Rikosylikonstaapeli

Sari Pakkanen, 41 v.

Poliisilla vain tasavertaisia asiakkaita

Asiakkaiden tasavertainen kohtelu on rikostutkinnan lähtökohtia. Poliisi ei syytä ketään. Se hankkii näytön niin asianomistajan kuin epäillyn puolelta. Puolesta ja vastaan puhuvat seikat ovat yhtä tärkeitä.

Rikostutkinnan lopputulos saattaa poiketa oleellisesti siitä, mitä tutkinnan alussa otaksuttiin. Tutkijan hankkima näyttö tuo yllättäviä käänteitä yksinkertaiseltakin vaikuttavaan tapaukseen.

Rikosjutun sisältöä on mahdotonta aavistaa etukäteen.

Työskentelen rikosylikonstaapelina ja esimiehenä Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen Mäntsälän palvelutoimistossa. Yksikköömme kuuluu viisi tutkijaa, tutkintasihteeri ja kansliahenkilöstö.

Teemme rikostutkinnan perustyötä. Toimialueemme on maaseutukunta, mutta täälläkin sattuu ja tapahtuu. Aktiivisessa tukinnassa on usein parisataa juttua. Rikosten kirjo ulottuu näpistyksestä henkirikokseen.

Rikostutkijat kokeneita ammattilaisia

Tyypillisimpiä tapauksia ovat liikennerikokset, vahingonteot, pahoinpitelyt ja omaisuus- ja eläinsuojelurikokset. Nykyisin meitä työllistävät myös nettihuijaukset ja naapuririidat.

Rikostutkijan työ alkaa kansalaisen jättämästä rikosilmoituksesta tai hälytystehtävästä, jolloin rikosilmoituksen vastaanottaa kentällä liikkuva poliisipartio. Kun juttu täyttää rikoksen tunnusmerkit, käynnistetään esitutkinta.

Yksikköni tutkijat ovat kokeneita ammattilaisia. Palvelutoimiston esimiehenä jaan tehtävät tutkijoille ja osallistun itsekin tutkintatyöhön. Oma esimieheni on Järvenpäässä työskentelevä ryhmänjohtaja. Tutkinnanjohtajana toimii aina poliisipäällystöön kuuluva komisario.

Rikospaikkatutkinta perustuu menettelytapaohjeisiin, jotka jokainen tutkija tuntee. Perustyöhön kuuluu asianosaisten ja todistajien kuuleminen sekä tekninen tutkinta kuten rikospaikan valokuvaus, sormenjälkien ja dna-näytteiden ottaminen.

Turvamääräysten noudattaminen työssä on itsestäänselvyys: rikospaikalle ensimmäisenä saapuva partio varustautuu tehtävään suojaliivein ja voimankäyttövälinein.

Tutkija työskentelee itsenäisesti, tekee kuulustelut ja selvitykset, pyytää lausunnot ja hankkii lisänäytön. Rikostutkinta-aineisto taltioidaan huolellisesti, sillä se liitetään syyttäjälle myöhemmin toimitettavaan esitutkintapöytäkirjaan.

Pelisilmää ja taktiikkaa

Rikoksen osapuolia ovat asianomistaja, epäilty ja mahdolliset todistajat. Rikospaikalla tapahtuneen alustavan puhutuksen jälkeen suoritetaan varsinaiset kuulustelut. Asianomistajan ja todistajan tulee kertoa totuudenmukaisesti kaikki mitä tapauksesta tietävät. Epäillyllä ei tällaista velvollisuutta ole.

On tutkijan ammattitaitoa saada epäilty kertomaan tietonsa. Pelisilmä ja taktiikka auttavat. Haastavissa jutuissa taktiikka hiotaan yhdessä. Valmiuksia harjoitellaan jo poliisin peruskoulutuksessa, mutta taktinen osaaminen kehittyy parhaiten työssä.

Pidän itseäni harjaantuneena ja rutinoituneena kuulustelijana. Vaikka kuulustelu voi kestää tunteja, nautin kuultavan ja kuulustelijan välisestä keskusteluyhteydestä. On taitolaji kirjata kuulustelupöytäkirjaan vain oleellinen ja samalla vain se, mitä kuulusteltava on kertonut.

Rikostutkinnan kesto vaihtelee. Selkeä rattijuopumustapaus selviää päivässä. Pahoinpitely tai vahingonteko lausuntokierroksineen vie viikkoja tai kuukausia. Jos osallisia ei tavoiteta, turvaudutaan etsintäkuulutuksiin, jolloin juttu venyy entisestään.

Edes rikosnimike ei aina ole selvä asia. Joskus osapuolten asema muuttuu kesken tutkinnan. Epäilty vapautuu epäillyn asemastaan, ja asianomistajasta tulee epäilty. Monimutkaisessa tapauksessa otamme yhteyttä tutkinnanjohtajaan, joka puolestaan konsultoi syyttäjää.

Syyttäjän pyynnöstä teemme lisätutkimuksia, mutta muutoin tapaus on osaltamme loppuun käsitelty, kun esitutkintapöytäkirja liitteineen toimitetaan syyttäjälle.

Rikostutkija ei koskaan arvio näytön pitävyyttä, hän ainoastaan hankkii näytön. Arvioinnista vastaa syyttäjä. Jos syyttäjän mielestään syytekynnys ylittyy, hän vie asian käräjäoikeuteen, joka päättää syyllisyydestä ja antaa tuomiot.

Ei soitellen sotaan

Tiesin jo pikkutyttönä haluavani poliisiksi. Ammatinvalinta oli selvä, enkä ole päivääkään katunut valintaani. Valmistuttuani poliisikoulusta pääsin Hyvinkäälle ensin nuoremmaksi, myöhemmin vanhemmaksi konstaapeliksi.

Muutaman työvuoden jälkeen hakeuduin kenttätehtävistä tutkintatehtäviin mm. omaisuusrikostutkinnan, väkivaltarikostutkinnan ja seksuaalirikostutkinnan pariin. Mäntsälän palvelutoimistossa aloitin reilut neljä vuotta sitten. Sitäkään valintaa en ole katunut. Työ sujuu huippukollegoiden kesken, ja rikosten selvitysprosentit ovat vertailukelpoiset.

Kahdeksantoista vuoden poliisikokemukseni on pätevöittänyt minut lähes kaikkien rikosnimikkeiden tutkintaan. Kohtaan työssäni ikäviä asioita, mutta olen oppinut pitämään työn työnä. Surulliset kohtalot eivät vaivaa minua vapaa-ajalla.

Vaikka kenttätyössä en ole kokenut tulleeni uhatuksi, en vähättele poliisityön riskejä. En pelkää vaikeita tilanteita mutta en myöskään lähde soitellen sotaan. Luotan puheeseen ja kykyyni tulla toimeen erilaisten asiakkaiden kanssa.

Kaikki poliisiosaaminen perustuu hyvään pohjakoulutukseen. Uran alku, muutama vuosi menee tutustumisessa työtapoihin ja työn erityispiirteisiin. Sinä aikana todennäköisesti löytyy myös oma mielenkiinnon kohde.

Itse olen mieleisessäni roolissa. Saan auttaa kansalaisia ja nauttia työni tarjoamista oivalluksen hetkistä. Uskon yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, jopa siihen, että joutuessaan tekemiseen poliisin kanssa pahantekoon hairahtunut ihminen ottaa uuden suunnan elämälleen.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki