Kuvataideopettaja

Marko Kalmari, 36

Edustan luokassa taidetta. Sivistän, annan tietoa kulttuurista ja avaan taidemaailmaa. Taide syntyy elämästä. Taidetta oppiessaan opiskelija tulee oppineeksi myös elämää.

Vantaan Vaskivuoren lukiossa arvostetaan luovuutta ja taidekasvatusta. Koulussa toimii musiikki- ja tanssilukiot. Minä olen toistaiseksi ainoa kuvataideopettaja. Yläasteen poistuessa koulustamme meistä muodostuu suurlukio ja opetusohjelmaan otetaan mukaan myös medialinja.

Vedän neljäätoista kuvataiteen kurssia, opetan teoriaa ja työmenetelmiä. Käyn läpi valtakunnallisia teemakursseja, opetan piirtämistä, maalaamista, valokuvausta ja digitaalista kuvankäsittelyä. Teemme animaatioita, musiikkivideoita ja elokuvia. Kurssitarjonta elää jatkuvasti, ja kurssit ovat opiskelijoiden suosiossa.

Minun pitäisi jollakin tavoin hallita kaikki opettamani alueet. Saan siis opiskella itsekin päivittäin. Tämän päivän lukiolainen osaa vaatia ja tuntee itsekin kuvataidetta. Ilmaisemisen ja oman tekemisen tarve on suuri. En voi puhua opiskelijoille mitä sattuu, en voi huijata heitä.

Minun ei tarvitse hiostaa ketään työntekoon. Nykyiset työmenetelmät näyttävät motivoivan opiskelijoita. He oppivat väkisinkin ottamaan vastuuta itsestään. Kuvataiteen perusopetus on melko teoreettista, mutta työprojektit ruokkivat opiskelijan omaa tekemistä. Ilmaisun kehittämien on kuvataideopetuksen kulmakivi.

Osa opiskelijoista haluaa tehdä taidetta, kokeilla ja etsiä vaikutteita. Usein kuitenkin taide koetaan mystiseksi aiheeksi. Meillä taidetta voi hahmottaa tekemällä, tutustumalla näyttelyihin tai kuuntelemalla taiteilijavieraita. Taideammatissakin kyse on aina työnteosta. Minä yritän opastaa ja ohjata opiskelijoita tekemisen pariin.

Tekeminen on ongelmanratkaisua

Opetussuunnitelma määrittää työni tavoitteet. Minä suunnittelen käytännön sisällöt ja harjoitustehtävät. Vaikka työskentelen isojen opetusryhmien kanssa, yritän tarjota jokaiselle jotakin. Tehtävien pitää innostaa ja kehittää. Sama opetussisältö toimii korkeintaan vuoden. Sisältöä pitää uusia jatkuvasti. En halua toistaa vanhaa. Ilman vaihtelua homehtuu. Opetus muuttuu tehdastyöksi.

Käytän työssäni paljon kuvallisia esimerkkejä, kerron oman näkemykseni ja toivon yhteistä pohdintaa. Luennoin ja viritän opiskelijat kulloiseenkin projektiin. Saatan puhua taidehistoriasta, käyn läpi modernismia ja annan tehtäväksi kubistisen työn. Aluksi etsimme ajatuksen, sitten ryhdymme tekemään.

Kovan alkuinnostuksen jälkeen opiskelija huomaa jossain vaiheessa, ettei jälki vastaa tavoiteltua. Ongelma pitää ratkaista. Taiteen tekeminen on jatkuvaa ongelmanratkaisua. Jos ei oikein lähde, pidetään tauko. Oppitunteja on kuitenkin vähän, kovin monella tunnilla opiskelija ei voi vedota inspiraation puutteeseen.

Moni oppilas tuskailee työnsä parissa eikä pääse eteenpäin vaikka intoa riittäisikin. Opettajan tulee ymmärtää prosessinhallintaa, kannustaa ja auttaa vaikeuksien yli. Tuska on luonnollinen asia, sitä ei kenenkään tarvitse hävetä.

Oppitunneilla havaitsen helposti, kuinka hyvin viestini saavuttaa opiskelijat. Työprosessi näyttää, missä mennään. Jos opiskelija käyttää työssään useampaa perspektiiviä, hän on ymmärtänyt jotakin kubismista.

Houkuttelen opiskelijoista oivalluksia

En tavoittele perinteistä opettajan roolia. Vältän ehdottomia totuuksia. Taideaineen opetuksessa ei aina etsitä oikeaa vastausta. Kyse on usein näkökulmista. Niiden esilletuominen kannustaa ja tuo työhön intoa. Nautin, kun opiskelijat luottavat ja puhuvat minulle. Vaikkei asia liittyisi millään tavalla opiskeluun.

Olen opiskelijoille taiteilija. Näytän heille joskus omia töitäni. Kuuntelen mielelläni, mitä ajatuksia ne heissä herättävät. Maalauskurssilla on tietenkin tärkeää, että esittelen maalaustekniikoita. Maalaustuokio on harras hetki. Opiskelijat hiljentyvät. He haluavat nähdä tarkasti, mitä opettaja osaa. Itseänikin jännittää.

Kun kerran osaan maalata, voi sitä myös opettaa. Avaimet kädessä on helppo avata taidetta, opettaa ja synnyttää keskustelua. Kiertelen luokassa, kyselen ja kyseenalaistan. Miten olet meinannut, kannattaisiko ajatella toisella tavalla? Jos opiskelijalla on vahva näkemys, tulee sanomista. Mahtava juttu, kun opiskelija antaa jotakin itsestään. Kenties juuri minä houkuttelin hänestä oivalluksen.

Peruskoulussa oppilaani saattoivat ihmetellä. Mitäs me tämmöisellä taiteella tehdään, miksi kuviksessa pitää käydä, kun sitä ei tarvita missään. Lukiossa ei ihmetellä. Nuoret innostuvat ja lähtevät mukaan. Joskus provosoin keskustelua, mutta en nosta esille ihan älyttömiä aiheita. Opettaja on velvollinen myös kasvattamaan. Ajankohtaiset keskustelunaiheet saavat toki näkyä, kulttuuria pitää kaikin tavoin sitoa elämään. Opiskelijoiden töistä löytyvätkin presidentinvaalit matit, mervit, idolsit ja lintuinfluenssat.

Tekemisen paloa

Jokainen opiskelija osaa ja pystyy. Oma tekemisen tapa löytyy aina, samoin sopivat työvälineet. Lahjakkuus ja harjaantuneisuus ovat eri asioita. Moni jättää kuvataiteen valitsematta ihan vain kiinnostuksen puutteesta. Se on ymmärrettävää. Motorisesti heikko opiskelijakaan ei valitse liikuntaa.

Huomaan sukupolven muutokset lahjakkaiden oppilaiden taidoissa. Vaikka itsekin sain opiskella tietotekniikkaa suhteellisen nuorella iällä, tämän päivän nuoret ovat toista maata. Ajatus käy ja sormet liikkuvat. Omani eivät pysy perässä.

Opiskelijoiden tulokset mitataan, kuten kaikki muukin tässä yhteiskunnassa. Oppilaan arviointi ei kuitenkaan perustu vain lopputulokseen vaan jatkuvaan näyttöön. Yritän käydä läpi arviointiperusteet kurssin päätteeksi. Olisi hienoa tehdä sama myös henkilökohtaisella tasolla, mutta suuret opetustyhmät eivät sellaista oikein mahdollista. Neljänkymmenen opiskelijan ryhmässä ei keskustelulle jää paljon aikaa.

Osa opiskelijoista pitää arvosanoja tärkeänä, osa ei kanna huolta. Kaikilta tuntuu kuitenkin löytyvän tekemisen paloa. Moni jää oppituntien jälkeen jatkamaan omia töitään.

Luokanopettajasta kuvataideopettajaksi

Opiskelin luokanopettajaksi, mutta en koskaan toiminut luokanopettajana. Valmistumiseni jälkeen työskentelin yläasteella Jyväskylässä. Innostuin noihin aikoihin performanssitaiteesta. Valmistin kahden kaverini kanssa Huuto-esityksen Edvard Munckin samannimisen teoksen pohjalta. Silloin toivuttiin 90-luvun lamasta, ja mekin tarjosimme yhteiskunnallista viestiä. Huusimme talvipakkaseen vähissä vaatteissa.

Viiden työvuoden jälkeen hakeuduin opiskelemaan Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun. Halusin suunnanmuutosta ja lisäoppia, lähemmäksi taidemaailmaa ja taidepiirejä. Valmistuttuani kuvataideopettajaksi työskentelin lukiossa ja yläasteella pääkaupunkiseudun kouluissa.

Vaskivuoren lukioon hakeuduin oikeastaan mediaopetuksen vuoksi. Voisin hurahtaa täysin visuaalisen mediaan. Onneksi saan työssäni valokuvata koulun tapahtumia, suunnitella julisteita ja ohjelmalehtisiä. Itse asiassa minulla on koulussa oma pieni mainostoimisto.

Viime aikoina maalaaminen on alkanut kiinnostaa. Puuhaan omaa näyttelyä. Se on kulkemisen teemaan liittyvä sekoitus videoelokuvaa ja maalaustaidetta. Ehkäpä otan performanssitaiteenkin uudelleen esille. Se sopisi jyvin koulun opetusohjelmaan nykytaiteen kurssille. Katsotaan mitä syntyy, kun opiskelijat heittäytyvät.

Ymmärryksen asioita

Koulussamme vallitsee mielettömän kannustava ilmapiiri. Saan kehittää työtäni niin paljon kuin haluan. Osaan arvostaa hyvää työyhteisöä, sillä tunnen kouluja, joissa kuvataideopettaja ei mahdu samaan leiriin muiden opettajien kanssa.

Opettamisen hienous piilee mahdollisuudessa kehittää opetustyötä. Kun luokassa huomaan ideani epäonnistuvan, voin käyttää kielteisen palautteen hyödykseni. Muokkaa idean uuteen uskoon ja onnistun luultavasti jo seuraavan ryhmän kanssa. Saan virtaa omista opiskelijoistani.

Kun oppiaine on lähellä sydäntä, opetustyö maistuu. On hienoa huomata opiskelijankin innostuvan, kenties löytävän innostuksensa myötä itseään kiinnostavan opiskelupaikan ja ammattialan. Taideaineet merkitsevät paljon opiskelijoille. Oman ajatusten työstäminen tuotokseksi jää mieleen. Se muistetaan.

En näe työssäni mitään uhkakuvia. Ainahan toki pelottaa, miten yhteiskunta toimii, ja ymmärtääkö se kulttuurin merkityksen. Peruskoulussa taideopetusta vähennetään, mutta toivottavasti lukiossa säilyy ainakin nykyinen taso. Taide ja kulttuuri ovat ymmärryksen asioita, sellaisina ehdottoman tärkeitä ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille.

Opettaminen on tällä hetkellä elämäni ykkösasia. Siinä riittää tekemistä yhdelle miehelle. Kummasti vaan oma tekeminenkin kiinnostaa. Taiteen tekijänä voin olla varsin omapäinen, mutta opettajana haluan auttaa ja rohkaista opiskelijoita. Taiteen tehtävä on huomioida muut ihmiset, omaa työtään taiteilija saa tehdä miten haluaa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila