Ympäristöala

Johdanto

Ympäristöalalla tehdään tärkeää työtä luonnon ja ympäristön suojelemiseksi ja hoitamiseksi. Ympäristötyön tärkeydestä kertoo se, että ympäristön tila vaikuttaa ihmisten, yhteiskuntien ja koko luonnon hyvinvointiin. Globaalissa mittakaavassa ympäristöasioiden hoidolla vaikutetaan elinolosuhteisiin maapallolla pitkälle tulevaisuuteen.

Tuotteet ja palvelut

Työtä ympäristön suojelemiseksi ja luonnon puolesta

Ympäristöalan toiminnalle on keskeistä ihmisen toiminnasta syntyvien ympäristöhaittojen minimoiminen, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen ja tietouden lisääminen.

Ympäristöala on rakenteeltaan monimuotoinen ja työllistää yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Alan asiantuntijoita työskentelee esimerkiksi valtion ja kuntien virastoissa, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa, oppilaitoksissa, järjestöissä ja eri toimialojen yrityksissä.

Ympäristöalalla tehdään hallinnollista työtä kuten lainsäädäntöä, valvontaa ja lupa-asioiden hoitoa. Ala työllistää myös tutkimuksen, neuvonnan, konsultoinnin, tuotekehityksen ja ympäristönhoidon tehtävissä. Luontoa hyödynnetään elinkeinona esimerkiksi luontomatkailun ja luonnontuotteiden muodossa sekä luontaistaloudessa.

Ympäristönsuojelu

Ympäristönsuojelun tavoitteena on hyvä ympäristön tila ja ekologisesti kestävä kehitys. Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Päämääränä on turvata elämisen mahdollisuudet myös tuleville sukupolville.

Ympäristönsuojelulla pyritään ratkaisemaan, lievittämään ja ennaltaehkäisemään ihmisen toiminnasta aiheutuvia ympäristöongelmia. Paikallisia ja maailmanlaajuisia ympäristöhaittoja aiheutuu teollisuuden, energiantuotannon, liikenteen, maatalouden ja asumisen päästöistä sekä maankäytöstä ja rakentamisesta. Ympäristönsuojelua tehdään useilla osa-alueilla.

Ilmastonmuutos johtuu pääosin kasvihuonekaasuista, joiden määrää ihmisen toiminta on lisännyt. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdään kansainvälistä yhteistyötä, jossa Suomi toimii EU:n osana.

Ilmakehän yläosan otsonikerros suojelee elämää liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonikerroksen heikentyminen on saatu pysäytettyä, mutta vahinkojen korjaantuminen vie vielä vuosikymmeniä. Otsonikerrosta suojellaan kansainvälisin sopimuksin.

Ilmansuojelulla pyritään saavuttamaan terveellinen ja viihtyisä elinympäristö sekä luonnon toimintakyvyn säilymisen turvaava ilmanlaatu. Vesiensuojelun tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesistöjä. Suojelu kohdistuu pintavesiin, pohjavesiin ja Itämereen.

Maaperänsuojelulla pyritään ehkäisemään maaperän vaurioitumista, kunnostetaan vaurioituneita alueita ja estetään haittojen leviäminen. Lisäksi turvataan ravinnon- ja puuntuotanto, säilytetään arvokkaita maisema-alueita ja geologisesti, kulttuurihistoriallisesti tai arkeologisesti tärkeitä kohteita.

Erilaisten kemikaalien kuten torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvat päästöt kohdistuvat joko suoraan luontoon, kaupunkiympäristöön, työympäristöön tai kotitalouksiin. Maahamme tuodaan tai meillä valmistetaan noin 30 000 vaaralliseksi luokiteltua valmistetta, jotka sisältävät yli 5 000 vaaralliseksi luokiteltua ainetta.

Öljyvahinkoja Suomessa tapahtuu vuosittain noin 2 000 lähinnä maa-alueilla. Suurimmassa osassa tapauksista ympäristöön pääsee vain pieniä määriä öljyä. Vakavampia tapauksia sattuu vuodessa noin 160.

Pilaantuneiden maiden kunnostuksella vähennetään maaperän saastumisesta aiheutuvia ympäristö- ja terveyshaittoja. Vesistöjä kunnostetaan ja hoidetaan etupäässä virkistyskäyttöön. Luonnonsuojelusyistä ennallistetaan mm. lintuvesiä sekä lehtoja ja soita. Maisemanhoitotöinä kunnostetaan mm. perinnemaisemia, niittyjä, metsälaitumia jne.

Meluntorjunnan tavoitteena on terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen elinympäristö. Melua voidaan vähentää päästölähteitä kuten autoja ja koneita vaimentamalla, alueiden käytön ja liikenteen suunnittelulla sekä asuntojen paremmalla äänieristyksellä.

Geenitekniikan avulla ihminen voi muokata kasvien, eläinten ja mikro-organismien perimää niiden ominaisuuksien parantamiseksi. Ympäristönsuojelun huolenaiheita ovat mm. siirrettyjen geenien leviäminen muihin eliöihin sekä muutokset eliöyhteisöjen kilpailukyvyssä ja monimuotoisuudessa.

Kierrättämällä materiaaleja säästetään raaka-aineita. Jäte on ensisijaisesti pyrittävä hyödyntämään aineena ja toissijaisesti energiana. Esimerkiksi metalleja voidaan hyödyntää uusioraaka-aineina ja jätteen energiasisältö voidaan hyödyntää lämmön- tai sähköntuotannossa. Kaatopaikoille jäte sijoitetaan vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. (Ks. Ammattinetistä myös Ympäristönhuolto.)

Luonnonsuojelu

Ihmisen toiminnan seurauksena luonnontilainen luonto on harvinaistunut, lajeja on käynyt uhanalaisiksi tai kuollut sukupuuttoon ja luonnonvarat ovat ehtyneet. Luonnonsuojelulla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuus, ehkäistään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä ja palautetaan ympäristöjä entiselleen. Myös luonnonsuojelua tehdään useilla osa-alueilla.

Suojelualueilla suojellaan luontotyyppejä, niille tyypillistä eläin- ja kasvilajistoa sekä uhanalaisia lajeja. Suomen pinta-alasta on suojeltu noin yhdeksän prosenttia. Valtaosa suojelualueista sijaitsee valtion mailla, ja niitä hoitaa pääasiassa Metsähallitus. Suurin osa suojelualueistamme kuuluu EU:n Natura 2000 -verkostoon.

Kansallispuistot (39) ovat luonnonnähtävyyksiä, joissa sijaitsevat luontomme arvokkaimmat kohteet. Niissä on luontopolkuja, opastuskeskuksia ja muita palveluja retkeilijöille. Luonnonpuistot (19) ovat pääosin yleisöltä suljettuja alueita, joiden luonto pyritään säilyttämään koskemattomana. Ne palvelevat ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tieteellistä tutkimusta.

Uusia suojelualueita perustetaan luonnonsuojeluohjelmien pohjalta. Luonnonsuojeluohjelmia ovat kansallis- ja luonnonpuisto-ohjelma sekä soiden, lintuvesien, harjujen, lehtojen, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmat.

Luontotyyppien suojelu kohdistuu luontotyyppiin, joka on maa- tai vesialue joka erottuu ympäristöstään tietynlaisten ympäristöolojen sekä kasvi- ja eläinlajiston ansiosta. Suojeltuja luontotyyppejä ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja yksittäiset suuret maisemapuut.

Metsiä suojellaan perustamalla luonnonsuojelualueita. Metsätalous eli puiden kasvattaminen teollisuuden raaka-aineeksi on yksipuolistanut metsien puulajisuhteita. Luonnontilaisten metsien käytyä harvinaisiksi metsien eliölajeista yli 800 on uhanalaisia. Noin 9 prosenttia Suomen metsistä on tiukasti suojeltu, eli niillä ei harjoiteta metsätaloutta.

Maisemansuojelu on maisemien kulttuuri- ja luonnonarvojen turvaamista, maisemanhoito puolestaan tämän käytäntöön panemista. Maisema muodostuu maanpinnan muotojen, kallio- ja maaperän sekä kasvillisuuden ja vesistöjen yhdistelmästä. Usein maisemaan kuuluu myös teitä, peltoja, rakennuksia ja kyliä tai kaupunkeja.

Geologisia muodostelmia suojellaan myös. Niitä ovat korkeat kalliot ja harjut, jotka luovat kaunista maisemaa, minkä lisäksi niillä on usein myös kulttuurihistoriallista ja arkeologista arvoa. Geologiset muodostumat ovat myös raaka-ainelähteitä.

Lajien suojelussa laji voidaan rauhoittaa, säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi. Suojelun tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Suomen noin 45 000 eliölajista noin 21 000 tunnetaan niin hyvin, että uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Joka kymmenes laji on uhanalainen.

Luonnonvarojen ekologisesti kestävällä käytöllä pyritään sopeuttamaan ihmisen toiminta hyödynnettäviin luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Keinoja ovat ihmisten kulutustottumusten muuttaminen, teknologian kehittäminen ja luonnonvarojen käytön suunnittelu ja ohjaus.

Luontoelinkeinot

Luonto tarjoaa myös puitteet erilaisten luontoon liittyvien elinkeinojen harjoittamiseen. Ympäristön ja luonnon kunnioittamisen lisäksi näin vaalitaan paikallisia perinteitä ja kulttuureja sekä pidetään osaltaan maaseutua elinvoimaisena. Luontoyrittäjyys voi painottua esimerkiksi elintarvikkeisiin, käsityötuotteisiin tai matkailuun. Tuotteissa ja palveluissa on paikallisia erityispiirteitä ja alueellista omaleimaisuutta.

Luonto tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia erilaisten luonto-ohjauspalveluiden järjestämiseen. Kyseeseen tulevat esimerkiksi patikointi, lumikenkävaellus, hiihto, pyöräily, ratsastus ja melominen. Tällöin palveluihin kuuluu ohjaus ja opastus rakennetuilla tai suunnitelluilla reiteillä.

Luontoon voidaan järjestää myös luontoretkiä, jotka painottuvat esimerkiksi eläinten havainnointiin tai luontokuvaukseen. Opastetut kalastus- ja metsästysretket voivat niin ikään kuulua palveluihin, samoin safarit esimerkiksi koiravaljakoilla ja porovaljakoilla. Myös moottorikelkka- ja mönkijäsafareja sekä moottoriveneilyä järjestetään.

Luonnontuotteet tarjoavat nekin elinkeinomahdollisuuden. Tällöin toiminta painottuu esimerkiksi marjojen, sienien ja yrttien keräämiseen sekä jalostamiseen. Elintarvikkeiden lisäksi luonnontuotteita voidaan käyttää kosmetiikassa, lääkeaineina tai koristeina. Tähän liittyy esimerkiksi jäkälän, pajun, mahlan ja kaarnan keruu.

Luontaistalous käsittää monenlaisia toimintoja, joita usein yhdistellään toimeentulon turvaamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kalastus, poronhoito, metsien monikäyttö, lampaanhoito, riistanhoito ja esimerkiksi metsästysretket.

Myös ympäristönhoito tarjoaa mahdollisuuksia elinkeinotoimintaan, esimerkkeinä ympäristön kunnostus- ja hoitotyöt sekä ulkoilureittien suunnittelu ja rakentaminen.

Ympäristökasvatuksella voidaan puolestaan lisätä ihmisten luontotietämystä ja vaikuttaa luonnon säilymiseen tulevaisuudessakin virkistyksen ja elämyksien lähteenä. Toimintamuotoina voivat olla myös luontoretket ja erätaitojen opettaminen.

Tehtäväalueita ympäristöalalla

Valtion ympäristöhallinnon ja kuntien viranomaiset tekevät työtä ympäristön ja luonnon puolesta oikeudellisen ohjauksen (lainsäädäntö, luvat), taloudellisen ohjauksen (verot, maksut, avustukset, tuet) ja ympäristötietoisuuden lisäämisen (ympäristön seuranta, tutkimus, koulutus ja tiedottaminen) keinoin.

Ympäristöntutkimusta ja -seurantaa tekevät maassamme useat tahot. Tutkimus voi olla kentällä tapahtuvaa havainnointia, kokeellista tutkimusta koeolosuhteissa tai laboratoriossa tai teoreettista tutkimusta. Laboratorioissa tehdään lisäksi analyysejä ja testejä. Tutkimustyöhön kuuluu myös julkaisutoimintaa, tiedottamista ja asiantuntijapalveluita kuten konsultointia.

Ympäristöjärjestöt voivat olla monialaisia tai keskittyneitä esimerkiksi eläinten oikeuksien puolustamiseen tai lintujen suojeluun. Järjestöt pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tekemällä aloitteita ja ehdotuksia päättäjille ja elinkeinoelämälle. Järjestöillä on tyypillisesti tiedotus- ja julkaisutoimintaa, minkä lisäksi ne antavat myös neuvontaa sekä järjestävät koulutusta, kampanjoita, kerhoja jne.

Luontoyritykset voivat olla keskittyneitä esimerkiksi luonto-ohjaukseen, luonnontuotteisiin tai luontaistalouteen. Työ on opastamista, keruuta, tuotteiden jalostamista ja esimerkiksi poronhoitoa.

Ympäristöteknologiaan keskittyneet yritykset tuottavat teknisiä menetelmiä ja menettelytapoja, joilla voidaan vähentää esimerkiksi teollisen tuotannon haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Ne valmistavat esimerkiksi puhdistimia, puhtaampia polttoaineita ja energiaa säästävää tekniikkaa, jonka lisäksi ne tarjoavat konsultointi- ja tutkimuspalveluita.

Ympäristöhuoltoyritykset ja kuntien jätelaitokset toimivat jätteiden keräyksen, kuljetuksen, hyödyntämisen (mm. lajittelu, kierrätys, jalostus uusioraaka-aineiksi, hyödyntäminen energiana), jätteen käsittelyn (vaarattomaksi tekeminen, sijoittaminen), haja-asutusalueiden vesihuollon sekä pilaantuneiden maiden ja vesien kunnostuksen alueilla. Ne tarjoavat myös konsultointi- ja suunnitteluapua. (Ks. Ammattinetistä Ympäristönhuolto.)

 

Työpaikat

Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus (SYKE). ELY-keskukset. Aluehallintovirastot. Kunnat. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Oppilaitokset. Ympäristöjärjestöt. Ympäristöalan yritykset. Luontoalan yritykset.

 

Ammatit

Biologi, fyysikko, geofyysikko, geologi, hydrobiologi, ilmastoasiantuntija, järjestöpäällikkö, järjestösihteeri, jäteneuvoja, kalastusbiologi, kehityspäällikkö, kemisti, kierrätysneuvoja, laatupäällikkö, laborantti, laboratorioanalyytikko, laboratoriomestari, limnologi, luonnonsuojelutyöntekijä, luonto- ja ympäristöneuvoja, luonto-ohjaaja, luontoyrittäjä, meriasiantuntija, meribiologi, meteorologi, metsäasiantuntija, mikrobiologi, professori, suojeluasiantuntija, suojelubiologi, suojelujohtaja, suojelupäällikkö, suunnittelija, suunnitteluinsinööri, suunnittelupäällikkö, tarkastaja, toiminnanjohtaja, tutkija, tutkimusgeologi, tutkimusjohtaja, tutkimuslaitoksen johtaja, tutkimuspäällikkö, tutkimussihteeri, vesistötutkija, yhdyskuntasuunnittelija, ympäristö- ja terveyssuunnittelija, ympäristö- ja terveystarkastaja, ympäristöasiantuntija, ympäristöinsinööri, ympäristöjohtaja, ympäristökasvattaja, ympäristökonsultti, ympäristökouluttaja, ympäristölakimies, ympäristönhoitaja, ympäristönsuojeluinsinööri, ympäristönsuojelujohtaja, ympäristönsuojelulakimies, ympäristönsuojelupäällikkö, ympäristönsuojelusihteeri, ympäristönsuojelusuunnittelija, ympäristönsuojelutarkastaja, ympäristönsuojelutyöntekijä, ympäristönsuunnittelija, ympäristöpäällikkö, ympäristösihteeri, ympäristösuunnittelija, ympäristötarkastaja, ympäristötoimenhoitaja, ympäristötutkija, ympäristötyöntekijä, ympäristövastaava.

Ympäristöalalla voidaan työskennellä myös muilla ammatti- ja tehtävänimikkeillä sekä esimerkiksi talouden, hallinnon, lakialan, markkinoinnin, myynnin, viestinnän jne. tehtäväalueilla.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon. Opinnoissa voi suuntautua ympäristöalaan, jolloin tutkintonimike on ympäristönhoitaja.

Luontoalaan suuntautuen tutkintonimike on luonto-ohjaaja, luonnonvaratuottaja tai luonto- ja ympäristöneuvoja. Poro- ja luontaistalouteen suuntautuen tutkintonimike on porotalousyrittäjä tai luontaistalousyrittäjä.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös erä- ja luonto-oppaan, luonnontuotealan, porotalouden ja bioenergia-alan ammattitutkinnot sekä keruutuotetarkastajan, luontokartoittajan, riistamestarin ja metsämestarin erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella esimerkiksi kestävää kehitystä. Tutkintonimike on luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinto ympäristösuunnittelija (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös esimerkiksi ympäristöteknologiaa. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella bio- ja ympäristötieteitä. Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella myös ympäristötieteitä. Alempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Yliopistojen teknisissä tieteissä voi opiskella esimerkiksi ympäristötekniikkaa. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

 

Työllisyys

Ympäristöala työllistää valtiolla, kunnilla, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja oppilaitoksissa. Työpaikkoja on lisäksi ympäristöalan yrityksissä, luontoalan yrityksissä ja muiden toimialojen yrityksissä esimerkiksi teollisuudessa. Ala työllistää myös järjestöissä.

Ympäristöalalla työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa johtuen työntekijöiden sijoittumisesta eri sektoreille. Ala työllistää esimerkiksi ympäristön tutkimisen, suunnittelun, käytön, hyödyntämisen ja hoidon tehtäväalueilla.

Työllisyystilanne vaihtelee koulutustaustasta riippuen. Yleisesti ottaen oppilaitoksista on valmistunut enemmän alalle tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Työttömyyttä esiintyy erityisesti vastavalmistuneilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistoissa ja kunnilla.

Valtio, kunnat ja yliopistot palkkaavat uutta henkilöstöä lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Työpaikkojen syntyminen julkisella sektorilla riippuu uusien virkojen perustamisesta tai avoimeksi tulleiden täyttämisestä. Ympäristöalan ja luontoalan järjestöissä on vain vähän henkilökuntaa.

Ympäristöalan yritykset rekrytoivat tarpeen mukaan. Niiden työllisyystilanteeseen vaikuttaa alan palveluiden ja tuotteiden kysyntä, joka riippuu talouden suhdanteista ja investoinneista ympäristöön. Ympäristöteknologia on yksi nopeimmin kehittyvistä tekniikan osa-alueista. Sen tarpeisiin vastaaminen edellyttää riittävästi osaavia työntekijöitä.

Ympäristöalaan liittyvä luontoyrittäjyys on pienyritysvaltaista. Alalla toimivat ovat pääasiassa yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä. Niiden työllisyydelle on tyypillistä kausiluonteisuus ja sivutoimisuus sekä osa-aikainen ja monialayrittäjyys.

Kehitysnäkymät

Suuria globaaleja ympäristöhaasteita ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävän kehityksen aikaansaaminen. Globalisaation edetessä kansainvälisen yhteistyön ja sopimisen merkitys kasvaa edelleen.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Suomi toimii EU:n osana. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteina on varmistaa vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä valmistella tietä EU:n pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteisiin. Energia- ja ilmastopoliittisessa strategiassa panostetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon ja energiansäästöön.

Vuodelle 2020 päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästövähennysvelvoite on 16 prosenttia. Uusiutuvan energian tavoite on 38 prosenttia loppukulutuksesta. Uusiutuvan energian velvoite liikennesektorille on 10 prosenttia, mutta Suomi on päätynyt itse 20 prosentin tavoitteeseen. Energiankäyttöä tulee puolestaan tehostaa 9 prosenttia vuoteen 2016 mennessä.

Luonnon monimuotoisuutta ja lajeja (mm. saimaannorppa, kuukkeli ja susi) uhkaavat meillä ilmastonmuutoksen lisäksi mm. elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian 2006-2016 tavoitteina on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja vakiinnuttaa luonnon tilan suotuisa kehitys.

Suuria haasteita ovat myös Itämeren ja sisävesien suojelu. Itämeressä on rehevöityneitä rannikkoalueita Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Perämeren koillisosassa. Myös merkittävä osa jokivesistä ja järvialasta kaipaa parantamista. Maataloudesta ja haja-asutuksesta syntyy edelleen liikaa ravinnekuormitusta vesistöihin. Suomenlahdella lisääntyneet öljykuljetukset kasvattavat ympäristöonnettomuuksien riskiä.

Valtakunnallinen jätesuunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Jätteen syntymistä ehkäistään, jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään, kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään sekä turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus.

Suomessa aineellinen kulutus henkeä kohti on edelleen liian korkea. Ongelmiamme ovat kulutettujen luonnonvarojen määrä ja jätemäärät henkilöä kohden sekä suuret hiilidioksidipäästöt. Sen sijaan veden- ja ilmanlaatu, tieteen ja teknologian taso sekä ympäristöhallinto ovat pärjänneet kansainvälisessä vertailussa hyvin.

Kestävää kulutusta ja tuotantoa voidaan edistää parantamalla energian ja materiaalien käytön tehokkuutta. Yksi keino on panostaa uuteen teknologiaan ja innovaatioihin. Näin voidaan vaikuttaa merkittävästi liikenteen, yhdyskuntarakenteen, tuotantoketjujen ja kulutustottumusten seurauksena kasvaviin ympäristöongelmiin.

Ympäristöalan kasvualueita ovat erityisesti jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö, vesistöjen ja maa-alueiden kunnostus, haja-asutusalueiden vesihuolto, jäte- ja ympäristöneuvonta sekä ympäristöjärjestelmien kehittäminen. Lisäksi tarvitaan kierrätykseen, kompostointiin, jätehuoltoon ja ympäristön kunnostukseen liittyviä palveluja, erityisesti taajamissa ja kaupungeissa.

Eniten uutta liiketoimintaa syntynee ympäristöteknologian ja jätteiden hyödyntämisen aloille. Myös muualla maailmassa on tarvetta suomalaiselle ympäristöteknologialle ja -osaamiselle, esimerkiksi Kiinassa. Vahvoja vientimahdollisuuksia on esimerkiksi jätteiden ja jätevesien käsittelyssä, energiantuotannossa, mittaus- ja säätöteknologioissa sekä paperiteollisuuden ympäristöteknologioissa.

Ympäristöajattelu kuuluu tulevaisuudessa entistä kiinteämmin yritysten liiketoimintaan kaikilla toimialoilla. Yrityksillä on ympäristöohjelmia, jotka tähtäävät toiminnan ekologisuuden parantamiseen. Kuluttajien kasvaneen ympäristötietoisuuden vuoksi ympäristöystävällisyydellä on yhä keskeisempi merkitys yritysten menestymisen kannalta.

Luontoyrittäjyyden kasvunäkymät perustuvat mm. kuluttajien ympäristötietoisuuden ja terveysajattelun lisääntymiseen. Luonnon merkitys hyvinvoinnin lähteenä lisääntyy entisestään asutuksen keskittyessä suuriin kaupunkeihin ja työelämän vaatimusten koventumisen myötä.

Tulevaisuudessa ympäristöalalla tarvitaan yhä enemmän poikkitieteellistä tutkimusta ja ympäristöasioiden kytkentää esimerkiksi yhteiskuntatalouteen ja sosiaalisiin kysymyksiin. Varsinkin kestävä kehitys on tällainen alue.

Lähialat

Ympäristönhuolto. Biologia. Bioteknologia. Kemia. Fysiikka. Maantiede. Geologia. Maatalous. Metsätalous. Kalatalousala. Hallinnollinen työ. Tekniikan ala.

 

Ympäristöala