Luonnontuoteala

Johdanto

Luonnontuotealalla kerätään, viljellään ja jatkojalostetaan luonnontuotteita, kuten esimerkiksi marjoja, sieniä, yrttejä, mahlaa, tervaa ja koristekasveja, sekä harjoitetaan kaupankäyntiä, neuvontaa, koulutusta ja tutkimusta. Luonnontuoteyritykset ovat useimmiten pari henkilöä työllistäviä perheyrityksiä, mutta alalla toimii myös joitakin suurempiakin yrityksiä. Alalla tarvitaan erityisesti luonnontuotteiden tuntemusta, tuotekehitysosaamista ja markkinointitaitoja.

Tuotteet ja palvelut

Elintarvikkeita, kosmetiikkaa, koriste-esineitä

Luonnontuoteala tuottaa terveellisiä ja puhtaita elintarvikkeita ravinnoksi sekä valmistaa hyvinvointiin ja kosmetiikkaan liittyviä luonnonmukaisia tuotteita, ympäristöystävällisiä koriste-esineitä ja uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja käsityötuotteita. Alan tuotteiden kysyntää lisää luonnon ja luonnonmukaisuuden merkityksen korostuminen yhä useamman ihmisen arvoissa.

Luonnontuotealalla kerätään, viljellään ja jatkojalostetaan luonnonvaraisia ja puoliviljeltyjä marjoja, sieniä ja yrttejä. Erikoisluonnontuotteita ovat esimerkiksi mahla, pettu, turve, tuohi, paju, sammal, kaislat, jäkälät ja koristekasvit sekä puuhiili, terva ja muut puutisleet. Alaan kuuluu myös luonnontuotteiden käyttö hyvinvointi- ja matkailualojen palveluissa, esimerkkinä kylpylöissä käytettävät turve- ja hunajahoidot sekä luonnonkosmetiikka.

Luonnontuotteiden hyödyntäminen toiminnassa, tuotteissa ja palveluissa yhdistää kaikkia alalla toimivia yrityksiä. Luonnontuotealan yritystoiminta voidaan jaotella alkutuotantoon, elintarvikealaan, hyvinvointi- ja kosmetiikka-alaan, matkailualaan, kemiallisten yhdisteiden valmistukseen ja muuhun yritystoimintaan. Näitä ovat esimerkiksi koulutus-, konsultointi-, viestintä- ja digitaaliset palvelut.

Alkutuotanto

Luonnontuotealan alkutuotannossa toimivat yritykset harjoittavat luonnontuotteiden keruuta metsistä, niityiltä ja soilta. Keruu kohdistuu metsissä kasvaviin sieniin ja multasieniin (tryffelit) sekä metsämarjoihin, joita ovat esimerkiksi mustikka, puolukka, lakka, vadelma, karpalo, tyrni, pihlajanmarja ja katajanmarja.

Lisäksi kerätään pähkinöitä, tammenterhoja, hevoskastanjoita, luonnossa kasvavia villivihanneksia, mauste- ja lääkeyrttejä, pihkaa, koivun mahlaa, kasviperäisiä jouhia, sammaletta ja jäkälää sekä käpyjä koristetarkoitukseen. Tervanpoltto metsässä luetaan luonnontuotteiden sekin alkutuotantoon.

Puoliviljelyssä luonnon kasvustojen satoa pyritään nostamaan viljelyteknisillä tai muilla keinoilla. Luonnontuotteiden viljelyä ovat puolestaan viljakasvien, palkokasvien ja öljykasvien, mauste-, aromi-, rohdos- ja lääkekasvien, marjojen, pähkinöiden ja muiden puissa tai pensaissa kasvavien hedelmien sekä koristekasvien ja vihannesten viljely avomaalla.

Alkutuotantoon kuuluvat myös taimien kasvatus ja muu kasvien lisääminen, kuten esimerkiksi pakurin ymppäys, yhdistetty kasvinviljely ja kotieläintalous, monivuotisten kasvien viljely, mehiläisten hoito hunajan ja mehiläisvahan tuottamiseksi sekä metsäpuiden taimitarhojen toiminta.

Elintarvikeala

Luonnontuotealan yrityksiä toimii eniten elintarvikealalla. Suurin osa yrityksistä valmistaa hedelmä-, marja- ja kasvismehuja tai harjoittaa hedelmien, marjojen ja kasvisten jalostusta ja säilöntää. Tuotteita ovat esimerkiksi mehut, marjapakasteet ja hillot sekä smoothiet, kastikkeet, rouheet, jauheet, välipalatuotteet ja makuvedet.

Elintarvikealalla luonnontuotteista valmistetaan myös kaakaota, suklaata ja makeisia, mausteita ja maustekastikkeita, virvoitusjuomia kuten kivennäisvesiä ja muita pullotettuja vesiä, siideriä, hedelmä- ja marjaviiniä sekä luonnontuotteita sisältäviä alkoholijuomia, joita ovat esimerkiksi yrttimaustetut ginit ja marjaisat alkoholijuomat.

Hyvinvointi- ja kosmetiikka-ala

Luonnonkosmetiikassa käytetään esimerkiksi marjojen siemenistä puristettuja öljyjä, marjajauheita, pakuria, koivunmahlaa, ruusua, ratamoa ja kehäkukkaa. Toiminta voi olla suuntautunut myös hajuvesien, hygieniatuotteiden ja saippuan valmistukseen. Lemmikkieläimille valmistetaan esimerkiksi tassuvoiteita ja hoitovoiteita.

Luonnontuotteita käytetään myös hyvinvoinnin edistäjänä ja kauneudenhoidossa. Esimerkiksi kylpylöissä asiakkaat saavat luonnonkasveista valmistettuja kylpyjä ja hauteita sekä hunajaan ja turpeeseen pohjautuvia hoitoja. Alalla toimitaan myös kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden vähittäiskaupassa.

Matkailuala

Matkailuyrityksistä osa on erikoistunut luonnon ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen palveluissaan. Erityisesti ulkomailta tulevia matkailijoita kiinnostaa Suomen luonto, johon liittyviä matkailutuotteita ovat esimerkiksi marja-, sieni- ja yrttiretket, luontomatkat ja -leirit. Ravitsemispalveluissa käytetään yleensä lähialueelta saatavia elintarvikkeita, maatilamatkailussa asiakkaille tarjotaan tyypillisesti luomu- ja lähiruokaa.

Kemiallisten yhdisteiden valmistus

Kemiallisia yhdisteitä valmistavat yritykset erottavat luonnontuotteista bioaktiivisia ainesosia, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi lääketeollisuudessa lääkkeiden ja lääkeaineiden, elintarviketeollisuudessa ravintolisien ja kemianteollisuudessa kosmetiikkatuotteiden valmistuksessa. Tuotteisiin luetaan myös esimerkiksi eteeristen öljyjen valmistus.

Muu yritystoiminta

Luonnontuotealan yritykset voivat olla erikoistuneita myös käsityötuotteisiin. Käsityöläiset valmistavat tuotteita esimerkiksi pajusta ja muista puulajeista, juurista, tuohesta, pahkasta ja havuista. Lisäksi valmistetaan esimerkiksi korkki-, olki- ja punontatuotteita ja kivikoruja. Tekstiilejä valmistetaan esimerkiksi nokkosen ja pellavan kuiduista. Lankojen ja tekstiilien värjäyksessä käytetään puolestaan sienistä ja kasveista saatavia värejä.

Viherrakentaminen ja maisemointi voidaan katsoa luontoyrittäjyydeksi, jos niissä käytetään luonnonkasveja ja muita luonnonmateriaaleja. Materiaalina käytetään esimerkiksi kunttaa, joka on useista eri varpulajeista koostuva metsänpohjamatto. Kuntta nostetaan ennen hakkuuta metsästä ja siirretään esimerkiksi omakotitalon pihalle. Viherkattojen valmistuksessa katon kantavien rakenteiden päälle asetetaan elävää kasvillisuutta.

Luonnontuotealalla toimii myös yrityksiä ja järjestöjä, jotka järjestävät alan koulutusta, konsultointia, neuvontaa ja asiantuntijaluentoja. Alalla on myös digitaalisia palveluja tarjoavia yrityksiä, jotka luovat esimerkiksi nettisivuja ja sovelluksia, jotka yhdistävät luonnontuotteiden myyjiä, ostajia ja asiakkaita.

Luonnontuotealan kirjavat työtehtävät

Poimijat keräävät metsistä, niityiltä ja soilta esimerkiksi sieniä, marjoja ja yrttejä. Poimijoita työskentelee myös puutarhaviljelmillä esimerkiksi mansikoiden poiminnassa. Työ tehdään käsin käyttäen esimerkiksi poimureita, siivilöitä, ämpäreitä, sienikoreja ja sieniveitsiä. Työhön kuuluu myös tuotteiden käsittelyä, pakkaamista ja kuljettamista. Työ vaatii lajituntemusta, kädentaitoja, riittävää kuntoa, työergonomian hallintaa ja yhteistyötaitoja.

Neuvojat tai keruutuoteneuvojat kouluttavat poimijoita sienten, yrttien ja marjojen poimintaan ja käsittelyyn. Työhön kuuluu kurssien ja luentojen pitämistä sekä neuvontaretkien järjestämistä ja suunnittelua. Pedagoginen osaaminen on työssä tarpeen.

Keruutuotetarkastajat kouluttavat puolestaan neuvojia tehtäviinsä. Työhön kuuluu myös muuta neuvontaa ja kouluttamista sekä asiantuntijatehtäviä, esimerkiksi keruutuotteiden käyttöön, jalostukseen ja markkinointiin liittyviä kehittämistehtäviä.

Luonnontuotealalla toimivat yrittäjät voivat olla suuntautuneita alkutuotantoon, jolloin he johtavat, suunnittelevat ja organisoivat toimintansa mukaisten tuotteiden keruun, käsittelyn ja markkinoinnin. Tuotteet myydään tuoreina tukku- tai vähittäiskaupoille tai tuotteiden jatkojalostajille. Marjoja välittävät yritykset jalostavat marjoja puhdistamalla ja esimerkiksi pakastamalla. Herkkusienet tyypillisesti kuivataan.

Elintarvikealaan erikoistuneet yrittäjät toimivat luonnosta saatavien elintarvikkeiden jatkojalostuksessa, jolloin esimerkiksi marjoista valmistetaan mehuja, soseita tai hilloja. Sienien jatkojalostus on esimerkiksi suolasienten valmistamista rouskuista.

Luonnontuotealan yrittäjyys on monitahoista, joten yritystoiminta voi olla myös kasvien viljelyä, muiden luonnosta saatavien raaka-aineiden keruuta materiaaleiksi tai käsityötuotteiden valmistusta.

Luontomatkailuun erikoistuneet toimijat, esimerkiksi luonto- ja eräoppaat ja ohjelmapalveluyritykset, järjestävät asiakkailleen retkiä, joiden teemat vaihtelevat metsiin tai soihin tutustumisesta elämyksiin, valokuvaukseen, kalastukseen tai metsästykseen. Kyseeseen voi tulla myös erä- tai vaellusretki erätaitojen opettamiseksi.

Luonnonvaratuottajat työskentelevät alan yrityksissä työntekijöinä tai toimivat itse yrittäjinä. He harjoittavat luonnontuotteiden keruuta ja käsittelyä sekä jatkojalostusta erilaisiksi elintarvikkeiksi. Elinkeinona voi olla myös luonnontuotekasvien kasvatus ja viljely, hyvinvointiin, hoitoon ja luonnonkosmetiikkaan liittyvien tuotteiden suunnittelu ja valmistus tai luonnonmateriaalien käyttö tai työstäminen esineiden valmistukseen.

Luonto- ja ympäristöneuvojat hyödyntävät luontoa toimiessaan eri asiakasryhmien kanssa. Työ voi painottua luonnossa liikkumiseen, leireihin, ympäristökasvatukseen, kädentaitojen opettamiseen, hyvinvointiin tai jäte- ja kierrätysneuvontaan.

Edellä mainitut ovat vain esimerkkejä luonnontuotealan monipuolisista työtehtävistä. Alalla toimitaan myös esimerkiksi tutkimuksen, opetuksen ja hallinnon tehtäväalueilla sekä luonnontuotealaan läheisesti liittyvissä elintarviketeollisuudessa, puutarhataloudessa, maataloudessa, metsätaloudessa, viherrakentamisessa ja kemianteollisuudessa.

Alalla tarvitaan luonnon ja luonnontuotteiden tuntemusta. Työssä on osattava tunnistaa, poimia tai kerätä ja lajitella luonnontuotteita oikeita työvälineitä ja menetelmiä käyttäen. Lisäksi on hallittava tuotteiden käsittely, pakkaus ja varastointi jatkojalostusta tai myyntiä varten. Työvälineiden huoltaminen ja työhön mahdollisesti liittyvän käsittelyaseman hoitaminen kuuluvat osaamisalueisiin.

Työ on osattava tehdä luontoa kunnioittaen, vastuullisesti ja kestävän kehityksen mukaisesti. Poimintakohteet on osattava valita oikein, ja niillä on osattava liikkua ja suunnistaa. Ammattimainen toiminta edellyttää, että keruutoiminnan lupien ja elintarvikkeiden käsittelyn vaatiman hygieniapassin on oltava kunnossa.

Yrittäjien on hallittava esimerkiksi budjetointi, laskelmien tekeminen ja verotus sekä tuotteiden markkinointi ja myynti. Verkostoitumistaitoja tarvitaan, sillä alan yrittäjät toimivat usein yhteistyössä palveluidensa täydentämiseksi. Työnjohdossa tarvitaan esimiesosaamista, organisointitaitoja ja työsopimusasioiden tuntemusta. Toimintaa on osattava suunnitella ja kehittää, minkä lisäksi alaan liittyvää lainsäädäntöä on seurattava.

Työpaikat

Luonnontuotealan yritykset. Luontopalveluyritykset. Puutarha-alan yritykset. Viheralan yritykset. Maatilat. Metsätilat. Elintarviketeollisuus. Kaupan ala. Kemianteollisuus. Hyvinvointipalvelualan yritykset. Kosmetiikka-alan yritykset. Käsityöalan yritykset. Matkailualan yritykset. Yliopistot. Ammattikorkeakoulut. Oppilaitokset. Tutkimuslaitokset. Kunnat. Valtio. Järjestöt. Koulutusyritykset. Konsultointiyritykset. Yrittäjinä.

Ammatit

Luonnonvaratuottaja. Poimija. Neuvoja. Keruutuoteneuvoja. Keruutuotetarkastaja. Vastaanottopisteen hoitaja. Kasvintarkastaja. Luonto- ja ympäristöneuvoja. Luonto-ohjaaja. Ympäristönhoitaja. Puutarhuri. Viherrakentaja. Maanviljelijä. Metsänkasvattaja. Myyjä. Käsityöläinen. Tuotekehittäjä. Tuotejalostaja. Tuotantopäällikkö. Markkinointipäällikkö. Myyntipäällikkö. Konsultti. Kouluttaja. Koulutuspäällikkö. Agronomi. Metsänhoitaja. Biologi. Tutkija. Tutkimuspäällikkö. Tutkimusjohtaja. Toimitusjohtaja. Luontoyrittäjä. Puutarhayrittäjä. Maaseutuyrittäjä. Maatalousyrittäjä. Metsätalousyrittäjä. Yrittäjä.

Luonnontuotealalla voidaan toimia myös muilla tehtävänimikkeillä, edellä mainitut ovat vain esimerkkejä.

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon. Perustutkinnossa on kolme osaamisalaa, jotka ovat luontoala, ympäristöala ja porotalous. Luontoalaan suuntautuen tutkintonimikkeitä ovat luonnonvaratuottaja, luonto-ohjaaja ja luonto- ja ympäristöneuvoja.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunnattu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös luonnontuotealan ammattitutkinto ja luonnontuotealan erikoisammattitutkinto. Keruutuotetarkastajaksi voi kouluttautua suorittamalla luonnontuotealan erikoisammattitutkinnon.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa myös esimerkiksi puutarhatalouden perustutkinto, maatalousalan perustutkinto, metsäalan perustutkinto ja kalatalouden perustutkinto.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinnon. Puutarhatalouteen suuntautuen tutkintonimike on hortonomi (AMK), maaseutuelinkeinoihin suuntautuen agrologi (AMK), metsätalouteen suuntautuen metsätalousinsinööri (AMK) ja kestävään kehitykseen suuntautuen ympäristösuunnittelija (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella esimerkiksi maatalous-, metsä-, elintarvike- ja ravitsemustieteitä sekä bio- ja ympäristötieteitä. Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat esimerkiksi maatalous- ja metsätieteiden maisteri, elintarviketieteiden maisteri, terveystieteiden maisteri ja filosofian maisteri.

Poimijoita koulutetaan lyhyillä kursseilla, joilla opetellaan tunnistamaan ja käsittelemään satokauden kauppasieniä. Neuvojakursseja järjestetään sienistä, yrteistä ja marjoista. Kurssit kestävät noin viikon ja sisältävät opetuksen lisäksi teoria- ja lajintuntemuskokeet.

Työllisyys

Luonnontuotealan arvioidaan työllistävän ympärivuotisesti vähintäänkin 3 000 henkilötyövuoden edestä. Eniten työllistävät luonnonmarjoihin (noin 2 200) ja sieniin (500-600) liittyvät keruu-, käsittely- ja muut tehtävät. Luonnontuotealalla toimii yli 750 yritystä, joita on ympäri Suomea, mutta eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa (v. 2017).

Luonnontuoteyritykset ovat useimmiten pienyrityksiä, jotka työllistävät yhden tai kaksi henkilöä tai perheen. Luonnontuoteala saattaa muodostaa vain osan yrityksen toiminnasta, sillä päätoimialana voi olla esimerkiksi puutarha-ala, maatalous tai metsätalous. Alan suurimmat yritykset ovat marjojen ostoa, pakastamista ja vientiä harjoittavia elintarvikeyrityksiä.

Luonnontuoteala työllistää vakinaisesti ja ympärivuotisesti, mutta alan työllisyydelle on silti ominaista kausiluonteisuus. Useimpien tuotteiden kohdalla työt ajoittuvat kesään tai syksyyn, minkä vuoksi tarvitaan paljon kausityöntekijöitä. Kausityöntekijöitä tarvitaan pelkästään marjanpoimintaan noin 10 000 vuosittain. Poimijoita ei lasketa yritysten henkilöstöön kuuluviksi.

Luonnontuotealan työllisyyteen vaikuttaa eniten luonnontuotteiden kysyntä elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden osalta. Kotimaisen kysynnän lisäksi työllisyyteen vaikuttaa ulkomainen kysyntä, varsinkin marjoja ja lääkinnällisiä sieniä kuten pakuria menee paljon vientiin. Maailmanlaajuinen terveystrendi, vaatimus puhtaista ja turvallisista elintarvikkeista sekä kuluttajien halu käyttää ekologisia tuotteita lisäävät luonnontuotteiden kysyntää.

Alan yritykset työllistävät tarpeen mukaan. Työllisten määrä kasvaa hitaasti, koska uusia enimmäkseen pieniä luonnontuotealan yrityksiä tulee koko ajan lisää. Järjestöt, hallinto kunnissa ja valtiolla sekä opetustehtävät ja tutkimus työllistävät vakaasti, mutta työpaikkoja tulee avoimiksi lähinnä eläkkeelle jäämisten tai muihin tehtäviin siirtymisten vuoksi.

Kehitysnäkymät

Luonnontuoteala on kasvuala, sillä luomutuotteiden kysyntä kasvaa globaalisti ja myös Suomessa. Kotimaassa vähittäiskaupan myynnistä luomutuotteiden osuus on kuitenkin vasta pari prosenttia. Tavoitteena on tehostaa luonnontuotteiden talteenottoa sekä kaupallisessa poiminnassa että kotitarvepoiminnassa.

Elintarvikkeissa luomutuotteille on kysyntää, koska ne ovat muita tuotteita puhtaampia ja ympäristöystävällisempiä ja koetaan perinteisesti viljeltyjä terveellisemmäksi vaihtoehdoksi. Kuluttajat haluavat usein myös eettisistä syistä tietää elintarvikkeiden alkuperän ja tuotantoketjun. Luomutuotannossa koko ketju kuuluu valvontaan ja tuotteet ovat jäljitettävissä.

Luomuluonnontuote tai luomukeruutuote on marja, sieni tai muu luonnontuote, joka on kerätty sertifioidulta luomukeruualueelta. Luomuluonnontuotteiden lisäksi tarjolla on viljeltyjä luomutuotteita. Luonnosta kerätyt tuotteet eivät automaattisesti ole luomua.

Sertifioitujen luomukeruualueiden kriteerinä on, ettei aluetta ole saanut käsitellä kolmen edeltävän vuoden aikana muilla kuin luomussa sallituilla valmisteilla, minkä lisäksi keruun on oltava kestävää, jolloin se ei saa vahingoittaa elinympäristön vakautta tai lajien pysyvyyttä.

Suomessa on maailman suurin luomukeruuala, noin 13 miljoonaa hehtaaria. Laajoja yhtenäisiä sertifioituja luomukeruualueita on vain Pohjois-Suomessa. Kehitystyötä tehdään esimerkiksi Etelä-Savossa, Satakunnassa ja Pohjois-Karjalassa.

Tavoitteena on laajentaa luomukeruualueita, mihin on erinomaiset mahdollisuudet. Jopa 97 prosenttia erilaisesta metsämaasta on sertifioitavissa luomuun muuttamatta nykyisiä metsänhoitotoimenpiteitä, sillä Suomessa metsiä käsitellään kemiallisesti erittäin vähän.

Kotimaassa raaka-aineita on saatavilla riittävästi, mutta silti osalla luonnontuotealan yrityksistä on esiintynyt ajoittain raaka-aineen saatavuusongelmia. Alan toiminnan ja yritysten menestymisen kannalta poimijoiden saatavuus on keskeisen tärkeä tekijä.

Luonnontuoteala on nimensä mukaisesti aina myös luonnon ilmiöistä kuten sadon onnistumisesta ja säistä riippuvaista, eikä satoa pysty ennustamaan. Maailmanmarkkinoilla tämä heijastuu myös tarjonnasta johtuvaan hintojen muutoksiin. Kysyntää tuotteille kyllä riittää tulevaisuudessakin.

Luonnontuotealan kehittämistarpeista raaka-aineketjujen kehittäminen on keskeinen. Marjojen ja sienien hankinnassa tämä toimii sujuvasti, mutta luonnonyrtteihin ja muihin luonnonkasveihin pohjautuvassa liiketoiminnassa toimitusketjut luonnosta kauppaan eivät ole yhtä vakiintuneita. Erikoismarjojen kohdalla, esimerkkeinä pihlajanmarja ja variksenmarja, yrittäjän on usein itse rakennettava hankintaketju.

Keruun lisääntyessä on kehitettävä myös tuotteita vastaanottavia keruuasemia, niiden laitteistoja ja varastointia. Kaikkien luonnontuotteiden kaupallisen keruun osalta tärkeää olisi, että tieto kulkisi alan eri toimijoiden välillä ja keruu tehtäisiin parhailla alueilla, joille on lisäksi saatavilla riittävästi poimijoita. Mahdollinen etukäteistilaus tuotteista ja hinnoista tekisi toiminnasta kannattavampaa.

Digitaaliset ratkaisut mahdollistaisivat jo nyt ajantasaisemman, joustavamman ja tarkemman verkostomuotoisen toiminnan. Tulevaisuudessa käytössä voi olla myös järjestelmä, joka kertoo poimijalle kuuluuko keruualue luomuun. Laatutyössä luonnonkasvien laadun määrittämiseen tarvittaisiin nopeampia ja varmempia analysointimenetelmiä. Laatu osoitetaan erilaisilla sertifikaateilla.

Tuotekehityksessä on ollut käytössä raaka-ainelähtöinen lähestymistapa, jossa tuote on ensin tehty valmiiksi, jonka jälkeen se on kaupattu eteenpäin asiakkaille. Asiakaslähtöisessä suuntautumisessa kartoitettaisiin ensin asiakkaiden tarpeet ja mieltymykset, mikä loisi paremmat edellytykset menestystuotteille. Viennissä olisi tärkeää tuntea kohdemaan markkinat ja kehittää tuote kuluttajille sopivaksi pakkausta myöten.

Osa yrityksistä myy kotimarkkinoille ja vientiin luonnosta saatavia tuotteita kuten marjoja. Raaka-aineen jalostaminen korkean jalostusasteen tuotteeksi ja markkinoiminen erikoistuotteena tarjoaisi kuitenkin paremman kilpailuedun ja hinnat kuin pelkkä raaka-aineen myynti.

Menestyvien tuotteiden kehittäminen edellyttää hyvää raaka-aineiden ja tuotteiden tuntemusta sekä tuotekehityksen osaamista. Lisäksi tarvitaan tehokasta markkinointia ja brändäystä, jossa tuotteiden näkyvyyttä nostetaan ja luodaan positiivista mielikuvaa.

Yritysten verkostoituminen ja yhteistyö auttavat pärjäämään sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Alihankinta lisääntyy alalla nopeasti, kun yhä suurempi osa tuotannosta, käytännössä usein poiminta, käsittely ja varastointi, teetetään muilla toimijoilla. Yrityksen ydintoiminnot suunnataan markkinointiin tai tuotekehitykseen. Markkinoinnissa hyödynnetään yhä enemmän sosiaalista mediaa.

Luonnontuotealan henkilöstömäärä on kasvanut vuodesta 2010 asti, mutta viime vuosina kasvu on ollut hidasta. Tuotteiden jalostaminen nykyistä pidemmälle tarjoaisi lisää ympärivuotisia työpaikkoja. Viime vuosina lähes 90 prosenttia kaupalliseen tarkoitukseen poimituista marjoista, esimerkiksi lakasta, mustikasta ja puolukasta, on kerätty ulkomaalaisten, varsinkin thaimaalaisten poimijoiden toimesta.

Suomen monipuolinen luonto tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia myös muuhun kuin elintarvikkeisiin perustuvalle yritystoiminnalle. Ekologisten koriste-esineiden ja käsityön valmistamisen lisäksi kysyntää on floristiikkaan liittyville tuotteille, luonnonkosmetiikalle ja hoitotuotteille sekä luonnon arvokkaiden ainesosien hyödyntämiselle, luontomatkailulle ja ympäristökasvatukselle.

Lähialat

Maatalousala. Metsätalous. Puutarha-ala. Kalatalousala. Elintarvikeala. Kemianteollisuus. Kosmetiikka-ala. Hyvinvointiala. Matkailuala. Käsityöala. Ympäristöala. Biologia. Kaupan ala.