Ympäristönhuolto

Johdanto

Ympäristönhuollon palveluihin kuuluvat ihmisen toiminnasta syntyvien jätteiden keräys ja käsittely. Ympäristönhuolto on välttämätöntä sekä elinympäristön terveellisyyden että yhteiskunnan toimintojen sujuvuuden kannalta. Ympäristönhuollolla vaikutetaan myös ympäristön hyvinvointiin estämällä tai vähentämällä haitallisten aineiden pääsyä luontoon sekä puhdistamalla maaperää ja vesiä.

Tuotteet ja palvelut

Ihmisen toiminnasta syntyy jätettä

Jätteiden keräys ja käsittely on välttämätöntä, koska jätteet voivat pilata maaperän, veden tai ilman sekä aiheuttaa terveyshaittoja. Jätteiden haitat johtuvat niiden sisältämien aineiden myrkyllisyydestä, taudinaiheuttajista ja kertyvyydestä eliöihin. Jätteet voivat myös haitata ympäristön käyttöä ja pilata maisemaa, esimerkkinä hajut ja rumat romukasat.

Käytännössä lähes kaikkeen ihmisen toimintaan liittyvät jätteet, jotka voivat olla kiinteitä tai nestemäisiä, teollisuudessa myös kaasuja. Kotitalouksien lisäksi jätettä tuottavat tuotantolaitokset, yritykset, laitokset ja virastot. Jätettä syntyy tuotteiden ja materiaalien elinkaaren kaikissa vaiheissa raaka-aineen tuotannosta valmistusprosessiin, pakkaamiseen ja jakeluun sekä näiden vaatimassa energian tuotannossa.

Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksissa ja erityisesti palvelualojen toiminnassa syntyneet kotitalousjätteisiin verrattavat jätteet. Tällaisia ovat sekajäte sekä esimerkiksi paperi-, bio-, lasi- ja muovijäte, jotka syntyvät lopputuotteiden kulutuksessa. Noin kaksi kolmasosaa yhdyskuntajätteistä syntyy kotitalouksissa. Palvelualojen suurimmat yhdyskuntajätteen tuottajat ovat kauppa ja terveydenhuolto.

Teollisuusjätettä syntyy puolestaan teollisuuden eri toimialojen tuotannossa. Teollisuuden jätemäärä vaihtelee kansantalouden suhdanteiden sekä tuotantomäärien mukaan. Jätettä tuottaa eniten kaivostoiminta ja louhinta. Jätettä syntyy myös esimerkiksi energiantuotannossa sekä maa- ja metsätaloudessa.

Ympäristönhuolto muodostuu monenlaisista toiminnoista, joista tässä yhteydessä esitellään jätehuolto, kierrätys, jätevesihuolto sekä pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostus.

Jätehuolto kerää ja käsittelee jätteet

Jätehuolto tarkoittaa kotitalouksien, teollisuuden ja muiden tahojen jätteiden keräilyä, kuljetusta ja käsittelyä. Kunnat ostavat jätehuoltopalvelut yleensä joko yksityisiltä jätehuoltoyrityksiltä tai kuntien omistamilta jätelaitoksilta. Yhdyskuntajätteen kaatopaikat ovat kuntien jätelaitosten hallinnassa, mutta jätehuoltoyrittäjien palveluja käytetään niidenkin hoidossa. Teollisuudella on omia kaatopaikkoja.

Jäteautot noutavat jätteet asuinkiinteistöjen ja yritysten tonteilla sijaitsevista jäteastioista tai teollisuuslaitosten ja rakennustyömaiden astioista ja keräilylavoilta. Jätteet vaihtelevat kotitalouksien ja muiden tahojen sekajätteestä keräyspaperiin, biojätteeseen, sähkö- ja elektroniikkaromuun, jäteöljyyn, lasiin, rakennusjätteisiin, ongelmajätteisiin jne.

Haja-asutusalueilla käytössä on useamman talon yhteiskäytössä olevia keräilypisteitä, joista jätteet noudetaan. Myös taajamissa hyötykäyttöön tarkoitetun kierrätysjätteen keräyspisteet ovat yhteiskäytössä, samoin kodin ongelmajätteiden kuten paristojen keräyspisteet.

Jätteet viedään eri paikkoihin jätelajista riippuen. Ne kuljetetaan joko jätteenkäsittelykeskuksiin käsiteltäväksi, jäteasemille välivarastoitavaksi edelleen kuljetusta varten tai kaatopaikoille. Kaatopaikalle jäte sijoitetaan vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista.

Jätteenkäsittelykeskuksissa jätemateriaaleja muunnetaan haitattomampaan sekä myös hyödyntämisen kannalta käyttökelpoiseen muotoon erilaisilla biologisilla, mekaanisilla ja termisillä prosesseilla. Kaatopaikoille päätyy jätteenkäsittelyssä syntyneitä käsittelyjäännöksiä ja muita hyödyntämiskelvottomia jätteitä. Jäteöljy, liuottimet ym. ongelmajätteet kuljetetaan ongelmajätelaitokseen hävitettäväksi.

Kierrättämällä materiaaleja ja energiaa

Kierrätys jätteiden yhteydessä tarkoittaa materiaalien hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa tai energiana. Kierrätys vähentää luonnonvarojen ja energian kulutusta sekä kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää, mikä pienentää ympäristökuormitusta.

Kierrätettäviä materiaaleja ovat esimerkiksi paperi, pahvi, kartonki, metalli ja lasi. Kierrätettävä jäte voi olla peräisin kotitalouksista, teollisuudesta tai esimerkiksi kaupoista. Energiana hyödynnettävä jäte on lähinnä paperia, pahvia ja puuta. Kierrätys edellyttää jätteen lajittelua jo kotitalouksissa.

Jäteasemat, jätteenkäsittelykeskukset jne. vastaanottavat, käsittelevät ja välivarastoivat lajiteltua jätettä. Lajiteltu jäte toimitetaan niistä eteenpäin joko tuotantolaitoksiin raaka-aineeksi tai energiaraaka-aineeksi jätevoimaloihin, joissa ne poltetaan, mistä saadaan kaukolämpöä ja sähköä yhteiskunnan tarpeisiin.

Biojäte käsitellään biologisessa käsittelylaitoksessa, jossa se esikäsitellään hienontamalla ja murskaamalla, minkä jälkeen se kompostoidaan. Näin saadaan multaa mm. viherrakentamisen tarpeisiin. Mädättämällä saadaan aineita lannoitteisiin sekä biokaasua, jota voidaan käyttää sähkön tuottamiseen polttolaitoksissa.

Sähkö- ja elektroniikkaromusta poistetaan käsittelylaitoksessa haitalliset aineet kuten elohopea, jotka toimitetaan ongelmajätelaitokseen. Lajittelussa erotellaan lasi, metallit ja muovit sekä sellaisenaan hyödynnettävät osat.

Romuajoneuvoista erotellaan nesteet ja renkaat, akku ja katalysaattori sekä uudelleen käytettävät osat kuten moottori- ja peltiosat. Metalliosat murskataan murskaamolla. Näin saadaan talteen terästä, värimetalleja ja kevytjaetta, joka koostuu kumista, muovista ja tekstiileistä. Hyötykäyttöön menevien autonrenkaiden suurin käyttökohde on maarakennus.

Käytöstä poistettuja huonekaluja, kodinkoneita ja muita esineitä sekä vaatteita varten on kierrätyskeskuksia jne., jotka myyvät käytettyjä tavaroita eteenpäin. Alan yritykset myös noutavat poisannettavia esineitä.

Jätevesihuolto huolehtii käytetystä vedestä

Kaikesta käytetystä vedestä tulee jätevettä, jota muodostuu vuosittain noin 500 miljoonaa kuutiometriä eli noin 320 litraa vuorokaudessa per asukas vuotovedet mukaan lukien.

Jätevesi johdetaan viemäreiden kautta jätevedenpuhdistamoon. Haja-asutusalueilla se johdetaan lokakaivoon, josta loka-auto kerää sen talteen ja kuljettaa puhdistamolle. Yli 80 prosenttia asukkaista on keskitetyn viemäröinnin ja jätevedenkäsittelyn piirissä.

Jätevedenpuhdistamoiden yleisin puhdistusmenetelmä on biologis-kemiallinen rinnakkaissaostus. Käsittelyprosessin vaiheita ovat tulopumppaus, jäteveden mekaaninen esikäsittely, biologinen puhdistus, kemiallisten ravinteiden poisto, biologisten ravinteiden poisto, jäteveden ja lietteen desinfiointi sekä puhdistuksessa syntyvien lietteiden käsittely.

Suomessa puhdistuksen taso on hyvin korkea. Keskimäärin puhdistamoilla poistetaan sinne tulevasta orgaanisesta aineksesta noin 97 prosenttia, fosforista 95 prosenttia ja typestä 54 prosenttia. Puhdistettu vesi lasketaan takaisin vesistöön. Jäteveden puhdistuksessa syntyvä biologinen ja kemiallinen liete käsitellään, kuivataan ja käytetään esimerkiksi viherrakentamiseen tai sijoitetaan pelloille.

Pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostus

Ympäristönhuoltoa on myös pilaantuneiden maa-alueiden, maaperän ja pohjavesien kunnostus. Pilaantumista voivat aiheuttaa esimerkiksi teollisuus, sahat, kaatopaikat, huoltoasemat, tienpito, maakuljetukset, vesikuljetukset ja vuotavat viemärit. Kunnostuksen tavoitteena on poistaa tai ainakin merkittävästi pienentää saastumisesta aiheutuneita ympäristö- ja terveyshaittoja.

Yleisimpiä maaperää pilanneita aineita ovat raskasmetallit, öljy-yhdisteet ja klooratut hiilivety-yhdisteet. Maaperän pilaantuminen vaikuttaa pohjavesiin pohjavesialueilla, joita on Suomessa noin 6 350. Esimerkiksi polttoaineiden lisäaineena käytettävä MTBE aiheuttaa maku- ja hajuhaittoja. Pohjavesialueita joudutaan kunnostamaan myös soranoton jäljiltä.

Puhdistamisessa voidaan käyttää erilaisia mekaanisia, kemiallisia tai biologisia menetelmiä. Off Site -menetelmässä maa tai pohjavesi siirretään käsiteltäväksi muualle, On Site -menetelmässä massat käsitellään paikan päällä siirrettävässä käsittelylaitoksessa. In Situ -menetelmässä puhdistettava maa tai pohjavesi eristetään ja huokoskaasukäsitellään.

Puhdistus voi kohdistua myös satunnaispäästöjen pilaamiin pintavesiin, jolloin saastuttava aine kerätään talteen tai puhdistetaan kemikaalien avulla. Öljypäästöjä puhdistetaan myös ranta-alueilla.

Ympäristönhuollon työtehtävistä

Ympäristönhuollossa työskennellään jätteiden keräyksen ja kuljetuksen sekä jätteiden vastaanoton, käsittelyn ja kierrätyksen tehtävissä. Pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostustyöt työllistävät myös. Muita tehtäväalueita ovat neuvonta, konsultointi, tutkimus ja ympäristövalvonta. Alalla työskennellään myös työnjohto-, suunnittelu- ja johtotehtävissä.

Ympäristönhuollon työtehtävät edellyttävät oman tehtäväalueen (keräys, kuljetus, lajittelu, kierrätys, varastointi, käsittely, loppusijoitus, neuvonta, suunnittelu, valvonta) vaatiman ammattitaidon lisäksi jätelajien, ympäristönsuojelun sekä ympäristö- ja jätelainsäädännön sekä työturvallisuusmääräysten tuntemusta.

Vastuullisuus, itsenäinen työskentelyote, ryhmätyötaidot ja asiakaspalvelutaidot ovat tarpeen ympäristöalalla.

 

Työpaikat

Ympäristöhuoltoyritykset. Ympäristöalan yritykset. Kuntien ja kuntayhtymien jätelaitokset. Vesihuoltolaitokset. Insinööritoimistot. Suunnittelutoimistot. Konsulttitoimistot. Tutkimuslaitokset. Kuntien ympäristötoimi. Kuntien tekninen toimi. Valtion ympäristöhallinto. Teollisuus.

 

Ammatit

Ympäristöjohtaja, ympäristönsuojelujohtaja, ympäristöpäällikkö, ympäristönsuojelupäällikkö, ympäristönsuojelutarkastaja, ympäristötarkastaja, terveystarkastaja, ympäristönsuojelusihteeri, ympäristösihteeri, ympäristönsuojelusuunnittelija, ympäristösuunnittelija, vesihuoltopäällikkö, jäteneuvoja, kierrätysneuvoja, ympäristöinsinööri, ympäristönhoitaja, ympäristötyöntekijä, jäteautonkuljettaja, loka-autonkuljettaja, jäteasemanhoitaja, kaatopaikanhoitaja, puhdistamonhoitaja.

Ympäristönhuollossa voidaan työskennellä myös muilla ammatti- ja tehtävänimikkeillä sekä talouden, hallinnon, markkinoinnin, viestinnän jne. tehtäväalueilla.

 

Koulutus

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon. Opinnoissa voi suuntautua ympäristöalaan, jolloin tutkintonimike on ympäristönhoitaja.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa myös esimerkiksi laboratorioalan perustutkinto, prosessiteollisuuden perustutkinto biotekniikkaan suuntautuen ja logistiikan perustutkinto kuljetuspalveluihin suuntautuen.

Perustutkinnot voi suorittaa myös näyttötutkintona, joka on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ympäristöhuollon ammattitutkinto ja ympäristöalan erikoisammattitutkinto.

Myös oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua alalle.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella ympäristöteknologiaa. Tutkintonimike on tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös esimerkiksi bio- ja elintarviketekniikkaa, kemiantekniikkaa ja laboratorioalaa.

Yliopistojen teknisissä tieteissä voi opiskella esimerkiksi ympäristötekniikkaa, kemian tekniikkaa, prosessitekniikkaa, biotekniikkaa ja bioinformaatiotekniikkaa sekä biotuotetekniikkaa. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

Yliopistoissa voi opiskella myös mm. bio- ja ympäristötieteitä, kemiaa ja biokemiaa. Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Yliopistoissa voi opiskella myös ympäristötieteitä. Alempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

 

Työllisyys

Ympäristönhuollossa työskennellään jätteiden keräyksen, kuljetuksen, vastaanoton, käsittelyn ja kierrätyksen sekä jätevesihuollon tehtävissä. Ala työllistää lisäksi pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostuksessa. Työpaikkoja on myös ympäristövalvonnassa, jäte- ja kierrätysneuvonnassa, tutkimuksessa ja alan teknologiaa kehittävissä ja tuotteita valmistavissa yrityksissä.

Ympäristönhuollossa työskentelevien kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa, koska työpaikat sijaitsevat eri sektoreiden työnantajilla. Ala työllistää pääasiassa jätehuolto- ja vesihuoltoyrityksissä sekä kunnissa ja kuntayhtymissä. Työpaikkoja on myös valtion hallinnossa ja tutkimuslaitoksissa sekä alan järjestöissä.

Työpaikkoja on niin ikään ympäristöliiketoiminnassa, joka liittyy eri toimialojen yritysten ympäristön pilaantumista estävään tai luonnonvaroja säästävään tuotantoon. Esimerkiksi kone- ja metallituoteteollisuus valmistaa materiaali- ja energiatehokkuutta edistäviä koneita ja laitteita. Palvelualoilla tuotetaan tutkimus-, konsultointi- ja suunnittelupalveluja. Rakentamisessa edistetään puolestaan energiatehokkuutta.

Työllisyyttä ylläpitää alan välttämättömyys yhteiskunnan toimivuuden kannalta sekä lakisääteisyys. Toiminnan on oltava jatkuvaa, sillä muuten ympäristön ja ihmisten terveys sekä luonto vaarantuvat. Kierrätyksessä työllisyyttä ylläpitää tarve säästää raaka-aineita uusien tuotteiden valmistuksessa sekä jätteen hyödyntäminen energiantuotannossa.

Työllisyysnäkymät ovat hyvät jätehuollossa, jätteiden kierrätyksen tehtävissä sekä jäte- ja ympäristöneuvonnassa. Ammattitaitoisia ympäristötyöntekijöitä tarvitaan maa-alueiden ja vesistöjen kunnostukseen. Yritykset, kunnat ja muut alan toimijat rekrytoivat uusia työntekijöitä ja asiantuntijoita tarpeen mukaan.

Kehitysnäkymät

Suomessa aineellinen kulutus henkeä kohti on edelleen liian korkea. Ongelmiamme ovat kulutettujen luonnonvarojen määrä ja jätemäärät henkilöä kohden sekä suuret hiilidioksidipäästöt. Kuluttamisen vähentäminen olisi paras tapa vähentää jätteiden syntymistä. Syntyvän jätteen määrä ei ole kokonaisuudessaan vähentynyt, mutta se heijastelee yleisen kulutuksen ja tuotannon suuntia.

Valtakunnallinen jätesuunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Jätteen syntymistä ehkäistään, jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään, kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään sekä turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus.

Yhdyskuntajätteistä tavoitteena on kierrättää eli hyödyntää materiaalina 50 prosenttia, polttaa eli hyödyntää energiana 30 prosenttia ja sijoittaa kaatopaikoille enintään 20 prosenttia jätteestä. Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään erityisesti vähentämällä biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikoille sekä lisäämällä kaatopaikoilla syntyvän metaanin talteenottoa.

Kaatopaikoille sijoitetun yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt voimakkaasti, mikä on seurausta lisääntyneestä jätteen kierrätyksestä materiaalina ja energiana sekä jätteiden hävittämisestä polttamalla. Jätteitä poltetaan noin 42 prosenttia yhdyskuntien jätemäärästä. Yhdyskuntajätteiden kierrätysaste eli jätteen hyödyntäminen materiana on noin kolmannes jätemäärästä.

Yhdyskuntajätteiden hyödyntämisaste on energiahyödyntämisen ansiosta noin 75 prosenttia. Myös teollisuuden jätteiden hyödyntämisen aste on jatkuvasti noussut. Teollisuuden jätteistä käytetään hyödyksi noin 90 prosenttia, josta huomattava osa kierrätetään materiaalina.

Jätteiden polttaminen voimalaitoksissa kaukolämmön ja sähkön tuottamiseksi vähentää osaltaan fossiilisten polttoaineiden käytön tarvetta, mikä hillitsee ilmastonmuutosta. Jätevoimalaitoksia perustetaan paikkoihin, joissa yhdyskunnat tai teollisuus tarvitsevat lisää lämpöä ja sähköä. Nykyaikaisten jätevoimaloiden päästöt ovat vähäiset.

Vesihuoltoon vaikuttavia tekijöitä ovat väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön, mikä asettaa vaatimuksia etenkin jätevesien käsittelylle. Sääolojen ääri-ilmiöiden lisääntyminen, erityisesti rankkasateet ja talvisateet asettavat uusia vaatimuksia viemäröinneille. Maataloudesta ja haja-asutuksesta syntyy edelleen liikaa ravinnekuormitusta vesistöihin.

Ympäristönhuollon kasvualueita ovat erityisesti jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö, vesistöjen ja maa-alueiden kunnostus, haja-asutusalueiden vesihuolto, jäte- ja ympäristöneuvonta sekä ympäristöjärjestelmien kehittäminen. Lisäksi tarvitaan kierrätykseen, kompostointiin, jätehuoltoon ja ympäristön kunnostukseen liittyviä palveluja, erityisesti taajamissa ja kaupungeissa.

Cleantechin arvioidaan työllistävän tulevaisuudessa merkittävästi. Sillä tarkoitetaan tuotteita, palveluja ja prosesseja, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja vähentävät päästöjä ympäristöön. Suomen vahvuuksia ovat erityisesti teollisten prosessien tarvitseman energian, materiaalien ja veden käytön tehokkuus sekä bioenergia ja biopohjaiset tuotteet.

Ympäristöteknologiaan keskittyneet yritykset tuottavat teknisiä menetelmiä ja menettelytapoja, joita voidaan hyödyntää ympäristönhuollossa. Ne kehittävät ja valmistavat esimerkiksi puhdistimia, puhtaampia polttoaineita ja energiaa säästävää tekniikkaa. Lisäksi ne tarjoavat konsultointi- ja tutkimuspalveluita.

 

Lähialat

Ympäristöala. Yhdyskuntasuunnittelu. Teollisuus. Palvelualat. Luonnontieteet. Tekniikan alat.

 

 

Ympäristönhuolto