Ajoneuvoasentaja

Mika Juhala, 34

Autonomistajalle oma auto on elämää ja kuolemaakin suurempi kysymys. Hän puhuu mielellään autostaan, kiivailee automerkkinsä puolesta ja korostaa muissa autoissa esiintyviä tyyppivikoja. Ajoneuvoasentajana olen turta tällaiselle keskustelulle. Jättäydyn syrjään, pysyttelen hiljaa ja annan toisten tapella. En hauku enkä puolustele. Yksi automerkki ei liene parempi tai huonompi kuin toinenkaan, vain viat vaihtelevat. Minulle auto on työkohde. En tunne minkäänlaisia väristyksiä, kun korjaamolle tuodaan auto, joka maksaa enemmän kuin oma taloni.

Koulusta Siperiaan

Opiskelin Tampereen teknillisessä opistossa, valmistuin autoteknikoksi mutta huomasin käyneeni turhan koulun. Opin laskemaan tuulenvastuksia, mutta en saanut tuntumaa käytännön autotekniikkaan. Hakeuduin töihin ja opiskelin autoalaa itsekseni. Ennen Tekua olin suorittanut ammattikoulun autoteknisen linjan ja työskennellyt kolarikorjaamossa ja maalaamossa, joten täysin kokemattomana en työtäni aloittanut.

Jo kotonani Viialassa korjailin perheen vanhoja autoja isän ohjauksessa. Ammatinvalintaa minun ei tarvinnut koskaan miettiä. Ensin ammattikouluun, sitten töihin, armeijan jälkeen Tekuun ja töihin Tampereen Automaa Oy:n Peugeot -huoltoon. Tänne tullessani minut passitettiin ensin Siperiaan.

Autotekniikka - päättymätön tarina

Siperiaksi kutsuttiin pakettiautojen huoltopistettä, jossa asentaja karussa ympäristössä teki kaikki auton huoltotyöt alusta loppuun. Aloittaessani en toki enää ollut pikkupoika, mutta lähes vuosi kului ennen kuin tunsin työssäni ammattilaisen varmuutta.

Kun siirryin vähitellen henkilöautojen korjaukseen, autosähkö tuntui mieluisimmalta osa-alueelta. Työnantaja kurssitti ja ohjasi koulutukseen. Erikoistuin autosähköön ja suoritin työni ohella autosähköasentajan ammattitutkinnon. Teoria luo ammattitaidon perustan, mutta vasta itse työ koulii ammattilaisen. Työssäoppimisjaksoaan suorittava opiskelija ei vielä välttämättä muista, kumpaan suuntaan vääntämällä ruuvi kiristyy.

Nyt pidän itseäni ammattilaisena, mutta uutta pitää opiskella jatkuvasti. Tekniikka kehittyy, elektroniikka lisääntyy, automallisto muuttuu ja autoon rakennetaan uusia viihdykkeitä. Autotekniikka on päättymätön tarina.

Vikavalo palaa - auto ei käynnisty

Kun uusi auto menee epäkuntoon, kuljettaja ei voi tehdä asialle juuri mitään. Hän kääntää aurinkolippaa, etsii huollon puhelinnumeron ja soittaa apua. Hinuri vie auton huoltokorjaamolle, ja asiakas saa käyttöönsä korvaavan auton. Ensimmäinen pakkanen tuo akku- ja latausvikaiset, kesähelle herättää asiakkaassa tarpeen korjauttaa ilmastointilaite.

Kun auton sähkötoiminen laite rikkoutuu, sen korjaus kuuluu autosähkömekaanikolle. Asiakas selostaa murheensa yleensä ensin pikahuollon asentajalle. Vikavalo palaa. Auto nykii. Ei käynnisty. Starttaa mutta ei käynnisty. Pikahuolto voi antaa ensiavun, mutta ongelmallinen tapaus siirtyy minulle.

Yritän selvittää vian alkulähteen jo piha-alueella. Avaan konepellin, tutkin polttoainehäiriöt ja sytytyksen. Jos auto ei käynnisty, työnnämme sen sisälle tarkempaan tutkimukseen.

Aivolaatikot auki

Tämän päivän auto on täynnä elektroniikkaa. Tietokone ohjaa moottoria, virransyöttöä ja hallitsee käynnistyksenestojärjestelmää. Peugeotin oman testauslaitteen avulla pääsen käsiksi ohjausyksiköihin, tietolaatikoihin. Niiden avulla voin paikantaa vian.

Aivolaatikko sisältää mahdolliset ajonaikaiset vikakoodit. Se estää myös luvattoman käytön ja tunnistaa onko autoon vaihdettu osia. Koodien tulee täsmätä, kaiken pitää käydä yhteen. Vasta sitten käynnistyksenesto avautuu.

Testeri kertoo harvoin vian alkulähdettä, se vain vihjaa miten pääsen siihen käsiksi. Mitä uudempi auto, sen lähemmäksi koodi vihjaa. Jos testeri epäilee kierroslukumittaria, tutkin liittimet ja anturin kiinnitykset. Jos ne ovat ehjät, etenen linjaa pitkin ohjausyksikköön asti.

Aivan varmasti kaivamme vian esille

Paikannusvaihe saattaa kestää hyvinkin kauan. Vika esiintyy kenties vain tietyssä lämpötilassa tai vain ajonaikaisen tärinän aikana. Vikaa on mahdotonta korjata, jos auto korjaamolla toimii moitteetta. Jos aivolaatikkoon ei jää vikakoodia, autonomistajalta kysellään tarkempia tietoja. Saatamme itse ajaa autoa parikin viikkoa ja odottaa vian ilmestymistä. Asiakasta emme voi tietenkään laskuttaa kahdenkymmenen tunnin ajosta, mutta aivan varmasti kaivamme vian esille.

Auto on koottu monesta päällekkäisestä kerroksesta, asentaja etenee työssään kerros kerrokselta. Sähkötekniset osat ovat yleensä piilossa kojelaudan tai moottoritilan alla. Altapäin voi nähdä vähän, ylhäältä voi sormella hiukan koettaa, mutta kerroksia pitää purkaa. Välillä makaan mahallani koneen päällä, välillä lattialla selälläni. Työasennot ovat hankalia, niskat ja hartiat jumiutuvat päivän kestäneestä nykimisestä.

Paikannuksen jälkeen korjaan vian. Mekaaninen työ saattaa kestää vain kolme minuuttia.

Toimin teknisenä neuvojana

Merkkikorjaamon asentajan työtä helpottaa mallituntemus. Minun on vaikea kuvitella kenenkään hallitsevan monen automerkin tekniikkaa. Yksikin malli teettää lujasti töitä. Yleiskorjaamoiden väki soitteleekin usein tänne ja kyselee Peugeotin kaavioita.

Toimin yhdessä toisen asentajan kanssa Automaan teknisenä neuvojana. Välitämme ammattitietoutta talon muille asentajille. Olemme läpäisseet kouluttajan edellyttämän tasokokeen ja osallistumme jatkuvaan koulutukseen. Ammatillisen tiedon päivittäminen on meidän harteillamme, me emme voi siirtää ongelmanratkaisua eteenpäin. Etsimme tiedon käsikirjoista tai turvaudumme Peugeotin kansainväliseen tuotetukeen ja vikatietopankkiin.

Kukaan ei tule työtämme kehumaan, sitä on turha odottaa. Työtovereiltamme emme sitä oikeastaan odotakaan. Riittää kun he tietävät keneltä kysyvät. Neuvomme pyydettäessä, emme puutu toisten asentajien työhön emmekä pyri johtamaan. Jokainen asentaja haluaa itse selvittää ongelmansa.

Omat työkohteet - omat ratkaisut

Ajoneuvoasentaja työskentelee täysin yksin. Omat työkohteet, omat ratkaisut. Kaverilta pyydetään vain nosto- tai vääntöapua. Työnjohtaja hoitaa asiakassuhteet ja osoittaa meille työkohteet. Asentaja vastaa itse työsuorituksestaan omalla kuittauksellaan.

Maahantuoja määrittää jokaiselle korjaustyölle ohjeajan. Se toimii laskutuksen pohjana, mutta ei sido asentajaa. Hän saattaa suoriutua työstä ohjearvoa nopeammin tai hitaammin. Jokaisen asentajan työtahti muotoutuu omakseen, kaikki me tunnemme toistemme tavan työskennellä.

Ajoneuvoasentajalla pitää olla lehmän hermot. Vaikka työ näyttää viivästyvän, ei saa oikoa. Pitää toimia perusteellisesti ja malttaa vielä lopuksi tehdä koeajo. Jokainen mokaa vuorollaan, mutta kohtalokkaita virheitä ei saisi tehdä. Jos autosta öljy vuotaa tyhjiin asentajan jäljiltä, se aiheuttaa kaikille suurta harmitusta.

On ajateltava asiakkaan etua. Häntä pitää informoida, jos valmistuminen viivästyy tai lasku nousee huomattavan korkeaksi. Asiakas päättää, kuinka suureen operaatioon ryhdytään.

Työtämme arvostetaan ilmeisen vähän

Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani seitsemän vuotta. Tunnen jonkin verran muiden autotalojen käytäntöjä ja pidän omaamme erittäin toimivana. Korjaamon henki on hyvä, ja näytämme viihtyvän toistemme seurassa.

Työtämme arvostetaan ilmeisen vähän. Ammattiarvostuksen osalta asentajakunta kokee usein olevansa se puliukosta seuraava. Emme kenties itsekään osaa riittävästi arvostaa omaa osaamistamme. Olemmeko jo tottuneet siihen, ettei kukaan pidä minään?

Työ ei meiltä tule loppumaan, sillä täydellisen auton tuotantoa ei ole näköpiirissä. On liian arvokasta juottaa kaikki liittimet yhteen ja valmistaa suolaveden kestäviä materiaaleja. Tulee liian kalliiksi tehdä vesitiivis ja haponkestävä auto. Auto joka kulkee merenpohjassa eikä ota siitä itseensä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle