Vaatesuunnittelija

Vilma Riitijoki, 24 v.

Vaatesuunnittelija - muotoilija

Muotoilija on kuin nivel luiden välissä. Sen tehtävä on helpottaa liikettä ja elämää. Myös suunnittelija edistää ihmisen ja asian välistä kanssakäymistä.

Vaatesuunnittelija muotoilee ja tekee taidetta ihmisen arkeen. Oman muotoiluni lähtökohtia ovat tuotteen eettisyys ja esteettisyys.

Suunnittelen vaatteita, jotka vastaavat käyttäjänsä henkisiä ja fyysisiä tarpeita. En rohkaise ketään alinomaa uusimaan vaatekaappinsa sisältöä, sillä en usko jatkuvaan materiaaliseen kasvuun.

Vierastan muotiteollisuuden kaupallisuutta ja pinnallisuutta. Edustan suunnittelijapolvea, joka ajattelee toisin. Haluan hätkähdyttää ja herättää keskustelua siitä, mitä kaikkea vaate voi olla.

Taiteellisuus on aina ollut osa ihmistä. Miksi se ei voisi toteutua myös vaatteessa?

Visuaaliset elementit pistävät ajattelemaan. Jos ne puuttuvat vaatteesta, taiteennälkäinen ihminen jää ruokkimatta.


Ideasta kokonainen tarina

Kukin suunnittelija suunnittelee tavallaan. Oma tekemiseni perustuu aina vaatteen käyttötarkoitukseen ja asiakkaan mieltymyksiin. Suunnittelen asukokonaisuuksia, joissa asiakkaani viihtyvät.

Ilmennän ajatuksiani kuvataiteen keinoin. Idea työlle tulee mistä vaan taivaan ja maan väliltä, kiven pinnasta tai yhteiskunnallisesti kiinnostavasta aiheesta.

Alussa tarvitsen vain työpöydän, paperia, kynää, inspiraatiota sekä voimaa viedä työ loppuun. Myöhemmin mukaan tulevat neulat, langat ja teollisuusompelukone. Tekstiiliä en valmista, vaikka materiaalit tunnenkin.

Suunnittelutyötäni helpottaa piirustustaito. Kaikki suunnittelijat eivät piirrä. On maailmanluokan ammattilaisia, jotka vain kuvailevat ideansa osaavalle työryhmälle. Minä kommunikoin paremmin piirtämällä kuin selittämällä.

Keskustelen asiakkaan tarpeesta ja otan mittoja. Idea kehittyy, syntyy symmetria ja visuaaliset elementit. Jossain vaiheessa prosessi tuottaa kokonaisen tarinan, johon valmis vaate vihjaa. Jos asiakas ei ole tyytyväinen, tarina ei ole valmis.

On hienoa kuulla asiakkaalta vuosienkin jälkeen, että vaatetta kehutaan kaduilla.

Asiakkaitani ovat yksittäiset ihmiset. Teen tilauksesta yksilöllisiä asusteita, asukokonaisuuksia arkeen ja juhlaan. Jos asiakas haluaa, hyödynnän valmista mallistoani. Toistaiseksi valmistan kaiken itse.

Teollinen tuotanto ei ole unelmani vaan seuraava tavoitteeni. Kehittämällä itseäni ja Vilmavaa olen mukana kasvattamassa vaateteollisuuden vastuullisuutta.


Työstämistä ja vaihtoehtojen valintaa

Valmistuin Ikaalisten käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta artesaaniksi. Nyt opiskelen vaatetusta Hämeen Ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmassa. Asun Tampereen lähellä Kurussa ja kuulun Osuuskunta Ajan Pyörään, jonka jäseniä yhdistää intohimo kulttuuriin ja taiteeseen.

Minut valittiin Lailai -mallistollani vuoden 2011 nuoreksi suunnittelijaksi. Palkintoraati kehui työni kuvitusta mutta huomioi myös aiemmat tekemiseni teatteripuvustamisen parissa.

Toinen mallistoni on nimeltään Mitoosia. Työni ovat herättäneet kiinnostusta. Vaatemerkkini Vilmava on ollut esillä messuilla ja näyttelyissä ympäri maailman: Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Koreassa. Piakkoin esittäydyn myös New Yorkissa.

Saamani huomio johtuu luultavasti määrätietoisuudestani. Asetan itselleni haasteita, teen paljon töitä ja haen töilleni näkyvyyttä. Tyrkyttäminen hirvittää, mutta on mentävä. Ketään ei haeta kotoa.

Vaatesuunnittelu on suosittu ja muodikas koulutusvalinta, mutta oppilaitoksiin kannattaisi hakeutua realistisin odotuksin. Vaatesuunnittelu ei ole glooriaa vaan keskittymistä ja kärsivällisyyttä vaativaa kovaa työtä.

On tehtävä valtava määrä työtunteja. Epäonnistumiset eivät saa masentaa. Päinvastoin, pitää mokata. Virheet pitää tehdä silloin, kun ne vielä menevät oppimisen piikkiin.

Ompelu edustaa tekemisen murto-osaa. Valtaosa ajasta menee työstämiseen, vaihtoehtojen valintaan ja valmistusmenetelmien etsimiseen. Jos tekniikka ei ole hallussa, suunnittelija ei saa toivotunnäköistä tulosta. Syntyy kehnoa jälkeä.

Markkinointikin vaatii osaamista. Ammattitaidon ydin muodostuu kuitenkin kärsivällisyydestä ja suunnittelijan uskalluksesta luottaa omaan asiaansa. Jokainen, joka on varma asiastaan, pystyy tekemään mitä tahansa.


Älyttömästi opittavaa

Päädyin opiskelemaan vaatesuunnittelua puoliksi vahingossa. Alunperin haaveilin musiikin tai kuvataiteen ammattilaisuudesta. Olen aina tehnyt käsin, milloin neulalla, langalla, milloin hitsauslaitteilla, puukolla tai kirveellä. Nautin suunnattomasti saadessani puuhata muotojen parissa.

Kun suunnittelen, yhdistelen osia kokonaisuudeksi. Silloin miljoonat asiat mietityttävät. Ajoittain se tuntuu raskaalta, mutta rakastan ammattiani. Saan tehdä vapaata, luovaa, monipuolista ja palkitsevaa työtä.

En ole koskaan valmis suunnittelija. Työn ja kokemuksen myötä saatan toki kehittyä muodin ammattilaiseksi. Opittavaa on älyttömästi. Onneksi olen tiedonjanoinen ja tiedonhaluinen. Tarvitsen lisäoppia eritoten teollisen suunnittelun ja valmistuksen alalta.

Jos tuotteitani valmistetaan joskus teollisesti, haluan olla perillä tuotantoprosessista ja siitä, miten suunnittelija voi siihen vaikuttaa.

Lisäopin aion etsiä ulkomailta, Liettuasta.

Monet hakeutuvat Lontooseen ja Pariisiin, mutta mitä uutta annettavaa niillä olisi? Nehän ovat jo antaneet kaiken. Liettua käsityötaustoineen ja tekstiiliteollisuuksineen houkuttelee enemmän.

Muutan puoleksi vuodeksi Vilnaan opiskelemaan. En osaa ennakoida, mitä kaikkea elämänmuutos muutos tuo tullessaan, mutta lähden matkaan avoimin ja innostunein mielin.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki