Eläinlääkintätyö

Johdanto

Eläinlääkintätyön ammattilaiset työskentelevät mm. tuotanto- ja lemmikkieläinten terveyden- ja sairaanhoidossa, eläinsuojelussa, ympäristöterveydenhuollossa ja elintarvikevalvonnassa. Eläinlääkintätyöllä vaikutetaan eläinten ja ihmisten hyvinvointiin sekä eläinperäisten elintarvikkeiden terveellisyyteen, turvallisuuteen ja laatuun.

Tuotteet ja palvelut

Eläinlääkintätyön ammattilaiset huolehtivat eläinten terveyden- ja sairaanhoidosta sekä hyvinvoinnista ja eläinsuojelusta. Eläinten terveydestä huolehtiminen vaikuttaa paitsi eläinten hyvinvointiin, myös ehkäisee eläinperäisten sairauksien leviämistä ihmisiin.

Eläinperäisten elintarvikkeiden laadun valvonta on kansantaloudellisesti tärkeää, samoin elintarvikkeiden tuotantoympäristön, alkuperän ja turvallisuuden valvonta. Alan ammattilaiset valvovat lihan- ja maidontarkastusta sekä meijereiden, teurastamoiden, lihanjalostuksen ja koko elintarviketeollisuuden toimintaa. He valvovat myös elintarvikkeiden jakelun, kaupan ja tarjoilun laatua sekä elinympäristön terveellisyyttä.

Eläinlääkinnän ja eläinten terveysvalvonnan ammattilaiset vaikuttavat myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. He toimivat asiantuntijoina päättävissä elimissä ja välittävät päätökset mm. tuotantoeläinten kasvattajille sekä tiedottavat alaansa liittyvistä asioista tiedotusvälineiden kautta.

Lemmikkieläinten terveyden- ja sairaanhoito

Lemmikkieläinten, seuraeläinten ja harrastuseläinten määrä ja lajien kirjo on kasvanut, ja niille tarjottavien palveluiden kysyntä lisääntynyt. Kliinisessä työssä toimivat pieneläinlääkärit ovat kouluttautuneet erityisesti näiden eläinten hoitoa varten.

Pieneläinlääkäri toimii myös terveen eläimen kasvatuksen ja hoidon asiantuntijana. Varsinkin eksoottiset eläimet kuten matelijat ja kilpikonnat vaativat erityishoitoa ja -olosuhteita. Toisaalta myös koirille ja kissoille on kehitelty erilaisia dieettiruokia, joita voidaan hyödyntää lemmikkieläimen hoidossa. Hevosten määrän lisääntyessä myös hevoseläinlääkäreitä tarvitaan yhä enemmän.

Pieneläimillä esiintyy osittain samoja sairauksia kuin ihmisillä, esimerkiksi sokeritautia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, liikalihavuutta ja allergioita. Omistajiensa mukana ulkomailla matkustavat eläimet sairastuvat herkästi meillä harvinaisiin tartuntatauteihin. Myös eläinten käyttäytymishäiriöihin kiinnitetään nykyään entistä enemmän huomiota.

Yksityisiä eläinklinikoita on lähes jokaisessa kaupungissa. Yliopistollinen eläinsairaala Helsingissä toimii opetussairaalana. Yksityisiä eläinsairaaloita Suomessa on vain muutamia, sillä eläinten ympärivuorokautisen hoidon ja seurannan järjestäminen vaatii paljon sairaalan henkilökunnalta.

Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoito

Tuotantoeläimillä tarkoitetaan niitä ihmisten kasvattamia eläimiä, joiden lihaa tai muita tuotteita käytetään elintarvikkeina tai muuten ihmisten tarpeisiin.

Vakavan eläintaudin leviäminen tuotantoeläimiin vaikuttaa haitallisesti elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Osa eläintaudeista on eläimille ja ihmiselle yhteisiä, joko suoraan eläimestä ihmiseen tarttuvia tai eläinkunnan tuotteiden välityksellä tarttuvia.

Eläintautien torjuminen perustuu tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn. Vaikka monet tarttuvat eläintaudit on hävitetty Suomesta, niitä on edelleen useissa maailman maissa. Tällaisia ovat esimerkiksi karjarutto, suu- ja sorkkatauti, raivotauti, pernarutto, tuberkuloosi sekä lintuinfluenssa.

Taudit saattavat palata Suomeen ulkomailta tuotujen eläinten, riistan, eläinkunnan tuotteiden tai rehujen välityksellä. Eläinlääkärit seuraavat jatkuvasti eläintautitilannetta sekä valvovat eläinten kuljetuksia ja maahantuontia.

Eläinlääkäri on asiantuntija eläinten lääkitsemisessä. Sairaan eläimen hoito lääkkeillä vaatii eläimen tutkimisen ja sairauden toteamisen.

Eläinten lääkitsemistä valvotaan tarkasti, koska se voi aiheuttaa haittaa ihmiselle joko elintarvikkeiden kautta saatujen lääkejäämien muodossa tai haittavaikutuksena eläintä lääkitsevään henkilöön. Lääkkeille vastustuskykyiset mikrobit voivat myös siirtyä eläimistä ihmiseen. Lääkeaineilla voi myös olla haitallisia ympäristövaikutuksia.

Eläinlääkkeiden käyttöä ja määräämistä säädellään lailla. Esimerkiksi joidenkin tuotantoeläimille käytettävien lääkkeiden käytön yhteydessä on noudatettava varoaikaa, jonka aikana eläintä ei voi teurastaa elintarvikkeena käytettäväksi tai eläimen tuottamaa maitoa ei saa toimittaa meijerin kautta kuluttajille.

Maaseudulla toimivien eläinlääkäreiden työn painopiste on siirtymässä yhä isompien eläinyksikköjen hoitamiseen, valvontaan ja eläinsairauksien ennaltaehkäisemiseen.

Eläinsuojelu

Eläinsuojelu on kehittynyt paljon, ja eläinten kohteluun kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kokemukset ja tutkittu tieto eläinsuojelun eri osa-alueilta ovat lisääntyneet, ja käsitykset eläinten hyvinvoinnin edellytyksistä muuttuneet.

Eläinlääkäreiden työpanos eläinsuojelun hyväksi on ollut huomattava. Heillä on koulutuksensa ja päivittäisten työtehtäviensä vuoksi sekä kokemusta että teoreettista tietoa eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista. He valvovat eläinsuojeluviranomaisina eläinsuojelulakia sekä vaikuttavat tuottajien ja kuluttajien mielipiteisiin ja asenteisiin.

Eläinsuojelua säädellään kansallisen lainsäädännön lisäksi EU-direktiiveillä ja asetuksilla, jotka ohjeistavat myös eläinten kuljettamista. Eläinsuojelulaki antaa puitteet ja vähimmäisvaatimukset eläinten pidolle ja kohtelulle. Se koskee sekä luonnonvaraisena eläviä eläimiä että ihmisen hoidossa olevia koti-, tarha- tai muita eläimiä.

Lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kivulta, kärsimykseltä ja tuskalta. Laki pyrkii edistämään eläinten hyvinvointia, terveyttä ja hyvää kohtelua.

Hyvinvoinnista huolehtiminen käsittää asianmukaiset eläintilat, hoidon, ruokinnan, sairauksien ennaltaehkäisyn sekä inhimillisen kohtelun. Myös lajinmukaisen käyttäytymisen huomioiminen on olennaista eläimen hyvinvoinnille. Aina on huolehdittava myös yksittäisen sairaan eläimen asianmukaisesta hoidosta.

Eläinlääkäri joutuu tulkitsemaan lainsäädäntöä ja neuvomaan sen toteuttamista käytännössä. Yhä useammin hän joutuu myös julkisesti tiedottamaan eläinsuojelullisista asioista, koska kuluttajat ovat kiinnostuneita valvonnan toteutumisesta.

Eläinten hyvinvoinnin parantaminen ei aina vaadi kalliita investointeja. Se on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltotyötä, joka vähentää eläinten sairastuvuutta, ja siten taloudellisia tappioita. Näin säilyy myös tuotantoeläinten hyvinvoinnista kiinnostuneiden kuluttajien luottamus kotimaisiin elintarvikkeisiin.

Ympäristöterveydenhuolto

Ympäristöterveydenhuollolla ennaltaehkäistään ja pienennetään elinympäristöstä ihmiseen kohdistuvia terveydellisiä haittoja ja vaaroja. Eläinlääkintähuollon lisäksi ympäristöterveydenhuoltoon kuuluu elintarvikevalvonta, elinympäristön terveellisyyden valvonta, tuoteturvallisuusvalvonta, tupakka- ja kemikaalilakien mukainen valvonta sekä uima- ja talousvesien valvonta.

Elintarvikevalvonta

Elintarvikevalvonnan tehtävänä on taata kuluttajalle turvallinen ja maultaan hyvä tuote. Tavoitteena on ruokamyrkytysten ennaltaehkäisy. Jos ruokamyrkytys- tai vesiepidemia puhkeaa, eläinlääkäri osallistuu epidemioiden alkuperän selvittelyyn ja leviämisen ehkäisyyn.

Elintarvikkeiden valvonta alkaa tuotantoeläinten terveydentilan seurannasta. Hyväkuntoiset, terveet ja puhtaat tuotantoeläimet ovat korkealaatuisten elintarvikkeiden perusedellytys. Alkutuotannon valvonnan lisäksi seurataan koko elintarvikkeiden käsittelyketjua eli elintarvikkeiden tuotantoa, valmistusta, kuljetusta ja myyntiä sekä elintarvikehuoneistoja kuten kahviloita ja ravintoloita.

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden, lihan, kalan, maidon ja niistä saatavien tuotteiden sekä munavalmisteiden valvonnalle on asetettu yksityiskohtaiset vaatimukset lainsäädännössä. Esimerkiksi lihantarkastus käsittää teurastamolle tuotavien elävien eläinten tarkastamisen ja teurastuksen jälkeisen lihan tarkastamisen.

Tarkastuksiin saattaa liittyä lisätutkimuksia laboratoriossa. Tällaisia tutkimuksia ovat mm. haju-, maku-, säilyvyys-, lois- ja mikrobitutkimukset. Myös lääke- ja torjunta-ainejäämiä sekä ympäristömyrkkyjen esiintymistä seurataan.

Lisäksi valvotaan teurastamoiden ja lihanjalostuslaitosten yleistä puhtautta ja lihatuotteiden valmistusta. Myös laitosten omaa valvontaa seurataan säännöllisin valvontakäynnein. Tätä valvontaketjua kutsutaan pellolta pöytään -valvontaketjuksi.

Eläinlääkäreitä ja klinikkaeläinhoitajia

Eläinlääkärit työskentelevät monipuolisissa tehtävissä. He huolehtivat eläinten terveyden- ja sairaudenhoidosta, eläinsuojelusta ja tarttuvien eläintautien ehkäisemisestä sekä elintarvikevalvontaan ja -hygieniaan ja ihmisen elinympäristön terveellisyyden valvontaan liittyvistä tehtävistä.

Eläinlääkärin työhön kuuluu ammatillisesta erikoistumisesta, vastuualueesta ja työnantajasta riippuen potilastyötä, sairaskäyntejä, ennaltaehkäisevää terveydenhuoltotyötä, hallinnollisia töitä, valvontatehtäviä, tutkimusta, kehittämistä ja koulutusta. Eläinlääkäreitä työskentelee myös markkinointi- ja myyntitehtävissä sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä mm. elintarvike- ja lääketeollisuudessa.

Eläinlääkärit tarvitsevat työssään eläinlääketieteen hallintaa sekä eläintenkäsittelytaitoa. Ammatissa tarvitaan myös asiakaslähtöisyyttä, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja hyviä viestintätaitoja. Eläinlääkärit toimivat usein esimiehinä tai ryhmän vetäjinä. Työssä tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tehdä päätöksiä. Alan kehityksen jatkuva seuraaminen on tärkeää.

Klinikkaeläinhoitajat (klinikkaeläintenhoitajat, eläintenhoitajat, pieneläinhoitajat) työskentelevät mm. eläinlääkäriasemilla, eläinklinikoilla, eläinsairaaloissa ja eläinlääkäreiden vastaanotoilla hoitajina. Työ on erityisosaamista vaativaa hoito- ja asiakaspalvelutyötä.

Klinikkaeläinhoitajat avustavat eläinlääkäriä tutkimuksissa ja toimenpiteissä, minkä lisäksi he suorittavat joitakin toimenpiteitä eläimille. Lisäksi he huolehtivat vastaanoton järjestyksestä ja siisteydestä, instrumenttien huollosta ja toimenpidetilojen aseptiikasta, klinikan ajanvarauksista, asiakaspalvelusta ja myynnistä sekä varastojen täydennyksistä ja tilauksista.

Eläinlääkintätyön ammattikäytäntöjä säädellään laeilla, EU-direktiiveillä sekä eettisillä ja kollegiaalisilla säännöillä.

Työpaikat

Eläinlääkäriasemat. Eläinklinikat. Eläinsairaalat. Eläinlääkäreiden vastaanotot. Kunnat ja kuntayhtymät. Valtio. EU. Puolustusvoimat. Elintarviketeollisuus. Lääketeollisuus. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Oppilaitokset.

Ammatit

Eläinlääkäri. Pieneläinlääkäri. Hevoseläinlääkäri. Kunnaneläinlääkäri. Kaupungineläinlääkäri. Hygienikkoeläinlääkäri. Tarkastuseläinlääkäri. Läänineläinlääkäri. Tuotantoeläinlääkäri. Terveydenhuoltoeläinlääkäri. Eläinlääkäritutkija. Tutkija. Opettaja. Yrittäjä. Klinikkaeläinhoitaja. Klinikkaeläintenhoitaja. Eläintenhoitaja. Pieneläinhoitaja.

Koulutus

Eläinlääketiedettä voi opiskella Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Alempi korkeakoulututkinto on eläinlääketieteen kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on eläinlääketieteen lisensiaatti.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa maatalousalan perustutkinnon. Tutkintonimike on eläintenhoitaja.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua eläintenhoitajaksi.

Toisella asteella voidaan suorittaa näyttötutkintona myös eläintenhoitajan ammattitutkinto. Tutkinnossa voi suuntautua klinikkaeläinhoitamiseen.

Työllisyys

Laillistettuja eläinlääkäreitä on Suomessa noin 2 630 (v. 2017). Noin puolet heistä toimii kliinisessä eläinpotilaiden kanssa tehtävässä työssä ja noin puolet esimerkiksi virkamiehinä, asiantuntijoina, tutkijoina tai opettajina.

Eläinlääkärit työskentelevät yrittäjinä ja ammatinharjoittajina tai toisen palveluksessa yksityisillä eläinlääkäriasemilla, kunnissa ja kuntayhtymissä sekä valtiolla ja EU:ssa. Eläinlääkäreitä toimii myös monenlaisissa elintarvike- ja lääketeollisuuden tehtävissä.

Työllisyyttä pitää yllä jatkuva tarve huolehtia tuotanto- ja lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoidosta, eläinsuojelusta, tarttuvien eläintautien vastustamisesta sekä elintarvikevalvontaan ja -hygieniaan ja ihmisen elinympäristön terveellisyyden valvontaan liittyvistä tehtävistä.

Eläinlääkäreiden työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä. Lisääntyneet koulutusmäärät ovat kuitenkin heikentäneet työllisyystilannetta aiemmista vuosista. Eläinlääkäreitä työskentelee myös esimerkiksi sijaisuuksissa. Tulevaisuudessa ammatissa toimivien lukumäärän arvioidaan kasvavan entisestään.

Klinikkaeläinhoitajia (eläintenhoitajia) työskentelee kunnan- tai kaupungineläinlääkäreiden vastaanotoilla, yksityisillä eläinklinikoilla ja eläinsairaaloissa. Työpaikkoja on vähemmän kuin tutkinnon suorittaneita, joten kaikille ei riitä työpaikkoja eläinlääkintätyössä.

Kehitysnäkymät

Eläinlääkintätyön kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi maatalouden rakennemuutos, kaupungistuminen, maaseudun hyötyeläinten määrän väheneminen, kasvavat tuotanto- ja laatuvaatimukset, mahdolliset uudet eläintaudit, lemmikkieläinten määrän lisääntyminen sekä EU:n ja kansallinen lainsäädäntö. Eläinlääketiede kehittyy jatkuvasti tarjoten yhä enemmän ja edistyneempiä hoitomahdollisuuksia.

Eläinten terveydenhuolto vaikuttaa yhteiskunnassa moniin asioihin. Näitä ovat esimerkiksi lemmikkien ja tuotantoeläinten hyvinvointi, terveys ja sairaudenhoito, elintarvikkeiden laatu, elinympäristön terveellisyys, ihmisten ja eläinten yhteisten taudinaiheuttajien tuntemus ja tarttuvien tautien hallinta sekä eläinsuojelu.

Maatalouden tuotantotalous on yhä tehokkaampaa, ja hoidettavat ja valvottavat tuotantoeläinyksiköt ovat yhä suurempia, mikä tuo mukanaan uusia eläintauteihin ja eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia.

Lemmikkieläimiä on yhä enemmän, ja ne ovat usein perheenjäseniä, joiden hoitoon ja hyvinvointiin panostetaan. Lemmikkien pitäminen aiheuttaa aina kuluja, jotka niiden omistajien on huomioitava jo ennen hankkimista, sillä eläimen terveydestä huolehtiminen on omistajan ehdoton velvollisuus. Yksityisten eläinlääkäripalvelujen hinnat ovat nousseet johtuen esimerkiksi lääkäriasemien laiteinvestoinneista.

Eläinsuojeluun heijastuu eläinten ominaisuuksien, kykyjen ja tarpeiden ymmärtäminen yhä paremmin. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tieteellisistä tutkimuksista on saatu paljon uutta tietoa hyvinvoinnin edellytyksistä ja eläimille oleellisen tärkeistä perustarpeista. Eläinten arvon ymmärtämisen ja oikean kohtelun ja käsittelyn osalta edetään hitaasti parempaan ja kiinnostus eläinten hyvinvointiin lisääntyy.

Kunnat järjestävät eläinlääkäripalvelut itse tai hankkivat ne eläinlääkäreiltä tai yksityisiltä yrityksiltä. Kuntien eläinlääkäripalvelu on enimmäkseen peruspalvelua. Kunnat järjestävät tuotantoeläinten eläinlääkäripalvelut. Lemmikkien perushoito järjestetään, jos alueella ei ole yksityistä eläinlääkäriä. Kiireellinen eläinlääkäriapu annetaan kaikille eläimille.

Eläinlääkäriasemat ketjuuntuvat ja kansainvälistyvät, mutta yksityisiä eläinlääkärien klinikoita on edelleen enemmistö. Eläinten terveydenhuollon suurimmat yritykset tarjoavat monipuolisia palveluja perusterveydenhoidosta erikoisosaamista vaativien sairauksien hoitoon ja kuntoutukseen päivystävissä eläinsairaaloissa.

Peruseläinlääkäripalveluja on tarjolla melko kattavasti eri puolilla maata, joskin alueellista vaihtelua on paljon ja matka eläinlääkäriin voi olla pitkäkin. Erikoiseläinlääkärien ja erittäin vaativan kirurgian palveluja on vain alueellisesti joillakin isommilla paikkakunnilla.

Kunnaneläinlääkärijärjestelmä tarjoaa ympäri Suomen mahdollisuuden saada peruseläinlääkäripalvelua ja kiireellistä eläinlääkäriapua. Mikäli kuntien eläinlääkäripalveluita supistetaan, on lisättävä yksityisten palvelujen tarjontaa. Yksityistä peruseläinlääkäripalvelua on todennäköisesti saatavissa melko kattavasti, mutta päivystyspalvelu on haaste, joka on ratkaistava jotenkin.

Lähialat

Maatalousala. Elintarviketeollisuus. Terveydenhuolto. Lääketeollisuus.

Eläinlääkintätyö