Bioteknologia

Johdanto

Bioteknologia on kansainvälinen ja voimakkaasti kehittyvä ala, joka pohjautuu biotieteisiin ja insinööritieteisiin. Bioteknologian laajat sovellusalueet ulottuvat terveydenhuollosta maatalouteen ja ympäristönsuojeluun. Bioteknologian merkitys kasvaa tulevaisuudessa edelleen uusien sovelluksien myötä, sillä niiden avulla voidaan lisätä ihmisten, yhteiskuntien ja ympäristön hyvinvointia mm. uusien hoitokeinojen, satoisampien kasvien ja ympäristöä puhdistavien teknologioiden avulla.

Tuotteet ja palvelut

Bioteknologia (biotekniikka) hyödyntää eläviä organismeja, niiden osia tai ominaisuuksia tuotteissa, tuotantoprosesseissa tai palveluissa. Bioteknologia on poikkitieteellinen ala, jossa sovelletaan mm. biologian, kemian, fysiikan, matematiikan, lääketieteen sekä insinööritieteiden osaamista. Bioteknologiaa on perinteisesti hyödynnetty elintarviketeollisuudessa, nykyään sovellukset ja tutkimus painottuvat terveydenhuoltoon.

Bioteknologian tutkimusta tehdään yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja bioalan yrityksissä, jotka hyödyntävät toiminnassaan bioteknologiaa tai siihen läheisesti liittyviä tekniikoita. Alan yritykset ovat keskittyneet pääasiassa esimerkiksi lääkkeiden, entsyymien ja testien kehittämiseen tai sitten erilaisten palvelujen kuten analysointipalveluiden tarjoamiseen.

Bioteknologiassa käytetään monenlaisia tekniikoita DNA:n, geenien ja molekyylien tutkimukseen ja käsittelyyn. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdistelmä-DNA-tekniikka, PCR ja sekvensointi. Nykyään tärkein menetelmä on geenitekniikka, jolla voidaan muokata eliöiden perimää ja tuottaa haluttuja ominaisuuksia. Lisäksi käytetään erilaisia robotteja, mikroskooppeja, massaspektrometriaa ja tietokonemalleja sekä nanoteknologiaa.

Modernin bioteknologian sovellusalueet ovat hyvin laajat, ja niihin lukeutuvat muun muassa lääkkeiden kehittäminen, viljelykasvien satomäärien kasvattaminen sekä ympäristön puhdistaminen.

Terveydenhuolto

Diagnostiikka eli tautien määritys on bioteknologian myötä entistä tarkempaa ja nopeampaa. Taudin synty voidaan ennakoida uusilla diagnostisilla testeillä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Diagnostiikka auttaa myös kehittämään tehokkaampia hoitoja. Diagnostiset testit perustuvat esimerkiksi solubiologiaan tai geeniteknologian.

Lääkeaineiden ja rokotteiden kehittämisessä ja tuotannossa hyödynnetään bioteknologiaa valmistamalla niitä bakteerien ja hiivojen avulla muuntogeenisissä kasveissa tai soluviljelmissä. Nykyään puolet kehitteillä olevista lääkkeistä on bioteknologisesti valmistettuja. Valtaosa rokotteista valmistetaan geenitekniikan avulla.

Bioteknologisesti kehitetyillä ja valmistetuilla lääkkeillä voidaan hoitaa jo satoja sairauksia. Lääkkeitä kehitetään eniten syöpätauteihin, infektioihin ja autoimmuunisairauksiin kuten reumaan. Myös mm. diabetesta, sydämen vajaatoimintaa ja verenvuototautia voidaan hoitaa nykykeinoin bioteknologian sovellusten avulla.

Biomateriaalit ovat elävän kudoksen korjaamisessa tai hoidossa apuna käytettyjä vieraita materiaaleja, jotka voivat olla luonnonaineita tai synteettistä materiaalia. Biomateriaaleja ovat esimerkiksi biohajoava ompelulanka ja ruuvit sekä bioimplantit kuten tekonivelet. Myös keinotekoisen kudoksen kasvattaminen laboratoriossa on jo mahdollista, esimerkkinä silmän sarveiskalvo.

Geeniterapia on uusi hoitomuoto, jossa hoitavia geenejä siirretään sairaisiin soluihin. Geeniterapiaa on kokeiltu esimerkiksi perinnöllisiin sairauksiin, immuunipuutossairauksiin ja verenvuototautiin.

Elintarvikkeet

Elintarviketeollisuudessa bioteknologiaa sovelletaan esimerkiksi oluen, hapanmaitotuotteiden ja juustojen valmistuksessa hiivoja, homeita ja bakteereita hyödyntämällä. Modernin bioteknologian keinoin voidaan parantaa elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden ominaisuuksia kuten ravitsemuksellista arvoa, terveellisyyttä ja turvallisuutta.

Terveysvaikutteisilla eli funktionaalisilla elintarvikkeilla on terveyttä, suorituskykyä tai hyvinvointia edistävä tai ylläpitävä tai sairauden riskiä vähentävä vaikutus. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi kolesterolin alentamiseen tarkoitetut margariinit. Osa näistä elintarvikkeista valmistetaan bioteknologisin menetelmin.

Geenimuunneltujen elintarvikkeiden (muuntogeeniset elintarvikkeet, gm-ruoka, geeniruoka) ainesosia on jalostettu geenitekniikalla esimerkiksi lisäämällä niiden perimään tietyn ominaisuuden tuottava geeni. Geenimuokkauksella voidaan mm. parantaa ruokakasvin, esimerkiksi tomaatin ravitsemuksellista laatua tai saada se kestämään paremmin tauteja ja tuholaisia.

Suomessa ei ole myynnissä geenimuunnelluista kasveista suoraan valmistettuja elintarvikkeita. Elintarvikkeista löytyy kuitenkin hyvin yleisesti pieniä gm-pitoisuuksia. Jos jonkin raaka-aineen gm-sisältö ylittää 0,9 prosenttia, se pitää ilmoittaa tuoteselosteessa. Pitoisuus lasketaan kustakin raaka-aineesta erikseen.

Muuntogeeninen rehu on valmistettu muuntogeenisistä kasveista eläinten ravinnoksi. Pääasiassa kyse on gm-soijasta, jota käytetään Suomessakin sikojen, siipikarjan ja turkiseläinten rehuna.

Uuselintarvikkeet ovat tuotteita, joiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella määritelmän mukaan hyvin vähäistä ennen vuotta 1997. Ne voivat olla geenitekniikalla tuotettuja, geenimuunnelluista organismeista valmistettuja tai molekyylirakenteeltaan muunneltuja elintarvikkeita. Ne voivat olla myös EU:n alueella uusista kasveista, eläimistä, levistä tms. koostuvia tai lähtöisin olevia tai uusilla valmistustekniikoilla tuotetuttuja.

Kasvibioteknologia

Kasvibioteknologia liittyy edellisiin sovellusalueisiin siten, että kasveja ja kasvisoluja voidaan käyttää hyväksi ruoan, rehujen, lääkkeiden ja muiden tuotteiden valmistuksessa. Kasvinjalostuksella puolestaan ohjataan kasvin perimää haluttuun suuntaan, esimerkiksi tekemällä niistä kestävämpiä, satoisampia tai ravinnoksi kelpaavia, mikä hyödyttää suoraan maa- ja metsätaloutta.

Perinteisten valinta- ja risteytysjalostusten lisäksi on mahdollista muunnella kasvien perimää mm. säteilyttämällä ja kemikaalikäsittelyillä. Geeniteknologia mahdollistaa puolestaan täsmäjalostuksen. Muuntogeeniset kasvit voivat esimerkiksi kestää paremmin torjunta-aineita, tauteja ja tuholaisia.

Teollinen bioteknologia

Teollisella biotekniikalla tarkoitetaan biotekniikan menetelmien hyödyntämistä teollisuudessa, esimerkiksi kemianteollisuudessa, jossa voidaan uusilla tuotantoprosesseilla säästää energiaa, raaka-aineita ja ympäristöä.

Prosesseista saadaan ympäristöystävällisempiä ja tehokkaampia hyödyntämällä niissä eläviä organismeja ja entsyymejä. Tuotannon raaka-aineena voidaan yhä useammin hyödyntää pelloilta ja metsistä peräisin olevaa biomassaa, josta voidaan valmistaa myös öljyä.

Ympäristön tilan parantamiseksi voidaan käyttää monenlaisia bioteknologian sovelluksia. Pilaantunutta maaperää ja jätevettä voidaan puhdistaa mikrobien, kasvien ja entsyymien avulla, esimerkiksi maaperää muuntogeenisen poppelin avulla.

Yksittäisten ympäristöystävällisten biotekniikan sovellusten lukumäärä on valtava. Biologisesti hajoavat materiaalit vähentävät jätteiden muodostumista, esimerkkinä biohajoavat muovit. Alemmassa lämpötilassa puhdistava pyykinpesuaine on energiataloudellinen ja paperista painomusteen poistava entsyymi tehostaa kierrätystä.

Tutkimuksella uutta tietoa

Suomessa harjoitetaan monipuolista biotekniikan tutkimusta yliopistoissa ja erillisissä tutkimuslaitoksissa, mikä on tiedon lisääntymisen ohella edellytys myös erilaisille sovelluksille. Biotieteiden perustutkimus on Suomessa kansainvälisesti katsoen korkeatasoista tai jopa maailman huippua. Myös bioalan yrityksillä on usein omaa tutkimustoimintaa.

Terveyteen liittyvää tutkimusta tehdään maassamme eniten. Tutkimuksen kohteina ovat biotekniset lääkkeet, joiden teho perustuu yksityiskohtaiseen tietoon sairauden molekyylitaustasta, diagnostiikka eli tautien määritys ja immunologia eli puolustusjärjestelmä.

Lisäksi tutkitaan kehitysbiologiaa, kollageeneja eli sidekudoksen proteiineja, mitokondriotauteja, molekyylilääketiedettä, molekyylitunnistusta, neurobiologiaa, reseptorien rakennetta ja toimintaa, siirto- ja poistogeenisiä eläimiä, solu- ja kudosteknologiaa sekä syöpäbiologiaa.

Kasvit ja ympäristö ovat myös ahkeran tutkimuksen kohteina. Kasvien molekyylibiologiaa ja kasvibiotekniikkaa tutkitaan kasvien muokkaamiseksi ja hyödyntämiseksi. Ympäristöbiotekniikan tutkimuksella voidaan esimerkiksi kehittää energiaa ja ympäristöä säästäviä tuotantotekniikoita.

Ruoka on yksi tutkimuksen aihepiireistä. Elintarvikebioteknologiassa tutkitaan ja kehitetään menetelmiä haluttuja ominaisuuksia sisältävien elintarvikkeiden valmistamiseksi, esimerkkeinä terveellisyys ja hyvä maku. Ravitsemusbiotekniikassa pyritään puolestaan löytämään bioteknisiä menetelmiä ravitsemuksellisesti arvokkaiden elintarvikkeiden tuottamiseksi.

Teknologian ja monitieteisyyden alueilla tutkitaan esimerkiksi biomateriaaleja, bioinformatiikkaa (tietotekniikan soveltamista biologisen tiedon hallintaan) sekä biomittauksia, joilla kerätään tietoa elävistä organismeista.

Bioprosessiteknologiassa kehitetään bioprosesseja, joissa tuotteita valmistetaan solujen tai entsyymien avulla. Lisäksi tutkitaan entsyymien rakennetta, rakennebiologiaa, solubiologiaa ja systeemibiologiaa.

Työtehtäviä tutkimuksesta tuotantoon

Bioteknologia tarjoaa monipuolisia työtehtäviä, jotka vaihtelevat tutkimuksesta ja tuotekehityksestä teolliseen tuotantoon ja ympäristövalvontaan. Biotekniikan parissa työskennellään useilla eri koulutustaustoilla.

Työ tehdään pääasiassa laboratorioissa nykyaikaisilla välineillä tai teollisuuden tuotantolaitoksissa, mutta tehtävistä riippuen työhön voi kuulua myös palavereja, asiakastapaamisia sekä maastossa tapahtuvaa näytteiden ottoa.

Biotekniikan korkeakoulututkinnon suorittaneista maistereista ja diplomi-insinööreistä suuri osa työskentelee tutkimuksen parissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tai bioalan yrityksissä.

Teollisuudessa, erityisesti lääke- ja diagnostiikkateollisuudessa on tarjolla tuotannon, tuotekehityksen ja laadunvarmistuksen asiantuntija- ja johtotehtäviä. Muita tehtäväalueita ovat esimerkiksi suunnittelu, hallinto, koulutus ja markkinointi.

Valtiolla ja kunnilla on tarjolla esimerkiksi ympäristönsuojelun tehtäviä. Ammattikorkeakoulusta bio- ja elintarviketekniikasta valmistuneet insinöörit (AMK) työskentelevät tyypillisesti elintarvike-, lääke-, kemian- ja puunjalostusteollisuudessa tai biotekniikan yrityksissä.

He toimivat esimerkiksi tuotannon, tuotekehityksen, laadunvalvonnan tai ympäristönsuojelun asiantuntijoina, esimiehinä tai myynti- ja markkinointitehtävissä. Työpaikkoja on myös konsulttitoimistoissa, tutkimuslaitoksissa sekä kaupan ja ympäristöalan yrityksissä.

Valtiolla ja kunnilla tehdään mm. valvontatyötä esimerkiksi elintarvike- ja ympäristölaboratorioissa. Laboratorioanalyytikot työskentelevät kemian-, paperi-, elintarvike- ja lääketeollisuudessa sekä yliopistojen, ympäristöalan ja terveydenhuollon tutkimus- ja valvontalaboratorioissa. He toimivat asiantuntijoina tai esimiehinä mm. tutkimuksessa, suunnittelussa, markkinoinnissa tai asiakaspalvelussa.

Kemiantekniikan perustutkinnon suorittaneet prosessinhoitajat työskentelevät yleensä kemianteollisuudessa, mutta työpaikkoja on myös paperi-, elintarvike- ja panimoteollisuudessa sekä vedenpuhdistamoissa ja voimalaitoksissa. Tehtäviin kuuluu tuotannon ohjausta ja valvontaa, bioteknisten prosessien hallintaa, koneiden ja laitteiden säätämistä ja huoltamista sekä raaka-aineiden ja tuotteiden analysointia laboratoriossa.

Laboratorioalan perustutkinnon suorittaneet laborantit työskentelevät eri teollisuuden aloilla sekä ympäristö- ym. laboratorioissa kunnilla ja valtiolla. Tehtäviin kuuluu mm. näytteiden ottamista ja tutkimusten tekemistä kemiallisin, fysikaalisin, biologisin, mikrobiologisin ja aistinvaraisin menetelmin sekä tulosten arviointia ja raportointia.

Lääkealalta valmistuneet farmanomit työskentelevät yleensä lääketehtaissa tuotanto-osastolla lääkkeiden valmistuksessa tai esimerkiksi lääkekehityksessä avustajina. Bioalalla työskentely edellyttää vankan ammattiosaamisen lisäksi itsenäistä työskentelyotetta, pitkäjännitteisyyttä, tarkkuutta, vuorovaikutustaitoja ja kielitaitoa.

Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä tarvitaan luonnontieteiden syvällistä tuntemusta ja luovuutta. Teollisuudessa korostuu tuotantomenetelmien hallinta. Bioteknologian nopea kehitys edellyttää alan jatkuvaa seuraamista sekä uuden oppimista.

Työpaikat

Bioalan (bioteknologian, biotekniikan) yritykset. Lääketeollisuus. Diagnostiikkateollisuus. Biomateriaaliteollisuus. Elintarviketeollisuus. Kemianteollisuus. Terveydenhuoltoala. Puunjalostusteollisuus. Ympäristöala. Konsulttiyritykset.

Julkinen sektori (valtio ja kunnat) työllistää esimerkiksi elintarvike- ja ympäristölaboratorioissa, jäte- ja vesihuollossa sekä poliisin ja tullin laboratorioissa. Yliopistot, tutkimuslaitokset ja biokeskukset työllistävät tutkimus- ja opetustehtävissä.

Ammatit

Tutkimusjohtaja, tutkija, tutkimusavustaja, professori, geneetikko, mikrobiologi, tuotantopäällikkö, tuotannon esimies, tuotannon suunnittelija, suunnittelupäällikkö, laatupäällikkö, laaduntarkastuspäällikkö, elintarvikeinsinööri, markkinointipäällikkö, biotekniikan insinööri, bioinsinööri, biokemisti, biologi, kemisti, bioanalyytikko, laboratoriohoitaja, ympäristöpäällikkö, ympäristöinsinööri, jäteneuvoja, terveystarkastaja, tuote-esittelijä, konsultti, laborantti, prosessinhoitaja.

Biotekniikan alalla voidaan työskennellä myös muilla ammatti- ja tehtävänimikkeillä sekä tehtäväalueilla, joita ovat esimerkiksi hallinto, viestintä, markkinointi, tietotekniikka ja toimistotehtävät.

Koulutus

Yliopistoissa voi opiskella biotekniikkaa eri tiedekunnissa. Oppiaineiden nimissä ja opintojen painotuksissa on eroja yliopistojen välillä.

Biotekniikkaa voi opiskella luonnontieteissä Helsingin yliopiston Biotieteiden laitoksella, Tampereen yliopiston bioteknologian koulutusohjelmassa, joka toteutetaan yhteistyössä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa sekä Turun yliopiston Biokemian laitoksella.

Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Biotekniikkaa voi opiskella myös maataloustieteissä Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella sekä metsätaloustieteissä Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella.

Alempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Biotekniikkaa voi opiskella myös Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella. Alempi korkeakoulututkinto on elintarviketieteiden kandidaatti tai maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on elintarviketieteiden maisteri tai maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Terveyden biotieteitä voi opiskella Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa sekä Turun yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa terveyden biotieteiden koulutusohjelmassa.

Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Teknisissä tieteissä voi myös opiskella biotekniikkaa. Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulussa Helsingissä voi opiskella bioinformaatioteknologiaa. Tampereen teknillisessä yliopistossa voi opiskella biotekniikkaa.

Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella bio- ja elintarviketekniikkaa. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa prosessiteollisuuden perustutkinnon suuntautuen biotekniikkaan. Tutkintonimike on prosessinhoitaja.

Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Työllisyys

Bioteknologian tai biotekniikan työllisten määrän arviointia vaikeuttaa työntekijöiden sijoittuminen eri toimialoille sekä sen määrittely, ketkä työskentelevät biotekniikan tehtävissä. Teollisen biotekniikan arvioidaan työllistävän noin 42 000 henkilöä, kun mukaan lasketaan sen mahdollistajat, tuottajat ja loppukäyttäjät.

Biotekniikan työpaikoista suurin osa on elintarviketeollisuudessa. Työpaikkoja on myös kemianteollisuudessa, metsäteollisuudessa, energiateollisuudessa ja lääketeollisuudessa sekä bioalan yrityksissä.

Bioalan yritykset tutkivat, kehittävät ja valmistavat esimerkiksi terveydenhuollon biomateriaaleja, diagnostiikkaan liittyviä testejä tai toimivat bio- tai lääketeollisuuden palveluyrityksinä. Sovellukset voivat liittyä myös elintarviketeollisuuteen, maa- ja metsätalouteen tai ympäristöalaan.

Kunnat työllistävät esimerkiksi elintarvikelaboratorioissa, ympäristölaboratorioissa sekä jäte- ja vesihuollossa, valtio poliisin ja tullin laboratorioissa, yliopistot ja tutkimuslaitokset tutkimus- ja opetustehtävissä.

Työpaikoista on yleisesti ottaen kova kilpailu, sillä alalle on koulutettu eri koulutustasoilla enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Bioalan ja bioteollisuuden yritykset sekä julkisen sektorin toimijat rekrytoivat tarpeen mukaan. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä erityisesti yliopistoissa, sillä esimerkiksi tutkimusprojektit ovat rahoituksesta riippuvaisia määräaikaisia hankkeita.

Alan kehitysnäkymät ovat maailmanlaajuisesti hyvät. Kemianteollisuudessa prosessit ovat tulevaisuudessa entistä enemmän biotekniikkaa, mikä edesauttaa työllisyyttä. Työpaikkoja voi syntyä eniten pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Alan työllisyyteen vaikuttaa kuitenkin panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kansainvälisenä alana bioteknologia tarjoaa osaajille hyvät mahdollisuudet työskennellä myös ulkomailla.

Kehitysnäkymät

Bioteknologia tai biotekniikka on nopeasti kasvava ja jatkuvasti kehittyvä ala, joka yhdistää tekniikkaa, luonnontieteitä ja biologiaa uuden teknologian luomiseksi. Alalle syntyy jatkuvasti uusia yrityksiä, jotka erikoistuvat esimerkiksi geenianalytiikkaan, lääkekehitykseen, biomassan prosessointiin tai bioinformatiikkaan. Biomolekyylien lisäksi alalla kehitetään mittalaitteita. Biotekniikassa hyödynnetään tekoälyä entistä enemmän. 

Bioteknologian tulevaisuuden näkymät ovat hyvät, sillä alan sovelluksille on kasvavaa kysyntää erityisesti terveydenhuollon, ravinnontuotannon, ympäristönsuojelun ja teollisen tuotannon alueilla. Maailman väestön kasvu ja ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja merenpinnan nousu vähentävät tulevaisuudessa viljelypinta-alaa, mikä tuottaa kysyntää biotekniikan elintärkeille sovelluksille, joilla tehostetaan ravinnontuotantoa. 

Kansainvälisillä markkinoilla kilpailu on kovaa. Suomalaiset bioalan yritykset tarvitsevat huippuluokan osaamista, rahoitusta sekä sovellusten kaupallistamista ja markkinointia. Suomessa perustutkimus on vahvaa ja myös muuta tarvittavaa osaamista löytyy. 

Biotekniikassa kehitetään bioprosessitekniikoita DNA-tasolta laitostasolle. Esimerkiksi synteettisen biologian avulla voidaan kehittää energiatehokkaita ja ympäristöystävällisempiä teollisia prosesseja. Biomittausten ja -kuvantamisen avulla tuotetaan uutta tietoa biologian ja lääketieteen tarpeisiin. Kudosteknologiassa luodaan uusia hoitomenetelmiä kudosvaurioiden hoitoon. 

Bioteknologiaa hyödynnetään lääketieteen sovelluksissa. Lääkkeitä kehitetään esimerkiksi Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin ja syöpätauteihin. Tutkimuskohteita ovat myös geeniterapia, yksilölliseen geneettiseen profiiliin perustuvat lääkehoidot, kantasolujen hyödyntäminen kudosvaurioiden korjaamisessa ja keinoelinten valmistaminen. 

Genomitietoa hyödynnetään yhä enemmän terveydenhuollossa. Se mahdollistaa ennakoivan terveydenhuollon, tarkemmat diagnoosit ja yksilöidyn hoidon. Biopankkeihin tallennetun Big datan hyödyntäminen edistää lääkekehitystä ja genomitutkimusta. Myös yksilöllistetyt dieetit pohjautuvat yksilön genomitietoon ja mikrobiomiin. Bioinformatiikka ja systeemibiologia auttavat hallitsemaan elävistä organismeista saatuja suuria tietomääriä. 

Maataloudessa jalostetaan tuotantokasveja. Geeniteknisesti muunnelluista kasveista saadaan vastustuskykyisempiä tuhohyönteisiä, tauteja ja kuivuutta vastaan, minkä lisäksi satoisuutta ja ravintopitoisuutta voidaan parantaa. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinat ovat kasvavat. Ruoantuotantoa harjoitetaan yhä enemmän sisäviljelynä. Biotekniikkaa hyödynnetään myös keinolihan kehittämisessä ja kasvisolujen viljelyssä. 

Teollisuudessa bioteknologiaa hyödynnetään tuotantoprosesseissa käyttämällä entsyymejä ja mikro-organismeja kemikaalien sijaan. Energiateollisuudessa valmistetaan biopolttoaineita uusiutuvista luonnonvaroista. Kaivosteollisuudessa metalleja ja mineraaleja otetaan talteen ympäristöystävällisemmin. Metsäteollisuudessa puuraaka-aine hyödynnetään tehokkaammin. Ympäristönsuojelussa hyödynnetään lukuisia sovelluksia.

Lähialat

Biologia. Kemia. Biokemia. Fysiikka. Matematiikka. Tietotekniikka. Lääketiede. Terveydenhuolto. Lääketeollisuus. Elintarviketeollisuus. Kemianteollisuus. Puunjalostusteollisuus. Ympäristöala.

Lisäaineistot

 

 

Bioteknologia