Kalastusbiologi

Marjut Rajasilta, 54

Innostuksessani mereen lienee jotain merimiesromantiikan kaltaista. Kotiseuduillani Pirkanmaalla totuin ruskeavetisiin ja mutapohjaisiin järviin. Kun sitten kaksikymmenvuotiaana pääsin käymään häikäisevän sinisellä merellä, muuta ei tarvittu. Kiehtova ja mielenkiintoinen meri houkutti minua.

Erityisesti ihailin Itämerta, omalla tavallaan ainutlaatuista ekosysteemiä. Lukioaikana tunnistin itsessäni luonnontieteilijän piirteet, ekologia ja meribiologia tuntuivat kiinnostavilta, joten päätin kouluttautua meribiologiksi.

Perusvalintani jälkeen kiemurtelin ja ajauduin vähemmän määrätietoisesti. Hypin siellä täällä ja hain näkökulmia. Tein pätkätöitä ja roikuin yliopistolla kymmenkunta vuotta. Kaksi vuotta työskentelin sademetsätutkijana Etelä-Amerikassa, olinhan lukenut Tarzan-kirjani.

Intohimona tutkimustyö

Kun biologian opintojeni puolivälissä mietin opinnäytetyötäni, kalat tuntuivat oikealta tutkimuskohteelta. Valmistuin filosofian kandidaatiksi ja tulin valituksi Turun kalastuspiirin määräaikaiseen suunnittelijan toimeen, joka myöhemmin vakinaistettiin. Jäin sille tielleni ja päädyin kalatalouden hallintotehtäviin.

Nyt työskentelen Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskuksen kalastusbiologina Turussa. Nykyisenkaltaisesta työstäni en toki haaveillut. Kukapa lukiolainen ajattelee päätyvänsä valtionhallinnon virkamieheksi. Silti nautin työstäni, jonka ohessa olen suorittanut myös tohtorin tutkinnon. Se antaa minulle yliopiston dosenttina mahdollisuuden toteuttaa intohimoani, tutkimustyötä.

Järkevä kalatalous ei vahingoita kalakantoja

Olkiluodon Vesiydinvoimalan ympäristölupahakemukset ovat levällään tuossa pöydälläni. - ja ympäristölain mukaan tietyt, ympäristöriskejä sisältävät hankkeet vaativat viranomaisluvan, ja niinpä myös kalatalousviranomainen antaa lausuntonsa suunnitelmasta. Monimutkaisen hallintoprosessin osasena arvioimme hankkeen ympäristö- ja kalatalousvaikutuksia ja mahdollisia haittatekijöitä. Tarvittaessa esitämme perustellun korvausvaatimuksemme.

Ydinvoimalaitoksen toimintalupa on sinällään itsestäänselvyys. Me edellytämme silti, että lupapäätöksessä otetaan huomioon kalatalouden tarpeet. Järkevä kalatalous parhaimmillaan tukee tehokasta elinkeinotoimintaa vahingoittamatta silti kalakantoja. Kalakantojen pitää voida lisääntyä omatoimisesti ja luonnonvaraisesti omassa ympäristössään.

Valvomme yleistä kalatalousetua

Erilaisin tutkimuksin tulee selvittää voimalaitoksen toiminnan vaikutukset kalastukseen, kalakantoihin, kaloihin ja niiden elinympäristöön. TE-keskus päättää tällaisten tutkimusten sisällöstä ja toteutuksesta. Periaatetta kutsutaan yleisen kalatalousedun valvonnaksi.

Suomalaisen kalatalouden piirissä toimii useita vaikuttajaryhmiä: valtionhallinto, ammatinkalastajien etujärjestöt, veden omistajien keskusjärjestöt, neuvontajärjestöt, yliopistot ja tutkijat. TE-keskuksien yhteyteen sijoitetut kalatalousyksiköt kuuluvat aluetason valtionhallintoon. Jokaisessa yksikössä työskentelee kalastusbiologi, kalatalousjohtaja ja kalastusmestareita. Sijoitumme lähelle vallankäyttöä, olemme omalta osaltamme vaikuttamassa asioihin.

Pitäisikö hylkeet nitistää?

Kalatalouden etupiirit saattavat ajautua ikävällä tavalla vastakkain. Turun saaristossa hylkeet liikkuvat kalastajien riesana, hakevat helpon saaliinsa kalastajien verkoista, rikkovat ne, syövät kuhat ja jättävät jäljelle vain riekaleet. Pitäisikö hylkeet siis nitistää?

Biologille asetelma on hankala, hänhän tuntee myötätuntoa sekä kalastajia että hylkeitä kohtaan. Työssäni yritän ymmärtää elinkeinonharjoittajia ja luontoa samanaikaisesti, pyrin hankkimaan tietoa kaikesta asiaan vaikuttavasta. Viranomainen ei voi edustaa yhden asian liikettä.

Itämeren alueella kalastuskiintiöt aiheuttavat jatkuvasti konflikteja, mutta kalastusta sentään valvotaan tiukasti. Villi meno suurilla valtamerillä on aivan omaa luokkaansa. Kansainvälisen säännöstön puuttuessa kalakannat pienenevät romahdusmaisesti. Ylikalastus kuvastaa ihmisen tyhmyyttä, se on väärin ja tuomittavaa.

Biologi puntaroi eettisiä arvoja

Suomessa aikoinaan kukoistavat lohi- ja siikakannat uhrattiin milloin sähkölle, milloin jätevesien päästöränneille. Lainsäädäntö on toki kehittynyt, ja menetetystä kalatalousedusta voidaan nyt hakea korvausta. Silti kalat ja luonto häviävät valitettavan usein.

Suomen sisävedet ovat puhdistuneet suhteellisen hyvin. Päästöt ovat kuitenkin kulkeutuneet jokia pitkin mereen, ja meren tila huononee. Ihminen pilaa toiminnallaan ympäristön ja kalat. Teollisessa toiminnassa syntyvät ympäristömyrkyt päätyvät kaloihin, keskeisiin elintarvikkeisiimme. Biologi kokee omatunnontuskia, mutta hänen kuuluu tunnistaa ongelmat ja löytää hoitavia ratkaisuja.

Biologi puntaroi usein myös eettisiä arvoja.  Eläinten hyödyntäminen ihmisravinnoksi on jo sinänsä eettinen valinta. Kalankasvatus? Onko oikein pistää kalat verkkokassiin ja sitä myötä ihmisen ravinnoksi. Onko oikein pyydystää kala ja sitten vapauttaa se - ihan vaan seikkailun vuoksi? Eikö tuon voisi korvata jollakin pelillä? No, tässä työssä ei voi liikaa juuttua pohdiskeluun.

En pöyhi papereita muodon vuoksi

Hyväksyn ehdottomasti kalakantojen hyödyntämisen, kunhan vain ylläpidetään kelvolliset kalakannat. Kalastuksella voidaan tehokkaasti myös hoitaa vesiä, sillä kalojen mukana poistuvat kuormittavat ravinteet.

Luotan omaan ammattitaitooni, tieteelliseen asiantuntemukseeni. Omaan hyvät tiedot biologian lisäksi elinkeinoelämästä, ympäristömyrkyistä ja lainsäädännöstä. Kaikkea en hallitse viimeiseen ytimeen asti, mutta työtehtävieni kannalta tiedän riittävästi. Pidän työni moninaisuudesta, joka päivä kohtaamistani jännittävistä hetkistä. Luen, teen lausuntoja ja istun kokouksissa. Kunpa hallintotyö jättäisikin enemmän aikaa kesäiselle maastotyölle, koeravustukselle ja koekalastukselle.

Lausunnonantoasioissa toimin esittelijänä. Hankalissa ja monimutkaisissa asioissa keskustelen esimieheni, kalatalousjohtajan kanssa. Käymme lausunnon läpi yhdessä, hän tekee lopullisen ratkaisun mutta luultavasti luottaa harkintaani.

Vaikka kalatalousviranomainen ei ole ensisijaisessa vastuussa ympäristön tilasta, suhtaudun vakavasti tehtäväalueeseeni. En suostu pöyhimään papereita muodon vuoksi.

En tee mitään itselleni

Työskentelen kalatalouden välialueen toimikentällä, toimin yhteistyössä muun valtionhallinnon, ympäristökeskusten ja elinkeinoelämän kanssa. Oman talon väen kanssa yhteydenpito jää vähäisemmäksi, täällä olen yksinäinen puurtaja. Hoidan omaa työkenttääni enimmäkseen yksin, vaikka työtä olisi kolmelle. Rakennan itse oman työviikkoni tehokkaaksi ja itseäni miellyttäväksi. Viikon jälkeen totean aina, ettei se niin mennytkään. Yllättävät asiat sotkevat aikatauluni.

Ison lupahakemuksen käsittely vie aikaa, se vaatii laajoja perusselvityksiä ja yksityiskohtaista perehtymistä. Hakemusten määräajat rytmittävät työtäni.

Luonnon hyväksi tehty työ palkitsee. En tee mitään itselleni. Virkamiehenä edistän hyvän ympäristön tavoitteita, veronmaksajien etua. Vapaa-aikanakin mietin työasioita, sillä pää ei tyhjene eivätkä asiat unohdu ulko-oven sulkeutuessa.

Missä silakka kutee?

Osallistuessani tutkimustyöhön luon perusedellytyksiä omalle virkatyölleni. Tutkijana paneudun mahdollisimman perusteellisesti yhteen asiakokonaisuuteen ja saatan sen päätökseen. Hallintotyö sen sijaan ei lopu milloinkaan, lankaa puretaan ikuisesti.

Silakkatutkimus on pitkäaikainen lempilapseni. Aloitin silakan kutupaikkojen kartoituksen jo 1980-luvun alussa. Projekti etenee sen mukaan, kun rahoitus järjestyy. Silakka asuu Selkämerellä, mutta vaeltaa keväällä sisäsaariston suojaisille rannoille lisääntymään. Kalakannan kehitys riippuu kudun onnistumisesta. Virassani voin valvoa, miten jätevesikuormitus ja muut ympäristöhaitat vaikuttavat silakan lisääntymiseen.

Kun aloitin tutkimukset, kukaan ei tiennyt missä Turun saariston silakka kutee. Sukelsimme etsimään ja löysimme kutupaikat. Nyt on hauska ajatella, että meidän työmme perusteella, missä vaan Itämeren alueella voidaan aloittaa vastaavanlainen työ. Uudet tutkijat tietävät mitä tehdä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila