Kalatalousala

Johdanto

Kalatalousalaan luetaan ammattikalastus, kalanviljely, kalanjalostus, kalatuotteiden markkinointi ja myynti sekä kalastusmatkailu. Kalataloustutkimus ja -neuvonta sekä kalavesien hoito kuuluvat myös kalatalouteen, sillä ne antavat tukea ja tietoa kalatalouden piirissä harjoitettavalle yritystoiminnalle.

Kalatalous perustuu vesistöjen puhtauteen ja tuotantokykyyn sekä luonnonvarojen kestävään käyttöön. Järkevä kalatalous tukee tehokasta elinkeinotoimintaa kalakantoja vahingoittamatta. Urheilu- ja virkistyskalastus eivät kuulu kalatalousalaan, koska ne eivät ole elinkeino- vaan vapaa-ajantoimintaa.

Tuotteet ja palvelut

Elinkeinokalatalous muodostuu meri- ja sisävesikalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen ja kalakaupan sektoreista. Alan taloudellinen ja sosiaalinen merkitys on erityisen suuri harvaan asutuilla alueilla, joilla korvaavia elinkeinoja on vaikea löytää.

Ammattikalastus

Ammattikalastusta harjoitetaan maassamme sekä merillä että sisävesillä. Pyydetyt kalat käytetään ihmisravinnoksi tai eläinten rehuksi. Suomessa elinkeinokalastus on mitoitettu kalakantojen mukaan, eli sitä harjoitetaan luonnonvarojen kestävän käytön sallimissa rajoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kalakantoja ei pyydetä liian vähiin eikä loppuun.

Sisävesikalastuksen tärkein saaliskala on muikku, ja kalastuksen painopistealueet Pohjois- ja Itä-Suomessa. Sisävesien ammattikalastuksen saalis on ollut noin 5 000 tonnia vuodessa, mikä on alle viisi prosenttia merikalastuksen saalismäärästä. Arvoltaan sisävesikalastuksen saalismäärä on kuitenkin noin neljäsosa merikalastuksen, koska se koostuu lähes yksinomaan ihmisravinnoksi käytettävästä ja arvostetusta kalasta.

Vuonna 2007 merialueella pyydettiin ammattikalastajien toimesta lähes 118 miljoonaa kiloa kalaa. Merkittävin saaliskala on silakka, jota kalastetaan Pohjanlahdella. Kilohailia kalastetaan Itämeren pääaltaalla, turskaa pääasiassa Ruotsin eteläpuolella olevan Bornholmin lähivesillä. Lohta pyydetään sekä Itämeren pääaltaalla että Pohjanlahden rannikoilla.

Vesiviljely (kalankasvatus)

Vesiviljelijät tuottavat ruokakalaa sekä kalan ja ravun poikasia. Viljellyt kalat päätyvät joko luonnonvesiin istutettaviksi tai suoraan ruokakalaksi. Kirjolohi oli pitkään ainoa laajasti viljelty ruokakalamme, mutta viime vuosina siika on noussut merkittäväksi viljelylajiksi. Elintarvikkeeksi viljellään myös pieniä määriä nieriää, taimenta ja sampea sekä rapuja. Kuhan ja ahvenen viljelymenetelmiä tutkitaan.

Vesiviljelyä harjoittavat kaupalliset yksityiset yritykset, jotka voivat olla ruokakala- ja poikaslaitoksia, valtio (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos), yhteisöt (maatalouskeskusten laitokset) ja velvoitelaitokset eli voimalaitosten omistamat kalanviljelylaitokset).

Vesiviljelyllä on suuri merkitys Suomen kalataloudessa, sillä elintarvikkeeksi kasvatetun kalan arvo on suurempi kuin ammattikalastuksen saaliin arvo. Mäti on maamme kalatalouden arvokkain vientituote.

Jalostusteollisuus ja kalakauppa

Jalostusteollisuus tuottaa kalapakasteita, kalafileitä, suolattuja ja graavattuja kalatuotteita, kylmä- ja lämminsavustettuja kalatuotteita, kaloista valmistettuja puolisäilykkeitä ja säilykkeitä sekä eineksiä. Kalaa jalostavat yritykset ovat Suomessa enimmäkseen pieniä ja usein monialaisia. Suuri osa kalasta liikkuu kauppaketjujen tukkuliikkeiden kautta. Kalatukkukaupan yritykset Suomessa ovat varsin pieniä.

Kalatalouden hallinto- ja järjestötyö

Kalatalous kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Ministeriön luonnonvaraosasto vastaa Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta kansallisella tasolla. Se vastaa EU-säädösten edellyttämän kalastuksen valvonnan koordinoinnista. Käytännön valvonnasta vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset apunaan muut valvontaviranomaiset, kuten Rajavartiolaitos merivartiostoineen, poliisi ja tulli.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL tuottaa tietoa Suomen luonnonvaraisista kalavaroista niiden arvioimiseksi, tilastojen tekemiseksi sekä kalakantojen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

Kalatalouden Keskusliitto on maamme johtava valtakunnallinen kalatalouden kehittämis- ja edistämisjärjestö. Yhdessä jäsenjärjestöjensä ja sidosryhmien kanssa se edistää kaikkien kalastajaryhmien ja kuluttajien mahdollisuuksia saada korkealaatuista ja puhdasta kotimaista kalaa sekä kalastukseen liittyviä luontoelämyksiä.

KALATALOUDEN AMMATTILAISIA

Kalatalouden tehtävissä toimiminen edellyttää kalojen, niiden elinympäristöjen ja kalabiologian tuntemusta.Tuotantotehtävissä on hallittava kalojen kasvatusmenetelmät ja pyytäminen erilaisin pyydyksin, saaliin käsittely ja vesillä liikkuminen. Kalakannat ja säädökset on tunnettava sekä on osattava ottaa huomioon luonnonvarojen kestävä käyttö.Yrittäjänä toimivilta edellytetään oman alan vankan ammattiosaamisen lisäksi palvelu- ja markkinointihenkisyyttä.

Kalatalouden hallintotehtävät ovat puolestaan asiantuntijatehtäviä, joissa korostuvat suunnittelu ja valvonta, järjestötehtävissä taas neuvonta ja koulutus. Hallinto- ja järjestötehtävissä tarvitaan kalatalouden laaja-alaista tuntemusta.

Kalastajat pyytävät saaliin erilaisin menetelmin merestä tai sisävesiltä. Kalastuksessa käytettäviä pyydyksiä ovat rysät, verkot, ajoverkot, nuotat, siima- ja koukkupyydykset, troolit, vapapyydykset ja vetouistimet.Tehtäviin kuuluu pyytämisen lisäksi saaliin käsittely ja sen pakkaaminen myyntikuntoon. Tämän lisäksi kalastajan on saatava saalis myydyksi. Tehtäviin kuuluvat myös kalastusaluksen ja pyyntivälineiden kunnostukset ja huollot. Osa kalastajista rakentaa osan pyydyksistään itse.

Kalanviljelijä työskentelee ruokakalaa tai istukkaita tuottavassa kalanviljely-yrityksessä tai -laitoksessa. Hän tarkkailee kalojen kasvua altaissa sekä huolehtii ruokinnasta ja kasvatusaltaiden puhdistuksesta. Tehtäviin voi kuulua myös kutukypsien kalojen pyydystäminen luonnonvesistä, kutevien kalojen lypsy sekä mädin hedelmöitys ja jatkokäsittely hautomossa.

Kalanviljelijä osallistuu usein myös kalojen teurastukseen, jatkojalostukseen ja joskus markkinointiinkin. Istukkaita tuottavissa kalanviljelylaitoksissa tehtäviin kuuluu pakata ja kuljettaa kalanpoikasia istutuspaikalle. Toimenkuvaan kuuluu myös kalatautien ja loisten ennaltaehkäisy sekä kalanviljelylaitoksen vedenkierrätyksestä huolehtiminen ja erilaiset pienet korjaus-, huolto- ja muutostyöt.

Kalastusmestari

Kalastusmestari johtaa kalanviljelylaitoksessa kalanviljelytöitä. Tehtäviin kuuluu kalojen istutustyötä ja niiden valvontaa. Kalastusmestarit myös istuttavat kaloja vesistöihin. He voivat toimia myös hallinnollisissa tehtävissä ympäristö- sekä kalataloushallinnossa.

Kalatalousneuvoja

Kalatalousneuvoja toimii kalatalouden neuvonta- ja tiedotustehtävissä kalatalousalan järjestössä. Tehtäviin kuuluu järjestää koulutus- ja neuvontatilaisuuksia sekä antaa neuvontaa kalatalousalan ammatinharjoittajille, työntekijöille ja kalastuksen harrastajille. Kalatalousneuvoja antaa käytännön ohjausta mm. kalavesien hoidossa, tekee vesien käyttö- ja hoitosuunnitelmia sekä suunnittelee ja toteuttaa kalanpoikasistutuksia.

Kalastusbiologi

Kalastusbiologi tutkii kalastuksen ja kalanhoidon biologisia edellytyksiä - kalojen biologiaa, kalavesien hoitoa ja kalastuksen säätelyä, sekä tekee näihin liittyviä käytännön kokeita. Tehtäviin kuuluu myös suunnitella kalaveden hoitoa ja kalatalouden kehittämistä. Hallinnossa kalastusbiologi suunnittelee yleensä läänintason kalataloutta.

Muita ammatteja

Kalatalousala työllistää myös kalakaupan, kalastusvälineiden myynnin, kalastusmatkailun, kalastusopastuksen, kalastuksen valvonnan ja opetuksen tehtävissä. Muita ammatteja ovat esimerkiksi kalakauppias, myyjä, matkailuyrittäjä, kalaopas, kalastuksenvalvoja ja opettaja.

Työpaikat

Kalastusyritykset. Vesiviljelyä harjoittavat yritykset, yhteisöt ja laitokset. Maa- ja metsätalousministeriö. ELY-keskukset. Kalatalouden Keskusliitto. Kalatalouskeskukset. Kalastajaliitot. Ympäristökeskukset. Tutkimuslaitokset (mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos). Yliopistot. Ammattikorkeakoulut. Ammatilliset oppilaitokset.

Ammatit

ammattikalastaja, kalatalousjohtaja, kalastusbiologi, kalatalousneuvoja / kalatalouskonsulentti / konsulentti, kalastusmestari, kalanviljelijä, kalastaja, kalastuksenvalvoja, kalavedenhoitaja, toiminnanjohtaja (kalastajaliitto), kalakauppias, myyjä, matkailuyrittäjä, kalastusopas, opettaja / kalatalousopettaja, kalastusneuvos, ylitarkastaja / tarkastaja, kalatalousylitarkastaja / kalataloustarkastaja.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa kalatalouden perustutkinnon, jossa voi suuntautua kalastajaksi, kalanviljelijäksi, kalanjalostajaksi tai kalastuksenohjaajaksi.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös kalanjalostajan, kalanviljelijän ja kalastusoppaan ammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Kala- ja ympäristötalouden koulutusta on järjestetty Turun ammattikorkeakoulussa. Opinnoissa voi suuntautua elinkeinokalastukseen (vesiviljely, kalastus, kalanjalostus) tai ympäristöhoitoon. Tutkintonimike on luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinto iktyonomi (AMK).

Ylipistoissa voi opiskella luonnontieteissä bio- ja ympäristötieteitä. Opinnoissa voidaan suuntautua esimerkiksi hydrobiologiaan ja limnologiaan sekä kalabiologiaan ja kalatalouteen.

Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Työllisyys

Kalatalousala työllistää yhteensä noin 2 800 henkilötyövuoden edestä yrittäjiä ja työntekijöitä. Kalastus työllistää noin 360, vesiviljely noin 400, kalanjalostus noin 1 000, tukkukauppa noin 460 ja vähittäiskauppa noin 600 henkilötyövuoden edestä.

Kaikki kalatalousalalla työskentelevät eivät ole päätoimisia, sillä alalla on paljon sivutoimisia työntekijöitä ja kausiluonteisia töitä. Alalla työskentelevien lukumäärä on siksi edellä mainittuja lukuja suurempi. Kalatalous tuottaa kotimaisia elintarvikkeita sekä ylläpitää työpaikkoja myös alueilla, joilla on tyypillisesti vähän työpaikkoja.

Ammattikalastajat kalastavat merialueilla ja sisävesillä, mutta pelkästään kalastuksesta elantonsa saa vain osa kalastajista. Monilla ammattikalastajilla on jokin toinen ammatti esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa. Ammattikalastajista monet jäävät eläkkeelle lähivuosina, ja uusia tulijoita tarvittaisiin heidän tilalleen.

Vesiviljelijät (kalankasvattajat, kalanviljelijät) tuottavat sekä ruokakalaa että kalan ja ravun poikasia luonnonvesiin istutettavaksi ja ruokakalalaitoksille jatkokasvatusta varten. Kalanviljely on monelle sivutoimi tai toinen elinkeino. Ammattilaisten määrä säilynee nykyisellään. Vesiviljelyssä on kuitenkin varsinkin sesonkeina pulaa työntekijöistä.

Kalatalousalan työllistävyyteen vaikuttaa kotimaisen kalan kysyntä. Työllisyyteen vaikuttaa yleisesti myös alalla työskentelevien ikärakenne. Eläköitymisen myötä vapautuviin työpaikkoihin ja kaikkiin alan koulutuksiin ei ole ollut riittävästi tulijoita.

Kalatalousala työllistää myös järjestö- ja hallintotehtävissä sekä tutkimustehtävissä. Esimerkiksi kalatalousneuvojia, konsulentteja ja kalastusbiologeja palkataan lähinnä eläkkeelle jäävien tai muihin tehtäviin siirtyvien tilalle.

Kehitysnäkymät

Elinkeinokalatalouden kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi kotimaisen kalan kulutus, markkinahinnat, kalakannat, saaliit, Itämeren ja muiden vesistöjen tila, saaliskiintiöt, lait, säädökset ja Euroopan unionin kalastuspolitiikka. Kuluttajien ostopäätökset liittyen kotimaiseen tuoreeseen kalan ja kalatuotteisiin vaikuttavat kalatalousalan kannattavuuteen. 

Kaloille on kasvavaa kysyntää, mutta tuontikala ja kasvatettu kala ovat korvanneet kotimaista luonnonkalaa. Kotimainen kala joutuu kilpailemaan erityisesti norjalaisen merilohen kanssa. Kotimaisista lajeista eniten kulutetaan kasvatettua kirjolohta. Siialla, kuhalla ja ahvenella on kysyntää, mutta niiden tarjonta on kausiluonteista. Luonnonkaloista on tullut erikoistuotteita, joiden hinnat ovat nousseet. 

Suomen kalatuotteita kuten silakkaa, kilohailia ja lohta viedään esimerkiksi Viroon, Venäjälle, Tanskaan, Ruotsiin ja Latviaan, mutta merkittävä osa näistä palaa takaisin kotimarkkinoille fileinä ja jalosteina. 

Ammattikalastuksen vaikuttavat kalakantojen lisäksi esimerkiksi ympäristön muutos, samoista kaloista kilpailevat eläimet sekä yrittäjien toimeentuloon ja ikääntymiseen liittyvät asiat. Ammattikalastajien määrä vähenee, mutta kalastusmatkailuyritykset ja maaseutumatkailuyritykset, jotka saavat tuloa kalastusmatkailijoilta ovat lisääntyneet. 

Kalanviljelyssä pienet tuotantoyksiköt ovat heikentäneet yritysten kilpailukykyä, eikä tiukka ympäristölainsäädäntö ole mahdollistanut tuotannon kasvua. Suomessa kasvatettu ruokakala on lähes yksinomaan kirjolohta. Kalan tuotantoa edistää lihantuotantoa pienempi hiilijalanjälki, pienempi tilan tarve, poikaskalatuotanto istutuksiin ja mahdollisuus säästää valtamerten ylikalastettuja kalakantoja. 

Kalankasvatuksen ravinnekuormitusta voidaan vähentää kehittämällä kalojen rehuja. Kalankasvatuksen ravinnetase voi Itämeressä olla kuormitusneutraali, kun kalaa kasvatetaan Itämeren kalasta tehdyllä kalarehulla. Kiertovesitekniikka yleistyy, ja kalojen ruokinta voidaan toteuttaa tietokoneohjatuilla automaateilla, mikä vähentää ympäristökuormitusta. Teknisillä menetelmillä voidaan poistaa vedestä lietettä. 

Kalanjalostusalan kehitykseen on eniten vaikutusta kuluttajien toiveilla. Kuluttajat haluavat helposti valmistettavia kalatuotteita, joita tuleekin markkinoille entistä enemmän. Kalatukkukaupassa on voimakas keskittyminen ja suurilla yrityksillä parempi kannattavuus. Kalan vähittäiskaupassakin suuret yritykset menestyvät keskimäärin paremmin. 

Ilmastonmuutos tulee vähentämään kylmissä vesissä viihtyviä lajeja ja tuomaan lämpimämmän veden lajeja sekä edistämään rehevöitymistä. Kalojen elinympäristö voi heikentyä myös haitallisten tai myrkyllisten aineiden vuoksi. 

Luonnonvarakeskuksen Sinisen biotalouden tutkimus tarjoaa tukea vesistöihin ja veteen perustuvalle liiketoiminnalle, esimerkiksi kalan ja levien viljelyyn, kalastukseen ja uusien teknologioiden ja sivutuotteiden käyttöön. Vesistöjen käyttöä tuetaan hyvinvointia lisäävänä ja vapaa-ajan mahdollisuuksia tarjoavana ympäristönä.

Lähialat

Maa- ja metsätalous. Elintarviketeollisuus. Ympäristöala. Biologia. Tukku- ja vähittäiskauppa. Kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden myynti. Matkailuala.

 

Kalatalousala