Parturi-kampaaja

Monica Heiskari, 44 v

Jo pienenä sanoin, että minusta tulee kampaaja. Koulussa olin hyvä kuvaamataidossa ja musiikissa. Keskikoulun viimeisellä luokalla luokanvalvojani kannusti hakemaan jollekin taiteelliselle alalle. Halusin selkeän ammatin. Arkkitehtuuri kiinnosti, piirsin harrastuksekseni erilaisia pohjapiirustuksia, mutta koska matematiikka ei ollut vahvimpia aineitani, arkkitehdin opinnot eivät tulleet kysymykseen. Mietin jossain vaiheessa jopa merkonomin koulutusta, kun moni koulutovereistani valitsi sen alan. Nuorena on usein vielä vaikea tietää, mikä olisi kaikkein ominta.

Vuoden lukio-opintojen jälkeen mieleeni palautui kampaajan ammatti. Keskeytin lukion, mutta koska kyseisen vuoden yhteisvalinta oli jo ohi, hakeuduin välivuodeksi oppisopimuskoulutukseen kampaamoon. Asuin vielä silloin synnyinkaupungissani Helsingissä. Heti en vanhemmilleni uskaltanut kertoa lukion keskeyttämisestäni, mutta he ymmärsivätkin ratkaisuni. Muistan isäni sanoneen päätöksestäni, että kampaajan ammatti on siitä hyvä ammatti, että sitä voi harjoittaa missä päin maailmaa tahansa.

Harjoittelijasta yrittäjäksi

Harjoittelupaikassani oli yli kymmenen työntekijää, eli se oli pääkaupunkiseudunkin kampaamoksi varsin iso. Aluksi täytin ja järjestelin myyntihyllyjä sekä huolehdin varastosta. Työni oli silloin paljolti siivoamista ja hinnoittelua. Vähitellen minulle opetettiin hiusten pesu ja erilaisia hoitokäsittelyjä.

Alan koulu oli silloin kaksivuotinen, ja opiskelijoiden piti hakea joko kampaaja- tai parturipuolelle. Ensin kävin kampaamopuolen koulutuksen. Harjoittelu ennen koulua motivoi opiskeluun. Halusin todella oppia. Luokkamme opiskelijoille annettiin mahdollisuus suorittaa vielä erillinen parturin tutkinto vuoden lisäopinnoilla, joten valmistuin parturi-kampaajaksi kolmen vuoden opiskelun jälkeen.

Hakiessani töitä harjoittelukokemuksestani oli paljon hyötyä. Valmistuttuani minulle tarjottiin heti työtä kahdesta kampaamosta. Valitsin korkeatasoisen liikkeen, jossa oli paljon työntekijöitä. Työ oli vaativaa ja opin paljon yrittäjyydestä. Koska asiakkaita oli paljon, opin työskentelemään nopeasti ja organisoimaan, miten hoitaa useampi asiakas yhtä aikaa. Työskentelin liikkeessä yli vuoden, jonka jälkeen jäin äitiyslomalle.

Perheellisenä en enää voinut ajatella työskenteleväni niin pitkiä iltoja ja viikonloppuja kuin aiemmassa työpaikassani vaadittiin. Halusin vaikuttaa omiin työaikoihini. Näin lehdessä ilmoituksen kampaamon vuokrauksesta ja päätin perustaa oman yrityksen. Lapseni sairasteli silloin melko usein ja totesin välttämättömäksi työntekijän palkkaamisen. Järjestimme työmme vuorottelun niin, että liikkeeni oli auki mahdollisimman pitkään illalla. Se oli oikea ratkaisu, koska aukioloajoilla saimme enemmän asiakkaita. Nykyään ei tosin enää voi kilpailla aukioloajoilla, koska lähes kaikki pitävät liikkeensä auki myös illalla. Aloitimme myös hyvään aikaan ja hyvässä paikassa. Kun liike avautui, aikavarauskirjani oli jo kahden viikon ajalta täynnä.

Laajensin toimintaani ostamalla toisenkin parturi-kampaamon. Parhaimmillaan minulla oli 23 palkattua työntekijää. Ajattelin hoitavani kaksi liikettä siinä missä yhdenkin. Mutta se ei pitänyt ollenkaan paikkansa. Tein silloin itsekin asiakastöitä täysipäiväisesti. Viisitoista vuotta sitten perustin liikkeen Nummelaan ja lopulta keskitin koko yritystoimintani tänne myymällä toiset liikkeeni. Terveydellisten syiden takia jouduin vähentämään omia asiakastöitäni ja keskittymään liikkeen- ja työnjohtoon. Nykyään otan asiakkaita vastaan kahtena päivänä viikossa. Yrityksessäni on tällä hetkellä kahdeksan työntekijää.

Asiakkaiden saaminen ja toiminnan pitäminen kannattavana ei ole helppoa. Aloitin mielestäni liian lyhyellä työkokemuksella: nuorena en vielä osannut ajatella kaikkia yrittämiseen liittyviä riskejä. Onneksi matkassa oli onnea mukana. Ennen oman yrityksen perustamista suosittelen muutaman vuoden työkokemuksen hankkimista. Työskentelytekniikan ja asiakaspalvelunkin hallitseminen vie aikaa. Yrittäjyyttä ei opi alan koulussa. Oikeastaan kaupallisesta lisäkoulutuksesta olisi hyötyä, mm. rahaliikenteen hallinta ja markkinointi vaativat kokemusta. Yrittäjän on oltava moniosaaja. On myös hyvä käydä ainakin jokin yrittäjäkurssi. Vaikka tällä alalla ei rikastu, hoitamalla asiat hyvin voi kuitenkin tulla taloudellisestikin hyvin toimeen. Yrittäjän on varauduttava myös yllätyksiin: laitteet ja koneet voivat rikkoutua, suunniteltuna loma-aikana voikin joutua töihin. Kun on sairaana, kulut ovat samat, mutta tuloja ei ole. Yrittäjän on itse hoidettava asiat alusta loppuun, kukaan muu ei niitä tee. Toisaalta yrittäjänä saa suunnitella työnsä ja aikataulunsa vapaasti. Työpäivät ovat tosin pidemmät kuin toisen palveluksessa.

Oman yrityksen aloittamiskustannukset vaihtelevat paikkakunnan mukaan. Alkukustannukset ovat kovat, eikä ole ollenkaan itsestään selvää, että asiakkaita on riittävästi. Peruskustannuksia ovat oman liikehuoneiston vuokra- ja remontointikulut. Kalusteet, tarvikkeet, välineet ja perusvaraston hankkiminen maksavat. Lisäksi tulevat puhelin-, markkinointi- ja kirjanpitäjäkulut. Samaan aikaan olisi maksettava itselleen eläkettä. Pankkilaina auttaa alkuun, mutta lainatkin on maksettava takaisin. Alussa on osattava laskea budjetti seuraavallekin vuodelle ja oltava valmis tekemään ympäripyöreitä päiviä. Ala on hyvin suhdanneherkkä. Lama-aikana työnsaantimahdollisuudet ovat heikommat ja yrittäjillä on vaikeuksia rahoittaa investointinsa. Huomasin yrityksessäni laman vaikutuksen mm. tuotemyynnin vähenemisenä.

Nykyään on yleistä toimia nk. vuokratuolityöntekijänä. Tuolin vuokraaja vuokraa tilan käyttöönsä sovituin ehdoin. Vuokratuolilainen maksaa itse omat eläkemaksunsa, arvonlisäveronsa jne. eli huolehtii normaaleista yrittäjän velvollisuuksista. Koska vuokra on maksettava myös kesäloman ja sairauden aikana, täytyy työtä ajatella pitkäjänteisesti.

"Parturi-kampaajan palkan maksaa aina asiakas"

On tärkeää, että työntekijät viihtyvät. Tarvitaankin psykologista silmää hyvän työilmapiirin luomiseen. Joskus toimin ikään kuin äitihahmonakin työntekijöilleni. Yhteishenki heijastuu asiakaspalveluun ja sitä kautta yrityksen menestymiseen. Henkilökunnan ammattitaidosta, motivaatiosta ja virkistyksestäkin on huolehdittava myös säännöllisellä koulutuksella.

Parturi-kampaajan palkan maksaa aina asiakas. Olennaisinta työssä on asiakaspalvelu. Liikkeitä on paljon, ja asiakkaalla on aina varaa valita. Jokainen asiakas on otettava vastaan kuin kuningatar. On opittava keskittymään työhön mahdollisista omista huolistaan huolimatta. Ulospäinsuuntautunut ja positiivinen ihminen pärjää parhaiten asiakaspalvelussa. Jos asiakas on vaikeassa elämäntilanteessa, on hienotunteisuus tärkeää. Keskusteltaessa asiakkaan kanssa on samanaikaisesti päätettävä työsuunnitelmasta. Jo asiakkaan tullessa liikkeeseen on analysoitava nopeasti, mikä sopii hänen tyyliinsä.

Mielestäni parasta työssä on se, että saa alusta asti suunnitella työnsä itse, toteuttaa sen ja nähdä lopputuloksen. Palautteenkin saa välittömästi. Ilo onnistumisesta ja asiakkaiden tyytyväisyydestä auttaa jaksamaan. Harvassa työssä saa niin suuren palkinnon tehdystä työstä. Aina eivät kaikki asiakkaat ole kuitenkaan tyytyväisiä. Asiakkaalle ei ole helppoa tulla uudelleen liikkeeseen ilmaisemaan tyytymättömyyttään. Silloin on tilaisuus vielä korjata tilanne. On selvitettävä järjestelmällisesti, mitä on tapahtunut ja mitä asian hyväksi voidaan tehdä. Nöyryys ja rehellisyys myöntää virheensä on tärkeää. Uuden, kokemattoman työntekijän työsuunnitelman tarkastamme etukäteen. Olen aina sanonut työntekijöilleni, että on parempi kysyä kuin tehdä tietämättömyyttään väärin.

Työssä on oltava aito halu tehdä kauniimpaa jälkeä. Tänä päivänä muoti muuttuu jatkuvasti ja hiusten käsittelyaineet kehittyvät. Oman ammattitaidon ylläpito on tärkeää, jotta hallitsisi alan uusimmat tekniikat ja tiedot. Peruskoulutus on vasta alku oppimiselle. Aina löytyy opittavaa. Jos hakeutuu alalle, on oltava aidosti kiinnostunut muodista. On tunnettava vaate-, meikki- ja kampausmuodit. On oltava valmis lähtemään omalla vapaa-ajallaan viikonloppuisin ja iltaisin kursseille ja messuille. Myös työajat painottuvat yhä enemmän iltoihin ja viikonloppuihin. Aamu-uniselle työajat sopivat oikein hyvin! Toisaalta arkipäivän vapailla on hyvätkin puolensa. Työ on myös sesonkiluonteista. Koulujen päättäjäisaikaan keväällä, kesällä hääjuhlien aikaan ja koulujen syyslukukauden alkaessa on kiireisintä. Juuri sesongin aikana tehdään pisimpiä päiviä.

Tehdessäni työntekijävalintoja kiinnitän erityistä huomiota ehdokkaan asenteeseen. Aktiivisuus ja motivoituneisuus on tärkeää. Jos asenne on väärä, on vaikea opettaa muutakaan. Asiakkaat huomaavat ystävällisyyden, sitä vastoin negatiivisuus heijastuu koko työyhteisöön. Toisen huomioonottaminen ja auttamishalu ovat parturi-kampaajan työssä välttämättömiä. Työnantajan on voitava myös luottaa työntekijäänsä. Näin pienellä alalla voi epärehellisen työntekijän olla vaikeaa saada töitä enää muualta.

"Työympäristön puhtaudesta huolehtiminen on tärkeää"

Hiusten leikkaus tehdään yleensä kaikille asiakkaille. Miehiltä ajetaan ja muotoillaan parta sekä lyhennetään viiksiä. Sekä miehille että naisille tehdään hiusten värjäyksiä, permanentteja ja kohottamiskäsittelyjä. Naisilla värikäsittelyt ovat yleisimpiä: raidoitukset, kokovärjäykset, kevytvärjäykset, kestovärjäykset ja vaalennukset. Värioppi on syytä opetella alusta alkaen hyvin. Jos perustietoja ei ole, ei värjäystä voi oppia kunnolla. Samoin kihartamiskäsittelyissä on lukuisia eri vaihtoehtoja. Lisäksi teemme kulmien ja ripsien värjäyksiä, ja joissain kampaamoissa tehdään myös rakennekynsiä tai manikyyriä. Jotkut yhdistävät parturi-kampaajakoulutukseen maskeeraajan koulutuksen, jolloin voi tehdä laajemmin myös meikkauksia. Asiakkaille myydään yhä enemmän kokonaisuuksia.

Parturi-kampaajan on ymmärrettävä hiusten käsittelyaineisiin liittyvää kemiaa ja osattava yhdistää erilaisia tekniikoita. Nykyaikana ei tule enää toimeen yhdellä permanenttiaineella ja väriaineella. Kun aloitin, oli tuotevalikoima suppea. Tarjonta on kasvanut paljon ja aineet ovat kehittyneet hoitavampaan suuntaan. Tuotteet on tunnettava hyvin, koska jo pienellä haastattelulla on osattava tehdä oikea arvio asiakkaalle suositeltavista aineista. Hiustenkäsittelyaineet ovat tulleet yhä hoitavammiksi ja paremmiksi. Hiustenhoito on kokonaisvaltaistunut. Asiakasta opastetaan myös kotihoidossa ja suunnitellaan yksilöllisesti tarvittavat jatkotoimenpiteet. Jokaisella asiakkaalla on erilainen hiuspohja ja hiuslaatu. Parturi-kampaajan on tunnistettava myös hiuspohjan sairauksia ja tarvittaessa ohjata asiakas ihotautilääkärin luokse.

Kampaajan ammattia ajatellaan usein vain kampausten tekemisenä. Jokaisen asiakkaan jälkeen on paikka myös siivottava: lattia lakaistaan ja pinnat pyyhitään sekä perustyövälineet, kuten sakset, kammat, harjat, permanentti- ja kohotusrullat, värjäykseen käytettävät sudit ja astiat on pestävä ja desinfioitava. Asiakkaan aikanakin on työympäristön puhtaudesta huolehtiminen tärkeää. Mm. permanenttirullat on pestävä heti, jotta ne ehtivät kuivua seuraavalle asiakkaalle. Silloin kun ei ole asiakkaita, siivotaan yleispaikkoja. Jos omien jälkien siivoamien tuntuu vaikealta, ei tämä ammatti mielestäni ole hyvä valinta. On oltava työtavoissaan järjestelmällinen, koska samoja työvälineitä käyttävät muutkin. Sotkuisuus ärsyttää työtovereita ja karkottaa asiakkaat. Ihan samoin kuin ravintolassa: jos pöydässä on vielä edellisen ruokailijan jäljet, ei ruokakaan maistu. Opettajamme koulussa korosti myös kampaajan oman henkilökohtaisen hygienian tärkeyttä: Kädet eivät saa haista tupakalle eikä hengitys tupakalle tai valkosipulille. Voimakkaat hajuvedet on jätettävä vapaa-ajan käyttöön.

 

"Fyysisesti raskasta seisomatyötä"

Työ on fyysisesti raskasta. Jatkuva seisomatyö sekä yksipuoliset työasennot aiheuttavat staattista jännitystä rasittaen erityisesti ylävartaloa ja selkää. Aloittaessani ammatissa en suhtautunut kovin vakavasti vanhojen työntekijöiden kehotuksiin vahvistaa niska-hartia-alueen lihaksia jumppaamalla. Vasta kun aloin ensimmäisen kerran oireilla, muistin neuvot. Käsieni rasitusvammojen vuoksi olen joutunut sittemmin vähentämään varsinaista kampaustyötä. Venytykset ja nimenomaan ylävartaloa kuormittava säännöllinen liikunta ovat todella tärkeitä.

Alalle hakeutuvan perusterveyden on oltava hyvä. Jos sairastaa esimerkiksi astmaa tai atooppista ihottumaa, on hyvin todennäköistä, että jossain vaiheessa joutuu vaihtamaan alaa allergiataipumuksen vuoksi. Samoin mm. selän rakenteelliset viat kuormittuvat jatkuvassa seisomatyössä. Aineet kylläkin kehittyvät jatkuvasti ja terveysriskitkin sitä myötä vähenevät. Liikkeisiin voidaan asentaa erilliset ilmastointilaitteet, jotka vähentävät ilmassa leijuvia kemikaaleja, ja suojakäsineiden käyttö suojaa ihoa.

"Tämä on työtä, jota on mahdoton automatisoida"

Koen työni edelleen haastavaksi. Iän myötä ammattitaitokin kehittyy. Vanhemmiten suurin osa toimii yrittäjinä. Tiedän alalle vanhempanakin kouluttautuneita. Muuta työelämää nähneenä voi motivaatio olla suurempikin kuin nuoren ihmisen.

Suosittelen hiusalan perustutkinnon suorittamista alan ammatillisessa oppilaitoksessa. Koulussa opetetaan alalla vaadittava perusteoria ja -taidot valmiina pakettina. Yksityistäkin koulutusta on tarjolla, mutta se maksaa melko paljon. Opiskeluaika on yksityisissä oppilaitoksissa lyhyempi ja asiakastöitä tehdään enemmän. Lyhyt koulutusaika vaatii enemmän omaa aktiivisuutta, on oltava valmis opiskelemaan itse lisää. Oppisopimuskoulutuskin on mahdollista. Koulutusvaihtoehtoja miettiessään on hyvä harkita, kuinka paljon on itse valmis tekemään töitä. Lisäkoulutuksella työmahdollisuudet monipuolistuvat. Osa parturi-kampaajista työskentelee mm. kouluttajana. Suomalainen kampaaja on hyvin koulutettu, ja se mahdollistaa myös ulkomailla työskentelyn.

Kun aloitin työt harjoittelijana, näin oppilaana arkipäivän työn ihan ruohonjuuritasolla. Harjoitteluaika olisi varmasti hyödyksi jo ennen koulutukseen hakeutumista. Etenkin suuret parturi-kampaamot tarvitsevat apulaisia. Isommissa liikkeissä oppii erilaisia työtapoja, koska työntekijöitä on enemmän.

Ammattimme arvostus on kasvanut. Uskon, että tulevaisuudessa ihmiset sijoittavat enemmän ulkonäkönsä hoitamiseen. Toivon, että myös palkkaus kohoaisi sen myötä. Tämä on työtä, jota on mahdoton automatisoida.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius
Kuvat: Jukka Uotila