Jäteautonkuljettaja

Asko Kalavainen, 25 v.  

Lenkkinä ympäristönhuollon ketjussa  

Työni on fyysistä, voimaa vaativaa ponnistelua. Vedän jäteastiat autoon ja kuljetan jätteen käsittelyyn. Silti enemmän kuin kuljettajana pidän itseäni ruohonjuuritason ympäristöosaajana. Auto on vain työkalu.  

Jätteen määrä lisääntyy. Kaatopaikat täyttyvät huimaa vauhtia. Vaikka moni ei tiedä, mistä kaikesta jäteautonkuljettajan työ muodostuu, tiedän tekeväni merkittävää työtä. Näen päivittäin, miten sadat jäteautot purkavat kuormansa jätevuoren päälle. Näky antaa perspektiiviä.  

Toimin Lassila & Tikanojan jäteautonkuljettajana Vantaalla. Piirini ulottuu Tikkurilan keskustasta Kauppakeskus Jumboon. Maantieteellinen alue ei ole suuren suuri, mutta tyhjennettäviä jäteastioita riittää. Alueellani on kymmenentuhatta jätepistettä. Asiakkaat ovat yksityistalouksia, kerrostaloyhtiöitä ja yrityksiä.  

Kuljettajan täytyy hoitaa työ ajatuksella. Ymmärrys jätehuollon kokonaisuudesta auttaa. Kiireaikana on mentävä vauhdilla, mutta kohtuus kaikessa. Jos kuljettaja ei osaa asennoitua kiireeseen, tulee vaikeuksia. Ainakaan kelien vuoksi ei kannata hermoilla. On helpompi muuttaa omaa asennoitumista kuin vallitsevaa säätilaa. Kiire voi päättyä kolariin.  

Ahtaissa paikoissa, tiukkojen mutkien takana  

Aloitan työpäiväni hakemalla auton huoltohallilta. Jätteenkuljetusauto on moderni työkalu. Kun käynnistän moottorin, tietokone listaa päivän työt monitoriin. Satelliitti-paikannukseen pohjautuva tietokoneohjelma on kuljettajan ja ajojärjestelijän yhteinen informaatio- ja kommunikaatioväline. Ohjelma päivittyy parin minuutin välein ja mahdollistaa viime hetken muutokset.  

Monitorissa on kartta, kartalla punaisia pisteitä. Pisteet kertovat tyhjennettävien jäteastioiden sijainnin. Minä ratkaisen, missä järjestyksessä tyhjennän astiat. Tunnen osoitteet ja osaan laatia järkevän ja edullisen ajoreitin.  

Työnantajani kuljetuskalustoon kuuluu ajoneuvoja mm. biojätteen, paperin, sekajätteen ja syväkeräyspisteiden tyhjennykseen. Biojäteastiat ovat pienempiä ja painavampia kuin sekajäteastiat. Paperikartonki on kevyempää ja työ näin ollen vähemmän fyysistä. Minä kuljetan sekajätettä. Astian koosta riippuen siihen mahtuu 140 - 660 litraa jätettä.  

Autot kiertävät ydinkeskustassa vain päiväsaikaan, sillä astiat ovat usein lukittujen ovien takana iltaisin. Kuljettajalla on silloin mukanaan apumies. Haja-asutusalueella ja omakotitaloalueilla kuljettaja työskentelee yksin. Astioiden tyhjennysväli vaihtelee: kuudesta yhteen kertaan viikossa, kahden viikon välein tai joskus jopa neljän viikon tyhjennysvälein.  

Tyhjennän jäteastiat suunnittelemassani järjestyksessä, ellen saa monitoriini ilmoitusta, että astia ei jostain syystä olekaan tyhjennettävissä. Kohteet sijaitsevat usein ahtaissa paikoissa, tiukkojen mutkien takana. Ajan tai peruutan mahdollisimman lähelle jätepistettä. Noudan astian ja asetan sen auton takaosassa sijaitsevaan astiahissin "kampaan".  Astiahissi nostaa säiliön ylös. Kippi kumoaa sisällön kauhaan. Siirtolevy painaa jätteen kiinni puristinlevyyn, joka liikkuu eteenpäin. Palautan tyhjän astian paikalleen, ajan seuraavaan kohteeseen, tyhjennän astian ja siirryn taas.  

Astiat painavat. Jos ne tuntuvat erikoisen painavilta, tarkistan sisällön. Eräässä taloyhtiössä asukas oli piilottanut jäteastiaan television. Minä siirsin sen tietenkin sivuun. Seuraavalla kerralla telkkari köllötti taas astiassa. Nostin sen pois. Kolmannella tyhjennyskerralla löysin sen mustaan jätesäkkiin kätkettynä. Lopulta kiinteistöhuollon väki toimitti television oikeaan osoitteeseen.  

Televisiot, autonrenkaat ja muuttokuormat eivät kuulu sekajätteeseen. Havaitessani jätepisteessä jotakin poikkeuksellista, teen merkinnän tietokoneelle. Ajojärjestelijä ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja sopii hänen kanssaan erikoisjärjestelyistä. Minä teen perustyön. Tyhjennän astian toisensa jälkeen ja kuittaan tehtävän suoritetuksi. Kun kymmenen tonnin kontti täyttyy, eikä laite ota vastaan uutta tavaraa, kuljetan jätekuorman Ämmässuon kaatopaikalle.  

Muuntuminen ja improvisaatio osa ammattitaitoa

Aamuvuoron jälkeen kollegani jatkaa siitä, mihin minä jäin. Punaiset pisteet häviävät monitorilta, kun kaikki kohteet on käyty läpi. Mitä nopeammin suoriudumme työstämme, sen aikaisemmin iltavuorolainen pääsee kotiin. Aamuvuorossa ei ole syytä koirailla ja sysätä vastuuta työkaverille. Osat vaihtuvat seuraavalla viikolla.  

Tavallinen jätekierros ei tuota ongelmia. Työ sujuu helposti. Joskus kalusto pettää, joskus lumipyry hidastaa menoa. Aloittaessani jäteautonkuljettajana oli marraskuu ja korkeat hanget. Vedin astioita vaatteet märkinä ja mietin, minkälaisia haasteita vaihtelevat olosuhteet mahtavatkaan tuoda. Paikkoja kolotti kaksi viikkoa, mutta sitten keho tottui ja mukautui. Pudotin viisitoista kiloa painostani ja aloin harrastaa liikuntaa. Tänään jaksan paremmin. Lihakset ja nivelet kestävät, eivätkä astiatkaan tunnu kovin raskailta.  

Ammatissani tarvitaan teknistä osaamista ja laitetuntemusta, mutta tuon kaiken oppii helposti. Auton tietokoneen hallinta ei vaadi sen ihmeellisempää taitoa. Ohjaamosta löytyy puhelin ongelmatilanteita varten. Korjaamo huolehtii kalustovioista. Todellista ammattitaitoa on kyky muuttaa omaa työtapaa ja tarpeen vaatiessa osata improvisoida.

 

Automaattivaihteinen jäteauto kiihtyy sen minkä kiihtyy. Revittäminen ei jouduta työtä. Siirtymä astialta toiselle saattaa olla vain kaksikymmentä metriä. Alussa saatoin ajaa postilaatikon kenalleen. En enää. Peruuttaessani ahtaaseen väliin tiedän, että väli on yhtä ahdas myös poistuessani. Hosuminen ja kaahaaminen maantiellä lisäävät onnettomuusriskiä. Työhön pitää keskittyä. Oikea rytmi ja tasainen työtahti säästävät kehoa, autoa ja ympäristöä.  

 

Joku ei saa yksin mitään aikaiseksi, mutta minä viihdyn itsenäisessä tehtävässä. Fyysinen työ, liike ja ulkoilma sopivat minulle. Autossa paras kaverini on radio. Työkaverit tapaan huoltohallilla vuorovaihdosten aikaan. Silloin tällöin asiakkaatkin piristävät päivääni pienellä juttutuokiolla.  

Perustyö pysyy näkymättömänä

 

Peruskoulun jälkeen kävin ammattioppilaitoksen puutyölinjan, mutta töitä oli tarjolla huonosti. Suoritin varusmiespalvelun kuljetusjoukoissa. Armeijan jälkeen huomasin ilmoituksen, jossa haettiin jäteautonkuljettajaa. Soitin ja tarjouduin töihin. Kahden viikon kuluttua olin jäteautonkuljettaja. Työsarkaa riittää.  

 

Ajan jätteenkuljetusautoa nyt viidettä vuotta, mutta en usko jääväni eläkkeelle tästä työstä. Vaikka ajauduin alalle sattumalta, jätehuolto on alkanut kiinnostaa. Siinä vaiheessa, kun kuljettajan työ ei tarjoa enää mitään uutta, kukaties hakeudun koulutukseen ja sen kautta ympäristöalan muihin tehtäviin.

Jätehuollon palvelut paranevat. Yhteistyö jätehuoltoyrityksen, viranomaisten ja asiakkaiden välillä lisääntyy. Kalusto kehittyy ja teknistyy Jätehuollon ruohonjuuritason palvelu pysyy kuitenkin yhtä näkymättömänä kuin tähänkin asti. Se huomataan vasta, kun se puuttuu.  

 

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila