Sosiaalityöntekijä

Riitta Mansner, 37

Työskennellessäni aluesosiaalityöntekijänä lähes kaikki aika meni toimeentulotukipäätösten tekemiseen ja rahan pyörittämiseen. Sellaista sosiaalityö ei saisi olla, mutta toimeentulotuki kerta kaikkiaan vie päähuomion. Työtilanne ja työvoimapula eivät mahdollista ammattilaisten toivomaa pitkäjänteistä työtä. Moni kokee tilanteen turhauttavaksi. Aluesosiaalityön ongelmat tiedostetaan vähitellen. Muutoksia mietitään.

Nykyisessä työssäni en käsittele lainkaan rahaa. Asiakkaani on useimmiten pitkäaikaistyötön, jolle pyrin räätälöimään toimivan palvelukokonaisuuden. Ensisijainen tavoite, työllistyminen saattaa onnistua koulutuksen ja kuntoutuksen kautta. Kyseessä on paneutuva, muutokseen tähtäävä sosiaalityön malli.

Uusia asiakkaita jatkuvana virtana

Aloitin sosiaalityöntekijänä Espoon Työvoiman palvelukeskuksessa kolme kuukautta sitten. Aikaisemmin tein aikuissosiaalityötä Espoon keskuksen alueella. Espoon ja Kauniaisten kaupunkien ja Espoon työvoimatoimiston ylläpitämä työvoiman palvelukeskus perustettiin, kun palvelun kokeilujakso tuotti rohkaisevia tuloksia. Samanlaisen käytäntöön päädyttiin myös muissa suuremmissa kaupungeissa.

Kaikki asiakkaani tulevat sosiaaliviraston tai työvoimatoimiston lähetteellä. Suurin osa saa toimeentulotukea. Työyhteisöömme kuuluu eri ammattilaisia. Työvoimaohjaajia, sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, terveydenhoitajia, psykologeja, sairaanhoitajia ja työhönvalmentajia. Toimimme tiimeittäin eri asiakasryhmien kanssa. Itse toimin nuorten tiimissä.

Arvioimme palvelutarpeen ja kartoitamme ongelmat. Käymme läpi asumistilanteen, toimeentulon, terveyden, talousasiat, työ- ja koulutushistorian, sosiaaliset verkostot, jopa mahdolliset rikostuomiot. Teemme jokaiselle aktivointisuunnitelman tai harkitsemme mahdollisuuksia työkyvyttömyyseläkkeeseen. Palvelemme myös maahanmuuttajia. Asiakkaita on kertynyt jo viisikymmentä, uusia saapuu jatkuvana virtana. Tapaan päivässä kolmesta neljään asiakasta.

Ei aivan huonossa jamassa

Alun perin asiakas hakeutuu ongelmineen aluetoimistoon. Usein käynti jää viime tippaan, kun apua ei oikein kehdata hakea. Asiakas saattaa tulla vasta, kun vuokravelat kasaantuvat ja häätö odottaa. Jos asiakas hakee vain perustoimeentulotukea, aluetoimiston etuuskäsittelijä hoitaa rutiinin ja maksaa. Harkinnanvarainen etuus siirtyy sosiaalityöntekijän päätettäväksi.

Aluetoimiston sosiaalityöntekijä yrittää rahapäätöksensä lisäksi paneutua asiakkaan ongelmiin ja pitää lankoja käsissään jatkossakin. Aina se ei onnistu. Jos työntekijä tapaa asiakkaan vain kerran vuodessa, tulosta ei synny. Aluetyöntekijä voi halutessaan ohjata asiakkaan Työvoiman palvelukeskukseen.

Meille ei tulla aivan huonossa jamassa. Akuutista päihdeongelmasta kärsivä pyritään ohjaamaan hoitoon jo aluetoimistosta. Yleensä asiakkaan tausta on kuitenkin hyvin rikkinäinen. Vain peruskoulu käytynä, jos sekään. Mielenterveysongelmia, masennusta, epäonnistumisia, heikkoa itsetuntoa ja saamattomuutta. Jonkun pitää pönkittää ja lykätä eteenpäin. Lähes puolilla nuorista on piilevä päihdeongelma, mikä puolestaan johtaa asumisen ongelmiin.

Saa puhua kaikesta mikä painaa

Kohtaan asiakkaan ensin yhdessä työvoimaohjaajan ja aluetyöntekijän kanssa, myöhemmin yksin. Tapaamme muutaman kerran ja alamme työstää ongelmia ja kartoittaa voimavaroja. Autan ja ohjaan mm. talouteen ja terveyteen liittyvissä asioissa. Lähden asiakkaan mukaan, jos hän haluaa kaveria viranomaiskäynnille. Varaamme tässä ajan saman tien. Ensin kuitenkin asuntoasiat pitää laittaa kuntoon. Ilman minkäänlaista asuntoa työssäkäynti ei onnistu.

Harva asiakkaistani työllistyy yksityisillä työmarkkinoilla. Tavanomaisin ratkaisu on työhön valmentava koulutus, elämänhallintakurssi tai työharjoittelu. Kunta tai järjestö voi ottaa nuoren kuntouttavaan työtoimintaan. Tällaisilta jaksoilta asiakas saa toimentulotuen lisäksi pientä lisäkorvausta.

Työvoimaohjaaja suuntautuu selkeästi työllistämistoimiin, minä työllistämistä rajoittavien esteiden poistamiseen. Edetäkseni minun tulee saavuttaa asiakkaan luottamus, tila jossa hän voi puhua kaikesta mikä painaa. Harvoin sellainen onnistuu ensimmäisellä tapaamiskerralla. Asiakassuhde voi kestää pari vuotta.

Verkostojen ja yhteistyökäytäntöjen luominen vie aikaa. Käyn kertomassa toiminnastamme yhteistyökumppaneille, pidän yhteyttä aluetoimistoihin, nuorisoasemaan, työpajoihin ja mielenterveystoimistoihin. Pikkuhiljaa asiakkaan luottamus kasvaa. Se näkyy, kun asiakas alkaa käydä täällä ja pitää kiinni sovituista tapaamisajoista.

Suunta ylöspäin riittää tavoitteeksi

Käytän eri työmenetelmiä. Jos valitsemani linja ei näytä toimivan, lähestyn asiakkaan ongelmaa toisella tavalla. Jos ideani tuntuu asiakkaasta tuputtamiselta, en tuputa vaan kuuntelen. Asiakas saattaa kertoa vaikkapa onnistumisen elämyksistään. Siitä voimme taas päästä eteenpäin. Tärkeintä on avoimuus ja luottamuksellinen asiakassuhde.

Täällä käy nuoria, joita ei kiinnosta mikään. Motivoituneiden nuorten kanssa on helpompi työskennellä. Heille löytyy yleensä nopeasti koulutus- tai työharjoittelupaikka. Pystymme lähes aina tarjoamaan nuorille jotakin.

Tiiviillä työllä motivointi voi onnistua. Onnistumisen mahdollisuuteni täällä ovat suuremmat kuin aluetyössä. Ainakin voin käyttää aikaa paneutumiseen. Onnistuminen tarkoittaa eteenpäinmenoa, suunta ylöspäin riittää tavoitteeksi. Suurta läpimurtoa en valmistaudu näkemään.

Nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita. En sanele enkä ryhdy moralisoimaan hyvän elämän puolesta. Yritämme keskusteluin hakea järkevää väylää. Kun omat taitoni loppuvat, konsultoin kollegojani. Joskus en vain pysty auttamaan millään tavoin.

Kun kaksikymppinen ei välitä

Nuori asiakas toivoo usein kevyttä työtä ja isoa liksaa. Faktat hänen omasta elämästään eivät nekään aina palauta maan pinnalle. Epärealistiset käsitykset työstä ovat yleisiä, samoin hällä väliä -asenne. En voi tehdä työtäni, jos en saa asiakkaitani edes käymään täällä. Aluetoimiston sosiaalityöntekijä voi rangaistukseksi pienentää toimeentulotukea, mutta usein se ei lisää asiakkaan motivaatiota. Harmittaa, kun kaksikymppinen ei välitä. Kolmenkymmenen iässä on ikävä havaita, että niin moni ovi ehti jo sulkeutua.

Kaikesta huolimatta nautin asiakastyöstä, elän tavallaan yhdessä asiakkaani kanssa. Sosiaalityö on haasteellista eikä mikään työpäivä ole toisensa kaltainen. Paperityössä en viihtyisikään. Olen aina tehnyt sosiaalityötä. Hoivatyökin kiinnosti nuorena, mutta en uskonut sairaanhoitajana pystyväni pistämään ketään. Lukion jälkeisen välivuoden jälkeen hakeuduin opiskelemaan ja valmistuin Svenska Social- och kommunalhögskolanista.

Toimin lastensuojelussa jonkin aikaa, mutta koin sen liian rankaksi. Mietin lasten tilannetta työajan jälkeenkin. Nyt asiakkaani ovat aikuisia, ja tekevät elämällään mitä haluavat. Voin vain olla kanssakulkijana, tiedon ja tuen antajana. Jos he eivät itse tee ratkaisujaan, kukaan muukaan ei tee. En enää ajattele asiakkaita kotonani. Eivät hekään mieti minun asioitani.

Uutta pitää etsiä, jos vanha ei toimi

Yhteiskunnassa on aina määrätynkokoinen harmaa alue, joukko mihinkään sitoutumattomia kansalaisia. Työttömyys näyttää uhkaavasti periytyvän. Jo kolmannessa polvessa ilmenee uusavuttomuutta. Huumeongelma leimaa aikaamme. Vanhemmilla ei oikein jää aikaa lapselle, sillä oma ura menee kaiken edelle. Rikkaiden hyvinvoivien perheiden lapset oirehtivat näkyvästi. En usko täystyöllisyyteen, mutta uskon että jokainen ihminen voi muuttaa omaa tilannettaan parempaan suuntaan.

Emme ole ihmeidentekijöitä emmekä saa kaikkia pelastetuksi kovasta halusta huolimatta. Työn tulokset saattavat näkyä jopa kymmenen vuoden viiveellä. Olen oppinut ymmärtämään, että monta vuotta pieleen mennyt tilanne ei napsahda kuntoon hetkessä.

Sosiaalityössä pitää aina etsiä uusia lähestymistapoja, jos vanhat eivät toimi. Työtavat muuttuvatkin koko ajan. Koen moniammatillisen työn hyvänä, saamme parempia tuloksia yhdessä tekemällä kuin yksin puurtamalla.

Monen työssäkäyvän mielestä sosiaalityöntekijä vain paapoo ja hyysää asiakkaita vaatimatta vastiketta. Kriisitilanteessa apua saanut ajattelee toisin. Mielestäni sosiaalityön arvostus on nousemassa ja ammattilaisten identiteetti vahvistumassa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle