Luonnontieteilijät työelämässä

Teksti: Toni Lehtonen

 

Monta polkua luonnontieteisiin

Luonnontieteisiin kuuluu laaja joukko oppiaineita, joita yhdistää tutkimuksen kohdistuminen luonnonilmiöihin. Luonto itse kattaa kaiken pienimmistä aistein havaitsemattomista alkeishiukkasista näkyvään eläin- ja kasvikuntaan ja aina galakseihin saakka. Tutkimuskohteet voivat yhtä hyvin olla elollisia kuin elottomiakin.

Perustutkimuksen ansiosta tieteellinen tieto on lisääntynyt ja ymmärrys luonnosta kasvanut. Soveltavan tutkimuksen sekä tuotekehityksen kautta ovat syntyneet monet merkittävät sovellukset, joita hyödynnetään esimerkiksi terveydenhuollossa, elintarvikkeiden tuotannossa, energian tuotannossa, teollisuuden tuotannossa, ympäristöalalla ja sääennusteissa.

Luonnontieteillä on suuri merkitys myös ihmisten arjen kannalta. Ilman luonnontieteellistä asiantuntemusta meillä ei olisi esimerkiksi lääkkeitä, terveysvaikutteisia elintarvikkeita, kosmetiikkaa, tekstiilejä, öljytuotteita eikä autoja. Sähköäkään ei koteihin tulisi, ja tietotekniikasta ja internetistä voisi vain haaveilla.

Luonnontieteellisiä oppiaineita opetetaan kaikilla kouluasteilla peruskoulusta alkaen, mutta luonnontieteilijäksi voi valmistua ainoastaan yliopistosta. Luonnontieteiden alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti ja ylempi korkeakoulututkinto filosofian maisteri. Jatkotutkintoja ovat filosofian lisensiaatti ja filosofian tohtori.

Luonnontieteisiin johtaa monta polkua. Yliopistojen oppiaineita ovat esimerkiksi bio- ja ympäristötieteet, fysikaaliset tieteet sekä kemia ja geotieteet lukuisine erikoistumisalueineen. Myös matematiikka ja tilastotiede sekä tietojenkäsittelytiede luetaan luonnontieteisiin. Niiden menetelmiä hyödynnetään luonnontieteissä esimerkiksi ilmiöiden laskentaan ja mallintamiseen sekä ennusteiden laadintaan.

Luonnontieteelliselle asiantuntemukselle tarvetta

Luonnontieteilijät toimivat työelämässä monilla tehtäväalueilla yliopistojen, yritysten, valtion, kuntien ja järjestöjen palveluksessa. Luonnontieteellisen asiantuntemuksen ohella tehtävät edellyttävät työpaikan ja toimenkuvan vaatimaa erityisosaamista.

Yliopistoissa toimitaan yleensä tutkimustehtävissä. Perustutkimuksessa selvitetään eri menetelmillä tutkimusongelmaa, esimerkiksi nanotason molekyylien toimintaa, tähtienvälisen aineen rakennetta tai saastuneen maaperän puhdistusmenetelmiä. Soveltavan tutkimuksen puolella hyödynnetään perustutkimuksen tuloksia ja kehitetään ratkaisuja yhteistyössä yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Opetustyö on esimerkiksi luennointia ja opiskelijoiden ohjaamista.

Yrityksissä luonnontieteilijät työllistyvät useille eri tehtäväalueille. Teollisuudessa työ liittyy uusien tuotteiden tuotekehitykseen tai valmistuksessa olevien tuotteiden raaka-aineiden tai lopputuotteiden laadunvalvontaan. Eniten luonnontieteilijöitä työllistävät teollisuudenalat ovat kemianteollisuus ja siihen liittyvä lääketeollisuus, joiden yrityksillä on useita suuria tutkimus- ja tuotekehityslaboratorioita.

Tehtäviä on tarjolla myös esimerkiksi teknologiateollisuudessa, metsä- ja elintarviketeollisuudessa sekä suunnittelu- ja konsulttialalla. Bioalan osaajia työllistää joukko pieniä ja keskisuuria bioalan yrityksiä. Luonnontieteellistä osaamista tarvitaan yrityksissä myös ympäristöasioiden hoidossa.

Valtiolla luonnontieteilijät voivat työskennellä tutkimuslaitoksissa, joita ovat esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Keskusrikospoliisin Rikostekninen laboratorio, Tullilaboratorio, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Luonnonvarakeskus Luke, Suomen ympäristökeskus SYKE ja Ilmatieteen laitos. Eri virastoissa toimitaan valvontatehtävissä, ministeriöissä puolestaan lainsäädäntöön liittyvissä ja poliittisia päätöksiä valmistelevissa tehtävissä.

Kunnissa luonnontieteilijät työskentelevät yleensä opettajina peruskouluissa ja lukioissa. Usein he opettavat kahta tai useampaa ainetta, jotka voivat olla esimerkiksi biologia ja maantiede tai fysiikka ja matematiikka. Opettajan viran saaminen edellyttää opettajan pätevyyden hankkimista. Kunnat työllistävät myös esimerkiksi ympäristö- ja elintarvikevalvonnan tehtävissä sekä sairaaloissa, joissa tehdään laboratorioanalyyseja.

Järjestöjen tehtävät liittyvät esimerkiksi luonnonsuojeluun, ympäristöalaan, elintarvikealaan, kehitysyhteistyöhön tai ammattialaan. Näissä tehtävät ovat yleensä erilaisia johto-, asiantuntija-, kehitys-, suunnittelu- tai neuvontatehtäviä.

Biologeja, kemistejä, fyysikkoja, geologeja, meteorologeja

Luonnontieteistä valmistuneiden ammatti- ja tehtävänimikkeet työelämässä vaihtelevat riippuen mm. opintojen suuntautumisvaihtoehdosta, työnantajasta, toimiasemasta ja tehtävästä.

Tutkimustehtävissä tyypillisiä tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi tutkija, tutkimusjohtaja, laboratorionjohtaja, laboratoriopäällikkö, tutkimuspäällikkö, kehitysjohtaja, kehityspäällikkö ja professori. Opetustehtävissä toimivien nimikkeitä ovat esimerkiksi rehtori, lehtori, tuntiopettaja, ammattiaineiden opettaja, suunnittelija ja koordinaattori.

Johto- ja esimiestehtävissä tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi toimitusjohtaja, laboratoriopäällikkö, osastopäällikkö, tuotantopäällikkö, laatupäällikkö, ympäristöjohtaja, ympäristöpäällikkö ja projektipäällikkö. Myynnissä ja markkinoinnissa toimivien nimikkeitä ovat esimerkiksi myyntijohtaja, tuotepäällikkö ja tuoteryhmäpäällikkö.

Osa ammatti- ja tehtävänimikkeistä on sidoksissa opintojen suuntautumisvaihtoehtoon. Esimerkiksi bio- ja ympäristötieteissä tällaisia ovat biologi, mikrobiologi, limnologi, ympäristötarkastaja, sairaalakemisti ja solubiologi. Kemian puolella taas esimerkiksi kemisti, rikoskemisti ja tullikemisti kertovat opintojen taustasta.

Fysikaalisia tieteitä opiskelleet sijoittuvat esimerkiksi fyysikon, meteorologin tai tähtitieteilijän tehtäviin. Alan suurimpia työnantajia ovat yliopistojen ohella Ilmatieteen laitos ja sairaalat.

Geologien tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi geologi, kaivosgeologi tai tutkija. Geologit työskentelevät kaivosyhtiöiden palveluksessa, malminetsintäyrityksissä, konsulttitoimistoissa, rakennusteollisuudessa, Geologian tutkimuskeskuksessa, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa sekä kuntien palveluksessa mm. kartoituksen, malminetsinnän ja ympäristönsuojelun tehtäväalueilla.

Maantieteestä valmistuneiden filosofian maistereiden tehtävänimikkeenä voi olla esimerkiksi opettaja, yhdyskuntasuunnittelija tai tutkija. He työskentelevät esimerkiksi valtion tutkimuslaitoksissa ja ympäristöhallinnossa, kuntien opetus-, ympäristönsuojelu- ja yhdyskuntasuunnittelutehtävissä sekä mm. karttoja ja paikannusjärjestelmiä valmistavissa yrityksissä sekä järjestöissä.

Matematiikkaan opinnoissaan suuntautuneiden tehtävänimikkeenä voi olla esimerkiksi matemaatikko tai suunnittelija. He työllistyvät esimerkiksi teknologiateollisuuteen, pankkeihin, vakuutusyhtiöihin ja yliopistoihin. Työtehtävät liittyvät tyypillisesti laskentaan ja mallinnukseen.

Tilastotieteestä valmistuneita työskentelee esimerkiksi tilastotutkijan, tutkijan tai vakuutusmatemaatikon tehtävänimikkeillä. He työskentelevät mm. tutkimuslaitoksissa, Tilastokeskuksella, yliopistoissa, vakuutusyhtiössä ja pankeissa.

Tietojenkäsittelytieteeseen suuntautuneiden tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi järjestelmäsuunnittelija, käyttöliittymäsuunnittelija, tietohallintopäällikkö ja konsultti. He työskentelevät esimerkiksi tietotekniikan palveluyritysten, teleoperaattoreiden ja teknologiateollisuuden sekä tietotekniikkaa käyttävien tahojen palveluksessa.

Tutkimustietoa luonnontieteilijöiden työllistymisestä

Vuonna 2017 Luonnontieteiden akateemisten liitto LAL, Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ja Metsänhoitajaliitto yhdistyivät. Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimulla on noin 15 000 jäsentä, jotka ovat esimerkiksi biologeja, biotieteilijöitä, kemistejä, geologeja, metsänhoitajia, ympäristötieteilijöitä, meteorologeja, maantieteilijöitä, tilastotieteilijöitä, fyysikoita ja matemaatikoita.

Luonnontieteilijöiden sijoittumista työelämään tutkittiin Luonnontieteiden akateemisten liiton (LAL) Työmarkkinatutkimuksessa 2016. Tutkimus toteutettiin loppuvuodesta 2016, ja se kohdistettiin LAL:n jäsenille. Vastanneista 92 prosenttia oli suorittanut vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon. Osalla vastaajista oli tohtorin tutkinto, lisensiaatin tutkinto, alempi korkeakoulututkinto tai luonnontieteisiin liittyvä ammattikorkeakoulututkinto.

Tutkinnon pääaineena oli useimmiten kemian jokin ala (43 %), biokemia, bioteknologia, biotekniikka tai terveyden biotieteet (29 %) tai biologia, mikrobiologia jne. (18 %). Muita pääaineita edustivat esimerkiksi fysiikka, elintarvikekemia, elintarviketieteet, ravitsemustieteet, ympäristötieteet ja ekologia sekä matematiikka ja tilastotiede.

Useimmiten vakinainen työsuhde yksityisellä sektorilla

Tutkimuksessa selvitettiin Luonnontieteiden akateemisten liiton jäsenten toimintaa kyselyhetkellä lokakuussa 2016. Vakinaisessa työsuhteessa oli yli puolet vastaajista.

Toiminta lokakuussa 2016

%

vakinainen työsuhde

57

määräaikainen työsuhde

25

työtön tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa

10

apurahalla

4

äitiys- tai vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla

3

vuorottelu- tai opintovapaalla

1

muuten työelämän ulkopuolella

1

Määräaikaiset työsuhteet olivat varsin yleisiä, niissä työskenteli joka neljäs. Ne olivat ylivoimaisesti yleisimpiä yliopistoissa, joissa 77 prosenttia työskenteli määräaikaisena. Kuntasektorilla määräaikaisia oli 34 prosenttia, valtiolla 19 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 12 prosenttia.

Yli puolet kyselyyn vastanneista LAL:n jäsenistä työskenteli yksityisellä sektorilla.

Työnantajasektori

%

yksityinen (yritys, järjestö, yhteisö, säätiö)

51

yliopisto

23

valtio, valtion tutkimuslaitokset

13

kunta ja kuntayhtymä sekä kunnalliset liikelaitokset ja yhtiöt

10

muu

11

Yksityisellä sektorilla selvästi suurin työllistäjä oli lääketeollisuus, toiseksi suurin työllistäjä oli kemianteollisuus. Kuntasektorilla työskentelevistä yli puolet työskenteli kunnallisissa liikelaitoksissa tai yhtiöissä. Kunnat työllistivät myös esimerkiksi lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Valtiolla yli puolet työskenteli tutkimuslaitoksissa, muut esimerkiksi liikelaitoksissa ja virastoissa.

Luonnontieteilijät asiantuntijoita ja tutkijoita

Tutkimuksessa selvitettiin myös toimiasemaa, jossa työskenneltiin. Suurin osa vastaajista työskenteli erilaisissa asiantuntijatehtävissä.

Toimiasema

%

asiantuntijatehtävät

33

vaativat asiantuntijatehtävät

30

alempi keskijohto

9

ylempi keskijohto

7

erittäin vaativat asiantuntijatehtävät

5

työntekijä

5

toimihenkilö

3

johto

2

opettaja

2

ylin johto

1

jokin muu

2

Asiantuntijatehtäviin luetaan suunnittelu, tutkimus- ja tuotekehitystehtävät sekä muut asiantuntijatehtävät, vaativiin näihin liittyvät vaativammat tehtävät. Erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä toimitaan ylimmän johdon esikuntatehtävissä tai koko yritystä tai virastoa koskevissa tutkimus-, suunnittelu- ja kehitystehtävissä.

Ylimmän johdon tehtäviä ovat esimerkiksi pää-, toimitus- ja varatoimitusjohtaja sekä rehtori. Johtotehtävissä työskentelevät esimerkiksi apulais-, markkinointi- ja teknilliset johtajat. Ylemmän keskijohdon tehtävissä toimitaan esimerkiksi osasto-, toimisto- tai myyntipäälliköinä. Alempi keskijohto toimii erilaisissa esimiestehtävissä.

Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL:n jäsenet sijoittuivat samankaltaisesti eri tehtävätasoille. Heistä suurin osa työskenteli asiantuntijatehtävissä, vaativissa asiantuntijatehtävissä tai alemmassa keskijohdossa. He ovat esimerkiksi biologeja, geologeja, kalataloustieteilijöitä, maantieteilijöitä, meteorologeja, mikrobiologeja ja ympäristötieteilijöitä.

Työtehtäviä tarkasteltaessa tutkimustehtävät työllistivät selvästi useimman LAL: jäsenkuntaan kuuluvan luonnontieteilijän.

Työtehtävä

%

tutkimus

41

suunnittelu-, kehitys- tai hallintotehtävät

21

johto- ja esimiestehtävät

9

asiakas- tai potilastyö

4

toimistotehtävät

3

markkinointi ja myynti

3

opetus tai kasvatus

3

konsultointi tai koulutus

2

ylin johto

1

jokin muu

17

Tutkimustehtävät työllistävät luonnontieteilijöitä sekä yliopistoissa että tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. YKL:n jäsenillä suunnittelu-, kehitys- tai hallintotehtävät olivat yleisin tehtäväalue, seuraavaksi eniten työllisti tutkimus, sitten konsultointi tai koulutus.

Vastavalmistuneet tyypillisesti määräaikaisia asiantuntijoita

Samassa Työmarkkinatutkimuksessa 2016 selvitettiin myös vastavalmistuneiden luonnontieteilijöiden sijoittumista työmarkkinoille. Tutkimus kohdistettiin niihin LAL:n jäseniin, jotka olivat valmistuneet vuosien 2015 ja 2016 aikana. Tutkimukseen vastanneista 96 prosenttia oli alle 35-vuotiaita.

Vastaajista 70 prosenttia oli työsuhteessa lokakuussa 2016. Määräaikaisten osuus oli huomattava, mutta vastavalmistuneet työllistyvät useammin määräaikaisuuksiin kuin jo pitempään työelämässä olleet. He ovat usein lyhyissä työsuhteissa, joiden väleissä on tyypillisesti työttömyysjaksoja.

Toiminta lokakuussa 2016

%

määräaikainen työsuhde

54

vakinainen työsuhde

16

työtön tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa

18

apurahalla

9

äitiys- tai vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla

1

muuten työelämän ulkopuolella

1

Suurin osa työskenteli yksityisellä sektorilla tai yliopistoissa, joissa työskentelevien osuus on huomattavasti suurempi kuin pitempään työelämässä olleilla, joilla yksityinen sektori työllistää enemmän.

Työnantajasektori

%

yksityinen (yritys, järjestö, yhteisö, säätiö)

46

yliopisto

41

kunta ja kuntayhtymä sekä kunnalliset liikelaitokset ja yhtiöt

7

valtio, valtion tutkimuslaitokset

3

muu

2

Yli puolet vastavalmistuneista työskenteli asiantuntijatehtävissä.

Toimiasema

%

asiantuntijat

55

opettajat, toimihenkilöt tai työntekijät

32

johto

6

ei osaa sanoa

7

Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikka oli useimmiten sama, jossa työskenneltiin jo opintojen aikana. Uusi työpaikka saatiin tavallisimmin työpaikkailmoituksen kautta.

Miten sai työpaikan

%

jatkoi opiskeluaikaisessa työpaikassa

35

työnantajan ilmoituksen perusteella

22

henkilökohtaisten kontaktien kautta

14

työnantaja otti yhteyttä

11

otti itse suoraan yhteyttä työnantajaan

10

yliopiston rekrytointi- tai urapalveluiden kautta

3

työvoima- ja elinkeinotoimistojen palveluita käyttämällä

1

muu

3

Kyselytutkimukseen vastanneista LAL:n vastavalmistuneista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että nykyinen työtehtävä vastasi vaatimustasoltaan kokonaan koulutustasoa. 30 prosentin mielestä nykyinen työtehtävä vastasi osittainen vaatimustasoltaan koulutustasoa. 6 prosenttia katsoi, ettei sen vastannut lainkaan.

Työtehtävän vastaavuutta koulutusalaan selvitettäessä 64 prosenttia katsoi sen vastaavan kokonaan koulutusalaa. 32 prosenttia oli sitä mieltä, että se vastasi osittain, 4 prosenttia vastaajista koki, ettei nykyinen työtehtävä vastannut lainkaan koulutusalaa. Myös laadullinen työllistyminen tyypillisesti paranee työkokemuksen myötä.

Luonnontieteilijöillä esiintyy myös työttömyyttä

Luonnontieteilijöiden työllistymistä voisi luonnehtia yleisesti ottaen kohtalaiseksi. Luonnontieteistä valmistuneista filosofian maistereista oli kesäkuussa 2017 työttömänä hieman alle 8 prosenttia ja luonnontieteiden kandidaateista hieman alle 10 prosenttia, kun samana ajankohtana kaikkien työttömien työttömyysprosentti oli 12 (Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot).

Työmarkkinatutkimuksen 2016 tutkimusajankohtana lokakuussa 2016 työttömänä oli 10 prosenttia LAL:n jäsenistöstä. Työttömistä 66 prosenttia oli ollut työttömänä yli vuoden. Yleisin syy työttömyyteen oli määräaikaisen työsuhteen loppuminen (63 %). Irtisanotuksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä oli joutunut 18 prosenttia.

Työpaikalla oli käyty tuotannolliset ja taloudelliset YT-neuvottelut viimeisen 12 kuukauden aikana 34 prosentin kohdalla. Vastaajat arvioivat kuitenkin oman tilanteensa työpaikalla useimmiten melko vakaaksi (46 %) tai vakaaksi (29 %). Omalla kohdalla irtisanomisia piti mahdollisena 9 prosenttia ja todennäköisenä 5 prosenttia. Lomautuksia piti omalla kohdalla mahdollisena 9 prosenttia ja todennäköisenä 1 prosentti.

Yliopistoissa työskentelevien joukossa oli eniten omaa tilannettaan epävarmana pitäviä (29 %), seuraavaksi eniten valtiolla tai valtion tutkimuslaitoksissa työskentelevissä (21 %). Kunnilla, kuntayhtymissä tai kunnallisissa yhtiöissä työskentelevissä oli vähiten epävarmuutta kokevia (10 %).

Samana ajankohtana vastavalmistuneista oli työttömänä, työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai muuten työelämän ulkopuolella 19 prosenttia. Jossain vaiheessa työttömänä valmistumisensa jälkeen oli ollut 37 prosenttia LAL:n vastavalmistuneista. Työttömyysjaksoja oli tyypillisesti ollut yksi, ja useimmiten sen kesto oli ollut 1-3 kuukautta.

Työllisyyttä heikentävät erityisesti suuret koulutusmäärät, sillä yliopistoista on valmistunut alalle enemmän tulijoita kuin työpaikkoja on tarjolla. Luonnontieteilijöiden määrä työmarkkinoilla on kasvanut selvästi 2000-luvulla. Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkoston Aarresaaren mukaan vuonna 2002 luonnontieteistä valmistuneita filosofian maistereita oli noin 21 200, mutta vuonna 2015 jo noin 28 400 (Eväitä hyvän työuran rakentamiseen. Maisteriuraseuranta 2016).

Työllistymiseen vaikuttavat myös talouden suhdanteet. Työttömyys alkoi kasvaa kaikilla koulutusaloilla vuodesta 2011 eteenpäin johtuen vuoden 2008 finanssikriisistä ja sitä seuranneesta eurokriisistä, jotka vaikuttivat heikentävästi Suomen talouteen, talouskasvuun ja työllisyystilanteeseen. Myös korkeasti koulutettujen työttömyys kasvoi vuoden 2016 syksyyn asti.

Taloudellisesti heikompina aikoina rekrytointi tavallisesti hiljenee ja vastaavasti hyvinä aikoina vilkastuu. Yrityksissä liiketoiminnan kannattavuus riippuu pitkälti niiden valmistamien tuotteiden tai tuottamien palveluiden kysynnästä, mikä puolestaan heijastuu työntekijöiden tarpeeseen. Yksityisellä sektorilla teollisuus ja eri alojen yritykset rekrytoivat palvelukseensa tarpeen mukaan.

Kunnissa ja valtiolla budjetit ja määrärahat vaikuttavat avoimena olevien ja täytettävien virkojen määriin. Virkoja on myös lakkautettu, jätetty täyttämättä tai tehtäviä on yhdistetty osana julkisen sektorin säästö- ja tuottavuustavoitteita. Kunnat työllistävät opetustehtävissä opettajan pätevyyden hankkineita. Kilpailu työpaikoista on koventunut opetusalallakin, jolla toimitaan myös määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksissa. Työpaikkoja tulee avoimeksi lähinnä eläkkeelle jäämisten tai muihin tehtäviin siirtymisten myötä.

Yliopistoissa vakinaisista viroista, kuten esimerkiksi tutkijan paikoista on kova kilpailu, ja määräaikaiset työsuhteet ovat hyvin yleisiä. Järjestöjen työllisyys riippuu pitkälti niiden toimialasta, luonteesta ja koosta. Monet järjestöt työllistävät vain muutaman työntekijän, ja vaihtuvuus on yleisesti ottaen melko vähäistä.

Luonnontieteilijöiden työllistymisen kannalta on myönteistä mahdollisuus sijoittua sekä elinkeinoelämän, julkisen sektorin että järjestöjen palvelukseen. Luonnontieteilijöille on kysyntää tulevaisuudessakin johtuen maamme elinkeinoelämän tarpeista, sillä esimerkiksi kemianteollisuus ja teknologiateollisuus tarvitsevat alan asiantuntijoita.

Myös ympäristöön sekä esimerkiksi elintarvikkeisiin, lääkkeisiin ja polttoaineisiin liittyvä tutkimus ja tuotekehitys tarvitsevat osaajansa jatkossakin. Ympäristönsuojelu, hallintotehtävät ja opetustyö ovat puolestaan yhteiskunnan perustoimintoja ja vastaavasti perustutkimus osa sivistysvaltion tiede-elämää. Luonnontieteilijöille on tarjolla myös kansainvälisiä työtehtäviä ja työpaikkoja ulkomailla.

Urasuunnittelu auttaa mielekkäässä työllistymisessä

Opintojen pää- ja sivuaineiden valinnoilla voi rakentaa erilaisia opinto- ja osaamiskokonaisuuksia sekä urasuunnittelulla edesauttaa mielekästä työelämään sijoittumista. Siihen liittyvät esimerkiksi oman osaamisen ja kiinnostuksen kohteiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen, lisäkouluttautuminen ja työnhakutaidot.

Työelämätiedon hankkiminen on tarpeen, koska sen avulla saa tietoa erilaisista ammateista, työtehtävistä ja uravaihtoehdoista. Oma aktiivisuus ja verkostoituminen ovat tärkeitä tekijöitä oman alan työpaikan saamisen kannalta. Verkostoa työelämään voi luoda jo opintojen aikana osallistumalla alan tilaisuuksiin ja kontaktoitumalla alan ihmisiin.

Urasuunnittelun palveluita luonnontieteilijöille tarjoavat esimerkiksi Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu sekä yliopistot, urasuunnittelun palveluja tarjoavat yritykset ja työ- ja elinkeinotoimistot.

Aarresaaren Maisteriuraseurantakyselyssä 2016 selvitettiin vuonna 2011 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden näkemyksiä työllistymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Viisi vuotta työelämässä olleista luonnontieteiden maistereista tärkeimmät työllistymiseen vaikuttavat tekijät olivat kyky kertoa omasta osaamisesta, mikä edellyttää sen hahmottamista ja sanallistamista, sekä tutkinnon aineyhdistelmä ja työkokemus.

Työelämän suurimpina tarpeina pidettiin kykyä oppia ja omaksua uutta, itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta sekä ongelmanratkaisutaitoja. Yliopisto-opintojen nähtiin kehittäneen eniten kykyä oppia ja omaksua uutta, teoreettista osaamista sekä analyyttisiä, systemaattisen ajattelun taitoja.

Luonnontieteilijäksi yliopistosta

Luonnontieteitä voi opiskella Helsingin yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa ja Kuopiossa, Jyväskylän yliopistossa, Oulun yliopistossa, Tampereen yliopistossa, Turun yliopistossa sekä Åbo akademissa. Luonnontieteellistä koulutusta antavat tiedekunnat vaihtelevat yliopistoittain.

Oppiaineiden nimet ja opintojen sisällöt voivat vaihdella eri yliopistoissa. Oppiaineita ovat esimerkiksi biologia, ympäristötieteet, biokemia, bioteknologia, molekyylibiotieteet, fysiikkaa, geologia, kemia, maantiede, matematiikka, tilastotiede, tietojenkäsittelytiede, informaatiotutkimus ja interaktiivinen media.

Alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti (LuK), jonka laajuus on 180 opintopistettä ja suoritusaika noin kolme vuotta. Tämän jälkeen suoritettava ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri (FM), jonka laajuus on 120 opintopistettä ja suoritusaika noin kaksi vuotta. Filosofian maisterin tutkinnon laajuus on siten yhteensä 300 opintopistettä ja tutkinnon suoritusaika noin viisi vuotta. Alan tieteelliset jatkotutkinnot ovat filosofian lisensiaatti (FL) ja filosofian tohtori (FT).