Hätäkeskuspäivystäjä

Salla Turunen, 27 v.

Hätälinjalla virkamiehenä

Hätäpuhelun soittajalle olen ensimmäinen auttaja. Etäällä itse tapahtumapaikasta minun on kyettävä arviomaan tilanteen vakavuus ja avuntarpeen kiireellisyys.

Joskus kyse on ihmishengestä. Päätökset on tehtävä sekunneissa. Jos tapahtumapaikalla vallitseekin paniikki, minä en saa panikoitua.

Tunnen hädänalaista kohtaan empatiaa, mutta en voi jäädä suremaan. Seuraava soittaja luultavasti jo pyrkii linjalle.

Työskentelen Keravan hätäkeskuksessa. Toimialueemme kattaa koko 1.6 miljoonan asukkaan Uusimaan. Työyhteisöömme kuuluu sataviisikymmentä työntekijää. Vaikka kuulemme linjoilta surullisia viestejä, olemme iloista ja nauravaista porukkaa.

Hädäntarve ja hälytys

Työskentelemme parinkymmenen päivystäjän ryhmissä. Olemme kaikki rautaisia ammattilaisia. Jo koulutusvaiheessa saamme perehdytyksen ensihoidon, pelastuksen ja poliisin toimintaan.

Vastaanotan 112-hätänumeroon tulevia puheluja ja hälytän tarvittavat viranomaiset: poliisipartiot, paloautot ja ambulanssit. Soittaja voi olla kuka tahansa, asianosainen, hätään joutunut kansalainen tai ohikulkija.

Hätätilanteen määritys on perusosaamistani. Joskus tilannearviointia vaikeuttaa soittajan epämääräinen arvio hädästä. Potilas saattaa selvitä laastarilla, vaikka soittajan mielestä tällä on puoli päätä irti.

Selvitän, mitä on tapahtunut ja missä: tieliikenneonnettomuus, sairastapaus vai rikos. Jos soittaja ei kykene täsmälliseen ilmaisuun, määritän hädäntarpeen kyselemällä. Riskinarvio-ohjeista löytyy avainsana jokaiselle tapahtumalle.

Käytössäni ovat riskinarvio-ohje, tietokone, kolme näyttöä, kaksi hiirtä, karttapalvelut ja viranomaisradio. Puhelinkeskustelun aikana näppäilen viestejä pelastusyksikölle.

Kun olen saanut tarvittavat tiedot, teen ensihälytyksen, usein jo puhelun aikana. Saatan pitää yhteyttä pelastuksenjohtajaan viranomaisradion välityksellä. Elvytystilanteissa pidän puhelun auki, kunnes apu on paikalla.

Suoruutta, empatiaa ja paineensietokykyä

Hätäpuhelun kesto riippuu tilanteen vakavuudesta. Liikenneonnettomuuden hoito, kolmen viranomaisen yhteinen ponnistus, vie minuutteja. Selkeä sairastapaus hoituu hetkessä: osoite, hälytys ja ambulanssi liikkeelle.

En jaarittele puhelimessa. Jos huomaan, ettei asia kuulu meille, ilmoitan siitä soittajalle ja lopetan puhelun. Asiattoman käytöksen jätän omaan arvoonsa. Mitä enemmän ihminen jaksaa huutaa ja kiroilla, sen pienempi hänen hätänsä oikeasti on.

Hätäkeskuspäivystäjän työssä on samanaikaisesti kuunneltava asiakasta, ymmärrettävä hädän tarve, hallittava viestintätekniikka ja osattava viestiä selkeästi. Tarvitaan suoruutta, empatiaa ja paineensietokykyä. Elämänkokemus on eduksi.

Työtä tehdään kaikkina viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina. Itselleni vuorotyö sopii hyvin. Totuin siihen jo aikaisimmissa työpaikoissani.

Ennen hakeutumistani hätäkeskustehtäviin olin kouluttautunut ravintola-alalle ja työskennellyt kuusi vuotta tarjoilijana, kokkina ja kahvilatyöntekijänä.

Puolitoista vuotta Kuopion pelastusopistossa olivat lähestulkoon elämäni parasta aikaa. Valmistuttuni sain vuoden määräaikaisen pestin Lohjan hätäkeskuksesta. Olin niin innoissani, että 172 kilometrin edestakainen työmatka Keravalta ei tuntunut missään.

Kun hätäkeskukset alkoivat yhdistyä, ja Lohjan yksikkö lakkautettiin, siirryin Keravan hätäkeskukseen. Urani alku oli epävarmaa haparointia, mutta itseluottamus kasvoi työssä nopeasti.

Auttajana muiden auttajien joukossa

Oikeastaan minusta piti tulla poliisi, mutta huonot polveni eivät olisi kestäneet kenttätyötä. Asia harmitti vain hetken. Tänään olen tyytyväinen valintoihini. Saan tehdä vaihtelevaa ja jännittävää työtä turvallisissa olosuhteissa maan alla.

Luotan itseeni sekä omaan harkinta- ja päätöksentekokykyyni. Kolmen vuoden työkokemuksella pidän itseäni ammattilaisena, mutta hämmästelen yhä uudelleen minua kokeneempien kollegoiden tietämystä. Haluan kehittyä vähintään yhtä hyväksi.

Vaikka toimin kaukana kenttätyöstä, koen olevani auttaja muiden auttajien joukossa. Pari kertaa olen itkenyt surullisia ihmiskohtaloita, mutta olen oppinut pitämään työasiat poissa kotoani.

Teen työtä täysillä, mutta olen tunteellinen ihminen. Asiat saattavat jäädä vaivaamaan. Onneksi voin puhua työpaikallani kaikesta mahdollisesta. Työ on koulinut meidät avoimiksi. Olemme toistemme psykologeja, emmekä edes osaa nolostella.

Saan joskus myönteistä palautetta soittajalta, asiakkaalta. Kiitos puhelun päätteeksi tuntuu ihanalta. Sen kuulee, kun kiitos tulee sydämestä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki