Naprapaatti

Vesa Niemelä, 31
Helsingin Selkä Center

Jo yrityksemme nimi kertoo siitä millaisten vaivojen kanssa meille tullaan: meitä työllistävät eniten niskan ja selän alueen ongelmat. Helsingin Selkä Center on yksityinen fysikaalinen hoitolaitos, joka on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitoon. Toimin yrityksessä sekä fysioterapeuttina että naprapaattina.

Naprapatia - niksauttamista?

Naprapatia on manuaalisen terapian koulukunta ja kuuluu samaan ammattiryppääseen kuin kiropraktikot, osteopaatit ja tuki- ja liikuntaelimiin erikoistuneet fysioterapeutit. Naprapaatti on tuki- ja liikuntaelinvaivoihin, eli lihasten ja nivelten ongelmiin erikoistunut hoitohenkilö. Monesti kysytään, mitä eroa on fysioterapeutilla ja naprapaatilla. Tuki- ja liikuntaelimiin erikoistuneen fysioterapeutin työn ja naprapaatin työn tavoitteet ovatkin samat. Molemmat antavat terapiaa, jotta ihmisen toimintakyky palautuisi. Suurin ero on niissä työkaluissa, joilla tavoitteeseen pyritään.

Naprapaatin koulutukseen ja osaamiseen kuuluu manuaalisen terapian tekniikoita, joita fysioterapeutit eivät yleensä käytä. Tällaisia ovat esimerkiksi selkärangan ja muiden nivelten manipulaatiohoidot. Manipulaatiohoito on sitä, mitä kansankielessä kutsutaan "niksauttamiseksi". Siinä toiminnaltaan häiriintyneeseen niveleen kohdistetaan nopea, impulssimainen liike. Tavoitteena on parantaa nivelen ja pehmytkudoksen liikkuvuutta. Toinen tekniikka on nimeltään mobilisaatio. Mobilisaatiohoidoissa tavoite on sama kuin manipulaatiossa, mutta toimenpide suoritetaan hitaammilla, pehmeämmillä ja toistetuilla liikkeillä.

Lisäksi naprapaatti käyttää tuki- ja liikuntaelinterapiassa myös niin sanottuja aktiivisia hoitomenetelmiä: terapeuttista harjoittelua ja neuvontaa. Apuna käytetään myös erilaisia fysikaalisia kivunhoitomenetelmiä kuten elektroterapiaa.

Työn nopea rytmi viehättää

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Halusin hoitoalalle, ja liikuntaharrastukseni kautta olin kiinnostunut ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja kehon toiminnasta.

Fysioterapeutiksi opiskellessani tutustuin henkilöön, jolla oli naprapaatin koulutus. Naprapatia alkoi kiinnostaa minua. Huomasin miten laaja tietämys tuttavallani oli tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitamisesta. Siinä vaiheessa olin jo suunnitellut erikoistuvani tuki- ja liikuntaelinten hoitoon. Naprapatian opinnot alkoivat tuntua luonnolliselta jatkeelta sille, mistä olin kiinnostunut. Naprapaatin koulutukseen kuuluu paljon käytännön tekniikoiden opiskelua ja harjoittelua.

Heti fysioterapeutiksi valmistuttuani lähdin opiskelemaan naprapatiaa Tukholman Naprapat Högskolaniin. Neljän vuoden opiskelun jälkeen valmistuin naprapaatiksi vuonna 1999. Suurin osa Suomen naprapaateista on opiskellut Tukholmassa tai Pohjois-Amerikassa. Aikaisemmin Suomessa ei ollut naprapaatin koulutusta ollenkaan. Koulutus aloitettiin Suomessa vasta kaksi ja puoli vuotta sitten Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa.

Tuki- ja liikuntaelinhoidoissa minua viehättää työn nopea rytmi. Manuaalisessa terapiassa on loogisuutta, jonka koen omakseni. Ongelmat ovat usein akuutteja ja luonteeltaan toiminnallisia. Naprapatiassa potilaan ongelma voi ratketa muutamalla hoitokerralla. Potilaat käyvät hoidossa yleensä noin kahdesta kymmeneen kertaa. Tuki- ja liikuntaelimiin erikoistuminen olikin minulle luultavasti persoonakysymys. Minun on helpompi motivoitua, kun näen työn tuloksen heti.

Fysioterapeutin koulutuksesta hyötyä

Valmistumisesta lähtien olen tehnyt naprapaatin työtä täysipäiväisesti tässä samassa paikassa. Aloitin Selkä Centerissä osa-aikaisena jo opiskeluaikana. Nyt teen työtäni työsuhteisena työntekijänä. Meidän yrityksessämme on yksitoista potilastyötä tekevää henkilöä. Kaikki ovat koulutukseltaan vähintään fysioterapeutteja. Lisäksi kolmella meistä on myös naprapaatin koulutus ja kolmella on fysioterapian manuaalisen terapian jatkotutkinto.

Meidän alallamme on tarjolla paljon jatkokoulutusta, joissa opiskellaan esimerkiksi uusia terapiamenetelmiä ja -tekniikoita. Olen itsekin käynyt useita kurssimuotoisia jatko- ja lisäkoulutuksia eri hoitomenetelmistä: akupunktiota, NLP:tä, sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen työotteeseen ja kommunikointiin liittyviä koulutuksia. Koulutuksista saa usein uutta näkökulmaa ja uusia työkaluja omaan työhön. Tärkeää on myös, että koulutuksissa tapaa muita oman ammattikunnan edustajia joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia.

Koen, että fysioterapeutin koulutuksesta on minulle naprapaattina hyötyä sitä kautta, että se lisää näkökulmia työskentelyyni sekä laajentaa hoitokäytäntöjen valikoimaa. Fysioterapeutin nimikkeellä on myös iso käytännön merkitys. Tällä hetkellä potilaat voivat saada Kela-korvauksia vain fysioterapeutin antamasta hoidosta. Yksityisinä naprapaatteina työskentelevien potilaat joutuvat maksamaan hoidon kokonaan itse.

Osa meidänkin asiakkaistamme marssii sisään suoraan kadulta ja maksaa hoidon itse. Osa tulee lääkärin lähetteellä tai esimerkiksi työterveyshuollon kautta. Lääkärien mielipiteellä on iso vaikutus meidän työhömme. Viimeisten vuosien aikana lääkärit ovat hyväksyneet laajemmalti manuaalisen terapian ja sitä kautta myös naprapatian hoitomuotona. Lääkärit lähettävät potilaita meille silloin, kun katsovat että he voisivat hyötyä manuaalisesta terapiasta esimerkiksi lääkehoidon rinnalla.

Moderni ammattiryhmä

Parhaita asioita naprapatiassa on, että se on moderni ammattiryhmä joka reagoi uusiin asioihin nopeasti. Uutta tietoa sulautuu naprapatiaan eri aloilta koko ajan. Kun naprapatia on hyväksytty viralliseksi ammatiksi, yhteistyö muiden terveydenhuollon ammattiryhmien, kuten lääkäreiden, työterveyshoitajien ja toimintaterapeuttien kanssa on lisääntynyt. Kontaktipinta muuhun terveydenhuoltoon laajenee koko ajan.

Jos naprapaatti haluaa alkaa tehdä aivan toisentyyppistä työtä, voi se vaatia paljon lisäkoulutusta. Naprapaatin perustyökenttä on loppujen lopuksi aika rajattu, koska naprapaatin koulutus suuntautuu melko kapealle alueelle. Potilastyön ohella osa naprapaateista toimii esimerkiksi kouluttajina tai konsultteina terveydenhuollon piirissä. Uskon, että ammattikorkeakoulututkinto parantaa tulevaisuudessa naprapaattien jatkokouluttautumismahdollisuuksia.

Naprapaatit hyväksyttiin osaksi suomalaista terveydenhuoltoa vasta 1990-luvulla. Naprapaatti rekisteröitiin viralliseksi terveydenhuollon ammatiksi vuonna 1994. Siitä lähtien naprapatian käyttö on koko ajan lisääntynyt. Silti ainakaan vielä julkisella sektorilla ei ole olemassa naprapaatin virkoja. Suomessa naprapaatti on lähes aina yrittäjä. Siksi naprapaattikoulutuksessa puhuttiinkin paljon ammatinharjoittajana toimimisesta. Ja opintoihin kuului yrityksen pyörittämiseen liittyviä asioita.

Yrittäjänä olo vaatii tietyn asennoitumisen. Se teettää lisätyötä, ja pitää itse miettiä miten rahoittaa omat lomansa ja maksaa eläkkeensä. Toisaalta yrittäminen suo vapauksia, kun voi itse suunnitella työtahtinsa. Potilaat kuitenkin sitovat. Kun almanakka on täynnä varauksia, joutuu suunnittelemaan myös yksityiselämäänsä pitkällä aikavälillä. Lomalle ei voi lähteä ykskaks.

Nyt kun naprapaatti on virallinen terveydenhuollon tutkinto, on mahdollista että tulevaisuudessa perustetaan naprapaatin virkoja myös julkiselle puolelle. Nykyisen naprapaattikoulutuksen työharjoittelun voi suorittaa myös julkisella sektorilla. Silti todennäköisesti suurin osa naprapaateista joutuu tulevaisuudessakin työllistämään itse itsensä.

Terapia on luova tapahtuma

Naprapatiaan liittyy yhä tietämättömyyttä ja jopa pelkoja. "Niksauttaminen" kuulostaa hurjalta. Moni varmaan miettii, että sattuuko se ja onko se vaarallista. Niitä ihmisiä, joilla on naprapatiasta voimakkaita ennakkoluuloja, en useinkaan tapaa, sillä he harvoin edes hakeutuvat naprapaatin hoitoon.

Naprapatiassa manuaalisissa hoitomenetelmissä tärkeintä on tekniikka. Voimaa tarvitaan vain joskus hyvin isokokoisten ihmisten kanssa. Itse en ole erityisen suuri tai voimakas, mutta pärjään suurimmassa osassa tapauksista ihan hyvin. Manuaalisten hoitojen lisäksi iso osa työstä on tutkimista ja tilanteen arvioimista, keskustelua potilaan kanssa, konsultaatioita, ja hoitosuunnitelmien tekoa. Ongelmien ratkominen yhdessä potilaan kanssa keskustelemalla ja työskentelemällä tekee tästä työstä mielenkiintoista.

Oireet voivat eri ihmisillä olla samantyylisiä, mutta sama vaiva käyttäytyy jokaisella eri tavalla. Siksi tilanne vastaanotolla on aina uusi. Ihmisten elämäntilanne, työ ja elämäntavat ovat erilaisia. Jokaisen ihmisen tarina oman asiansa ympärillä on mielenkiintoinen ja vaatii omanlaisensa lähestymistavan. Ajattelenkin, että terapia on luova tapahtuma.

Neuvonantajana paranemisprosessissa

Päivän aikana tapaan kymmenestä kahteentoista potilasta, tiiviissä rytmissä. Jos potilaita olisi enemmän, kasvot alkaisivat mennä sekaisin. Siksi koetan olla tekemättä pidempää kuin kahdeksan tunnin päivää. En halua tehdä työtä rutiinilla, vaan haluan olla läsnä ja keskittyä jokaiseen potilaaseen.

Monet hoidossa käyvät ihmiset ovat liikunnasta kiinnostuneita ja haluavat neuvoja siihen millaista liikuntaa heidän kannattaisi harrastaa. Minulla on kilpaurheilutausta, ja liikunta on edelleen tärkein vapaa-ajan harrastukseni. Liikunnallinen tausta onkin tässä työssä plussaa. Kun itse harrastaa liikuntaa, voi puhua potilaiden kanssa omien kokemusten kautta.

Tässä työssä on hyvä, jos pitää ihmisistä. Jos ihmisten kanssa oleminen tuntuu hankalalta, voi tällainen työ tuntua raskaalta. Ihmiset tulevat tänne oman elämänsä kanssa, ja heidän tavoitteensa pitää olla hoidon lähtökohta. Minun roolini on toimia konsulttina ja neuvonantajana paranemisprosessin varrella. Ajattelen, että terapeuttina en paranna ihmistä, vaan ihminen hoitaa itse itsensä. Työn tyydytys tulee auttamisesta ja potilailta saamastani palautteesta.

Haastattelu ja teksti: Niina Mäkeläinen
Kuvat: Jukka Uotila