnettä.

Esineellisen kulttuuriperinnön hoitaminen

Esineellinen kulttuuriperintö tarkoittaa kaikkea ihmisen tekemää höyrykoneesta nappiin. Esineiden rakennetta ja säilymistä vahvistetaan konservoinnilla ja restauroinnilla. Lisäksi kartoitetaan ja vahvistetaan eri tavoin jo vaurioitunutta esineistöä sen säilymisen turvaamiseksi.

Ennaltaehkäisevän konservoinnin tavoitteena on sellaisten olosuhteiden luominen, joissa esineperintö ei joudu alttiiksi vaurioittaville ulkoisille tekijöille, kuten ilman epäpuhtauksille, valon haitalliselle vaikutukselle, suurille kosteus- tai lämpötilavaihteluille, tuhoeläimille tai ilkivallalle.

Esinekokoelmiin kuuluvat mm. huonekalut, puvut, tekstiilit, rahat ja mitalit, aseet, ajokalut, kirkolliset esineet, taideteokset sekä käsi- ja taideteollinen esineistö. Kaupunkihistoriallinen aineisto, kansanomainen esineistö, käsityöläisammatteihin, merenkulkuun ja apteekkilaitokseen liittyvät esineet sekä uudempi kulttuurihistoriallinen esineistö ovat myös edustettuina. Oman ryhmänsä muodostavat arkeologiset esineet sekä tähtitieteelliset, biologiset ja terveydenhuoltoon liittyvät kokoelmat.

Kulttuuriympäristön hoitotehtävät

Kulttuuriympäristön hoitotehtävät tarkoittavat vastuuta rakennusperinnöstä ja arkeologisista kohteista. Muinaismuistojen hoitaminen on suunnittelutyötä sekä toteutuksen seurantaa ja valvontaa. Tähän sisältyy lausuntojen antaminen mahdollisesti suojeltavista kohteista. Museoiden viranomaistehtävät liittyvät maankäytön suunnitteluun. Alan ammattilaisten käytännön työhön kuuluu myös antikvaarinen neuvonta.

Kulttuuriympäristö on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta muodostunut monikerroksinen kokonaisuus. Se koostuu kiinteistä muinaisjäännöksistä, viljelysmaisemasta, liikenneväylistä, rakennuksista ympäristöineen sekä muista rakennelmista. Luonto kasvistoineen ja eläimistöineen on osa kulttuuriympäristöä silloin kun ihminen on muuttanut sitä tai vaikuttanut sen kehitykseen. Kulttuuriympäristö viestittää siis ihmisen historiasta ja kulttuurista.

Rakennusperinnön kautta havainnollistuva historia ja rakennetun ympäristön ajallinen kerroksellisuus auttavat ymmärtämään yhteiskunnan muutosilmiöitä. Suomalaista rakentamista on vuosisatojen ajan hallinnut puu. Hirren valtakausi jatkui 1900-luvulle saakka.

Perinteinen talonpoikainen rakennustapa oli sangen yhdenmukainen. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa talot ovat sijainneet tiiviisti toistensa tuntumassa kylätontilla. Rakennukset olivat omina ryhminään pihapiirinsä ympärillä umipihamaisessa muodostelmassa.

Varhaisin asuinrakennusmuoto oli savupirtti. Hirsirakennustekniikka mahdollisti talon rakentamisen useassa osassa ja näin rakennuksia voitiin laajentaa tarpeen mukaan. Puurakentamisen hallitsevan aseman ohella myös kivirakentamisella on Suomessa pitkät perinteet. Vanhimpia säilyneitä kivirakennuksia ovat keskiaikaiset harmaakivikirkot ja linnat. Kaupunkien kasvu muutti vuosisataista puurakentamisen valta-asemaa ja asuntoja ryhdyttiin rakentamaan tiilestä.

Rakennusperintömme jatkumossa suurta muutosta merkitsi 1960- ja 70-luvuilta alkanut siirtyminen puun käytöstä teolliseen elementtitekniikan ja teräsbetonin kauteen. Rakennusperintöämme edustavat mm. kartanot, kantatilat, yhtenäiset asuinalueet, teollisuusrakennukset, julkinen rakentaminen ja puukaupungit.

Arkeologisia kohteita ovat kiinteät muinaisjäännökset (asuinpaikat, kalmistot) ja irtolöydöt. Muinaisjäännökset ovat löytöjä arkeologisilta aikakausilta, esimerkiksi kivikaudelta ja pronssikaudelta. Arkeologinen toiminta muodostuu kaupunkiarkeologiasta, maakunnallisesta arkeologiasta sekä kokeellisesta arkeologiasta opetus- ja opastustoimintoineen.

Kaupunkiarkeologian toimintamuotoihin kuuluvat niin kaivaukset kuin muutkin maankaivuutöiden yhteydessä suoritettavat arkeologiset tutkimukset. Maakunnallisen arkeologian puitteissa tehdään muun muassa muinaisjäännösinventointeja, -tarkastuksia ja -selvityksiä sekä arkeologisia kaivaustutkimuksia joissakin tilanteissa.

Arkeologisen tutkimus- ja dokumentointityön lisäksi museon arkeologit seuraavat kulttuuriympäristössä tapahtuvaa maankäyttöä sekä sen suunnittelua ja vaikutusta muinaisjäännöksiin ja valmistelevat osaltaan lausuntoja.

Museot antavat kulttuuriympäristöön liittyviä lausuntoja maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Kaavoitukseen liittyvien lausuntojen lähtökohtana on kulttuuriympäristössä olevien historiallisten, rakennustaiteellisten, kaupunkikuvallisten ym. arvojen turvaaminen. Lausunnoissa määritellään suojeltavat tai säilytettävät rakennukset ja kulttuuriympäristöt sekä muinaismuistot. Lisäksi määritellään niiden suojelutavoitteet.

Museot ottavat kantaa myös uudisrakentamisen sopivuudesta ympäristöön. Rakennuslupiin liittyvissä lausunnoissa arvioidaan suunniteltujen muutosten vaikutusta rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon. Tiehankkeissa pohditaan teiden ja ympäristön suhdetta ja uusien linjojen vaikutuksia ympäristöön.

Opetus ja näyttelytoiminta

Museot välittävät tietoa opetus- ja näyttelytoiminnalla sekä niihin liittyvillä julkaisuilla. Museoilla ja koululaitoksella on tiivistä yhteistyötä. Koululaiset muodostavat merkittävän kävijäryhmän museoissa. Museo tuo kulttuurin kaikkien ulottuville, ja sen osuus matkailun tuotoista on merkittävä. Kotimaanmatkailun edistämisen lisäksi myös Suomeen tutustuvat ulkomaiset matkailijat pitävät erilaisista käyntikohteista suosituimpina museoita ja kirkkoja.

Opetustoiminnan kohderyhmänä ovat päiväkotilaiset, koululaiset, opiskelijat ja aikuisväestö, jolle tehdään suunnattuja seminaareja ja opastuksia. Opetustoiminta suunnittelee ja toteuttaa erilaisia opetuspaketteja.

Museoalan työstä

Museoiden tehtävien monipuolistuminen on johtanut myös henkilökunnan erikoistumiseen. Museoissa työskentelee mm. johtajia, intendenttejä, amanuensseja, tutkijoita, museolehtoreita ja konservaattoreita, mutta myös erikoisammattilaisia kuten museomestareita, taidekasvattajia, markkinointipäälliköitä ja tietotekniikan taitajia.

Alalla työskentelevillä on suuri vastuu tehdessään valintoja siitä, mikä on tärkeää ja olennaista säilyttää tulevaisuutta varten sekä miten kohteet saadaan säilymään. Korkea koulutustaso ja ammattitaito ovat vastuunalaisia päätöksiä tekevillä asiantuntijoilla välttämättömiä.

Museoalan työ on monipuolista ja haastavaa. Se edellyttää tieteellisen pätevyyden lisäksi kekseliäisyyttä, visuaalista ja teknistä luovuutta, kielitaitoa, organisointikykyä ja johtamistaitoja. Alalla työskentely vaatii laaja-alaista asiantuntemusta ympäröivästä yhteiskunnasta, kulttuurista ja historiasta. 

Työpaikat

Kulttuurihistorialliset museot. Taidemuseot. Luonnontieteelliset museot. Valtakunnalliset erikoismuseot.

Suomessa on yli 1 000 museota. Ammatillisesti hoidettuja museoita on 163, ja ne vastaavat 322 museokohteesta. Muut museot ovat lähinnä pieniä kotiseutumuseoita.

Ammatit

Museonjohtaja. Museoamanuenssi. Tutkija. Intendentti. Museolehtori. Konservaattori. Arkeologi. Museoassistentti. Opas. Museomestari. Museovalvoja. Kirjastonhoitaja. Arkistonhoitaja. Informaatikko. Tiedottaja. Mediasuunnittelija. Valokuvaaja. Toimistosihteeri. Palveluvastaava. Lipunmyyjä.

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella museoaineita, joita ovat museologia, arkeologia, historia, kansatiede, kulttuurihistoria ja taidehistoria.

Alempi korkeakoulututkinto on humanististen tieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella konservointia. Tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto konservaattori (AMK).

Metropolia-ammattikorkeakoulussa voi suuntautua esinekonservointiin, huonekalukonservointiin, interiöörikonservointiin, maalaustaiteen konservointiin, paperikonservointiin ja tekstiilikonservointiin. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on järjestetty rakennuskonservoinnin koulutusta.

Alalla voi suorittaa näyttötutkintona luonnontieteellisen alan konservoinnin ammattitutkinnon, restaurointikisällin ammattitutkinnon ja restaurointimestarin erikoisammattitutkinnon.

Työllisyys

Museoalalla työskentelee yhteensä noin 2 600 henkilöä, joista vakinaisia ja päätoimisia on noin 1 900. Heistä museoammattilaisia on noin 1 000 (v. 2017). Ammatillisesti hoidetuissa museoissa työskentelee myös määräaikaisia, osa-aikaisia ja tuntityöntekijöitä.

Suomessa on noin 1 000 museota, joista ammatillisesti hoidettuja on noin 300. Muut ovat lähinnä kesäisin avoinna olevia kotiseutumuseoita. Museoalan ammattilaisista noin puolet työskentelee kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa. Valtiolla työskentelee noin neljännes ja yksityisissä säätiöiden omistamissa museoissa noin neljännes.

Museoammattilaisia ovat esimerkiksi museoamanuenssit, tutkijat, museonjohtajat, museolehtorit, museopedagogit, konservaattorit, intendentit, projekti- ja näyttelypäälliköt, museomestarit, oppaat ja luontopedagogit. Museoissa työskentelee myös valokuvaajia, tiedottajia, kirjaston- ja arkistonhoitajia, informaatikkoja, toimistosihteereitä, palveluvastaavia, mediasuunnittelijoita ja lipunmyyjiä.

Vakinaisista työntekijöistä noin puolet on suorittanut alan korkeakoulututkinnon tai ammattitutkinnon. Korkeakoulutusta vaativissa vakinaisissa asiantuntijatehtävissä työskentelevät ovat esimerkiksi museonjohtajia, museoamanuensseja ja tutkijoita.

Vakinaisen työsuhteen saaminen on vaikeaa, koska uusia työpaikkoja perustetaan vain vähän ja vaihtuvuus alalla on vähäistä. Uusia työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin siirtymisten tai eläkkeelle jäämisten vuoksi. Vastavalmistuneet sijoittuvat usein aluksi määräaikaisiin työtehtäviin, ja vakituista virkaa joutuu yleensä odottamaan useita vuosia.

Museoalalla työskentelevien lukumäärän arvioidaan pysyvän lähitulevaisuudessa samalla tasolla. Museoiden toimintaedellytyksiin ja työllisyyteen vaikuttavat museoille myönnettävät valtionosuudet.

Kehitysnäkymät

Museoalan tulevaisuuteen vaikuttavat mm. talouden kehitys, museoiden toimintaan myönnettävä julkinen rahoitus, toiminnan tehostamisvaatimukset, kävijämäärät, kilpailu yleisöstä muiden kulttuurialan toimijoiden kanssa sekä digitalisoituminen. 

Museoiden toimintaympäristö muuttuu nopeasti erityisesti julkisen talouden heikentyessä. Rahoituksen riittävä saaminen edellyttää aktiivista yhteiskuntasuhteiden rakentamista ja ylläpitoa. Museoista menestyvät parhaiten ne, jotka onnistuvat ylläpitämään avustusperusteisen perusrahoituksen. Museot toteuttavat myös uusia tuotteistettuja palveluja näyttely- ja tapahtumatoiminnassa, kokoelmatyössä ja tietopalvelussa. 

Museoiden kehitys kulkee kohti suurempia toiminta-alueita ja yksiköitä. Rakenteelliset uudistukset koskevat puolestaan hallinnon ja työn organisointia. Museoiden itsenäinen asema muuttuu, kun niiden toiminnan ohjaus siirtyy osaksi kulttuurin, matkailun tai hallinnon kokonaisuutta. 

Muutospaineet edellyttävät museoilta jatkuvaa oman toiminnan arviointia, priorisointia, museotyön monialaistumista, uutta luovaa otetta ja digitalisoitumisen hyödyntämistä. Museot ovat verkottuneet alan osaamis- ja palvelukysymyksissä sekä toimivat yhteistyössä muiden kulttuurilaitosten, kirjastojen, arkistojen ja muun yhteiskunnan kanssa. 

Museoiden perustehtävät kuten yhteisen kulttuuriperinnön tallentaminen, tutkiminen ja esittäminen säilyvät edelleen toiminnan ytimenä. Museot voivat toimia myös esimerkiksi mediakasvattajina toisten museoiden, mediakasvatusalan järjestöjen sekä koulujen ja päiväkotien kanssa. Museoiden sisältöjen ymmärtämisessä tarvitaan mediaosaamista. 

Museoiden käytön lisääntyminen luo uusia mahdollisuuksia. Kävijöiden määriä lisäävät esimerkiksi Museokortti, kulttuurimatkailun kasvu, ikääntyneen väestön lisääntynyt kiinnostus historiaan ja kulttuuriin sekä museoiden aktiivisempi viestintä ja markkinointi. Digitalisaatio helpottaa aineistojen saatavuutta esimerkiksi tietopalvelujen kautta ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia. 

Esimerkiksi Suomen museoliiton Seinätön museo hyödyntää älypuhelimilla ja tableteilla näytettävää sisältöä. Monipuolisissa opasteissa voidaan hyödyntää kuvien ja tekstin lisäksi esimerkiksi selostajaääntä, pelillisiä ominaisuuksia, gps-paikannusta, videoita ja karttoja. Opasteiden avulla voidaan esitellä museoiden esineitä ja näyttelyjä sekä niiden ulkopuolella esimerkiksi patsaita, alueen kulttuurimaisemia ja matkailupalveluja. 

Digitalisaatio helpottaa museoissa tehtävää työtä, mutta muuttaa samalla työmenetelmiä, jolloin työntekijöillä tulee olla valmiudet uuden teknologian ja työmenetelmien käyttämiseen. Digitoiminen ja aineiston jalostaminen työllistävät entistä enemmän. 

Museolaitoksen tehtävät ovat perinteisesti keskittyneet esineellisen kulttuurin tallentamiseen, mutta työssä ja koulutuksessa painotetaan yhä enemmän kokonaisvaltaisen kulttuuriympäristön tutkimisen merkitystä. Uudet tehtävät vaikuttavat yhdessä digitalisoitumisen kanssa museotyön sisältöön ja museoissa työskentelevien osaamisvaatimuksiin, jolloin moniammatillisuus tulee yhä tärkeämmäksi.

Lähialat

Arkistoala. Kirjastoala. Kulttuuriala. Matkailuala.

Museoala