Diplomi-insinöörit työelämässä

Teksti: Toni Lehtonen

Akateeminen tekniikan osaaja

Diplomi-insinöörit ovat suorittaneet yliopistossa teknistieteellisen alan ylemmän korkeakoulututkinnon. Tutkinto on maisteritasoinen sijoittuen koulutusjärjestelmässämme samalle tasolle kuin esimerkiksi filosofian maisterin tutkinto. Diplomi-insinööriksi (DI) valmistutaan aina alemman korkeakoulututkinnon tekniikan kandidaatti opintojen kautta.

Diplomi-insinöörit voivat suuntautua opinnoissaan lukuisille eri tekniikan aloille, mutta opinnoille yhteinen nimittäjä on vahva painotus matemaattis-luonnontieteisiin aineisiin sekä oman erikoistumisalan tekniikan hallintaan. Perinteisempien tekniikan alojen lisäksi opinnoissa voi suuntautua monitieteisiin aloihin kuten bioinformaatioteknologiaan tai sisällyttää opintoihin johtamistaitoa, oikeustiedettä tai markkinointia.

Diplomi-insinöörikoulutus tähtää työelämän vaativiin asiantuntijatehtäviin erityisesti eri teollisuudenalojen, suunnittelutoimistojen ja muiden yritysten palvelukseen. DI:t voivat työskennellä monilla eri tehtäväalueilla johdosta tuotekehitykseen, tutkimukseen sekä myynti- ja koulutustehtäviin. Käytännössä työtehtävät riippuvat omasta erikoistumisalasta, työpaikasta, toimiasemasta ja kiinnostuksen kohteista.

Diplomi-insinööreille on jatkuvaa tarvetta työelämässä, sillä erilaisia tekniikan sovelluksia löytyy kaikkialta tuotteiden, rakenteiden ja materiaalien muodoissa. Tuotesuunnittelun ja -kehityksen lisäksi myös tuotantotekniikat ja prosessit vaativat omat kehittäjänsä, minkä lisäksi jokaisen tekniikan sovelluksen taustalta löytyy huomattava määrä innovatiivista tutkimustyötä. Tuotteet ja palvelut on myös osattava markkinoida ja myydä tehokkaasti.

Korkean osaamisensa avulla DI:t kehittävät uusinta tekniikkaa erityisesti teollisuuden tarpeisiin. Vientiteollisuus kuten kone- ja metallituoteteollisuus sekä elektroniikka- ja sähköteollisuus ovat kansantaloudellemme elintärkeitä toimialoja. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tekniikan tuotekehityksen merkittäviä sovellusalueita ovat puolestaan esimerkiksi ympäristö, energiantuotanto, ravinnontuotanto ja terveydenhuolto.

Koulutusohjelmissa tekniikkaa ja taloutta

Seuraavassa esitellään joitakin DI-tutkinnon eri koulutusohjelmia ja suuntautumisvaihtoehtoja monipuolisen työelämään sijoittumisen havainnollistamiseksi. Samalla kuvataan esimerkinomaisesti kunkin koulutuksen mahdollistamia tavallisimpia työtehtäviä, työpaikkoja ja tehtävänimikkeitä.

Automaatiotekniikan opinnot suuntaavat laitteiden, koneiden ja prosessien automaattisen ohjaamisen pariin. Tehtävänä voi olla suunnittelu, tuotekehitys tai kunnossapito. Työpaikkoja on esimerkiksi paperiteollisuudessa, kone- ja metallituoteteollisuudessa, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa sekä automaatiojärjestelmiä valmistavissa yrityksissä. Tehtävänimike voi olla esimerkiksi kunnossapitopitoinsinööri.

Bioinformaatioteknologiassa yhdistyvät luonnontieteet kuten kemia ja biologia sekä tietotekniikka, elektroniikka ja lääketiede. Opinnoissa perehdytään esimerkiksi ihmisen mekanismeihin sekä siihen, miten ihmiskehosta saadaan koottua informaatiota ja rakennettua sen varaan uusia sovelluksia. Valmistuneet toimivat esimerkiksi terveystekniikan asiantuntijoina, tutkijoina ja tuotekehittäjinä.

Biotekniikan opinnoissa yhdistyvät tekniikka, luonnontieteet ja lääketiede. Työpaikkana voi olla biotekniikan tai lääketeollisuuden yritys, ja tehtävänä esimerkiksi täsmälääkkeisiin tai keinokudoksiin liittyvä tutkimus ja tuotekehitys tai esimerkiksi saastuneen ympäristön puhdistamisen moninaiset tehtävät. Tehtävänimike voi olla vaikkapa tuotekehittäjä tai ympäristöinsinööri.

Energiatekniikan opinnot suuntaavat energian tuotannon, siirron ja käytön järjestelmien pariin. Tehtävänä voi olla suunnittelu, tuotekehitys, tuotantotehtävät tai kunnossapito. Työpaikkana voi olla esimerkiksi energiayhtiö, teollisuusyritys tai alan tekniikkaa valmistava yritys. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi huoltopäällikkö, käyttöpäällikkö tai LVI-insinööri.

Geomatiikka liittyy maanmittaukseen, jossa tehtäväalueita ovat esimerkiksi satelliittipaikannus, kartoitus ja mallinnus sekä paikkatiedon kuvaaminen digitaalisessa muodossa. Työpaikkana voi olla esimerkiksi ohjelmistoalan yritys, mittausalan yritys tai merenkulkuala. Työtehtävät vaihtelevat suunnittelusta tuotekehitykseen ja konsultointiin. Tehtävänimikkeenä voi olla esimerkiksi maanmittausinsinööri.

Kemiantekniikan opinnoissa voi suuntautua mm. prosessitekniikkaan, puunjalostustekniikkaan, biotekniikkaan tai elintarviketekniikkaan. Tehtävänä voi olla esimerkiksi tuotteiden tai tuotantomenetelmien kehittäminen, käyttötehtävät tai laadunvalvonta. Työpaikkoja on mm. metsä-, öljynjalostus-, elintarvike- ja lääketeollisuudessa. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi tuotantopäällikkö.

Kiinteistötalouden diplomi-insinööriopinnot perehdyttävät tekniikan lisäksi talouteen, oikeustieteisiin ja maankäytön suunnitteluun. Yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvät työtehtävät painottuvat kiinteistöjohtamiseen, kiinteistötekniikkaan, suunnitteluun, sijoittamiseen ja suojelemiseen. Tehtävänimikkeenä voi olla esimerkiksi kiinteistöinsinööri tai kiinteistöanalyytikko.

Konetekniikan opinnot tähtäävät monenlaisten laitteiden, koneiden ja rakenteiden suunnittelu- ja valmistustehtäviin sekä tuotekehitykseen. Tuotteet vaihtelevat junista robotteihin ja matkapuhelimiin. Työpaikkoja on esimerkiksi kone- ja metallituoteteollisuudessa ja suunnittelutoimistoissa. Tehtävänimikkeenä voi olla vaikka koneinsinööri.

Materiaalitekniikan opinnot suuntaavat mm. metallisten, keraamisten, muovisten ja biomateriaalien tuotekehitys- ja valmistustehtäviin tai kierrätyksen asiantuntijatehtäviin. Työpaikkoja on mm. metallien jalostuksessa, kone- ja metallituoteteollisuudessa, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa sekä kemianteollisuudessa. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi materiaali-insinööri.

Prosessitekniikkaa opiskelleet sijoittuvat usein prosessiteollisuuden tehtäviin tai alan suunnittelutoimistoihin. Prosessiteollisuus jalostaa eri raaka-aineista monenlaisia tuotteita, joita ovat esimerkiksi paperit, öljytuotteet, lääkkeet ja elintarvikkeet. Työtehtäviä ovat esimerkiksi tutkimus-, käyttö- ja johtotehtävät. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi kehitysinsinööri tai tuotantoinsinööri.

Puunjalostustekniikka tai biotuotetekniikka suuntaa mm. tuotteiden ja tuotannon suunnittelu- ja kehitystehtäviin puutuoteteollisuuteen ja kemialliseen metsäteollisuuteen. Puuta jalostetaan monenlaisiksi tuotteiksi, joita ovat mm. paperi, pahvi, vaneri, rakennusmateriaalit sekä huonekalut ja kalusteet. Nimike voi olla esimerkiksi paperi-insinööri.

Rakennustekniikan opinnot valmistavat rakennusten sekä mm. siltojen ja teiden suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitotehtäviin. Työpaikkoja on rakennusteollisuudessa, suunnittelu- ja insinööritoimistoissa sekä valtiolla ja kunnilla. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi rakennusinsinööri tai rakenneinsinööri.

Sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa opiskelleet työskentelevät elektroniikka- ja sähköteollisuudessa tuotteiden kuten matkapuhelinten tai sähkövoimateknisten laitteiden suunnittelu- ja kehitystehtävissä, tuotannon suunnittelussa tai teknisessä myynnissä. Energiateollisuudessa he voivat toimia mm. energiantuotannon käyttötehtävissä. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi tuotepäällikkö, käyttöpäällikkö tai elektroniikka-insinööri.

Teknillisen fysiikan opinnot yhdistävät fysiikkaa, matematiikkaa ja tekniikkaa. Tehtävänä on tyypillisesti tutkimus tai tuotekehitys teollisuuden eri aloilla tai tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Tehtävänimike voi olla esimerkiksi tutkija tai tuotekehittäjä.

Tietotekniikasta ja tietoliikennetekniikasta valmistuneet diplomi-insinöörit suunnittelevat, ylläpitävät ja kehittävät ohjelmistoja, tietojärjestelmiä, internetpalveluja sekä tietoliikennetekniikkaa. Tehtäväalueena voi olla myös asiakastuki tai koulutus. Työpaikkoja on mm. elektroniikka- ja sähköteollisuudessa sekä ohjelmistoyrityksissä. Tehtävänimike on esimerkiksi tietoliikenneinsinööri tai ohjelmistosuunnittelija.

Tuotantotalous suuntaa yritysten johtotehtäviin. Opinnoissa yhdistyvät tekniikka, liiketalous ja johtaminen. Työpaikkoja on sekä teollisuudessa että muiden toimialojen yrityksissä. Nimikkeenä voi olla esimerkiksi johtaja, liiketoimintapäällikkö tai konsultti.

Ympäristötekniikan opinnot suuntaavat ympäristötekniikan suunnittelu- ja tuotekehitystehtäviin, ympäristönsuojelun ja -puhdistuksen asiantuntijatehtäviin sekä ympäristöjohtamiseen. Tehtäväalueita ovat esimerkiksi teollisuuden päästöjen vähentäminen, raaka-aineiden kierrätys ja jätteiden käsittely. Työpaikkoja on eri alojen yrityksissä, kunnilla ja valtiolla. Tehtävänimikkeenä on esimerkiksi ympäristöinsinööri.

Vaativia asiantuntijatehtäviä ja johtamista

Tekniikan akateemiset TEK on diplomi-insinöörien, arkkitehtien ja vastaavan yliopistokoulutuksen saaneiden etu- ja palvelujärjestö, johon kuuluu yli 70 000 jäsentä. Työikäisistä diplomi-insinööreistä TEKiin kuuluu lähes 70 prosenttia. Jäsenistä runsaat 20 000 on teekkareita ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen opiskelijoita.

Perinteisesti miehisenä tunnettu tekniikan ala soveltuu hienosti myös naisille, joita hakeutuukin alan koulutukseen yhä enemmän. Nykyään jo noin 20 prosenttia kaikista tekniikan alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia.

Diplomi-insinöörien työllistymistä tutkittiin Tekniikan akateemisten Työmarkkinatutkimuksessa 2016 kohderyhmänä työmarkkinoilla olevat TEKin jäsenet. Useimpien (79 %) vastaajien ylin tutkinto oli diplomi-insinööri, mutta joukossa oli myös esimerkiksi tekniikan lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita.

Vastaajien mediaani-ikä oli 41 vuotta. Tutkimukseen osallistuneista 24 prosenttia oli naisia. Kyselyhetkellä 88 prosenttia oli kokopäivätyössä. Vakituinen työsuhde oli yhdeksällä kymmenestä. Päätoimisia yrittäjiä oli 2 prosenttia.

Työmarkkinatutkimukseen 2016 osallistuneista useimmat työskentelivät yksityisellä sektorilla, ja heistä yli puolet teollisuuden palveluksessa.

Työnantajan sektori

%

yksityinen

83

kunta

6

valtio

6

yliopisto

5

Teollisuudessa diplomi-insinöörejä työllistävät erityisesti tutkimus ja kehittäminen, tuotekehitys sekä tuotannon, valmistuksen ja ylläpidon tehtävät. Työpaikkoja on kaikilla teollisuuden aloilla, esimerkiksi kone- ja metallituoteteollisuudessa, kemianteollisuudessa ja rakennusteollisuudessa.

Suunnittelu- ja konsultointialalla työpaikat ovat suunnittelu- ja insinööritoimistoissa, joissa tehdään esimerkiksi teollisuuteen tai rakentamiseen liittyvää suunnittelua. Palvelualoilla työpaikkoja on esimerkiksi teleoperaattoreilla, tietotekniikan palveluyrityksissä ja kaupan alalla.

Kuntien, kuntayhtymien ja valtion virastoissa ja laitoksissa tehtäväkentät ovat hyvin laajat, ja ne voivat olla mitä tahansa johtamisesta teknisiin asiantuntijatehtäviin ja ympäristövalvontaan. Yliopistoissa työtehtävät painottuvat tutkimukseen ja opetukseen, mutta työhön voi kuulua myös hallinnollisia tehtäviä.

Kokopäivätyössä olevista diplomi-insinööreistä suurin osa työskenteli vaativissa asiantuntijatehtävissä tai ylemmässä keskijohdossa.

Toimiasema

%

ylin johto

4

johto

7

ylempi keskijohto

18

alempi keskijohto

5

erittäin vaativat asiantuntijatehtävät

10

vaativat asiantuntijatehtävät

31

asiantuntijatehtävät

22

toimihenkilö

2

muu

1

Ylin johto toimii esimerkiksi pää-, toimitus- tai varatoimitusjohtajan asemassa. Johtotehtävissä työskentelevien työnä on puolestaan tekninen tai esimerkiksi henkilöstö-, markkinointi- tai tutkimusjohtaminen. Ylempi keskijohto toimii osasto-, suunnittelu-, tutkimus-, käyttö-, laatu-, myynti- tai projektipäällikköinä. Alemman keskijohdon tehtävissä toimivat DI:t hoitavat mm. alue- tai piiripäällikön tehtäviä tai muita esimiestehtäviä.

Erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä toimivat DI:t hoitavat ylimmän johdon esikuntatehtäviä, jotka ovat koko yritystä koskevia tutkimus-, suunnittelu- ja kehitystehtäviä. Vaativissa asiantuntijatehtävissä työ kohdistuu tavallisesti vaativaan suunnitteluun, tutkimukseen ja kehitystehtäviin. Asiantuntijatehtävät ovat muita tutkinnon antamaa osaamista edellyttäviä tehtäviä.

Toimiasema ei vielä sinällään kuvaa käytännön tehtäviä. DI:t työskentelevät monilla eri tehtäväalueilla, joita ovat tutkimus ja kehittäminen, tuotekehitys, projektitehtävät, suunnittelu ja konsultointi, myynti ja markkinointi, tuotanto, valmistus ja ylläpito, strateginen suunnittelu ja johtaminen, hallinto ja talous, opetus ja koulutus sekä erilaiset tietojenkäsittely- ja ICT-tehtävät.

Diplomi-insinöörien tyypillisiä tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi laatupäällikkö, teknologia-asiantuntija, kehityspäällikkö, tutkimusinsinööri, markkinointijohtaja ja liikkeenjohdon konsultti.

Diplomi-insinöörit työllistyvät yleisesti ottaen erinomaisesti verrattuna useimpiin muihin tutkintoihin, koulutusaloihin ja ammatteihin. Talouden suhdannevaihtelut kuitenkin heijastuvat työllisyyteen, sillä viennin ja esimerkiksi rakentamisen hiljentyessä työn tarve vähenee. Toisaalta monet yritykset työllistävät laskusuhdanteissakin esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä, jotka ovat elinehto kilpailussa pärjäämisessä.

Työmarkkinatutkimuksen tekohetkellä loka-marraskuussa 2016 työttömien osuus vastaajista oli noin kuusi prosenttia. Diplomi-insinöörien ja muiden tekniikan akateemisten työttömyys on kuitenkin laskenut kyselyajankohdasta, sillä maaliskuun 2017 lopussa työttömänä oli 4,6 prosenttia tekniikan akateemisista.

Vastavalmistuneet työllistyvät asiantuntijoiksi

TEKin teettämä vastavalmistuneiden palautekysely 2016 antaa tietoa samana vuonna valmistuneiden diplomi-insinöörien työllisyystilanteesta valmistumisajankohtana. Vastaajista enemmistö oli 26-vuotiaita. Vastaajista naisten osuus oli 24 prosenttia.

Vastavalmistuneet diplomi-insinööritkin työllistyvät sujuvasti, sillä lähes 70 prosentilla oli työpaikka olemassa tai tiedossa jo valmistuessaan.

Tilanne valmistumishetkellä

%

työsopimus

58

etsi työtä

25

työpaikka tiedossa

10

yrittäjänä

1

muu

5

 Vastavalmistuneista 25 prosenttia etsi työtä, mikä on kuitenkin varsin vähän verrattuna useimpiin muihin aloihin.

Työssä olevilla vastaajilla oli lähes aina kokopäiväinen työ (95 %). Osa-aikainen työ oli vain viidellä prosentilla. Työsuhde valmistumishetkellä oli useimmiten vakituinen.

Työsuhteen laatu

%

vakituinen

65

määräaikainen

34

muu

1

Yleisesti ottaen määräaikaiset työsuhteet ovat tavallisimpia yliopistoissa, valtiolla ja kunnilla. Työsuhteet muuttuvat tyypillisesti vakinaisemmiksi, kun valmistumisesta kuluu aikaa.

Valmistumisvaiheessa työnantajana oli useimmiten yksityinen sektori.

Työnantajasektori

%

yksityinen

80

yliopisto

12

tutkimuslaitos

2

kunta

2

valtio

1

muu

1

Toimiminen erilaisissa asiantuntijatehtävissä oli ylivoimaisesti yleisintä vastavalmistuneilla.

Toimiasema

%

asiantuntija

76

keskijohto

8

johto

2

yrittäjänä

1

muu

13

Sijoittuminen vaativampiin tehtäviin paranee työkokemuksen myötä.

Pääasiallisena työtehtävänä oli useimmiten tutkimus ja kehitys, projektitehtävät tai tuotekehitys.

Pääasiallinen työtehtävä

%

tutkimus ja kehitys

21

projektitehtävät

19

tuotekehitys

18

konsultointi

13

tuotanto, valmistus, ylläpito

10

strateginen suunnittelu ja johtaminen

3

myynti ja markkinointi

3

logistiikka ja hankinta

2

laatujohtaminen

2

hallinto ja rahoitus

1

opetus ja koulutus

1

muu

7

Työn sisällön koki vastaavan omaa koulutusta erittäin hyvin 46 prosenttia ja hyvin 32 prosenttia vastaajista. Työn vaativuuden koettiin useimmiten vastaavan koulutusta erittäin hyvin (39 %) tai hyvin (37 %).

Työpaikka saatiin useimmiten henkilökohtaisten suhteiden ja verkostojen kautta tai vastaamalla avoimeen työpaikkailmoitukseen.

Miten sai työpaikan

%

suhteet ja verkostot

38

vastaamalla avoimeen työpaikkailmoitukseen

30

avoin hakemus

18

headhunting / suorahaku

5

yliopiston rekrytointipalvelut tms.

5

muut rekrytointipalvelut tms.

1

jokin muu

2

 

Mitä enemmän opiskeluaikaista työkokemusta on, sitä useammin valmistumisvaiheessa on työpaikka. Valmistumishetken aikaisen työnantajan palvelukseen työllistymistä edistivät diplomityön tekeminen (47 %) tai aikaisempi työskentely ko. työnantajan palveluksessa (29 %).

Myös vastavalmistuneiden tekniikan akateemisten työllisyystilanne on parantunut kyselyhetkestä. TEKin arvion mukaan maaliskuun 2017 lopussa vastavalmistuneista oli työttömänä noin 5,4 prosenttia.

Työttömyys yleensä johtuu nuoremmilla usein määräaikaisen työsuhteen päättymisestä, kun taas vanhemmilla työttömyys johtuu useimmiten irtisanomisesta tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Diplomi-insinöörin koulutukseen oli tyytyväisiä 59 prosenttia ja 33 prosenttia vastaajista jotakuinkin. Tutkinnon kansainvälisen luonteen vuoksi työtilaisuuksia on tarjolla myös ulkomailla, missä monet suorittavatkin osan opinnoistaan tai harjoitteluistaan.

Työelämään teknistä osaamista ja vuorovaikutustaitoja

Diplomi-insinöörit työskentelevät tekniikan alan vaativissa asiantuntijatehtävissä, joissa tarvitaan monipuolista osaamista. Omaan tekniseen opintoalaan liittyvä osaaminen, tutkimuksen ja tuotekehityksen taidot sekä tietotekniikan soveltaminen ovat keskeisiä osaamisalueita tekniikan alan tehtävissä.

Työssä tarvitaan kuitenkin sosiaalisia taitoja, koska projektityöskentelyä on paljon, ja se on käytännössä ryhmätyötä sekä toimimista yhteistyökumppaneiden kanssa. Vuorovaikutustaidot ja esiintymistaidot korostuvat erityisesti vaativissa työtehtävissä.

Työelämän kansainvälistyminen nostaa kielitaidon avainasemaan. Siihen liittyen kyky työskennellä kansainvälisessä ympäristössä ja eri kulttuurien tuntemus ovat keskeisiä osaamisalueita.

Asiantuntijatehtävissä korostuvat kirjallisen viestinnän taidot, sillä tehtäviin kuuluu yleisesti erilaisten raporttien, suunnitelmien, artikkeleiden ja ohjeiden laatimista. Johtotehtävissä erityisesti johtamistaidot sekä liiketoiminnan tuntemus nousevat keskeiseksi osaamiseksi.

Tehtävistä riippuen muita työelämässä tarvittavia osaamisalueita ovat esimerkiksi asiakkuuteen, myyntiin ja markkinointiin liittyvä osaaminen, verkottumistaidot, lain tuntemus ja koulutustaidot.

Diplomi-insinööriksi

Diplomi-insinööri (DI) on teknistieteellisen alan ylempi korkeakoulututkinto, jonka laajuus on 300 opintopistettä. Opiskelijat suorittavat ensin tekniikan kandidaatin (TkK) tutkinnon joka on laajuudeltaan 180 opintopistettä (noin 3 vuotta). Sen jälkeen suoritettavien diplomi-insinöörin opintojen laajuus on 120 opintopistettä (noin 2 vuotta), joihin sisältyy opintojen lopussa laadittava diplomityö (30 opintopistettä).

Tutkinnon voi suorittaa useissa eri koulutusohjelmissa, joita ovat esimerkiksi automaatiotekniikka, biotekniikka, energiatekniikka, kemiantekniikka, konetekniikka, puunjalostustekniikka, rakennustekniikka, sähkötekniikka, elektroniikka sekä tietotekniikka ja tietoliikennetekniikka.

Diplomi-insinööriksi voi opiskella Aalto-yliopistossa Espoossa Insinööritieteiden korkeakoulussa, Kemian tekniikan korkeakoulussa, Perustieteiden korkeakoulussa ja Sähkötekniikan korkeakoulussa. Diplomi-insinööriksi voi opiskella myös Tampereen teknillisessä yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa, Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa sekä Åbo Akademissa.