Kaivannaisteollisuus

Johdanto

Kaivannaisteollisuudella tarkoitetaan alaa, johon kuuluvat kaivostoiminta, eli kaivoslain alaisuudessa tehtävä metalli-, teollisuusmineraali- ja rakennuskiven louhinta sekä rakennuskivilouhinta ja kiviainestuotanto maa-aineslain alaisuudessa. Alaan liittyvät keskeisesti raaka-aineiden etsintä laitevalmistus ja kaivannaisteollisuutta tukevat erilaiset palvelut.

Kaivannaisteollisuus louhii maankamarasta luonnonvaroja, joita ovat metalliset malmit, teollisuusmineraalit, luonnonkivet sekä kivi- ja maa-aines. Vuosittain jokaista suomalaista kohti käytetään yli 20 tonnia maankamaran mineraalisia luonnonvaroja. Ala tuottaa raaka-aineita teollisuudelle ja rakentamiselle, puolivalmisteita edelleen jalostettavaksi sekä valmiita tuotteita.

Kaivannaisteollisuuden yhteiskunnallinen merkitys on suuri jo siksikin, että kaivoksilta raaka-aineeksi louhittava malmi ja siitä jalostettavat metallit luovat edellytykset lähes kaikelle teollisuudelle. Kaivannaisteollisuuden asiakkaita ovat erityisesti jaloterästeollisuus, paperiteollisuus, rakennusteollisuus ja maatalous. 

Maankuoresta saatavia teollisuusmineraaleja käytetään tuotteiden raaka-aineina, parantamaan niiden ominaisuuksia ja täyteaineina. Erilaisista luonnonkivistä taas valmistetaan kivisiä seinä- ja lattiapinnoitteita, tulisijoja ja koruja.
Kivi- ja maa-aineksia käytetään sekä rakentamisessa että rakennusmateriaalien valmistuksessa.

Suomi on korkeatasoinen kaivosmaa, jossa tuote- ja teknologinen kehitys ovat tärkeässä asemassa. Kaivosteollisuus on edelläkävijä automaation ja uuden teknologian hyödyntämisessä. Kaivoslaitteita ja prosessilaitteita valmistava teollisuus on Suomessa maailman huippua sekä teknologisesti että tuotantomäärältään.

Tuotteet ja palvelut

RAAKA-AINEIDEN ETSINTÄ

Malmien ja muiden mineraalien laajamittaisempaa etsintää harjoittavat maassamme Geologian tutkimuskeskus (GTK) sekä pääosin ulkomaiset malminetsintäyritykset ja kaivosyhtiöt. Myös harrastelijoiden lähettämistä malminäytteistä on apua uusien esiintymien paikantamisessa. Aktiivisia malminetsintäprojekteja on maassamme käynnissä useita kymmeniä painopisteenä Itä- ja Pohjois-Suomi.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutkii ja kartoittaa maankamaraa ja sen raaka-ainevaroja geologian, geofysiikan ja geokemian menetelmin. GTK harjoittaa järjestelmällistä mineraalisten luonnonvarojen kartoitusta ja etsintää koko maan alueella. GTK raportoi vuosittain useita uusia esiintymiä, jotka myydään työ- ja elinkeinoministeriön järjestämillä kansainvälisillä tarjouskilpailuilla teollisuuden jatkotutkimuskohteiksi.

Maassamme toimii noin 30 malminetsintäyritystä, joista noin 20 on keskittynyt vain malminetsintään. Joukossa on myös muutama kotimainen pienyritys. Etsintään erikoistuneiden yritysten tavoitteena on löytää malmikohteita, kehittää niitä ja myydä ne sen jälkeen varsinaisille kaivosyhtiöille. Etsintäyrityksiä kiinnostavat erityisesti kulta ja timanttimalmit, mutta viime vuosina myös perusmetallien etsintä on vilkastunut.

Kymmenisen kaivosyhtiötä etsii Suomessa malmeja, joukossa myös maailmanluokan suuryhtiöitä. Niiden tavoitteena on suurten malmiesiintymien löytäminen, varsinkin perus- ja platinametallien. Pienemmät kaivosyhtiöt pyrkivät puolestaan lisäämään malmivarojaan sekä kehittämään pienempiä esiintymiä.

Etsintämenetelmiä

Alkuvaiheen etsintätöitä tehdään maanomistajien luvalla tai menetelmin, jotka eivät vielä vaadi valtausoikeuksia. Kaivoskivennäisiin kohdistuvaan tutkimustyöhön tarvitaan valtauskirja, jossa osoitetun alueen tulee olla yhtenäinen, ja se saa olla kooltaan enintään 1 km². Valtaus voidaan myöntää 1-5 vuodeksi.

Yleisimmin käytettävät malmien ja teollisuusmineraalien etsintämenetelmät voidaan jakaa geologisiin, geofysikaalisiin ja geokemiallisiin menetelmiin sekä kairaukseen ja tulkintoihin.

Geologiset menetelmät perustuvat kokemukseen sekä tunnettuihin malmiesiintymiin, eli tiedetään, että malmiesiintymät ovat yleisempiä tietyillä alueilla. Apuna etsinnässä käytetään kallioperäkarttoja.

Fysikaalisten mittalaitteiden avulla on puolestaan mahdollista päätellä, miltä kallioperä näyttää maapeitteen alla. Apuna käytetään mm. magneettisia ja sähköisiä menetelmiä. Mittauksia tehdään sekä maastossa muutaman hengen ryhmänä että lentokoneella.

Geokemiallisessa malminetsinnässä näytteitä otetaan yleensä iskuporauskalustolla, jonka jälkeen ne analysoidaan kemiallisin menetelmin.

Syväkairauksessa kalliosta porataan pitkä, lieriönmuotoinen näyte, sydännäyte. Tavallisesti kairataan 100-200 m syviä reikiä. Näytepalat nostetaan ylös muutaman metrin pätkissä ja asetetaan järjestyksessä laatikoihin, jonka jälkeen ne analysoidaan. Syväkairaus tehdään yleensä em. tutkimusten jälkeen.

KAIVOSTOIMINTA

Kaivostoiminnan harjoittamiseen tarvitaan Suomessa työ- ja elinkeinoministeriöltä haettava kaivoskirja sekä ympäristölupa, jonka myöntää ympäristölupavirasto. Luvat ovat määräaikaisia.

Maanalaisista kaivoksista ja avolouhoksista louhitaan erilaisia metallisia malmeja, teollisuusmineraaleja ja luonnonkiviä. Lisäksi maankamarasta saadaan kivi- ja maa-ainesta.

Louhinnan kannattavuus riippuu metallimalmien kohdalla malmin mineraalipitoisuuksista, metallin irrottamisen helppoudesta, esiintymän maantieteellisestä sijainnista sekä metallin arvokkuudesta ja maailmanmarkkinahinnasta. Kaivos saatetaan sulkea ja avata uudelleen useita kertoja metallin hinnan muutosten mukaan.

Maailmanluokan esiintymiä Suomessa ovat Kemin kromimalmit, Pyhäsalmen sinkki-kupari-malmit, Lahnaslammen talkkiesiintymä sekä Siilinjärven fosfaattimalmi. Suomi tunnetaan maailmalla erityisesti kromin, talkin, graniitin ja vuolukivien tuottajana ja viejänä.

Avolouhokset ja kaivokset

Avolouhoksilla metallimalmeja tai arvomineraaleja louhitaan koneellisesti maan pinnalla. Avolouhinta on maanalaista kaivostoimintaa kustannustehokkaampaa, mutta se jättää maisemaan suuremmat jäljet. Kemiran Siilinjärven fosfaattikaivos on louhintamäärältään Suomen suurin avolouhos.

Avolouhoksilla sivukiveä joudutaan yleensä louhimaan enemmän kuin malmia, ja mitä syvemmältä malmia louhitaan, sen suuremmaksi sivukiven määrä kasvaa. Tietyn rajan jälkeen onkin edullisempaa louhia malmi maanalaisesti. Avolouhoksen toiminta voidaan tarvittaessa muuttaa maanalaiseksi. Näin on tehty esimerkiksi Kemin Elijärven kromikaivoksella.

Kaivoksissa malmia louhitaan maanalaisissa tunneleissa koneellisesti. Menetelmä riippuu malmista, sen isäntäkivestä, rakenteesta ja asennosta. Malmi ja sivukivi kuljetetaan ylös kaivoksesta kuorma-autoilla, vinokuljettimilla tai kaivoshissin avulla. Suurissa maanalaisissa kaivoksissa on usein myös maanalaiset murskaamot, huolto- ja korjaamotilat, sosiaalitilat jne.

Maanalaisen louhinnan aloittaminen vaatii paljon ennakkovalmisteluja. Kaivokseen joudutaan rakentamaan työskentelyä varten runsaasti tunneleita, sähköverkosto, tuuletuskanavat, vesijohdot jne. Tunnelit joudutaan yleensä myös tukemaan eri menetelmin.

Suomen kallioperästä saadaan kromia, nikkeliä, kuparia, sinkkiä ja kultaa. Erityisesti kromivarannot ovat huomattavat. Lähivuosina Suomi nousee myös merkittäväksi nikkelin tuottajaksi. Muita lähitulevaisuudessa tuotantoon tulevia metalleja ovat litium, platina ja palladium sekä mahdollisesti niobi.

Tuotantoketju malmista metalliksi:

poraus -> räjäytys -> lastaus -> kuljetus -> murskaus -> jauhatus -> rikastus -> kuivaus

Kun malmi on louhittu avolouhoksesta tai maanalaisesta kaivoksesta, se kuljetetaan rikastamoon. Rikastamossa malmista poistetaan hyödyttömät mineraalit ja muu vähämetallinen aines. Rikastuksen tuotetta, rikastetta, käytetään jatkojalostuksen raaka-aineena.

Jalostamossa rikastamossa erotelluista metalleista, mm. raudasta, nikkelistä, kromista, kuparista ja sinkistä valmistetaan teräslevyjä, nauhatuotteita, tankoja, putkia ja putken osia. Rikastuksessa käytetään erilaisia fyysisiä menetelmiä, jotka perustuvat mineraalien ominaisuuksiin.

Jalostusmenetelmien kehityttyä on tullut kannattavammaksi louhia myös pienimuotoisempia esiintymiä. Metalleja myös kierrätetään, mutta kasvava tarve edellyttää kuitenkin jatkuvasti uusia raaka-aineita. Useissa metalleissa Suomi on monen EU-maan tavoin vahvasti riippuvainen tuonnista. Teollisuus on hyvin riippuvainen myös muiden mineraalisten raaka-aineiden tuonnista

Teollisuusmineraalit ja -kivet, kuten talkki, karbonaattikivi ja kvartsi, ovat tärkeitä luonnonvaroja teollisuudelle. Niitä käytetään esimerkiksi parantamaan paperin ominaisuuksia, asfaltin täyteaineena, voimaloiden savukaasujen puhdistamiseen, lääkkeiden ja maalien valmistamiseen sekä viljelymaan parantamiseen.

Luonnonkivet

Luonnonkiviä käytetään sekä rakennuskivinä että korujen valmistukseen. Tunnettuja rakennuskiviä ja vientituotteita ovat graniitti, josta valmistetaan mm. rakennusten ulko- ja sisäverhouksia, lattioita, portaikkoja ja muistomerkkejä, ja vuolukivi, josta tehdään erityisesti uuneja ja takkoja. Luonnonkiveä louhii noin 100 louhimosta noin 200 yritystä. Vuotuinen hyötylouhintamäärä on 600 000-800 000 tonnia.

Korukivi on mineraali, jota hiotaan käytettäväksi koruissa tai muissa koriste-esineissä värikkyyden, kauniin kuvioinnin tai hiotussa kivessä esiintyvän optisen ilmiön vuoksi. Maastamme on tavattu yli 100 erilaista korukäyttöön soveltuvaa raaka-ainetta, joita on hyödynnetty noin viidestäkymmenestä paikasta. Ylämaan spektroliitti on tunnettu korukivi, Luumäeltä saadaan jaloberylliä.

Kivi- ja maa-aines

Soraa, hiekkaa ja kalliomursketta käytetään talojen ja liikenneväylien rakentamisessa sekä betonien ja asfalttipinnoitteiden valmistukseen. Kivi- ja maa-aineksen ottopaikat sijaitsevat ympäri Suomea. Kiviaineksia käytetään maassamme vuosittain noin 90-100 miljoonaa tonnia. Alalla toimii yli 400 yritystä, joista suurin osa on pieniä.

TYÖTEHTÄVIÄ KAIVANNAISTEOLLISUUDESSA

Etsintä

Etsinnän työtehtävät liittyvät malmien, teollisuusmineraalien ja muiden kaivannaisten esiintymien paikantamiseen. Maastossa tapahtuvan etsinnän lisäksi fysikaalisia mittauksia tehdään toisinaan myös lentokoneilla.

Geologit etsivät ja kartoittavat luonnonvaroja kuten malmeja, maa-aineksia ja pohjavettä. He suunnittelevat, toteuttavat ja johtavat erilaisia tutkimuksia sekä tulkitsevat ja raportoivat tutkimustuloksia. Geologit toimivat myös asiantuntijoina luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Kairaustyönjohtajat esimerkiksi insinöörit, johtavat näytteenottoon liittyvää poraustyötä. Kairaajat hoitavat käytännön koneen käytön. Syväkairaaja käyttää syväkairauskonetta, jolla otetaan näyte kallioperästä. Kentällä työskentelee myös kenttäapulaisia jne. kaivaus- ym. tehtävissä.

Kaivostyö

Työ kaivoksilla ja louhoksilla on yhä enemmän koneessa istumista ja valvomista. Työkoneissa on usein ilmastoitu, äänieristetty ja lämmitetty hytti, joka suojaa työntekijää pölyltä, savulta, melulta ja vammoilta. Myös kaivosten ilmastointia on parannettu, mikä vähentää pölystä ja hiukkasista johtuvia ammattitauteja.

Työtapaturmien ja ammattitautien määrät ovat laskeneet huomattavasti, ja nykyään kaivannaisteollisuuden tapaturmataso on jopa muiden teollisuusalojen tapaturmatasoa alhaisempi. Kaivokset ovat silti edelleen riskialttiita työpaikkoja, kuten muutkin maanrakennusalan työpaikat. Vaarana ovat mm. sortumat, tulvat ja myrkylliset kaasut, minkä vuoksi työturvallisuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää.

Kaivosgeologit vastaavat louhoksilla ja kaivoksilla louhinnan ja tuotannon suunnittelusta ja toteutuksesta.Kaivosinsinöörit työskentelevät kaivoksilla ja avolouhoksilla erilaisissa tuotannon suunnittelu-, johto- ja asiantuntijatehtävissä. Ammattinimikkeet vaihtelevat. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi kaivoksen toiminnan suunnittelua, rakenneteknisiä töitä ja työnjohtoa.

Kaivostyöntekijät eli mainarit toimivat monenlaisissa tehtävissä sekä toimintaan valmistavissa töissä että tuotannossa. Tehtäväalueita ovat poraus ja panostus (räjäytys), louheen käsittely, malmin murskaus, nostotyöt, kallion lujitustyöt, kaivoksen rakennetekniset työt, kaluston kunnossapito ja louhostäyttö.

Työntekijä voi olla erikoistunut johonkin, mutta yhä useammin ollaan monitaitoisia moniosaajia. Työskentely-ympäristö ja olosuhteet maan alla ja päällä eroavat suuresti toisistaan. Kaivostyössä käytetään apuna erilaisia järeitä työkoneita, laitteita ja tarvikkeita porista räjähdysaineisiin ja kauhakuormaajista maansiirtokuormureihin.

Työpaikat

Kaivosyhtiöt. Malminetsintäyritykset. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Insinööritoimistot. Konsulttitoimistot. Urakoitsijat. Laitteita valmistava teollisuus.

Ammatit

aluemestari, automaatioinsinööri, autonkuljettaja, esimies, geologi, huoltomies, huoltoteknikko, insinööri, kairaaja, kairaustyönjohtaja, kaivoksen johtaja, kaivosgeologi, kaivosinsinööri, kaivosmies, kaivosmittaaja, kaivostyönjohtaja, kaivostyöntekijä, kehitysinsinööri, kehitysteknikko, kenttäapulainen, kivimies, kuljetusinsinööri, kunnossapitoinsinööri, käyttöinsinööri, käyttömestari, käyttömies, käyttöpäällikkö, lastari, lataaja, laturi, louhija, louhosmies, malminetsijä, mineralogi, mittamies, murskaimenhoitaja, ohjaamon hoitaja, osastopäällikkö, panostaja, poraaja, porari, projektigeologi, projekti-insinööri, projektipäällikkö, projektisihteeri, päivämestari, rikastusinsinööri, rikastusmies, suunnittelija, tiimin jäsen, tiimivalmentaja, tuotantopäällikkö, turvallisuusinsinööri, turvallisuusmies, turvallisuusteknikko, tutkimusinsinööri, työnjohtaja, vaahdottaja, valmentaja, vuoroesimies, vuoromestari, ympäristöinsinööri, ympäristöpäällikkö.

Kaivannaisteollisuudessa työskennellään myös muilla tehtävänimikkeillä sekä tehtäväalueilla, joita ovat esimerkiksi talous, hallinto, myynti, markkinointi ja viestintä.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa kaivosalan perustutkinnon. Tutkintonimikkeitä ovat kaivosmies ja rikastaja.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa myös rakennusalan perustutkinto. Kivirakentamiseen suuntautuen tutkintonimike on kivirakentaja. Maarakennukseen suuntautuen tutkintonimike on maarakentaja. Maarakennuskoneen kuljetukseen suuntautuen tutkintonimike on maarakennuskoneenkuljettaja.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös kaivosalan, kivimiehen, maarakennusalan ja maanmittausalan ammattitutkinnot sekä maarakennusalan erikoisammattitutkinto.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella rakennustekniikkaa. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Yliopistojen teknisissä tieteissä voi opiskella rakennustekniikkaa. Koulutusta järjestetään Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulussa sekä Tampereen teknillisessä yliopistossa. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

Yliopistojen luonnontieteellisellä koulutusalalla voi opiskella geologiaa. Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Työllisyys

Kaivosteollisuus työllistää kaivostoiminnassa ja malminetsinnässä suoraan noin 4 500 henkilöä (v. 2016). Ala työllistää kaivosyhtiöiden lisäksi urakoitsijoiden ja alihankkijoiden palveluksessa. Kaivostoiminta tuo työpaikkoja myös syrjäseuduille.

Kaivosteollisuuden toimintaan vaikuttaa erityisesti metallien kysyntä globaaleilla markkinoilla. Talouden suhdanteiden ja hintojen vaihtelut vaikuttavat yritysten kannattavuuteen. Investoinnit malminetsintään ja kaivostoimintaan heijastuvat työllisyystilanteeseen alan yrityksissä.

Kaivosteollisuuden yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Uusien työntekijöiden tarvetta lisää se, että lähivuosina jää runsaasti henkilöstöä eläkkeelle. Ala tarvitsee esimerkiksi kaivostyöntekijöitä, työnjohtajia, kaivos- ja rikastusinsinöörejä ja kaivosgeologeja.

Työllisyysnäkymät ovat osaajille hyvät myös tulevaisuudessa. Työpaikkojen säilymisen Suomessa takaa korkean osaamistason lisäksi se, että perustoimipaikkoja, kaivoksia ja louhoksia ei voida siirtää ulkomaille.

Ala työllistää välillisesti huomattavasti enemmän. Teknologiateollisuuden metallien jalostus tarvitsee metallimalmeja raaka-aineiksi. Kone- ja metallituoteteollisuus puolestaan valmistaa metalleista koneita ja laitteita, joita vastaavasti tarvitaan kaivostoiminnassa. Rakennusteollisuudelle metallit ja kiviainekset ovat välttämättömiä materiaaleja. Työpaikkoja on myös esimerkiksi tutkimus- ja kehitysyrityksissä sekä logistiikka-alalla.

Kehitysnäkymät

Kaivannaisteollisuuteen vaikuttavat maailmantalouden suhdanteet, jotka heijastuvat tuotteiden kysyntään, hintoihin ja investointien määriin. Öljyn hinnanvaihtelut näkyvät vaihtelevina kuljetuskustannuksina. Kaivostoimintaan vaikuttavat myös esimerkiksi kaivoslaki, lupakäsittely aikatauluineen, malminetsinnän maksut ja verotus. Kaivosteollisuudella on merkittävä vaikutus kansantaloudellemme. 

Kaivannaisteollisuuden louhimille metalleille, teollisuusmineraaleille ja kiviaineksille on kysyntää monien välttämättömien tuotteiden valmistamisessa sekä palvelujen ja infrastruktuurin tuottamisessa jatkossakin. Kysyntää lisäävät entisestään maailmanlaajuinen väestön kasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu. 

Sähköinen liikenne ja uusiutuva energia ovat merkittäviä uusien liiketoiminnan alueita. Sähköautojen akkujen tuotanto on nouseva mahdollisuus, sillä Suomesta löytyy kaikkia tarvittavia akkumetalleja kuten litiumia ja kobolttia sekä niiden jatkojalostuksen osaamista. 

Metallien hinnanmuutoksilla on voimakas vaikutus kaivannaisteollisuuden toimintaan. Metallien halpeneminen aiheuttaa kaivoksien sulkemisia ja työpaikkojen lakkautuksia. Hintojen noustua kaivoksia avataan ja uusia perustetaan, mikäli louhinta on kannattavaa. Uudet teknologiat saattavat nostaa metallien hintoja kysynnän kasvaessa. 

Kaivokset sijoitetaan tulevaisuudessa sinne, missä nykyisin tehdään etsintöjä, jolloin työllistävä vaikutus on alueellinen. Hankkeet kohdistuvat erityisesti kultaan, nikkeliin, timantteihin ja platinametalleihin. Kaivokset parantavat myös raaka-aineomavaraisuuttamme, mutta useissa metalleissa Suomi on riippuvainen tuonnista. 

Suomen toimintaympäristön on oltava houkutteleva kansainvälisille investoinneille, sillä niiden myötä lisääntyy teollinen tuotantokapasiteetti ja edellytykset talouden kasvuun. Vetovoimatekijöitämme ovat geologinen tietämys, hyvä malmipotentiaali, toimiva infrastruktuuri, yhteiskunnallinen vakaus ja korkea koulutustaso. 

Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi -toimintaohjelman visiona 2030 on tehdä Suomesta kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijä. Kaivannaisteollisuuden tulee olla ympäristöllisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävää. Tämä vaatii yhteistyötä kaivannaisteollisuuden yritysten ja julkisen sektorin välillä. 

Kaivannaisteollisuus sekä siihen liittyvä jatkojalostus, teknologiateollisuus, tutkimus ja kehitys ovat Suomelle merkittävä kasvun mahdollisuus. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia voi syntyä esimerkiksi ratkaisuista kestävään kaivostoimintaan, sivuvirtojen hallintaan ja vesienkäsittelyyn. Tulevaisuudessa älykkäässä kaivoksessa kaikki työntekijät työskentelevät maan päällä ja robotit operoivat kaivoksessa. 

Ympäristövaikutukset ja päästöt riippuvat esimerkiksi esiintymän sijainnista ja koosta, louhittavasta malmityypistä tai kiviaineksesta sekä louhinta- ja ottamistekniikasta. Ympäristöhaittoja voidaan vähentää hyvän hankesuunnittelun ja toteutuksen avulla. Suomen kaivannaisteollisuuden käyttämä teknologia ja lähestymistapa ympäristöasioihin sijoittuvat kansainvälisessä vertailuissa kärkeen.

Lähialat

Metallinjalostusteollisuus. Maarakentaminen. Ympäristöala. Geologia. Turvetuotanto.

Kaivannaisteollisuus