Ympäristötarkastaja

Mari Pihlaja-Kuhna, 32 v.

En kiertele metsissä kartoittamassa luontokohteita. Teen hallintotyötä. Valvon ympäristölainsäädännön toteutumista kunnan alueella. Tutkin asiakirjoja, ohjaan ja opastan. Mitä suurempi kunta, sen enemmän ympäristönsuojelun asiantuntijoita. Pienessä kunnassa virkamiehen pitäisi tietää kaikki.

Vihti on Uudenmaan laajimpien vesialueiden keskellä sijaitseva maaseutukunta. Lähes kaikki maataloustilat ja metalliteollisuuden yritykset toimivat yhdyskunnalle tärkeillä pohjavesialueilla. Työskentelen Vihdin kunnan ympäristötarkastajana. Tunnen ympäristönsuojelun kokonaistilan ja pyrin vaikuttamaan sen myönteiseen kehitykseen. Pienessä kunnassa on pienen kunnan resurssit. Minun lisäkseni yksikkööni kuuluvat vain ympäristösihteeri ja osa-aikainen toimistosihteeri.

Jätevedet, ympäristöluvat ja valvonta työllistävät

Huolehdin hallinnon käytännön tehtävistä ja valmistelen ympäristölautakunnan päätöksiä. Työparinani toimii ympäristösihteeri, joka on myös lähin esimieheni. Hänelle kuuluu vesilain ja maa-aineslain mukaisia tehtäviä. Minua työllistävät eniten jätevesiasiat, ympäristöluvat ja erilaiset valvontatehtävät. Tehtävänjako joustaa tarpeen mukaan. Jätevedet ovat tällä hetkellä maanlaajuinen haaste. Uusi lainsäädäntö edellyttää jätevesijärjestelmien uusimista kaikilla haja-asutusalueilla.

Ympäristölupa tarvitaan, jos elinkeinotoiminnasta aiheutuu haittaa ympäristölle. Lupamenettely on monimutkainen prosessi riippumatta luvanhakijan toimialueesta. Karjatila voi olla ympäristöriski siinä missä polttoaineen jakeluasemakin. Lausunnot, naapureiden kuuleminen, lupaharkinta ja päätös julkisine kuulutuksineen vievät aikaa. Valmistelen asiakirjat ja toimin asiantuntijana ympäristölautakunnan kokouksissa.

Vihdissä on kolmekymmentäviisi voimassaolevaa ympäristölupaa. Kunnan alueella on kuitenkin maataloustiloja ja runsaasti elektroniikka- ja metallipajateollisuutta. Käsiteltävänä on parhaillaan toistakymmentä uutta lupahakemusta. Suurille yrityksille luvan myöntää Uudenmaan ympäristökeskus, vielä suuremmille laitoksille ympäristölupavirasto. Lupien valvonta kuuluu minun tehtäviini.

Säännöllinen ja riittävä valvonta nykyisillä resursseilla on mahdotonta. Tartun epäkohtiin niiden ilmaantuessa. Pyyntö voi tulla TE-keskukselta tai epäkohdan havainneelta kuntalaiselta. Kaikenlaista paljastuukin. Laittomia kaatopaikkoja, pilaantuneita maa-alueita ja metsään piilotettuja maamassoja. Myös romupihat, akkuvarastot ja eläinten lanta aiheuttavat ongelmia.

Viranomaisten keinot poistaa haittoja ovat vähäiset. Virkamies voi kehottaa ja ympäristölautakunta määrätä, keskeyttää ja asettaa uhkasakkoja, mutta päätösten noudattamista ei ole helppo valvoa riittävän tehokkaasti. Voimme tehdä ilmoituksia ympäristörikoksista, mutta poliisinkin voimavarat ovat rajalliset.

Riita-asioiden vastapainoksi tapahtuu iloisiakin asioita. Kuntalaiset ilahtuvat aidosti saadessaan apua ongelmiinsa ja ottavat mielellään vastaan luonnonsuojelutietoa. Uudenmaan suurimpien vesialueiden Enäjärven ja Hiidenveden tilakin on kohentunut kunnostusprojektien ansiosta. Kunta on osallistunut hankkeisiin ja rahoittaa vesistöjen kunnostustöitä edelleen, mutta suurin kiitos kuuluu vapaaehtoiselle talkooväelle.

Tehtävät lisääntyneet, resurssit eivät

Osallistun lautakunnan kokouksiin ja neuvottelen sidosryhmien kanssa. Teen lausuntoja, kirjoitan muistioita, pöytäkirjoja ja palvelen anomuksen jättäjiä. Joskus vietän työpäiväni puhelimessa. Yksi kysyy neuvoa, toinen ilmoittaa luontohavainnosta, kolmas haluaa ilmiantaa naapurinsa. Kevät on rakennuslupien ja maastossa tapahtuvien tarkastuskäyntien aikaa. Jos tarkastus herättää epäilyn ympäristövahingosta, maanomistajalta voidaan pyytää selvitystä. Hänet voidaan myös velvoittaa tekemään lisätutkimuksia.

Ympäristöpalvelut ovat osa kunnan teknistä organisaatiota. Käsittelemme ympäristöasioita viraston yhteispalavereissa, sillä kaavoitus ja maankäyttösuunnitelmat liittyvät läheisesti työhömme. En hallitse lähimainkaan koko ympäristöhallinnon kenttää. Jokainen minulle outo toimiala vaatii perehtymistä. Turvaudun tarvittaessa ympäristökeskuksen, Kuntaliiton ja muiden kuntien asiantuntemukseen. Yritän tehdä työni vastuullisesti. Teen sen minkä lupaan. Määräajat sanelevat aikatauluni, mutta kiiretapaukset menevät rutiinitöiden edelle.

Laki kuntien ympäristöhallinnosta tuli voimaan reilut kaksikymmentä vuotta sitten. Ympäristöpalvelut ovat siis nuori hallinnonala. Sitä katsottiin alussa nenänvartta pitkin, nyt asenteet ovat muuttuneet. Asiantuntijoita kuunnellaan ja heidän näkemyksensä otetaan huomioon. Kahden vuosikymmenen aikana ympäristöhallinnon tehtävät ovat lisääntyneet moninkertaisiksi. Valitettavasti resurssit eivät ole kasvaneet samaa vauhtia. Kunnissa pyritään yhtenäiseen ympäristöhallinnon käytäntöön, mutta säännösten tulkinta on vieläkin monenkirjavaa.

Lait säätelevät virkamiehenkin toimintaa

Alun perin halusin biologiksi, mutta en päässyt yliopistoon. Päädyin ammattikorkeakouluun opiskeleman ympäristönsuojelutekniikkaa ja huomasin tehneeni oikean valinnan. Pieni ajatus maailman parantamisestakin sai vahvistusta. Tein työharjoitteluni kuntahallinnossa ja menin vuodeksi opiskelijavaihtoon Englantiin. Valmistuttuani insinööriksi työskentelin ammattikorkeakoulun ympäristölaboratoriossa siihen asti, kunnes minut valittiin neljän kunnan yhteiseksi ympäristösihteeriksi Askolaan. Neljä vuotta kestäneen sijaisuuden jälkeen sain Vihdistä ympäristötarkastajan viran.

Ympäristöhallinnon töissä toimii paljon erilaisen koulutustaustan omaavia ihmisiä, muun muassa biologeja, kemistejä, maantieteilijöitä ja insinöörejä. Eritaustaisten ammattilaisten keskustelu tuo alalle paljon hyvää. Moni opiskelijakaverini päätyi konsulttityöhön tai yrityksen ympäristötehtäviin. Minulle sopii julkinen hallinto paremmin. Pienessä kunnassa työ on intensiivistä. Valveutuneet asukkaat reagoivat herkästi ympäristökysymyksiin. Työni tulokset näkyvät kenties vasta vuosien päästä, mutta tiedän olleeni myötävaikuttamassa niihin.

Edustan kuntaa, joten minulta edellytetään yhteistyökykyä, neuvottelutaitoa ja asiakaspalveluasennetta. Vaikka minun täytyy olla valmis hoitamaan myös ikäviä asioita, naapureiden väliset riidat eivät viehätä. Ympäristösuojelullisesti niillä harvoin on merkitystä, ja ratkaisusta riippumatta virkamies saa aina haukut.

Ympäristötarkastajan tulee tuntea säännökset ja osata käyttää myös maalaisjärkeä. Työ pitää tehdä tarkasti. Hallinnon menettelytavat ovat monimutkaisia. Muotovirhe voi kaataa koko prosessin. Ympäristötarkastajalla tulee olla moraalia. Rikkomuksia ja laiminlyöntejä moraalia ei saa katsoa läpi sormien. Lait säätelevät virkamiehenkin toimintaa.

Suomessa ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelumääräykset otetaan tosissaan. Ympäristölupa-asioissa kynnys on asetettu alas. Täällä pienimuotoinenkin toiminta tarvitsee ympäristöluvan. Valtion ympäristöhallintoa uudistetaan, lupamenettelyä kehitetään, ja ympäristö otetaan huomioon suunnittelussa entistä paremmin. Myös kuntien ympäristöhallinto saanee jatkossa lisätehtäviä. Jo nyt tehtäviimme kuuluu yleinen ympäristönsuojelun edistäminen. Kunpa pystyisimmekin siihen, emmekä vain sammuttelisi jälkipaloja.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila