Lehtori, kemian opettaja

Kati Vainio, 45 v.

Aineopetusta ja kasvatustyötä

Kun joudun motivoimaan oppilaitani työntekoon, koen olevani sosiaalityöntekijä. Hetkinä, jolloin työ sujuu, en ole vain opettaja vaan ryhmän jäsen, yksi muiden joukossa.

Ammattiopisto tarjoaa opiskelijoille ammatillista peruskoulutusta. Sillä on myös kasvatusvelvollisuus. Koulun ja sen opettajien tehtävä on luoda ilmapiiri, joka kannustaa opiskelemaan.

Olen lehtori ja opetan kemiaa Keudan ammattiopistossa Keravalla. Osallistun kaikkien vuosikurssien opetustyöhön. Osa opiskelijoista tavoittelee ammattia, osa suunnittelee jatko-opintoja. Osa ei tiedä, mitä tekisi.

Moni ei sisäistänyt peruskoulun kemiaa. Harmittavan moni luulee, että hyväksyttävään arvosanaan riittää pelkkä läsnäolo. Opetan ja käyn keskusteluja oppimisen merkityksestä. Luotan siihen, että kipinä työntekoon syntyy oppilaan omasta oivalluksesta.

Teoriaa ja käytännön työtä

Vuosikurssien ryhmäkoko vaihtelee. Keskimäärin ryhmääni kuuluu kaksitoista oppilasta. Se on sopiva koko yksilölliseen opetukseen. Ryhmissä opiskelevat rinnakkain ylioppilaat ja peruskoulusta valmistuneet. Monella on aukkoja tiedoissaan.

Yritän opettaa ymmärrettävällä tavalla, kiirehtimättä. Jos huomaan, ettei oppi mene perille, hidastan vauhtia ja puran asiakokonaisuuden pieniin palasiin. Oppimistavoitteet määritetään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa.

Opetan kemian perusteorioita. Opetus lähtee alkeista, joskus atomeista, joskus matematiikan laskutehtävistä. Etenemme aiheittain. Käsittelemme peruskemiaa, ympäristöanalytiikkaa, biokemiaa ja mikrobiologiaa.

Laboranteiksi kouluttautuvat opiskelijat pääsevät laboratorioon heti läpäistyään työturvallisuustentin. Vietämme kymmeniä tunteja laboratoriossa. Määritämme alkuaineita, teemme sakkatestejä, pipetoimme ja titraamme.

Opiskelijat noutavat kemikaalit varastohyllyistä ja valmistavat liuoksia. Käden taidot ja sorminäppäryys kehittyvät. Samalla oppilaat tottuvat etsimään tietoa ja käyttämään kemianteollisuuden työkaluja.

Laboratoriossa jos missä korostuvat ryhmätyötaidot. Vuorovaikutteisessa ympäristössä on luontevaa pyytää ja tarjota apua. Vaikka tekeminen on usein hauskaa, siirrymme väillä luokkaan, sillä laboratoriotyön taustalla on aina teoria. Se pitää saada haltuun.

Joskus oppitunti menee lähes omalla painollaan. Joskus joudun poistamaan luokasta rauhattomimpia oppilaita. Rauhattomassakin ryhmässä yritän aina nostaa pinnalle positiiviset asiat.

Työstä positiivista energiaa

Jos koulukemia tuntuukin joskus puuduttavalta, opiskelija pääsee käytännön työhön työssäoppimisjaksoilla. Ne alkavat jo toisella vuosikurssilla. Aktiivisemmat opiskelijat hankkivat työssäoppimispaikkansa itse. Me opettajat avustamme muita.

Oppitunneilla kemian tehtävä suoritetaan kenties vain kerran. Aidossa työympäristössä työsuoritukset toistuvat. Työ käy tutuksi. Osaamiseen tulee varmuutta. Työsisäoppija saattaa saada harjoittelupaikastaan kesätyön. Pysyvä työsuhdekaan ei ole mahdottomuus.

Osa opiskelijoistani jatkaa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Osa tekee opinnot valmiiksi ja vaihtaa sitten alaa. Valtaosa pyrkii kemianteollisuuden ammattiin ja työelämään. Ammattiopisto antaa työhön riittävät valmiudet.

Kemia on laaja toimiala, joten työtehtäviä löytyy moneen lähtöön. Työllisyystilanne on kuitenkin vaikea. Jokin yhteiskunnassa mättää, kun nuoret eivät työllisty. Toivottavasti suunnitteilla oleva uusi oppisopimusmalli helpottaa työhönpääsyä.

Oma työmotivaationi syntyy koulun arjesta. Hyvä työpäivä tuo voimaa. Innostuneen ryhmän energia tarttuu minuunkin. Ja ne motivoitumattomatkin opiskelijat ovat luokkahuoneen ulkopuolella iloisia velikultia.

Opintojen suhteen luulen olevani vaativa ja tiukka tyyppi. Kaikkeen muuhun suhtaudun rennommin. En usko auktoriteetin syntyvän huutamalla. Minulla on välittömät suhteet opiskelijoihin. Viihdyn nuorten parissa ja ilahdun heidän onnistumisistaan.

Keskustelua ja herättelyä

Kouluaikana laskeminen sujui minulta helpommin kuin lukeminen. Selvisin hyvin, kun oli vain kynä, paperi ja ongelma. Harkitsin lääketieteen opintoja, mutta kiinnostuinkin kemiasta. Kun pääsin opiskelemaan alaa Helsingin yliopistoon, uskoin päätyväni kemistiksi.

Opintojen jälkeen en löytänyt kemistin töitä. Tein opettajan sijaisuuksia Helsingin ammattiopistoissa. Kahdeksan vuotta sitten hakeuduin Keudan ammattiopistolle.

Kun minut haluttiin pitää talossa, jäin sinne aluksi tuntiopettajaksi. Suoritettuani kasvatustieteen opinnot sain lehtorin viran.

Aloittaessani Keravalla työ oppilaiden parissa vei kaiken huomioni. Vasta myöhemmin huomasin kollegoiden ja työyhteisön merkityksen. Kaikkea ei voi tehdä yksin. On turvauduttava muihin opettajiin.

Opettajan työ ammattiopistossa sopii luonteelleni. Taidan viihtyä ammattiopettajan ja sosiaalityöntekijän rooleissani. Saan keskustella ja herätellä. Voin puhua opiskelumotivaatiosta avoimesti.

Nuoren oppivelvollisuus on jo takana. Hänen ei enää ole pakko käydä koulua. Mutta jos sitä käydään, päivä kestää kahdeksan tuntia. Eikö se kannattaisi käyttää fiksusti?

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki