Moni-ilmeinen kolmas sektori

Teksti: Anna Berghäll


Kolmannella sektorilla tarkoitetaan Suomessa yksityisen sektorin (yritykset) ja julkisen sektorin (valtio ja kunnat) rinnalla olevia järjestäytyneitä toimijoita. Niitä ovat erilaiset kansalaisten muodostamat ja johtamat yhdistykset, järjestöt, osuuskunnat ja säätiöt.

Osuuskunnista määritelmän täyttävät nykyään vain uusosuuskunnat, eli esimerkiksi viestinnän ammattilaisten tai taiteilijoiden muodostamat osuuskunnat. Perinteiset suuret osuuskunnat toimivat nykyään kuin osakeyhtiömuotoiset yritykset.

Toisen tulkinnan mukaan kaikki jollakin tavalla organisoitunut kansalaistoiminta kuuluu kolmanteen sektoriin. Kansalaisjärjestö-nimikettä käytetään kolmannen sektorin toimijoista erityisesti silloin, kun halutaan korostaa järjestöjen luonnetta kansalaisvaikuttamisen, demokratian ja ihmisten osallistumisen sekä henkilökohtaisen kasvun foorumina.

Suomalaiselle kolmannelle sektorille on tyypillistä yleishyödyllisyys, eettisyys, voittoa tavoittelematon toiminta, yhteisöllisyys, solidaarisuus, yksilöllinen valinnanvapaus, joustavuus ja vapaaehtoisuus. Järjestöt tekevät työtä joko ihmisten, tietyn asian tai aatteen tai yhteisön hyväksi. Kolmannella sektorilla ihmiset järjestävät toiminnan itselleen ja muille. Toiminnassa on yleensä taustalla jokin yleinen päämäärä, pyrkimys yhteiseen hyvään.


Palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä

Kolmannella sektorilla voidaan tehdä joko palkka- tai vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi Punaisella Ristillä on palkattujen työntekijöiden tukena vapaaehtoisia, jotka tekevät vaikkapa ennaltaehkäisevää perhetyötä nuorten turvataloissa. Myös vanhusten ystäväpalvelun vapaaehtoiset ja vankilavierailijat toimivat kolmannen sektorin tehtävissä.

Kolmannen sektorin sijaan esimerkiksi Brittein saarella puhutaan vapaaehtoissektorista. Ranskassa käytetään termiä sosiaalitalous (économie sociale). Kansainvälisessä keskustelussa puhutaan usein voittoa tavoittelemattomasta sektorista (non-profit) sekä ei-julkisista (non-governmental, NGO) organisaatioista.

Riippumatta siitä, mitä käsitettä käytetään, kyse on toiminnasta, joka on yksityistä, voittoa tavoittelematonta, itsehallinnollista ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhteistä koko Euroopassa on se, että kolmannen sektorin merkitys ja toimintavolyymi on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut sekä palkkatyön että vapaaehtoistyön tuottajana ja yhteiskunnallisena toimijana.

Suomesta kuulee usein sanottavan, että se on järjestöjen luvattu maa. Yhdistyksillä on yhteensä noin 15 miljoonaa jäsentä, eli useat suomalaiset kuuluvat moniin eri järjestöihin.

Arvioiden mukaan viidesosa suomalaisista osallistuu aktiivisesti järjestötoimintaan, viidesosa on kokonaan sen ulkopuolella. Kansalaisjärjestöissä työskentelee yli 80 000 palkattua työntekijää, ja järjestöjen liikevaihto on vuosittain noin viisi miljardia euroa. Kolmannen sektorin osuus bruttokansantuotteesta ja työvoimasta on reilu kolme prosenttia.

Vapaaehtoistyötä tekee vuosittain noin 650 000 suomalaista. Henkilötyötunneissa mitattuna järjestöissä tehdään vapaaehtoistyötä noin 123 miljoonaa tuntia vuodessa.


Yhteiskunnan omatunto

Kolmannesta sektorista on puhuttu vasta reilut kymmenen vuotta, mutta sen toiminnot ovat paljon vanhempia. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen historia alkaa 1700-1800-luvun taitteessa, jolloin perustettiin muun muassa Turun Musikaalinen Seura ja lukuseuroja useisiin kaupunkeihin.

Snellmanilaisessa hengessä tapahtunut kansakunnan rakentaminen levitti raittiusaatetta, urheilutoimintaa ja erilaisia kulttuuritoimintoja kuten näytelmäkerhoja myös maaseudulle. Ihmisiä tuli sivistää ja heidän tietoisuuttaan kasvattaa. Sitä mukaa kun verotulot kasvoivat ja yleinen mielipide alkoi kohdistaa toiveet kuntiin, palvelutoiminta alkoi siirtyä julkisille instituutioille.

Kansalaisjärjestöjen asema yhteiskunnallisena toimijana on viime vuosikymmeninä vahvistunut, kun yhteiskunnallisen vaikuttamisen muodot ovat laajentuneet. Kansalliset rajat ylittävä toiminta on lisääntynyt ja verkostot ovat korvanneet perinteisempiä toiminnan muotoja.

2000-luvun suomalainen järjestökenttä on moni-ilmeinen. Mukana on isoja ja pieniä, aatteellisia ja pelkkään hyvän mielen tuottamiseen pyrkiviä järjestöjä, ammatillisia ja harrastuspainotteisia, ammattimaiseen toimintaan tai pelkästään vapaaehtoistoimintaan pohjautuvia, toiminnallisia ja tiukan tulosvastuisia palveluita tuottavia, paikallisia, alueellisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä.

Joitakin tunnetuimpia kansalaisjärjestöjä ovat esimerkiksi Greenpeace, Unicef, Amnesty International, Suomen Partiolaiset, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Irti Huumeista ry., Suomen Mielenterveysseura ry., Suomen Sydänliitto ry., Kansanvalistusseura ja Suomen Setlementtiliitto.

Järjestöt toimivat käytännössä kaikilla elämänaloilla koulutuksesta terveydenhoitoon ja harrastamisesta kauppaan. Ne antavat jäsenilleen mahdollisuuden tehdä ja oppia itse omaehtoisen toiminnan kautta.

Monet yhteiskunnalliset päättäjät ovat hankkineet yhteiskunnallisessa elämässä tarvittavia taitoja ja kontakteja yhdistysten johtokunnissa. Järjestötoiminnassa voi kehittää muun muassa erilaisia viestintätaitoja kuten kommunikointi-, kokous- ja neuvottelutaitoja. Myös tietämys eri elämänaloilta kehittyy.

Järjestöissä toimivat näkevät toimintansa myös välineenä persoonalliseen kasvuun. Järjestötyön päämääränä on tällöin oman identiteetin kehittyminen ja yhteisöllisyyteen kasvaminen. Järjestöt ovat myös toimineet huono-osaisten ja vähemmistöjen äänitorvena ja sitä kautta yhteiskunnallisena omatuntona.


Myös työpaikkoja tarjolla?

Kolmas sektori alettiin ymmärtää omana toimintalohkonaan 1980-luvulla, jolloin sitä myös alettiin tutkia julkisen ja yksityisen markkinasektorin rinnalla.

Termi kolmas sektori syntyi Yhdysvalloissa 1990-luvulla. Amerikkalainen taloustieteilijä Jeremy Rifkin kirjoitti kirjan "The End of Work" (suom. Työn loppu: teknologia, työpaikat, tulevaisuus. WSOY 1997), jossa hän käsitteli työpaikkojen menetyksiä tietoyhteiskunnassa. Rifkin pohti, voisiko voittoa tavoittelemattomassa kolmannessa sektorissa piillä työpaikkojen tulevaisuus, jota teknologia ja globalisaatio nykyisellään uhkaavat.

Teoksen julkaiseminen käynnisti vilkkaan keskustelun kolmannen sektorin yhteiskunnallisesta roolista, elettiinhän syvän laman jälkeistä suurtyöttömyyden aikaa. Keskustelu pyöri paljolti sen ympärillä, mikä rooli kolmannella sektorilla voi olla työttömyyden helpottajana ja yleensä työyhteiskunnan toimijana.

Suomalaisen kolmannen sektorin ominaispiirre on se, että se sisältää enemmän vapaaehtoistyötä kuin muissa Euroopan maissa. "Ehkä historiallisten syiden ja suomalaisen tasavertaisuusajattelun takia vapaaehtoistyön altruismissa (uhrautuvaisuudessa) ei ole vahvaa ja alentuvaa hyväntahtoisuuden eetosta", kirjoittaa Timo Heinola selvityksessään, jonka hän teki vuonna 2004 Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle Sitralle.

Monelle vapaaehtoistyön päällimmäinen motiivi on siitä saatava hyvä mieli. Mutta myös sellaista kehitystä on ollut nähtävissä, että vastineeksi vapaaehtoistyöstä halutaan saada jotain hyötyä itselle kuten arvostusta, koulutusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Ihmisellä on luontainen halu auttaa muita, mutta nyky-yhteiskunnan kiireet ja tukiverkkojen löyhtyminen maatalousyhteiskuntaan verrattuna rajaavat vapaaehtoistyöhön käytettävissä olevaa aikaa.

Työllistäjänä kolmas sektori on omaleimainen ja muista poikkeava. Tämä johtuu sektorin erityispiirteistä, joita ovat muun muassa monipuoliset työtehtävät, palkkatyön ja vapaaehtoistyön yhdistäminen, pienet työyhteisöt, omaehtoisuuden ja itseohjautuvuuden vaatimukset ja omarahoituksen keskeinen asema.

Kuten edellä esitetyistä luvuista käy ilmi, kolmas sektori on varsin suuri voimavara. Viime vuosina onkin yhä enemmän alettu tutkia mahdollisuutta siirtää nykyistä suurempi osa hoivapalveluista kolmannen sektorin vastuulle, kun väestön ikääntyminen asettaa julkisille palveluille suuret haasteet. Sosiaalijärjestöt tuottavat jo nyt 17 prosenttia Suomen sosiaalipalveluista ja terveysjärjestöt 3,4 prosenttia terveyspalveluista.


Järjestöt valppaita toimijoita

Monissa Euroopan maissa toteutetaan palvelujen tuottamisessa läheisyysperiaatetta. Sen mukaan julkinen järjestelmä on palvelujen tarjoajana vasta viimeisenä vuorossa Valtio jakaa järjestöille rahaa, jotta nämä tuottaisivat kansalaisille esimerkiksi hyvinvointipalveluja mahdollisimman lähellä heidän arkeaan ja elinyhteisöjään. Suomessa vastuu palvelujen tuottamisesta on kunnilla. Tosin tätä vastuuta tarkastellaan parhaillaan uudelleen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä.

- Kolmannen sektorin yksi vahvuus on, että se pystyy yhdistämään palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä tavalla, johon julkinen sektori ei pysty. Tulevaisuuden haaste on, pystyvätkö julkinen sektori ja kolmas sektori yhteistyöhön, jossa vuoropuhelun ja yhteisen toiminnan kautta haetaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin, pohtii Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kehittämispäällikkö Elina Pajula.

Yrityskentän ja kolmannen sektorin suhteesta on toistaiseksi keskusteltu vähän. Tulevaisuudessa todennäköisesti sekä yritysten että kolmannen sektorin rooli palvelujen tuotannossa tulee kasvamaan. Pajulan mukaan siltana kolmannen sektorin ja yritysten yhteistyön välillä voisi toimia esimerkiksi keskustelu sosiaalisesta pääomasta, sosiaalisista yrityksistä ja yritysten sosiaalisesta vastuusta.

Tutkija Timo Heinola huomauttaa, että järjestöjen palvelutoiminnan etuna on ollut kyky havainnoida yhteiskunnan tilaa ennakoivasti - jo ennen kuin ongelmat kasvavat niin suuriksi, että julkinen sektori havahtuu toimimaan.

Järjestöt ovat kyenneet saamaan aikaan monia sellaisia toimintoja, joita yhteiskunnalla ei lainsäädännön mukaan ei ole velvollisuutta järjestää, mutta jotka inhimillisesti katsoen ovat välttämättömiä hoitaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ensi- ja turvakotitoiminta, päihdetyö, vanhusten palvelukodit, lasten kesäleiritoiminta, mielenterveystyö ja vapaa sivistystyö.


Haasteena uusien toimintatapojen löytäminen

Sosiologian professori Risto Alapuron näkemyksen mukaan kansalaisjärjestökentän kohtalona on ollut valtiollistuminen ja hallinnollistuminen. Niihin aikoinaan liittyneen radikalismin ja aktiivisten muutosvaatimusten tilalle on tullut byrokratiaa ja sopeutumista välttämättömiin ulkoisiin ehtoihin.

Tähän on vaikuttanut se, että valtio tukee kansalaisjärjestöjen toimintaa rahallisesti. Verovarojen vastaanottaminen edellyttää säntillistä vuosisuunnittelua, raportointia ja strategioita - kuin missä tahansa yrityksessä.

Elina Pajulan mukaan monia järjestöjä vaivaa pysähtyneisyys ja toiminnan väljähtyminen. Uutta verta pitäisi saada. Uusien toimintatapojen on kuitenkin vaikea löytää tietään vanhoissa, vuosikymmenten aikaan muotoutuneissa sokkeloissa.

Toisaalta monissa radikaalisti uudistuneissa järjestöissä on menetetty ns. vanhoja aktiiveja, kun nämä ovat kokeneet toiminnan siirtyneen liian kauas ruohonjuuritasolta.

Nykyihmistä ei myöskään samassa määrin kuin ennen kiinnosta sitoutuminen perinteiseen järjestötyöhön. Ihmiset kaipaavat lisää toiminnan mahdollisuuksia ilman pakkoa pitkäjänteiseen sitoutumiseen. Toiminta kolmannella sektorilla pitäisikin ehkä nähdä elämänvaiheiden mukaan vaihtelevana mahdollisuutena.

Tämän päivän järjestöjen haaste on tuottaa toimintaa, joka tavoittelee ja puhuttelee ihmisiä, jotka muuten syrjäytyisivät työelämästä ja ihmisille niin tärkeistä sosiaalisista suhteista. Parhaillaan eletään jonkinlaista vapaaehtoistyön buumia, johon monet järjestöt ovatkin onnistuneet vastaamaan. Vapaaehtoistyötä etsivä voi valita, kääntääkö esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa kummikirjeitä Planin toimistolla vai sitoutuuko maahanmuuttajaperheen mummina tapaamaan perhettä joka viikko.

Palkkatyössä haasteena on muita sektoreita keskimäärin alempi palkkataso. Toisaalta palkkatyö järjestössä mahdollistaa monille sellaisten elämänarvojen toteuttamisen, joka ei välttämättä onnistuisi yksityisellä tai julkisella sektorilla.


Lähteitä:

Kansalaisjärjestöjen innovaatiopotentiaalin hyödyntäminen. Esiselvitys Sitralle 5.9.2004. Oy Civicum Ab/Timo Heinola. SITRA, Helsinki 2004

Uusi työ -projektin loppuraportti. Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi, Suomen Liikunta ja Urheilu, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.