Tekstiili- ja vaatetusala

Johdanto

Tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaiset valmistavat tekstiilejä, kuten neuloksia ja kankaita sekä vaatteita, asusteita, turkiksia ja jalkineita. Alalla valmistetaan myös sisustamisessa ja teollisuudessa käytettäviä erikoismateriaaleja ja -tuotteita. Tekstiili- ja vaatetusala on osa tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuutta, joista käytetään usein nimeä tevanake-teollisuus.

Tuotteet ja palvelut

Tekstiiliteollisuudessa valmistetaan vaatetuksessa, sisustuksessa, hygieniatuotteissa, sairaalavaatteissa ja teknisissä erikoistekstiileissä käytettäviä materiaaleja ja tuotteita. Vaatetusalaan kuuluvat tekstiilejä, nahkaa, turkista ja muovia käyttävä teollisuus sekä vaatteita valmistavat, suunnittelevat, tuovat ja myyvät yritykset.

Tekstiiliteollisuudessa on erikoistuttu pitkälle jalostettujen tekstiilien valmistamiseen laajalle käyttöalueelle. Alan koneistus on tietoteknistä ja pitkälle automatisoitua. Tuotteiden valmistamisessa tarvitaan useiden tekniikan osa-alueiden asiantuntemusta.

Vaatetusalalla toimitaan vaatteiden ja pukeutumisen parissa. Alan ammateissa on tunnettava asiakkaiden mieltymykset sekä hallittava ihmisen mitoitus. Tuotantoon liittyvät kaavoitus, leikkuu ja ompeleminen, suunnitteluun muodin tuntemus. Osa yrityksistä vuokraa, huoltaa sekä kierrättää vaatteita.

Alalla työskentelee suunnitteluun, kaavoitukseen sekä valmistuksen eri vaiheisiin erikoistuneita työntekijöitä. Alan ammattilaisia työskentelee myös liike-elämän palvelu- ja myyntitehtävissä sekä itsenäisinä yrittäjinä. Käytännön työssä korostuvat kädentaidot ja luovuus sekä ryhmätyötaidot. Yhä useammin tarvitaan myös asiakaspalvelutaitoja.

Työskentely on usein ryhmätyötä sekä asiakaspalvelua kansainvälisessä toimintaympäristössä. Käytännön työssä korostuvat käden taidot, luova looginen ajattelu, kolmiulotteinen hahmottamiskyky ja hyvä motoriikka.

TEKSTIILITUOTANTO

Tekstiilituotanto on esimerkiksi neulos- ja kangasmateriaalien valmistusta, neulostuotteiden, trikoovaatteiden ja sukkien tuottamista sekä kuitumateriaalien ja niistä valmistettujen tuotteitten valmistusta.

Tekstiiliteollisuus tekee materiaaleja muun teollisuuden tarpeisiin, yleisimmin teknisiä tekstiilejä. Tekstiiliteollisuuden tuotteet ovat usein puolivalmisteita. Käyttötarkoituksensa mukaan materiaaleille asetetaan hyvin erilaisia vaatimuksia.

Tekstiiliprosessi alkaa kuidun ja langan valmistuksesta jatkuen kudosten, neulosten ja kuitukankaiden valmistukseen, värjäykseen, viimeistykseen ja jatkojalostukseen.

Tekstiilialan tuotantoa on kaikenkokoisissa yrityksissä ja laitoksissa pienimuotoisesta yritystoiminnasta suurteollisuuteen. Tuotteita valmistuu uniikkituotteina ja piensarjoina sekä suurteollisuuden massatuotantona.

Tekstiilialan tuotantolaitoksia ovat kehräämöt, kutomot, neulomot, ompelimot, värjäämö-viimeistämöt sekä pesulat. Alalla työskennellään myös sisustukseen, muotiin ja pukeutumiseen liittyvissä asiakaspalvelu- ja neuvontayksiköissä.

Tekstiiliyritykset toimivat kansainvälisessä ympäristössä, sillä raaka-aineet, koneet ja laitteet hankitaan usein ulkomailta ja tuotteet markkinoidaan eri maihin.

Suomessa tuotetaan jonkin verran luonnonkuituja ja tekokuituja. Tuotettuja kuituja ovat villa, pellava, angora, nokkonen, tupaskuitu, viskoosi, polypropeeni ja lasikuitu. Tuotetuista kuiduista valmistetaan esimerkiksi lankaa, huopaa, köysiä, kuitukankaita, teknisiä kankaita, verhoilu- ja sisustuskankaita, vaatetuskankaita ym. Useat tuotteen menevät muun teollisuuden raaka-aineeksi, kuten tiivisteiksi ja vahvikkeiksi.

Trikooneulomoissa ja -ompelimoissa sekä sukkatehtaissa tuotetaan valmiita tuotteita kulutustavarasektorille: trikoovaatteita ja neuleita, sukkahousuja ja sukkia. Muita suoraan kuidusta valmistettuja tekstiilirakenteita käytetään vaatetusteollisuudessa muun muassa peitteiden ja tyynyjen täytteinä sekä huonekalujen täytemateriaaleissa.

Lasikuituja käytetään muun muassa rakennustekstiileinä, seinä- ja lattianpäällysteinä, kattomateriaaleina, autonosien lujitekuituina ja erikoissuodattimissa.

Teollisuuden käyttöön menevien erikoistekstiilien kysyntä on kasvanut. Kuitukankaita käytetään hygieniatuotteisiin, autoteollisuuden materiaaleihin, suodattimiin ja pyyhkeisiin. Kuitukangas on myös usein teknisten tekstiilien materiaalina.

Tekniset tekstiilit sisältävät laajan joukon tuotteita. Niiden tuotannossa on tärkeää tekstiilien ja tekstiiliteknologian sekä kyseessä olevan sovellusalan tuntemus. On tunnettava tekstiilien ominaisuudet sekä niiden säilyminen ja muuttuminen erilaisissa käyttöolosuhteissa.

Vaikka tekokuitujen valmistus on Suomessa melko vähäistä, on kuitutuntemusta ja tuotekehitystoimintaa sovellettu uusiin innovaatioihin. Esimerkiksi polyeteeniä on kehitelty erikoistarkoituksiin kuten pelikenttien tekonurmi ja luotiliivit. Metallikuituja on käytetty staattista sähköä purkaviin rakenteisiin, lasikuituja optisina kuituina. Kuitukehitys liittyy myös älyvaatteiden ja älykkäiden materiaalien tutkimukseen.

VAATTEIDEN VALMISTUS

Vaatetustuotanto on erilaisten vaatteiden valmistusta tekstiili- tai muista materiaaleista. Siihen kuuluvat nahkavaatteiden, työvaatteiden, päällysvaatteiden, alusvaatteiden, muiden vaatteiden ja asusteiden valmistus sekä turkisten muokkaus ja turkistuotteiden valmistus.

Lisäksi siihen liittyvät muotivaatteiden ja asusteiden suunnittelu, tuottaminen ja kauppa sekä vaatetus-, jalkine-, laukku- ja turkisalan sekä sisustustekstiilien ja teknisten tuotteiden ompelu.

Vaateteollisuuden tärkeimpiä kilpailuvaltteja ovat tuotekehitys, erikoistuminen ja markkinointi. Liiketoiminnallisesti kannattavia ovat olleet myös pienet ateljeetyyppiset yritykset, joiden etuna ovat pienet kulu- ja pääomamenot.

Vaatetustuotanto on erikoistunut kapeisiin tuote- ja asiakasryhmiin sekä käyttää entistä laajempia alihankkijaverkostoja. Vaatteiden tuotannosta menee noin puolet vientiin. Vaatteiden tuonti Suomeen on lisääntynyt.

Suomessa alalta on poistunut monia vaatetustehtaita, ja jäljellä olevat yritykset teettävät tuotteensa valtaosin alihankintana edullisten tuotantokustannusten maissa. Tuotantokapasiteettia hankitaan muun muassa Baltiasta ja Venäjältä, muualta Euroopasta ja Kaukoidästä.

Erikoistuminen edellyttää kiinteää yhteistyötä tuotantoprosessin eri vaiheisiin keskittyvien tuotantolaitosten kesken, yhteistyöverkostojen luomista ja joustavien tuotantoteknologioiden kehittämistä. Alalla pyritään entistä kiinteämpiin asiakassuhteisiin ja tuottamaan vuorovaikutussuhteessa asiakaskunnan kanssa uusia vaatteita markkinoille.

Tuotantoprosessien tehokas hallinta vaikuttaa kilpailukykyyn. Tähän sisältyy tuotantoaikojen lyhyys, tuotteiden korkea laatu ja raaka-aineiden tehokas käyttö. Vaatetusteollisuuden teknistä kehitystä leimaa työturvallisuuden, viihtyvyyden, koneiden suorituskyvyn sekä automaation lisääntyminen.

Automaatio on mukana jo tuotesuunnittelussa. Tuotannossa ovat käytössä automaattiset kaavoitus- ja sarjontamenetelmät sekä niihin liittyvät leikkuumenetelmät, ompelukoneiden automatisointi sekä automaattinen tuotannon ja varaston valvonta. Tietojärjestelmiä on kehitetty myös hinnoitteluun, logistiikkaan, myyntiin, laskutukseen ja varastointiin.

JALKINEIDEN JA NAHAN VALMISTUS

Merkittävin osa Suomessa valmistettavista jalkineita on nahkajalkineita. Lisäksi Suomessa valmistetaan kumisaappaita, työjalkineita, turva- ja ammattijalkineita sekä käyttö- ja vapaa-ajan jalkineita ja erikoisjalkineita.

Ala on pienyritysvaltaista. Perinteinen jalkineiden valmistus on erittäin työvoimavaltainen tuotantoprosessi, ja siihen liittyy useita ammattitaitoa vaativia työvaiheita.

Suomalaisessa jalkineiden valmistuksen parhaita menestystekijöitä ovat laatu, tuotekehitys sekä osaaminen erikoisjalkineiden ja viileiden ilmasto olosuhteiden jalkineiden valmistuksessa.

Parkitseminen ja muu nahan valmistus kuuluvat myös tevanake-teollisuuteen. Nahasta valmistetaan laukkuja, satuloita ja nahkavaatteita.

Työpaikat

Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tuotantolaitokset. Suurin osa alan yrityksistä työllistää alle 30 henkeä, mutta Suomessa on myös muutama suuryritys sekä joukko keskisuuria yrityksiä. Ompelimot. Ateljeet.

Alan ammattilaisia työskentelee myös mm. tukku- ja vähittäiskaupassa, maahantuonnissa, sisustustekstiilialalla, puvustuksen, taiteen ja käsityön aloilla sekä jalkine- ja huonekalualalla.

Ammatit

Kankaantarkastaja, koneneuloja, kutoja, leikkaaja, mallimestari, tekstiili-insinööri, tuotesuunnittelija, viimeistely- ja värjäämötyöntekijä, ompelija.

Tekstiili- ja vaatetusalalla työskennellään myös muilla tehtävänimikkeillä sekä tehtäväalueilla, joita ovat esimerkiksi tuotekehitys, myynti, markkinointi, hallinto, kunnossapito ja logistiikka.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon. Opinnoissa voi suuntautua tekstiilitekniikkaan, jolloin tutkintonimike on tekstiilinvalmistaja. Vaatetukseen suuntautuen tutkintonimike on modisti, sisustusompelija, vaatetusompelija tai vaatturi. Jalkinealaan suuntautuen tutkintonimike on suutari.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa myös käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon, jossa voi suuntautua tekstiilialaan ja vaatetusalaan. Tutkintonimike on artesaani.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös jalkinealan, laukku- ja nahka-alan, nahanvalmistajan, tekstiilialan, turkkurin ja vaatetusalan ammattitutkinnot sekä jalkinealan, laukku- ja nahkamestarin, nahanvalmistajamestarin, tekstiilialan, turkkurimestarin ja vaatetusalan erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella tekstiili- ja vaatetustekniikkaa. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös vaatetusalaa. Tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto vestonomi (AMK).

Muotoilua opiskellen tutkintonimike on kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto artenomi (AMK) tai muotoilija (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella teknisiä tieteitä suuntautuen esimerkiksi materiaalitekniikkaan. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

Taideteollisella koulutusalalla voi opiskella sisustus- ja tekstiilimuotoilua, vaatetussuunnittelua, vaatetussuunnittelua ja pukutaidetta sekä tekstiilitaidetta. Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri.

Työllisyys

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus työllistää noin 5 000 henkilöä tekstiilien ja vaatteiden teollisessa valmistuksessa sekä pienissä yrityksissä kuten ompelimoissa. Kokonaisuudessaan tekstiili- ja vaatetusala työllistää tätä enemmän, koska työpaikkoja on myös kaupan alalla.

Tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa työskentelevien lukumäärä on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä tuotantoa tehostavan ja työntekijöiden tarvetta vähentävän automaation yleistyttyä. Kilpailun kiristyessä markkinoilla tuotantoa on siirretty ulkomaille alhaisempien työvoimakustannusten maihin. Suomeen on jätetty monissa tapauksissa vain tuotesuunnittelu ja markkinointi.

Tekstiili- ja vaatetusalan tuotantoon ja siten myös työllistävyyteen vaikuttavat kuluttajien ostokäyttäytyminen eli alan kotimaisten tuotteiden ja palveluiden tai tuontituotteiden kysyntä, asiakkaina olevien toimialojen kuten auto- ja rakennusteollisuuden toiminnan vilkkaus sekä talouden suhdanteet.

Alan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Uusia työntekijöitä tarvitaan lähinnä eläkkeelle jäävien tilalle. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksilla voidaan työllistyä myös kaupan alalle esimerkiksi vaatteiden, tekstiilien tai kankaiden myyntiin tai maahantuojien palvelukseen.

Kehitysnäkymät

Tekstiili- ja vaatetusalan kehitykseen ja yritysten toimintaan eniten vaikuttavat maailmantalouden suhdanteet, asiakkaiden ostokäyttäytyminen, asiakastoimialojen toiminnan aktiivisuus, tuotteiden ja palvelujen kysyntä sekä tuotannon kustannukset.

Suomalaiset yritykset teettävät vaatteet usein alihankintana edullisten tuotantokustannusten maissa, joissa vaatteet valmistetaan. Joillakin yrityksillä on edelleen teollista tuotantoa maassamme. Suomessa tehdään esimerkiksi kuitukankaita ja teknisiä tekstiilejä. Tekstiili- ja vaatetusalan rakennemuutoksen myötä liiketoiminta painottuu tuotekehitykseen, suunnitteluun ja hankintaan sekä myynnin ja markkinoinnin johtamiseen.

Tekstiiliyritysten liikevaihto on ollut kasvussa, mikä näkyy kotimaan myynnissä sekä viennissä, jota on eniten Ruotsiin, Venäjälle ja Saksaan. Yritysten on kehitettävä liiketoimintaansa jatkuvasti ja haettava usein kansainvälistä kasvua menestyäkseen. Verkkokauppa luo uusia mahdollisuuksia ja lisää kilpailua.

Pukeutumisessa ja kodintekstiileissä yli 45-vuotiaat ovat merkittävä kohderyhmä. Miesten vaatemarkkinat kasvavat nopeammin kuin naisten. Myymälöitä ja verkkokauppoja suunniteltaessa on huomioitava erot miesten ja naisten kuluttajakäyttäytymisessä, sillä useimmiten miehet etsivät helppoja valintoja tarvehakuisesti. Asiakkailta saatujen mittatietojen pohjalta pystytään valmistamaan yksilöllisiä vaatteita ja jalkineita muualla.

Yritysten menestyksen ja kasvun sekä tekstiili-innovaatioiden synnyn ja kaupallistamisen edellytys on osaaminen. Yhteistyö eri toimialojen välillä on keskeistä uusien materiaalien ja toimintatapojen tuomisessa markkinoille niin kuin myös julkinen tuki. Tuotemerkin ja brändin kehittämiseen panostaminen on yhä tärkeämpää.

Alan kehittymisen mahdollisuudet ovat Suomessa esimerkiksi tekstiilientsyymien, kudottujen kankaiden sidosten, vaatetusfysiologian, erityisesti kylmien olosuhteiden tuntemuksen, paperikonevaatetuksen, informaatioteknologian ja mobiiliviestinnän sekä staattisen sähkön hallinnan osaamisalueilla.

Älyvaatteet, toiminnallisten materiaalien ja elektroniikan yhdistäminen tuotteisiin sekä bioteknologian tutkimuksella kehitetyt materiaalit ja lianhylkivyyskäsittelyt ovat uusia tuotteita. Teknologia integroituu osaksi tekstiilejä ja asusteita. Sovelluksia ovat esimerkiksi lihasaktivaatiota mittaavat älyvaatteet, keskosten älyvaatteet tutkimuskäyttöön, vaatteiden aktiivisuussensorit ja lämpöä säätelevät materiaalit.

Yritysten liiketoiminnassa vastuullisuus on yhä merkittävämpää. Yritysten on tunnettava valmistamiensa ja markkinoimiensa tuotteiden tuotantoketju alusta alkaen. Ympäristöasiat ovat yhä merkittävämpiä. Päästöjä säännellään, energian ja veden kulutusta pyritään vähentämään ja kierrätys ja uusiokäyttö kehittyvät. Kansainvälisessä alihankinnassa tarkkaillaan yritysten työntekijöiden työskentelyolosuhteita, palkkausta ja oikeuksia.

Osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön saamiseksi maahamme voisi luoda tekstiilialan osaamiskeskittymän, jossa alaa voisi opiskella laajasti ja yhteydessä alan yrityksiin. Monialaisessa oppimisympäristössä voitaisiin yhdistää tekstiiliteknistä materiaaliosaamista, markkinointi- ja liiketoimintaosaamista ja brändäämisen osaamista.

Lähialat

Käsityöala. Taideteollisuus. Kaupan ala. Kulttuuriala.

Tekstiili- ja vaatetusala