Lähihoitaja, vanhustyö

Tuula Lassila, 49 v.

Vanhustyö voi yllättää

Monilla lähihoitajaopiskelijoilla on kielteinen ennakkoasenne vanhustyötä kohtaan. He pelkäävät vanhuksia ja arkailevat koskettaa. Tutustuttuaan työympäristöön ja iloisesti tarinoivaan porukkaan moni on alkanut pitää työstä ja vaihtanut suuntautumislinjaa. On ehkä löytänyt uusia puolia itsestään.

Nuorena minäkin halusin akuuttihoidon pariin. Apuhoitajaksi valmistuttuani työskentelin vanhainkodin sairaalaosastolla, sitten sairaalassa ja myöhemmin vuosikausia terveysasemalla. Lisäkoulutuksen turvin toimin nyt kolmatta vuotta lähihoitajana Munkkiniemen palvelutalossa Helsingissä.

Vanhustyö poikkeaa työotteeltaan ja ilmapiiriltään muusta terveydenhuollon työstä. Hoito tapahtuu vanhusten ehdoilla, rauhallisesti, kiireettömästi ja kuitenkin tehokkaalla ja turvallisella tavalla. Kilpailuhenki on vanhustyössä tuntematon käsite.

Vanhustyö muokkaa tekijäänsäkin. Välittäminen ja huolehtiva työote karsii pois itsekeskeisen ajattelutavan.


Tehostettua hoitoa läpi vuorokauden

Helsingin kaupungin ylläpitämä Munkkiniemen palvelutalo on keskimääräistä pienempi, vain kahdenkymmenenkahdeksan asunnon yksikkö. Hoidon piiriin kuuluu kaksikymmentäkaksi vanhusta eli asukasta. Tällä hetkellä nuorin heistä on 77, vanhin 99 vuotta. Asukkaiden kunto vaihtelee. Jo pääsy palvelutaloon merkitsee kuitenkin, että vanhus on niin huonokuntoinen, ettei selviä kotona omin avuin.

Kolmessa pienkerrostalossa sijaitsevat asunnot ovat suuria yksiöitä ja kaksioita. Ne ovat vanhusten oikeita koteja. Osa asukkaista elää täysin itsellisesti, osa tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Kaikille hoidon piirissä oleville asukkaille laaditaan yksilöllinen hoito- ja palvelusuunnitelma.

Tarjoamme tehostettua hoitoa kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa yhdentoista työntekijän voimin. Toteutamme kuntouttavaa hoitoperiaatetta. Teemme työtä asukkaan voimavarojen mukaan. Vaikka palvelutalossa työskentelemmekin, emme tiskaa ja pujottele sukkia jalkaan, jos asukas suoriutuu itse.

Päivällä palvelusta vastaa vähintään kolme hoitajaa, iltaisin kaksi. Öisin paikalla on päivystävä hoitaja. Käyn asukkaiden luona monta kertaa päivässä, joidenkin kohdalla aloitan heti aamulla. Autan vanhusta peseytymään, pukeutumaan ja nauttimaan aamupalaa. Tarvittaessa nostan hänet pyörätuoliin, avustan liikkumisessa ja muissa päivittäisissä toiminnoissa.

Ruoka tuodaan taloihin vaunulla, josta annostelen ateriat huoneisiin. Huolehdin asukkaan lääkkeistä ja annan insuliinipistoksia. Iltaisin avustan iltapalalla ja autan riisuutumisessa.

Minua tiedetään odottaa. Asukkaalle vierailuni saattaa olla päivän kohokohta. Olemme tietenkin tehneet keskenämme sinunkaupat. Viivyn vanhuksen luona tarpeellisen ajan ja teen työni rauhallisesti. Jo entisissä työpaikoissani opin välttämään hosumista. Kiire johtaa vain virheisiin, jotka on jossain vaiheessa korjattava. Moni työ, vaikkapa haavahoito sujuu parhaiten asukkaan kanssa istuessa ja puhellessa.


Havainnoitava tärkeitä asioita

Jaamme työt niin, että kullakin hoitajalla on vastuullaan neljä asukasta. Olemme aina asukkaiden tavoitettavissa. Liikumme ja harrastamme yhdessä. Kesällä vietämme aikaa pihalla tai liikumme lähialueella. Talvisin harva vanhus viitsii lähetä ulos palelemaan. Silloin harrastamme sisätiloissa, kokoonnumme takkahuoneeseen, pelaamme ja pidämme seuraa toisillemme.

Päivän aikana voi sattua yllätyksiä. Asukas saattaa kaatua, satuttaa lonkkaansa tai kärsiä äkillisistä sydänkivuista. Itselläni on vahva somaattisten sairauksien tuntemus, mutta jokaisen hoitajan pitää hallita ensiapu. Lähihoitajan ammattiosaamista on taito olla valppaana ja havainnoida oikeita asioita.

Kuka tahansa osaa suihkuttaa, mutta vain ammatillinen koulutus ja kokemus antavat valmiuden samalla havainnoida tärkeitä asioita.Suihkuttaessaan ammattilainen tutkii ihon ja vartalon. Onko iho siisti ja kuiva, löytyykö kehosta haavoja tai mustelmia? Vanhus on kenties kaatunut ja jättänyt kertomatta asiasta. Ammattilainen arvioi takamusten kannikoita siinä missä asukkaan mielialaakin. Hän tarkkailee kaikkea, ruoan ja nesteen määrää, jopa virtsan hajua.

Teen kaksivuorotyötä. Vaikka toimin asukkaiden parissa usein yksin, minun ei tarvitse ratkoa ongelmia itsekseni. Asukkaan vastuuhoitaja, varavastuuhenkilö ja kulloinenkin hoitaja tekevät päätökset yhdessä. Tarvittaessa neuvottelen kollegoiden kanssa tai pyydän lääkärin kannanottoa. Vanhustyössä hoito vaarantuu, jos hoitaja ei rohkene pyytää apua.

Yhteydenpito asukkaan omaisiin on oleellinen osa hoitoa. Tapaan omaiset vähintään puolen vuoden välein. Puhumme asukkaan tilasta, hoitosuunnitelman toteutumisesta ja sen mahdollisista tarkistuksista. Moni vanhus ei kehtaa pyytää apua omaisilta kokiessaan olevansa vain häiriöksi. Meidän asukkaidemme omaiset ovat kiitettävän aktiivisia, mutta pyrimme silti lisäämään vuorovaikutusta.


Vanhus ilmaise tunteensa

Oman työurani aikana vanhustyö on kehittynyt valtavasti, vaikka joskus kuulee väitettävän aivan muuta. Seitsemänkymmentäluvulla ei puhuttu kuntoutuksesta. Vanhukset makasivat sängyssä, heidät käytiin kääntämässä vain vaipanvaihdon ajaksi. Ruokinta tapahtui nenämahaletkuilla. Vatsantoimituspäivä oli rutiinikäytäntö: yöllä annettiin ruiskeet, aamulla vanhus vietiin laverilla suihkutettavaksi.

Tänään vanhus saa tarvitessaan sähkökäyttöisen vuoteen. Hänen asuntoonsa asennetaan nosturi. Hoitajan työkin on keventynyt apuvälineiden ansiosta. Kehittyvä teknologia näyttää vievän hoitotyötä entistä parempaan suuntaan. Uudet laitteet eivät kuitenkaan korvaa hoitavia käsiä. Pidän Suomen vanhustenhoidon tilaa hyvänä, vaikka alalle ennustettu henkilökuntavaje huolestuttaakin. Ainakin toistaiseksi olemme voineet palkata taloomme välttämättömät sijaiset.

Työn laatua seurataan ja mitataan tyytyväisyyskyselyin. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys ja sosiaalisuus palvelutalossamme on lisääntynyt. Asukkaat ovat tulleet ulos huoneistaan pihagrillille ja talojen yhteistiloihin. Kaikkien kohdalle sattuu luonnollisesti huonojakin päiviä, mutta vanhus osaa ilmaista tunteensa.

Ikävän ja lohduttomuuden tunnelmissa vanhus voi ilmaista halunsa luopua elämästä. Innostusten hetkellä hän osoittaa reippautta, jota harvoin näkee missään. Kun vanhus antaa hoitajalle myönteistä palautetta, hänen kiitoksensa on varmasti aito ja rehellinen.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki