Kätilö

Päivi Laine, 32 v.

Kätilön ammatissa yhä käsityön leima 

Tekniikka lisää potilasturvallisuutta, mutta syntymä voidaan hoitaa ilman laitteitakin. Kätilön ammattitaito perustuu kykyyn kuunnella, havainnoida ja tehdä työtä käsillä. Vauvan ulossaattaminen on pikkutemppu. Haasteellisinta on auttaa ja tukea synnyttäjää. 

Kätilö voi toimia synnytyssalissa, synnyttäneiden osastolla, naistentautien yksikössä tai äitiyspoliklinikalla. Olen työskennellyt kaikissa tehtävissä. Parhaiten viihdyn kuitenkin juuri synnytyssalissa. Nopeat tilanteet ja työn yllätyksellisyys viehättävät minua. Useimmiten teen työni täysin itsenäisesti. 

Synnytyssalissa tarvitaan lääkäriä vain silloin, kun tapahtuu poikkeuksellista. 

Työskentelen kätilönä Hyvinkään sairaalassa. Sairaala kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin, joten synnyttäjä voi vapaasti valita sairaalansa. Lähialueiden synnyttäjistä kuitenkin vain pieni osa hakeutuu pääkaupunkiseudulle. Yksiköllämme on pienen ja hyvän maine.  Sairaalaamme ei pidetä vauvatehtaana. 

Autan  potilasta sietämään 

Synnytyksen käynnistyminen on yksilöllistä. Normaalisynnytys ajoittuu raskausviikoille 37 – 42. Neuvolat lähettävät sairaalaan esitiedot, joista ilmenee aikaisemmat raskaudet ja synnyttäjän mahdolliset sairaudet. Kun aika koittaa,  synnyttäjä saapuu sairaalaan. Olen saattanut kehottaa potilasta vielä odottamaan. Moni tulee siitä huolimatta. 

Sekin sopii. Pääasia, että vauva voi hyvin ja synnyttäjä kokee olonsa turvalliseksi. 

Työvuorossa työskentelee kolme kätilöä. Jos minä otan potilaan vastaan, hoidan  luultavasti hänen synnytyksensäkin. Sijoitan hänet johonkin kuudesta tarkkailuhuoneestamme, tutkin kohdunsuun, tunnustelen lantiotilavuuden, vauvan koon ja asennon synnytyskanavassa. Kytken sikiön sydänvalvontalaitteeseen ja tarkkailen sydämen lyöntitiheyttä. 

Kuuntelen potilasta ja seuraan ja kohdunsuun avautumista. Autan  potilasta tekemään olonsa siedettäväksi. Lähes kaikki synnyttäjät tarvitsevat kivunlievitystä. Jos valitaan lääkkeetön hoito, ohjaan potilasta liikkumaan, etsimään sopivia asentoja ja käyttämään ammetta tai suihkua. Jos turvaudutaan lääkitykseen, se annetaan synnytyssalissa. Puudutuksen suorittaa aina lääkäri. 

Synnyttäjän mukana on useimmiten joku läheinen, useimmiten puoliso. Vaikka mies saattaa tuntea voimattomuutta, hänen läsnäolonsa rauhoittaa synnyttäjää. Kätilö ei välttämättä ehdi keskittyä vain yhteen potilaaseen. Käynnissä voi samanaikaisesti olla neljä synnytystä. Synnytyssalien ja kanslian monitoreissa näkyvät kaikki sydänäänikäyrät. Vaikka potilas jää yksin kätilön poistuessa paikalta, työtä tehdään taustalla. 

Jos vauvalla on hätä 

Olen oppinut luottamaan vaistooni.  Vaikka mittarit lupaavat hyvää, saatan epäillä, noinkohan vauva mahtuu alakautta. Keskustelen epäilystäni kollegoiden kanssa tai otan yhteyttä lääkäriin. Kokemuksen myötä olen oppinut myös kuuntelemaan äitiä. Hänen tuntemuksensa ohjaavat synnytystä oikeaan suuntaan.  

Pitkä avautumisvaihe voi turhauttaa äitiä. Kun synnytys vihdoin käynnistyy, ponnistusvaihe on rasittavuudestaan huolimatta selkeä tapahtuma. Ensisynnyttäjän synnytys voi kestää kaksitoista tuntia, ponnistusvaihe kenties tunnin. Uudelleensynnyttäjällä ponnistusvaihe saattaa olla ohi viidessä minuutissa. 

Potilaan huuto on hyvä merkki. Synnyttäjä ei huuda tuskaansa vaan kuulantyöntäjän tavoin hakee suoritukseensa voimaa. Jos sikiön sydämen lyöntitiheys hidastuu, vauvalla on hätä. Silloin kutsutaan paikalle lääkäri. Synnytystä nopeutetaan ottamalla sikiö ulos alakautta imukupin avulla. Joskus turvaudutaan leikkaukseen, sektioon. Silloin potilas siirretään leikkaussaliin. Minä siirryn mukana, avustan lääkäriä ja huolehdin vastasyntyneestä. 

Lapsen ulostulo on käänne, joka kertoo synnytyksen onnistuneen. Tässä vaiheessa toinen kätilö tukee avukseni. Hän varmistaa syntymisajan, avustaa näytteenotoissa, siistii salin ja kirjaa tapahtumat tietokoneelle. Minä tarkkailen äidin tilaa, istukan syntymistä ja kohdun supistumista. Tarvittaessa ompelen pienet repeämät tai haavat. Avustava kätilö kylvettää, mittaa ja punnitsee vauvan. Kun kaikki on hyvin, äidille tarjotaan syömistä ja juhlajuomaa. 

Synnytystä seuraavana päivänä käyn lapsivuodeosastolla tapaamassa äitiä. Sairaala haluaa varmistua, ettei mikään jää painamaan potilaan mieltä. Kun synnytyssalin kätilö on tehnyt työnsä, muut kätilöt ja sairaanhoitajat opastavat äitiä aloittamaan yhteisen elämän vastasyntyneen lapsensa kanssa. 

Synnytysosasto pieni ja tiivis työyhteisö 

Olen ehdottomasti omalla allani. En voi kuvitella tekeväni muunlaista työtä. Autan ihmistä elämän ensiaskeleilla ja olen mukana tuottamassa vanhemmille ainutlaatuisia kokemuksia. Saan palautteen työstäni silminnähtävällä tavalla: vauva on hyväkuntoinen, äiti hyvävointinen. Potilaan kiitoskin lämmittää. 

Työskentelen syntymän, joskus myös kuoleman parissa. Lapsen syntyessä kuolleena tai huonokuntoisena, tunnen riittämättömyyttä huolimatta siitä, ettei epäonnistuminen johdu itsestäni. Ammattilaisen pitää jättää työpaikan murheet työpaikalle, mutta pelkän virkaminän tarjoaminen potilaalle ei riitä ainakaan minulle. Haluan kohdata potilaan ihmisenä. 

Luotan osaamiseeni, mutta en voi verratakaan sitä vuosikymmeniä työtä tehneen kätilön ammattitaitoon. Aloitin ammatissani kuusi vuotta sitten. Valmistuin kätilöksi vuonna 2000 Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Kun muutin perheeni kanssa Kempeleeltä Helsinkiin, jäin kotiin hoitamaan lapsiamme. Pienet vauvat ovat syötävän suloisia, mutta silti kaipasin töihin. 

Tein sairaanhoitajan keikkatyötä ja hankin työkokemuksellani myös sairaanhoitajan pätevyyden. Työskentelin yli kaksi vuotta kirurgisen sairaalan ortopedisellä osastolla ja pääsin Hyvinkään sairaalaan ensin vakituiseksi sijaiseksi ja myöhemmin synnytyssalin kätilöksi. Nautin synnytyssalityöstä. En uskonut haluavani hallinnolliseen työhön. Nyt kuitenkin teen rivityön lisäksi apulaisosastohoitajan tehtäviä. 

Synnytysosastolla tilanteet vaihtuvat hetkessä.  Kiireessä toimitaan tehokkaasti ja nopeasti. Välillä teemme työtä niska limassa, joskus istumme ja kudomme villasukkaa. Työpaikkani on pieni ja tiivis työyhteisö. Lääkärit ovat työtovereita siinä missä kätilötkin. Täällä jutellaan ja nauretaan paljon. Minä lienen tyypillinen kätilö: paljonpuhuva ja kovaääninen. 

Synnyttäjänkin pitää tuntea riskit 

Työ synnytyssaleissa kehittyy entistä teknisempään suuntaan. Laitteet ja apuvälineet helpottavat työtä, mutta niiden olemassaolo houkuttaa tarpeettomaan käyttöön. Tämän päivän synnyttäjät tietävät asioita ja osaavat vaatia. Joskus kuitenkin tuntuu, että kätilön osaaminen kyseenalaistetaan. Eräs synnyttäjä piti mukanaan kannettavaa tietokonetta ja googletti kaiken, mitä me sanoimme. 

Ihmiset ovat tottuneet hallitsemaan, suunnittelemaan ja aikatauluttamaan. Jotkut jopa yrittävät tilata synnytysajan kuukausia etukäteen. Ei se sentään niin mene. Suunnaton into kivunlievitykseen kummastuttaa minua. Epiduraalipuudutustako varten täällä ollaan? Minä haluan tarjota potilaalle vaihtoehtoja. En puhu niistä ilkeyksissäni vaan siksi, että synnyttäjänkin pitää tuntea riskit. 

Lääkeainetta ruiskiva neula selkäytimessä on riski. 

Tiedän, että ammattiani arvostetaan. Kun nainen kuulee minun työskentelevän kätilönä hän sanoo ”vau” ja kertoo synnytyskokemuksensa. Kun mies kuulee ammatistani, hän sanoo ”vau” ja kertoo oman versionsa. Hoitoalan ammattilaisetkin suhtautuvat kätilöön kunnioittavasti. Ambulanssinkuljettaja pyyhkii hikeä, kun lapsi ei syntynytkään autossa. Ensiavussa menevät karkuun, kun minä alan hoitaa synnyttäjää. Turhaan. Vauhdikkaasti synnyttävällä ei ole mitään hätää. Pitää vain huolehtia, ettei vauva pääse tippumaan lattialle. 

Teksti ja haastattelu: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila