Freelance-toimittaja

Helena Kujala, 51

Työni voi ehkä kuulostaa yksinkertaiselta prosessilta. Keksin idean, myyn sen ja teen jutun. Eilen rämmin Kangasalan lumihangessa katsastamassa historiallisen rakennuksen peruskorjausvaihetta. Ihanassa miljöössä riehaannuin valokuvaamaankin.

Tein sovitun haastattelun, purin sen kotona, soittelin asiantuntijoille ja lähdin kirjastoon hankkimaan lisämateriaalia. Saan tarinaani mielenkiintoisia lisäosia rakennuksen historiasta. Jutusta tulee selvästikin aiottua laajempi.

Kirjoitan mistä vaan

Freelancerina voin valita aiheeni vapaammin kuin vakituisessa työsuhteessa toimiva toimittaja. Eri-tyyppisiä artikkeleita, reportaaseja, henkilöhaastatteluja tai tunnelmajuttuja. Kirjoitan melkein mistä tahansa. Välttelen ainoastaan urheilua, syvälle psykologiaan luotaavia alueita ja pinnallisia julkkisjuttuja.

Julkisivurappauksen ongelmat. Aihe saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kirjoitan mielelläni sellaisestakin. Paneutumalla ja luovalla otteella aiheesta kuin aiheesta saa kiinnostavan. Mitä tylsempi kohde, sen haastavampi työ.

Saatan olla liiankin kaikkiruokainen. Tuotteistan lähes kaikki oman elämän alueet, keksin juttuideoitani arkipäivästä. Kun hankimme perheeseen ilmanvaihtopumpun, tein jutun omakotitalon viilennyksestä. Kun lapset kasvoivat murrosikään, tein juttuja tupakasta, diskosta ja yövalvomisesta.

Hyvä juttu vie aikaa

Kirjoitan aikakauslehtiin, koska ne maksavat sanomalehtiä paremmin. Eniten teen rakentamiseen ja liike-elämään liittyvistä aiheista. Pyrin etsimään mukavan näkökulman aiheisiin, joissa käsittelen vaikkapa työhyvinvointia, koulutusta, johtamista tai työntekijöiden fyysistä kuntoa. Silloin tällöin herkuttelen naistenlehtijutuilla. Oli esimerkiksi kiehtovaa tehdä juttua vuonna 1876 syntyneestä Berta Fazerista, kauppaneuvos Karl Fazerin vaimosta.

Kirjoitan asiatyyliä, mutta pyrin käyttämään elävää kieltä. Lukemalla kaunokirjallisuutta omaa ilmaisua voi kehittää ja hioa. Useimmiten ehdin kuitenkin lukea vain työhöni liittyviä julkaisuja, väitöskirjoja ja Onnellinen Organisaatio -tyyppisiä teoksia. Osallistun ahkerasti myös alan koulutustilaisuuksiin.

Paneudun huolellisesti jokaiseen lehtijuttuuni. Pelkkä haastattelu ei koskaan riitä, tarvitsen taustatietoa ja faktaa. Haastateltavan puheitakin on syytä joskus tarkistaa. Hyvä juttu ei välttämättä synny päivässä eikä kahdessa. Se vie enemmän aikaa kuin kukaan toimittaja uskaltaa oikeasti edes tunnustaa.

Tutut tietävät ja luottavat

Puolet toimeksiannoistani teen lehden tilauksesta, puolet ideoin itse. Tänä vuonna olen tehnyt töitä kolmelletoista lehdelle, viisi niistä työllistää minua säännöllisesti. Freelancer ei voi rakentaa toimeentuloaan yhden ostajan varaan. Samaan koriin ei kannata laittaa kaikkia kananmunia.

Myyn juttuideani yhdelle lehdelle kerrallaan. Vastaus saattaa viipyä, mutta vakiopaikoista vastaus tulee heti ja läpimeno on kohtuullisen varmaa. Tutut tietävät ja luottavat. Jokaisen toimeksiantajan kohdalla pitää ottaa huomioon lehden linja ja lukijakunnan odotukset. Rakennusalan ammattilehtiin ei voi kirjoittaa naistenlehtien tyylillä.

Aiheeni saattavat joskus olla olla vaikeita ja yllättäviäkin, mutta koskaan en vielä ole nostanut käsiäni ja luovuttanut. Juttuun liittyvän casen hakeminen voi viedä tolkuttoman paljon aikaa. Metsästän milloin kolmikymppistä äkkirikastunutta, milloin vanhana ostetun talon asukasta. Metsästyksestä on kuitenkin vaikea laskuttaa.

Mysteeri ei ratkea koskaan

Ideointi ja näkökulman hakeminen ovat täyttä työtä, samoin myynti ja itsenäisen ammatinharjoittajan tavanomaiset velvoitteet kuten kuittisulkeiset ja kirjanpito. Niihinkin kuluneesta ajasta pitäisi voida laskuttaa. Sanovat, että freelance-toimittajan palkkio on mysteeri. Se ei ratkea ehkä koskaan.

Moni meistä tekee tosi pitkää viikkoa päästäkseen työsuhteisen toimittajan palkoille. Toisaalta monipuoliset aiheet tekevät freelancerin työn mielenkiintoiseksi. Minä en koe työpaikka pahoinvointia, voin valita asiakkaani ja saan henkistä tukea omilta kollegoiltani.

Jos napit menevät vastakkain ostavan toimittajan kanssa, käyttäydyn kuin kuka tahansa asiakaspalvelija. Hymyilen ja nielen kiukkuni, vaikka sisällä kiehuu. Kun itsetunto ja luottamus omiin kykyihin ovat lujilla, soitan jollekulle tutulle kollegalle ja käsittelen mielipahani hänen kanssaan.

Alalle tullessani hämmästelin freelancereiden keskuudessa vallitsevaa loistavaa yhteistyöhenkeä. Vaikka kilpailemme samoista töistä, olemme toistemme tuki ja turva. Keskustelemme avoimesti jopa palkkioistamme, ja vaihdamme juttuideoita.

Sain myöhäisen herätyksen

Työskentelin alun perin kirjeenvaihtajana. Äitiyslomallani aloin opiskella Markkinointi-instituutissa yritysviestintää ja paperit saatuani pääsin töihin paikallislehteen. Innostuin opiskelemaan lisää ja suoritin toimittajatutkinnon Tampereen yliopistossa. Vaasan vuosinani olin aluetoimittajana Ilkassa ja Helsingin Sanomissa. Sitten tulimme Nokialle ja työskentelin Tamperelaisessa ja Nokian Uutisissa.

Kolmen vuoden Englannissa oleskelun jälkeen tein pätkätöitä Pyhäjärviseutuun kunnes sain herätyksen. Päätin luoda itselleni pysyvän työpaikan. Tein kirjallisen toimintasuunnitelman, hain starttirahaa, laitoin välineet kuntoon, painatin itsestäni markkinointiesitteen, keitin pannullisen kahvia ja ryhdyin myymään juttuideoitani.

Lähetin esitteen neljäänkymmeneen lehteen. Pari silloin poikinutta asiakassuhdetta toimii edelleenkin. Ensimmäinen vuosi meni käynnistyksessä, mutta paljasti, että freelancerin työ on tehty minua varten. En vaihtaisi osaani työsuhteisen toimittajan kanssa.

Uskon tarjoavani jotakin hyödyllistä

Lehtijuttu on hyvä, kun se kirjoittajan mielestä tuntuu hyvältä. Toimeksiantajat arvostavat eri asioita, yhdessä lehdessä hylätty juttu voi saada kehut toisessa. Hylkäykset ovat onneksi harvinaisia. Yleensä tekstini kelpaavat, enkä jännitä niiden puolesta. Luotan omaan ammattitaitooni.

Vaikka saan harvoin lukijapalautetta, ajattelen työssäni lukijaa. Koska kirjoitan asiajuttuja, hän tuskin saa suurta kaunokirjallista lukuelämystä, mutta uskon tarjoavani hänelle jotakin hyödyllistä.

Aikakauslehtien trendit ja keinotekoisuus häiritsevät minua. Julkaisut muuttuvat yhä enemmän toistensa kaltaisiksi. Burn outin jälkeen kaikki kirjoittivat, miten selvitään masennuksesta. Nyt kirjoitetaan sisustuksesta, ruuasta ja puutarhasta. Tänään trendikukka on orkidea, huomenna jokin muu.

Toimituksen työrytmi ahdistaa

Monet ulkopuoliset kokevat ammattini eksoottisena. Vau, sinähän työllistät itsesi! Työsuhteiset toimittajat saattavat väheksyä freelancerin asemaa, mutta varsinaista arvostuksen puutetta en ole kokenut. Samanlaista työtä me toimittajat teemme. Vakituisen toimittajan on toki helpompi myydä ideansa, mutta ei myyminen vapailla markkinoillakaan niin kauhean hankalalta tunnu. Julkaisuja riittää. Jos joku hylkää, jäljelle jää monta muuta.

Freelancerin tulisi aina olla valppaana niin myynnin kuin ideoinninkin suhteen. Pitää seurata lehtiä, uutisia ja pistää ylös pikkuideoita. Jos kiireessä keskittyy vain kirjoittamiseen, kirjoitusputken jälkeen jää tyhjän päälle vaille toimeksiantoja.

Minua ahdistaa ajatus toimituksen työrytmistä, vaikka itsekin toimin järjestelmällisesti. Herään puoli seitsemältä, aamuaskareiden jälkeen ulkoilutan koiran ja aloitan työt yhdeksältä. Teen normaalin työpäivän, mutta kauniilla ilmalla voin työtilanteen salliessa lähteä pariksi tunniksi ulkoilemaan.

Minun täytyy toimia kurinalaisesti. Jos lipsahdan työrytmistä, koko päivä saattaa mennä pelastusarmeijalle. Pidän huolta terveydestäni. Kun freelancer sairastaa, silloin ollaan ilman rahaa.

Jos ideamylly lakkaa jauhamasta

Jotkut toimeksiantajat kutsuvat meitä lehtensä avustajiksi. Kuvittelenko, vai onko nimityksessä halventava leima? En pidä myöskään friikku -nimityksestä. Kutsun itseäni mieluiten vapaaksi toimittajaksi.

Olen vapaa valvonnasta, määritän työni itsenäisesti ja pystyn joustamaan. Saan kirjoittaa vapaasti mistä vaan ja tarjota työtäni kenelle haluan. Ainakin minä teen tätä työtä vapaasta tahdostani. En silti tiedä, kuinka varmalla pohjalla on tulevaisuuteni.

Mikään ei ole itsestään selvää. Jos ideamyllyni lakkaa jauhamasta, mitä teen? Luultavasti kääriydyn vällyjen alle ja alan kissaksi.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila