Laborantti

Heidi Malin, 31 v.

Sinebrychoffin Keravan tuotantolaitoksella valmistetaan käymistuotteita ja virvoitusjuomia. Tuotantomäärät ovat valtavat, mutta minä työskentelen pienen kanssa. Otan mikrobiologisia näytteitä käymistankeista ja teen jatkokäsittelyn laboratoriossa. Tutkin mikrolitroja mikroskoopilla. Tutkimukseni ovat osa laadunvalvontaa, jolla varmistamme, että tehtaalta lähtee kuluttajille vain virheettömiä tuotteita.

Olutta, siideriä, lonkeroa ja virvoitusjuomia valmistuu kolmessa vuorossa. Suurin osa laboranteistakin tekee vuorotyötä tuotannon laadunvarmistuksessa. Parinkymmenen laborantin lisäksi laboratoriohenkilökuntaan kuuluvat myös kemisti ja mikrobiologi. Minä työskentelen päivävuorossa, sillä työni liittyy tutkimus- ja kehitysprojekteihin. Otan näytteitä tuotantoprosessin eri vaiheissa. Kerään kaiken materiaalin, valmistan tarvittavat koesarjat ja analyysit, teen raportin ja luovutan sen eteenpäin.

Työtä soluviljelmien keskellä

Olut valmistetaan suurissa käymistankeissa. Yhden oluterän valmistus kestää noin kaksi viikkoa. Alussa panimohiiva lisääntyy ja alkaa käyttää panimosokereita alkoholiksi ja hiilidioksidiksi. Kullekin oluelle tyypilliset aromiaineet muodostuvat. Panimohiiva on hyötymikrobi. On tärkeää säilyttää sen elävyys ja toimintakyky käymisestä toiseen.

Olen mukana oluen valmistuksessa koko käymisprosessin ajan, käynnistyspäivästä aina siihen asti, kunnes olut jäähdytetään, ja sitä ryhdytään suodattamaan. Kun tutkin olutkäymistä, otan näytteitä itse hiivasta, käyvästä oluesta ja lopulta valmiista tuotteesta. Tämän lähemmäksi oluen ydintä tuskin voi päästä.

Seuraan hiivan toimintaa, alkoholin ja aromiaineiden muodostumista ja varmistan ympäristön hygienian. Tutkin hiivan elävyyttä mikroskoopilla, värjään soluja ja lasken elävien ja kuolleiden solujen määriä. Hiivasolu on mukavan pyöreä, mikroskoopin näytelevyllä selkeä laskettava. Panimohiivan pitää olla puhdasta, sillä mikrobit voivat aiheuttaa makuvirheitä. Selvitän työssäni myös mahdollisten haittamikrobien esiintymistä.

Uutta hiivaa ei tarvitse aina valmistaa. Solut kasvattavat itse itseään, ne lisääntyvät. Hiiva tykkää kasvaa, kunhan se saa lämpöä ja hiukan sokeria. Me annamme laboratoriossa vain alkusysäyksen. Laboratoriosta hiiva viedään panimoon, jossa panimomestarit huolehtivat valmistuksesta ja operaattorit tuotannon valvonnasta.

Virvoitusjuomien pitoisuuksia seurataan tarkasti. Makeutus- ja säilöntäaineiden, vitamiinien ja kofeiinin täytyy pysyä kuluttajille ilmoitetuissa rajoissa. Valvonta kuuluu laiteanalytiikkaan perehtyneille laboranteille. Tuotantoympäristön hygieniakin vaikuttaa tuotteen laatuun. Teen hygieniaselvityksiä ja osallistun uusien menetelmien kehitystyöhön. Vaikka hygienia ja mikrobiologia ovat keskeisessä asemassa, kyse on kuitenkin terveydelle vaarattomista mikrobeista.

Toimitamme olutta ravintoloihin kolmenkymmenen litran astioissa. Liikun toisinaan näytteenottovälineitteni kanssa panimon ulkopuolella. Käyn tutkimassa ravintoloiden juomahanalaitteiden kuntoa ja hygieniaa. Tutkimustulokseni palvelevat ravintoloitsijoita, yritystämme ja viime kädessä kuluttajaa.

Makunystyrätkin työkaluna

Panimossa otan näytteen valuttamalla sen pulloon, joskus käytän ruiskua. Ilmanäytteen otan erillisellä laitteella, ilmakeräimellä. Näytteen säilytystä varten riittää useimmiten muovipullo. Kun tarvitsen steriiliä mikrobiologista näytettä, käytän lasipulloa. Jokainen tuote vaatii omanlaisensa tutkimusmenetelmän, mutta vaiheet toistuvat samoina. Haen näytteen, suoritan viljelyn ja laitan sen kasvamaan. Viljelymenetelmätkin ovat suurin piirtein samat, vain viljelyalusta muuttuu.

Haen päivittäin tavanomaisiin rutiinikartoituksiin liittyvät näytteet. Hoidan pikaselvitykset heti niitä pyydettäessä, mutta laajat seurantaprojektit saattavat kestää vuosia. Yhdestä tai kahdesta koetuloksesta ei vielä voida vetää lopullisia johtopäätöksiä. Viljelyjen tutkimuksessa tarvitaan aina ihmissilmää ja käsiä. Osaan solun rakenteesta päätellä, mitä viljelyssä kasvaa.

Suun makunystyrät ovat juomateollisuuden tärkeimpiä työkaluja. Makutesti voi paljastaa virheen, jota yksikään laiteanalyysi ei tuo esiin. Laboratoriossa työskentelevän haju- ja makuaistin pitää olla kunnossa. Saamme maistamiskoulusta, jossa opettelemme tuntemaan virhemaut. Voidaksemme havaita sen meidän on tiedettävä, miltä juoman oikeasti kuuluu maistua. Uutuustuotteiden kohdalla tämä on välttämätöntä.

Saan ohjeita mikrobiologina toimivalta esimieheltäni, mutta teen työni itsenäisesti alusta loppuun. Työni päättyy aina selkeään lopputulokseen. Jos teen virheitä, voin syyttää niistä vain itseäni. Keskustelen paljon esimieheni kanssa, ja saan häneltä aina palautetta. Työni on antoisaa, sillä pääsen näkemään kaikki tuotantovaiheet ja saan tehdä yhteistyötä osastojen ja erilaisten ihmisten kanssa. Toisinaan laadunvarmistus vaatii laborantilta tiukkaa arviointikykyä ja päättäväisyyttä. Virheellinen tuotantoerä ei saa päästä myyntiin.

Olen ollut oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Joitakin vuosia sitten aioin jo lähteä talosta, sillä en pitänyt vuorotyöstä. Yllättäen naapuriosastolla vapautuikin päivätyö, johon minut valittiin. Myöhemmin tulin takaisin alkuperäiselle osastolleni, mutta nyt eri tehtäviin ja säännölliseen päivätyöhön.

Mikrobiologia on ja pysyy

Äitini on laborantti, mummo teki töitä veripalvelussa, ja isänikin työskentelee elintarvikealalla. Opin jo pienenä mikrobiologista ajattelua. Kerran pääsin mukaan äidin työpaikalle, jossa suoritettiin mielenkiintoinen koe. Painoin sormeni kasvatusmaljalle, pesin kädet ja painoin uudet jäljet. Äiti toi maljat myöhemmin kotiin nähtäväkseni. Oli järisyttävää huomata, miten sormenjälkeni olivat kasvaneet hiivaa ja bakteereja. Ymmärsin huolellisen käsienpesun merkityksen ja innostuin samalla mikrobiologiasta.

Lukiossa olin valinnut lyhyen matematiikan, pakolliset kemian kurssit enkä lainkaan fysiikkaa. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Käpylän Ammattioppilaitoksessa jouduin pänttäämään tosissani ja opettelemaan perusteet. Silloin hämmästelin kaavojen määrää. Nyt hämmästelen sitä, kuinka vähän niitä kaavoja olenkaan tarvinnut.

Valmistuttuani pääsin Sinebrychoffille töihin. Olen ollut talossa yhdeksän vuotta, enkä mieti työpaikan vaihtoa. Jos jonakin päivänä onkin ankeampaa, työyhteisöni innostaa yrittämään. Näen työkavereitani työpaikan ulkopuolellakin. He ovat ystäviäni. Olen tyytyväinen koko yritykseen. Työnantaja kouluttaa riittävästi ja tekee sen, minkä lupaakin.

Mieheni kummastelee toisinaan, kuinka joku voi olla niin "koffilainen", mutta meitä on muitakin. Minusta turvallinen työantaja vain on hieno asia. Kyllä, olen ylpeä sinebrychoffilaisuudestani. Pienen jupinan jälkeen saatan toki maistaa muidenkin valmistajien tuotteita. Ihan vain vertailun vuoksi.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila