Maatalousala

Johdanto

Maatalousala tuottaa kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita, jotka muodostavat maamme elintarviketalouden perustan. Suurin osa ruokapöydissämme kulutetuista elintarvikkeista on kotimaisia. Suomi on tärkeimpien maataloustuotteiden suhteen varsin omavarainen huolimatta siitä, että olemme maailman pohjoisin maatalousmaa. Yhteiskunnallista merkitystä lisää entisestään se, että maatalous pitää maaseudun elinvoimaisena.

Tuotteet ja palvelut

Maatalous tuottaa, jalostaa ja myy kasvi- ja eläinkunnasta saatavia tuotteita. Keskeisiä maatalouden tuotteita ovat maito, naudan, sian ja siipikarjan liha, kananmunat, vilja ja peruna. Elintarvikkeiden lisäksi maatiloilla tuotetaan mm. rehua eläinten ravinnoksi sekä usein myös metsissä puuta raaka-aineeksi metsäteollisuudelle.

Maatila voi olla keskittynyt maanviljelyyn tai karjatalouteen, joka voi olla liha- tai lypsykarjan kasvattamista, tai sitten molempiin. Kotieläintuotannossa suurin tuotantosuunta on maidontuotanto. Sianlihaa tuotetaan lihoista eniten, sitten siipikarjan- ja naudanlihaa.

Kasvintuotantoa harjoitetaan maassamme noin 2,3 miljoonalla hehtaarilla, joista noin puolet on viljan sekä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyssä. Loput ovat muita viljelykasveja, nurmea ja kesantoa.

Eniten viljellään ohraa, jota käytetään rehuksi maatiloilla sekä raaka-aineena mm. rehu- ja mallasteollisuudessa. Kaura on toiseksi viljellyin kasvi. Sen merkitys vientituotteena on kasvanut EU-jäsenyyden ajan. Vehnän merkitys viljelykasvina on kasvanut viime vuosien aikana. Sitä käytetään leipäviljana sekä myös rehuteollisuudessa. Rukiin viljelyala on vaihdellut, ja sitä on jouduttu tuomaan koko 2000-luvun ajan.

Viljantuotanto sekä sika- ja siipikarjatalous ovat keskittyneet eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Maidontuotannon osuus kasvaa siirryttäessä pohjoiseen ja itään. Maatiloilla voidaan harjoittaa myös puutarhatuotantoa, jolloin kasvatetaan esimerkiksi vihanneksia, marjoja, hedelmiä, taimia tai kukkia.

Yhä useampi maatalousyrittäjä tarjoaa myös koneurakointia tai huolto- ja korjaamopalveluja maatiloille ja muille maaseudun asukkaille. Lisäksi voidaan harjoittaa maatilarakentamista. Muita maaseutuelinkeinotoiminnan muotoja ovat esimerkiksi bioenergiayrittäjyys, maisemanhoitopalvelut ja turkistarhaus sekä lomituspalvelut.

Maaseudulle on syntynyt myös monenlaista elinkeinotoimintaa, jota harjoitetaan viljelyn ja/tai kotieläinhoidon ohessa. Yritystoiminta on monimuotoista, eikä kaikki yrittäminen liity suoraan maatalouteen.

Maatilamatkailu on maaseudulla tapahtuvaa maatilatalouteen sekä luontoon ja ulkoiluun liittyvää matkailua. Maatilat voivat tarjota esimerkiksi majoitus- ja ravitsemispalveluja.

Elintarvikkeiden jalostus voi olla erikoistumista paikallisiin tuotteisiin, perinteisiin resepteihin tai valmistusmenetelmin. Tuotteet voivat olla esimerkiksi marjamehuja, hilloja, leipiä tai lihajalosteita.

Maaseudulla voidaan harjoittaa myös mm. hevosten kasvatusta, hoitoa ja valmennusta sekä ravi- ja ratsastusurheiluun liittyvää toimintaa.

Maatilojen työtehtävät

Maanviljelijät, joita kutsutaan myös maatalousyrittäjiksi tai maaseutuyrittäjiksi, hoitavat omistamaansa tai vuokraamaansa maatilaa. Työtehtävät määräytyvät maatilan tuotantosuunnan ja koon mukaan. Suurin osa maatalouden töistä tehdään yleensä perheen omin voimin.

Maatalouden töihin kuuluvat tyypillisesti peltotyöt ja tuotantoeläinten hoitaminen. Monilla tiloilla tehdään myös metsätöitä. Lähes kaikki pelloilla, metsissä ja suuremmissa navetoissa ja sikaloissa tehtävät työt tehdään nykyään koneellisesti. Myös erilaiset tietotekniikan ja automaation sovellukset ovat yleistyneet.

Kotieläintuotanto sitoo viljelijän melko tiukasti tilalleen, mutta antaa työtä tasaisesti ympäri vuoden. Viljanviljelyyn erikoistuneilla tiloilla kiireisintä aikaa ovat kevät ja syksy. Metsänhoidon työvaiheet ovat joustavampia, mutta vaativat pitkäjännitteisyyttä suunnittelussa ja toteutuksessa.

Maatilojen töihin kuuluvat myös koneiden ja laitteiden huolto- ja korjaustyöt sekä usein myös rakennus- ja remontointityöt, mahdolliset teiden kunnossapitotyöt ja lumityöt talvella.

Maaseutuyrittäjä voi suhteellisen vapaasti suunnitella oman työnsä ja työtahtinsa. Työt saattavat vaihdella päivittäin, ja työvaiheita on monia. Laskelmien ja suunnitelmien tekeminen vie paljon työajasta. Tehtäviin kuuluvat myös monenlaiset paperityöt.

Maatiloilla voi työskennellä myös palkattuja työntekijöitä kuten esimerkiksi tuotantoeläinten hoitajia ja maataloustyöntekijöitä. Tuotantoeläinten hoitajan tehtäviä ovat esimerkiksi eläinten ruokkiminen, hoitaminen, lypsäminen, koneiden huoltotyöt sekä tilojen ja välineiden puhtaanapito.

Maataloustyöntekijöitä työskentelee lähinnä suurimmilla maatiloilla. Työtehtävät vaihtelevat tilan tuotantosuunnan mukaan. Tehtäviin kuuluu peltoviljely- ja metsänhoitotöitä, joskus myös tuotantoeläinten hoitotöitä. Lomittajat hoitavat puolestaan esimerkiksi lypsykarjaa tai hevosia maatalousyrittäjän lomien aikana.

Maatalousalan ammattilaisten on tunnettava tuotannon biologinen perusta ja tuotantotekniikka. Alalla työskenteleminen edellyttää vastuuta eläimistä, ympäristöstä ja luonnosta. Luonnonvarojen hyödyntämisessä korostuvat ympäristönäkökohdat ja kestävän kehityksen periaatteet. Yrittäjiltä vaaditaan myös liiketoimintaan liittyvää osaamista.

Työtehtäviä myös neuvonnassa, hallinnossa ja kehityksessä

Maaseutuelinkeinojen parissa työskennellään myös muissa kuin maatilojen työtehtävissä. Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet agrologit (AMK) ovat perehtyneet kasvi-, kotieläin- ja metsätuotantoon, maatalousteknologiaan ja maaseudun yritystoimintaan.

Agrologit työskentelevät esimerkiksi maaseudun neuvonta-, hallinto- ja kehitystehtävissä. Osa työskentelee maa- ja metsätalouden koulutus- ja markkinointitehtävissä. Työpaikkoja ovat mm. maaseudun neuvontaorganisaatiot, hallinto, rehu- ja lannoiteteollisuus, elintarviketeollisuus, maatalouskauppa ja tutkimuslaitokset.

Maataloustieteitä yliopistossa opiskelleet maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit tai maisterit ovat tutkinnossaan suuntautuneet maatalouteen, maanviljelyyn sekä kasvien ja kotieläinten tuotantoon. Agronomi on arvo, jonka saa Helsingin yliopiston maatalouden koulutusohjelmasta valmistunut maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

He voivat olla voi erikoistuneita kasvintuotannon biologiaan, kotieläintieteeseen, biotekniikkaan, maatalousekonomiaan, maatalous- ja ympäristöteknologiaan ja markkinointiin. Työtehtäviä ovat erilaiset asiantuntijatehtävät, kuten esimerkiksi neuvonta-, suunnittelu- ja hallintotehtävät, tutkimus- ja tuotekehitys, opetustyö, koulutus ja liikkeenjohdolliset tehtävät.

Työpaikkoja on esimerkiksi maatalousalan järjestöissä, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa, kuntien ja valtion hallinnossa, elintarvike- ja rehuteollisuudessa, alan koneita ja laitteita valmistavassa teollisuudessa, kaupan alalla sekä myös pankeissa ja vakuutusyhtiöissä.

Työpaikat

Maatilat. Metsätilat. Maatalouskoneita ja -tarvikkeita myyvät kaupan alan yritykset. Maatalousalan järjestöt. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Rehu- ja lannoiteteollisuus. Elintarviketeollisuus. Valtion ja kuntien hallinto.

Ammatit

Maanviljelijä. Maatalousyrittäjä. Maaseutuyrittäjä. Bioenergiayrittäjä. Maataloustyönjohtaja. Maataloustyöntekijä. Eläintenhoitaja. Tuotantoeläintenhoitaja. Sikalanhoitaja. Siipikarjanhoitaja. Hevostenhoitaja. Hevostenvalmentaja. Ratsastuksenopettaja. Poronhoitaja. Turkiseläintenhoitaja. Turkistarhaaja. Mehiläistarhaaja. Maatalousneuvoja. Agronomi. Agrologi. Kengitysseppä. Ratsastuksenopettaja. Seminologi. Maatalouslomittaja. Lomittaja. Maatalouskoneasentaja.

Maatalousalalla työskennellään myös muilla nimikkeillä sekä tehtäväalueilla, joita ovat esimerkiksi myynti, markkinointi, koulutus ja viestintä.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa maatalousalan perustutkinnon. Opinnoissa voi suuntautua maatilatalouteen tai maatalousteknologiaan, jolloin tutkintonimike on maaseutuyrittäjä. Eläintenhoitoon suuntautuen tutkintonimike on eläintenhoitaja. Turkistalouteen suuntautuen tutkintonimike on turkistarhaaja.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös hevostenvalmentajan, kengityssepän, maatalouskoneasentajan, mehiläistarhaajan, ratsastuksenopettajan, seminologin, tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin, karjatalouden ja viljelijän ammattitutkinnot.

Lisäksi näyttötutkintoina voidaan suorittaa maaseudun vesitalouden, ratsastuksenopettajan, tallimestarin ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnot.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella maaseutuelinkeinoja. Tutkintonimike on luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinto agrologi (AMK).

Maataloustieteitä voi opiskella Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella. Alempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Työllisyys

Maatalous työllistää arviolta noin 58 000 yrittäjää, jotka ovat viljelijöitä ja yhtymien osakkaita. Palkansaajia on noin 17 000. Vakituisesti palkattujen työntekijöiden lisäksi tiloilla työskentelee runsaasti lyhytaikaista työvoimaa. Lähes 90 prosenttia tiloista on perheviljelmiä, jotka työllistävät lähinnä viljelijät ja heidän perheenjäsenensä. Maatalous työllistää välillisesti esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja kuljetusalalla.

Henkilömäärällä mitattuna viljatilat ovat maatalouden suurin työllistäjä, sitten lypsykarjatilat ja puutarhatalouteen keskittyneet tilat. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt, varsinkin kotieläintilojen, samalla kun tilojen koko on kasvanut ja työn tuottavuus parantunut koneellistumisen ja automaation myötä.

Maatalouden työllisten määrä vähenee edelleen lähitulevaisuudessa, mutta suuren eläkepoistuman vuoksi alalle avautuu uusia työpaikkoja. Maataloudessa työskentelevien keski-ikä on korkea, ja uusia tulijoita tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä yrittäjiä. Lisää työntekijöitä tarvittaisiin etenkin lomitukseen sekä puutarha- ja viheralan työtehtäviin.

Maatalouden työllisyyttä ylläpitää tarve kotimaisen ruoan tuotannolle sekä maaseudun pitäminen elinvoimaisena. Maatilojen tuloista yhä merkittävämpi osa saadaan kuitenkin muusta kuin maataloudesta, esimerkiksi maatilojen monitoimisuudesta, muusta yritystoiminnasta ja urakoinneista. Jälkimmäinen työllistää esimerkiksi kylvötöissä, säilörehunkorjuussa, puinnissa, energiapuun korjuussa ja metsähakkeen tuotannossa.

Kehitysnäkymät

Maatalousalan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi Euroopan unionin maatalouspolitiikka, kansalliset päätökset, globaalit markkinat, kansainvälinen hintataso ja maatalouden saamat tuet sekä kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä, kauppojen hintakampanjat, Venäjä-pakotteet ja ilmastonmuutoksen vaikutukset säihin. 

Kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä vaikuttaa suomalaisten maatalousalan yritysten kannattavuuteen. Kotimaista ruokaa arvostetaan, ja sitä pidetään turvallisena torjunta-aineiden vähäisemmän käytön ja ympäristön puhtauden vuoksi. Elintarvikkeiden alkuperä ja tuotannon eettisyys on kuluttajille yhä tärkeämpää. 

Markkinat ohjaavat maataloutta entistä voimakkaammin. Maataloustuotteiden ja maataloustuotannon tarvitsemien tuotteiden hinnat vaihtelevat, mikä heijastuu myös maatalousalan yritysten kannattavuuteen. Maatalouden tuloista suurin osa tulee tuotteiden myynnistä, mutta EU:n ja kansalliset tuet muodostavat yhä suuremman osan. Kansallisella tuella pyritään varmistamaan tuotantosuuntien toimintaedellytykset maan eri osissa. 

Maatilojen määrä tulee vähenemään edelleen ja keskimääräinen koko kasvaa, jolloin tuotantomäärät pysyvät noin entisellään. Peltopinta-ala ja kotieläinten lukumäärä tilaa kohti on kasvanut. Maatilojen toiminta on yhä monipuolisempaa, ja tuotteita jatkojalostetaan enemmän. Metsätalouden merkitys kasvaa syrjäseuduilla. 

Kasvituotannossa nurmirehun ja erikoiskasvien osuuden kasvaessa leipä- ja rehuviljaa viljellään vähemmän. Monivuotisen maustekasvi kuminan viljely on yleistynyt, koska se tasaa viljelyn riskejä ja on ainakin yhtä kannattavaa kuin viljan viljely. Maitotilojen ja sikatilojen määrä on vähentynyt eniten. 

Luonnonmukaisessa tuotannossa käytetään mahdollisimman vähän uusiutumattomia tuotantopanoksia. Luomutuotteiden kysynnän arvioidaan lisääntyvän. Luomukasvien viljelyssä pellon ravinnetase ja kasvisuojelu turvataan käyttämällä eloperäisiä lannoitteita sekä monivuotista viljelykiertoa. Kotieläintuotannossa huomioidaan eläinten hyvinvointi ja lajikohtaiset käyttäytymistarpeet sekä käytetään luonnonmukaisesti tuotettua rehua. 

Monien maatilojen sivutoimi laajenee metsätaloudesta esimerkiksi maatilamatkailuun ja mökkien vuokraukseen. Maaseutu tarjoaa kotimaisille ja ulkomaisille matkailijoille maalaismaisemaa, luonnonrauhaa ja luonnonantimia. 

Maatalouden hallinnon tehtävät muuttuvat yhä enemmän kehittämis- ja tukipalveluiden suuntaan ja maaseutuyritysneuvontaan. Pohjoisessa maataloudessa tuotantoyksiköiden kehittäminen on luonnonolosuhteiden asettamista haasteista johtuen erityisen tärkeää kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Maatalouden kehittämiseen tarvittavat investoinnit kuten rakennukset ja koneet vaativat rahoitustukea. 

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa Suomessa viljelyrajojen siirtymistä pohjoiseen, kasvukausien pitenemistä ja satojen paranemista, mutta myöskin tuholaisten, kuivuuden ja kasvitautien yleistymistä. Maatalouden tuotannossa ympäristöön on kiinnitettävä erityistä huomiota yrityskoon kasvaessa. Tuotantomenetelmät eivät saa vahingoittaa ympäristöä ja tuhota ravinnon tuotantomahdollisuuksia tulevilta sukupolvilta.

Lähialat

Elintarviketeollisuus. Puutarha- ja viherala. Metsätalous. Kalatalousala. Matkailuala. Kaupan ala. Kuljetusala. 

Maatalousala